Entinen huippu-urheilija voi olla työnantajalle kultakimpale – Silja Kanerva sai purjehdusuraltaan oppeja juristin ammattiin: "Sieltä tuli kyky katsoa epäonnistumisten ohi"

Yhdysvaltalaisprofessori David Lavallee teki tutkimuksessaan mullistavan löydön: urasuunnittelulla voi olla positiivisia vaikutuksia urheilusuoritukseen.

Muu urheilu
Silja Kanerva
Silja Kanerva opiskeli urheilu-uransa aikana juristiksi.Jari Kärkkäinen / Yle

Urheilu on ammattina epävarma. Miljoonatienesteihin yltävien supertähtien varjossa moni ammattiurheilija elää köyhyysrajan alapuolella. Yle Urheilun tekemästä kyselystä syksyllä 2016 selvisi, että suomalaisista huippu-urheilijoista peräti 64 prosenttia sai kuukaudessa bruttotuloja alle 1 200 euroa. Alle kolme prosenttia sai kuukaudessa yli 4 000 euroa.

Suurin osa suomalaisista huippu-urheilijoista joutuu urheilu-uransa aikana pohtimaan, miten saada elantonsa sitten, kun urheilu-ura päättyy. Tavoitteellisen urheilun ja opiskelun tai työn yhteensovittamisen, eli kaksoisuran, ydin on edistää menestyksekkäästi sekä urheilullisia että ammatillisia tavoitteita.

Yhdysvaltalainen professori David Lavallee on tutkinut kahdenkymmenen vuoden ajan urheilijoiden työllistymistä ja työssä suoriutumista urheilu-uran jälkeen. Opiskelusta on kiistatta hyötyä, kun urheilija siirtyy uran jälkeen työelämään.

Viimeisimmässä tutkimuksessaan Lavallee teki kiinnostavan löydön: ne urheilijat, jotka valmistautuivat huippu-urheilun jälkeiseen aikaan esimerkiksi opiskelemalla, tekivät myös parempia urheilusuorituksia.

Helsingissä vieraillut skotlantilaisen Abertay-yliopiston professori kertoo Yle Urheilulle, että urasuunnittelun positiivinen vaikutus suorituskykyyn on merkittävä oivallus, joka saattaa muuttaa huippu-urheilua.

– Urheilun näkökulmasta on mullistavaa, että urheilijoiden ei tarvitse valita keskittyvänsä vain urheiluun henkilökohtaisen kehityksen kustannuksella. Urheilija, jota kannustetaan urasuunnitteluun, voi pärjätä hyvin myös urheilussa. Siitä hyötyy sekä urheilija että seura. Se on mielestäni uudenlainen tapa katsoa ja pyörittää urheilubisnestä, David Lavallee kertoo.

Koulussa
Opiskelu urheilun ohessa on yleinen kaksoisuramalli ja siihen tukea antavat 19 urheiluakatemiaa eri puolilla Suomea. Kuvituskuva.Heli Sorjonen / Yle

Suomen Olympiakomitean kaksoisura-asiantuntijan Juha Dahlströmin mukaan David Lavalleen tutkimustulokset kuulostavat oikeansuuntaisilta myös Suomessa.

– Meidän pitää aina muistaa, mistä kulttuurista me tulemme. Suomalaiseen kulttuuriin on välillä kuulunut se, että jos hirveästi suunnittelet jotain muuta, se on pois itse huippu-urheilusta. Pääsy Euroopan tai maailman huipulle on niin vaativaa, että pitää satsata urheiluun ja urheilun pitää aikataulullisesti kulkea ykkösenä. Siinä ei paljoa pysty tekemään joustoja urheilun suhteen, vaan pitää opiskella niin, että se täydentää päivää.

Kaksoisuraa voi toteuttaa eri tavoin

Juha Dahlströmin työhön Olympiakomitean kaksoisura-asiantuntijana ja Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian (Urhea) huippu-urheilukoordinaattorina kuuluu järjestää urheilijoille olosuhteita kaksoisuran toteuttamiseen niin, että se tukisi varsinkin huippuvaiheessa urheilutuloksen tekemistä.

Useita eri asioita pitää ottaa huomioon, sillä urheilu-ura on optimaalisesti monen vuosikymmenen pituinen prosessi. Urheilijan elämään mahtuu sinä aikana erilaisia elämänvaiheita, useimmiten opiskelua, ammattiurheilua ja muuta työtä.

– Urheilijoilla on erilaisia intressejä urheilu-uran ohessa. Joku haluaa opiskella, joku haluaa tehdä muuta työtä, mutta sitten meillä on paljon urheilijoita, jotka haluavat tehdä urheilua ensimmäisenä ammattina, Dahlström valottaa.

Olympiakomiteassa ja urheiluakatemioissa tuetaan huippu-urheilijoita myös huippu-urheilu-uran jälkeen.

Juha Dahlström

Dahlström kertoo esimerkin urheilijan polusta, jossa urheilu- tai liikuntayläasteen käynyt nuori jatkaa urheilulukioon ja sieltä mahdollisesti Puolustusvoimien urheilukouluun. Jos urheilijan seuraava askel on korkeakoulututkinnon hankkiminen, on urheiluakatemioiden tehtävä tukea kaksoisuran toteuttamista opiskeluaikana. Sen jälkeen jotkut käyvät töissä ja toiset keskittyvät ainoastaan urheiluun.

Eveliina Piippo LEHTIKUVA
Eveliina Piippo yhdistää korkeakouluopinnot ja hiihtoharjoittelun Yhdysvalloissa.Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Urasuunnittelu antaa Dahlströmin mukaan suojaa. Pitkän ja menestyksekkään urheilu-uran päättyminen ja uusiin haasteisiin siirtyminen voi olla kivulias prosessi, jota urheilu-uran aikainen urasuunnittelu helpottaa.

– Huippu-urheilijat ovat niin määrätietoisia, että lopettamisen jälkeen he haluavat seuraavien tavoitteiden olevan jo valmiina.

– Olympiakomiteassa ja urheiluakatemioissa tuetaan huippu-urheilijoita myös huippu-urheilu-uran jälkeen. Eli siirtymä on meille hyvin tärkeää. Siinä tavoitteena on, että urheilija löytäisi sen mielekkään tekemisen ja merkityksellisen työelämän, Dahlström sanoo.

Olympiapronssia Lontoossa 2012 Match Racing -luokassa Silja Lehtisen ja Mikaela Wulffin kanssa voittanut purjehtija Silja Kanerva on malliesimerkki urasiirtymässä onnistuneesta urheilijasta. Huippu-urheilun ohessa oikeustieteitä opiskelleelle ja juristiksi vuonna 2013 valmistuneelle Kanevalle oli ollut jo lukioajoista asti selvää, että urheilu ei ole vaihtoehto uraksi, joka riittää elättämään pitkällä tähtäimellä.

Silja Lehtinen, Silja Kanerva, ja Mikaela Wulff
Silja Kanerva (keskellä) juhli match racing -luokan olympiapronssia Silja Lehtisen (vas.) ja Mikaela Wulffin kanssa Lontoossa 2012.Gerry Penny / EPA

Hän suoritti urheilu-uransa aikana juristin opintoihin kuuluneen harjoittelujakson asianajotoimistossa ja jatkoi samalla työnantajalla osa-aikaisena työntekijänä valmistumisen jälkeen urheilu-uran päättymiseen asti. Sen jälkeen hän on työskennellyt täysipäiväisesti juristina.

– Ne vuodet, kun sain urheilija-apurahaa, pystyin kyllä sillä elämään. Motivaatio osa-aikatöihin oli kuitenkin eri kuin puhdas elanto. Se oli minulle tosi tärkeä linkki, kun oli sitten mihin mennä täysipäiväisiin töihin. Sain kokemusta, kontakteja ja vähän jalkaa oven väliin, Kanerva kertoo Yle Urheilulle.

Tänä syksynä uudessa tehtävässä aloittanut 34-vuotias Kanerva sanoo, että siirtyminen urheilusta paikkatöihin sujui ongelmitta. Kanerva päätti jo Lontoon menestyksen jälkeen, että ura päättyy Rio de Janeiron kesäolympialaisiin 2016.

Kanerva ja ja hänen parinsa Sinem Kurtbay jäivät ilman olympiapaikkaa 49er FX -luokassa, joten ura päättyi hieman ennen Rion kisoja.

– Olin päättänyt jo neljä vuotta aikaisemmin, että lopetan silloin. Minulla oli työpaikka valmiina ja suunnitelmat selkeät. Olin tosi innostunut siitä vaiheesta, Kanerva muistelee.

Kaksoisura-asiantuntija Juha Dahlströmin mukaan urheilu-uran aikainen sponsorisuhde ja verkostot voivat poikia urheilijalle työmahdollisuuksia uran jälkeen.

– Urheilijan pitää ymmärtää, että työ ei aina löydy samalta tasolta kuin millä on urheillut. Uskon, että huipulle päässeet urheilijat kykenevät tietämään, mitä se työnteko on. Eivät he ole junnuvaiheesta aikuiseksi ilman työtä saavuttaneet sitä asemaansa. Jos he haluavat saavuttaa saman tason kuin urheilijana, ovat he valmiita tekemään sen työn.

Urheilijan pitää ymmärtää, että työ ei aina löydy samalta tasolta kuin millä on urheillut.

Juha Dahlström

Kanervaa auttoi vaativien opintojen ja huippu-urheilun yhdistämisessä suunnitelmallisuus. Purjehtija ei kantanut lakikirjoja ulkomaan leireille tai kilpailumatkoille. Suomessa ollessaan Kanerva satsasi opintoihin ja fysiikkaharjoitteluun.

Kanerva kokee hyötyneensä siitä, että hän edisti tiettyä tavoitetta riittävän pitkään kerrallaan, eikä yrittänytkään mahduttaa jokaiseen päivään sekä purjehdusta että opiskelua.

– Se vaati priorisoimista ja hyväksymistä, että kaikkea ei saa kerralla. On hankalaa, jos joka päivä, viikko tai kuukausi joutuu tekemään sen saman arvovalinnan, että kumpaan minä nyt satsaan. Sitä toista pitää totta kai kannatella siinä mukana, koska muuten siitä joutuu ehkä luopumaan, Kanerva pohtii.

Kykyä selvitä vastoinkäymisistä

Korkeakouluopinnot antavat pääomaa työelämän haasteisiin urheilu-uran jälkeen. Lisäksi opinnot antavat monella alalla pätevyyden tehtävään työhön. Huippu-urheilu opettaa kuitenkin jo yksinäänkin urheilijalle työelämässä hyödyllisiä ja arvostettuja taitoja.

– Urheilijat sitoutuvat työhönsä erittäin hyvin, he ovat ahkeria ja proaktiivisia. Itsevarmuus erilaisissa rooleissa ja kyky muokata työnkuvaansa työnantajan tarpeisiin sopivaksi on ominaista erityisesti joukkuelajin urheilijoille, David Lavallee sanoo.

Juha Dahlström muistuttaa, että urheilijoitakin on joka lähtöön. Tyypillistä kuitenkin on, että entiset urheilijat kykenevät työskentelemään tiimeissä erilaisissa rooleissa.

– Aina ei tarvitse olla parrasvaloissa, vaan voi olla tukemassa, että me yhdessä onnistuisimme. Meillä on myös sellaisia urheilijoita, joilla kilpailullisuus on dna:ssa. Silloinhan he ovat piinkovia startup-yrityksen pyörittämisessä tai uuden löytämisessä, Dahlström toteaa.

Silja Kanerva
Silja Kanerva on työskennellyt purjehdusuransa jälkeen juristina.Jari Kärkkäinen / Yle

Silja Kanerva kokee, että hänen aiempaa ammattiaan urheilijana arvostetaan juristin työssä, vaikka työkokemusta on vielä vähemmän kuin monella hänen ikätoverillaan. Purjehtiminen kolmihenkisessä venekunnassa vaikeissa olosuhteissa opetti itsetuntemusta ja yhteistyötaitoja.

– Erityisesti joukkueurheilussa oppii tuntemaan itsensä ja omat sokeat kohtansa paremmin kuin perustyössä kahdeksasta neljään. Työelämä on tosi vaativaa, joten oman suorituksen hallinta ja kyky optimoida omaa toimintaansa on oleellista, Kanerva sanoo.

– Sieltä tuli kyky katsoa hetkellisten notkahdusten tai epäonnistumisten ohi, että näkee sen arvon pitkäjänteisessä työssä, olympiamitalisti jatkaa.

Urheilijoiden poikkeuksellisen hyvän paineensieto- ja ongelmanratkaisukyvyn on huomannut myös Juha Dahlström.

– Urheilussa mennään valtavista myönteisistä fiiliksistä ihan pohjalle. Ennen kaikkea se opettaa käsittelemään niitä tunteita. Urheilija osaa käsitellä tappioita, mutta myös onnistumisen tuomaa hyvänolontunnetta. Siinä kohtaa ei lopeteta työntekoa, vaan nautitaan siitä hetkestä ja jatketaan taas uudestaan ja uudestaan.

Urheilija osaa käsitellä tappioita, mutta myös onnistumisen tuomaa hyvänolontunnetta.

Juha Dahlström

Jatkuva oppimisen nälkä edesauttaa kehittymistä nykypäivän muuttuvassa työelämässä.

– Monta kertaa huipulle päässyt urheilija on kääntänyt kaikki kivet ja kannot päästäkseen menestykseen. Kun hän siirtyy seuraavaan työelämään ja löytää mielekkään tekemisen, niin hänellähän on jo se tapa.

Dahlström toivoo, että urheilua ammattina arvostettaisiin suomalaisessa yhteiskunnassa enemmän.

– Sitä kautta uskon, että tulisi enemmän rohkeita nuoria, jotka uskaltavat kokeilla rajojaan urheilu-uran saralla. Jos nuoret tietäisivät vielä paremmin, että mitä paremmin urheilu-uralta saatavaa oppia osaa sanoittaa työelämän kielelle, sitä arvostetumpaa se on.

Lue myös:

URA-säätiön opiskeluapuraha myönnettiin 130 urheilijalle – eniten apurahan saajia löytyy yleisurheilijoista

Eveliina Piippo avaa yllättävän ratkaisunsa syitä – kaipaa elämäänsä muutakin kuin urheilua: "Minulle on ihan sama, vaikka voittaisin olympiakultaa, jos elämässäni on pelkkä hiihto"

Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä on tottunut siirtämään unelmiaan: "Jos en urheilisi, minulla olisi varmasti jo perhe"

Koripallon 18-vuotias superlupaus Awak Kuier teki yllätyspäätöksen ja hylkäsi yliopistokoriksen WNBA-unelman vuoksi – suuntana Keski-Euroopan ammattilaiskentät

Huippulupaus voi uida ensi vuonna EM-finaaliin – 16-vuotiaan Laura Lahtisen perhe on muuttanut kuudessa vuodessa jo kahdesti uran takia: "Pikkuisen tuli takkiin asuntomyynneissä"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat