Hyppää sisältöön

Kommentti: Hejsan, jag heter Justus! Nuorten Leijonien maalivahti esitteli itsensä tyylillä – mutta oli lopulta mahdottoman tehtävän edessä

Nuorten Leijonien suurin sankari ei jäänyt tapaninpäivänä keneltäkään huomaamatta, vaikka Ruotsi lopulta ottelun voittikin, kirjoittaa toimittaja Jussi Paasi.

Maalivahti Justus Annunen on Nuorten Leijonien kantava voima. Kuva: Tomi Hänninen

TRINEC. Klassinen sanonta kertoo, että ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Nuorten Leijonien maalivahti Justus Annunen näyttää sisäistäneen sen täydellisesti.

Annunen esitteli itsensä tapaninpäivänä ruotsalaisille tyylillä. Uskomaton yhden miehen näytös alkoi välittömästi kiekon pudottua jäähän. Annunen pysäytti Ruotsin yritykset eleettömän varmoilla otteillaan. Läpiajon päätteeksi hän väläytti tyylikkään tuplatorjunnan. Suomen puolustuksen sählätessä Annunen piti yksin joukkuettaan pelissä mukana. Ilman lukuisia loistotorjuntoja Juniorkronorna olisi johtanut peliä avauserän jälkeen ainakin kahdella maalilla.

Ruotsi onnistui lopulta yllättämään Kempeleen ihmepojan. Nils Höglanderin ilmaveivillä tekemä osuma oli yksi nuorten MM-kisahistorian hienoimmista. Ilmaveivin jälkeen Annunen vastaan Ruotsi -ottelu jatkui tutulla kaavalla. Justus torjui kaiken. Sinikeltaiset pyörittelivät epäuskoisina kypäriään.

Kolmannessa erässä Annunen jatkoi huimia otteitaan, mutta joutui lopulta antautumaan Ruotsin päättymättömässä kiekkosateessa. Jatkoajallakin Annunen kahmi komeita koppeja, mutta Ruotsin voittomaalissa 19-vuotias veskari haparoi räpyläkädellään harmillisesti - ensimmäistä kertaa koko ottelun aikana.

Tappiosta huolimatta Nuorten Leijonien ylivoimaisesti tärkein pelaaja näytti, että hän pystyy tarjoamaan Suomelle mahdollisuuden pelata joka ottelussa voitosta.

Suomen puolustuksesta ei voi sanoa samaa. Raimo Helmisen johtamalla valmennusryhmällä riittää pohdittavaa. Nuorten Leijonien oman pään pelaaminen oli Ruotsia vastaan todella kaukana siitä, mitä sen turnauksen ratkaisupeleissä pitää olla. Vaikka puolustus luottaa Annuseen kuin vuoreen, ei laadukas veskaripelikään kestä jatkuvia pakkien lipsahduksia.

Maalivahdit ovat usein jääkiekkojoukkueen outolintuja, yksilöurheilijoita joukkueessa. Valmentajalegenda Hannu Jortikka on osuvasti todennut, kuinka hän ei ymmärrä veskarien sielunelämää ollenkaan – eikä edes halua ymmärtää.

Annunen ei kuulu tähän Jortikan mainitsemaan runsaslukuiseen joukkoon. Hän esiintyy median edessä rauhallisesti, eleettömästi ja analyyttisen kohteliaasti. Aivan kuten kaukalossakin. Ja sitä Suomi tarvitsee myös jatkossa.

Lue myös: