Kommentti: Suomi-kiekon tulevaisuuden suurin uhka paljastui MM-kisoissa – Nuoret Leijonat unohti jotain olennaista

Individualismi on jo nostanut päätään suomalaisessa jääkiekossa, kirjoittaa Yle Urheilun toimittaja Joska Saarinen.

Justus Annunen jäi liian usein yksin Nuorten Leijonien maalille, kun kenttäpelaajat unohtivat puolustusvelvoitteensa. Kuva: AOP

OSTRAVA. Paljon naurua, pientä kuittailua ja jatkuvaa vitsailua. Suomen nuorten maajoukkueesta välittyi vajaan kahden viikon MM-kisaurakan aikana hyvä ilmapiiri. Seurasin läheltä joukkueen tekemisiä Trinecissä sekä Ostravassa, ja ainakin ulkopuolisen silmiin vaikutti siltä, että joukkuehenki on tapissa.

Miksi hyvä joukkuehenki ei näkynyt kaukalossa?

Suomi sijoittui alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa neljänneksi, mikä on tuloksellisesti ihan kelvollinen suoritus. Pelillisesti Nuoret Leijonat pelasi vain yhden hyvän ottelun, puolivälierän Yhdysvaltoja vastaan. Se oli myös ainoa ottelu, jossa Suomi pelasi sitoutunutta joukkuepeliä.

Lauantain välierässä ja sunnuntain pronssiottelussa leijonalogolle pelaaminen oli jo unohtunut. Osa Suomen pelaajista luisteli jatkuvasti tilanteen ulkopuolella, puolusti löysästi ja haki itsekkäästi omia ratkaisujaan. Nuoret lahjakkuudet pelasivat tehopisteet ja tulevaisuuden NHL-miljoonat silmissään.

Turnauksen aikana puhuttiin paljon päävalmentajasta. On selvää, että päävalmentaja Raimo Helminen epäonnistui luomaan Suomen joukkueelle tunnistettavan pelitavan. Helminen epäonnistui myös valmistaessaan joukkuetta Kanada-välierään.

Mutta on pelaajillakin joku vastuu.

Yksilökeskeisyys on 2020-luvun suurin haaste

On jotenkin symbolista, että vuosikymmen vaihtui nuorten MM-turnauksen aikana.

2010-luku oli suomalaisen jääkiekkohistorian paras. Leijonat voitti kaksi maailmanmestaruutta, alle 20-vuotiaat juhlivat kultaa kolmesti, naiset etenivät ensi kertaa MM-finaaliin ja niin edelleen.

Vuosikymmenen aikana myös suomalainen pelaajatuotanto kääntyi nousuun. Suomi tuottaa tällä hetkellä enemmän huippulupauksia NHL:ään kuin koskaan aikaisemmin.

2020-luvun ensimmäisessä arvoturnauksessa nähtiin esimakua siitä, mitä Suomi-kiekon tulevaisuus voi olla. Individualismi nosti päätään Nuorten Leijonien joukkueessa. Ylikorostunut yksilökeskeisyys on Suomi-kiekon tulevaisuuden suurin uhkakuva.

Suomalaisessa jääkiekossa siirryttiin yksilökeskeisempään ajatteluun jo yli kymmenen vuotta sitten, mikä on tehnyt hyvää pelaajakehitykselle. Viime vuosikymmenen mestaruudet tulivat kuitenkin siksi, että Suomessa osattiin tehdä paremmin yhteistyötä kuin missään muussa kiekkomaassa.

Uusi pelaajasukupolvi on individualistisempi kuin aikaisemmat. Samanlainen kehitys näkyy muuallakin yhteiskunnassa.

Suomalaisen jääkiekon suurin haaste 2020-luvulla on pitää yhteistyön tuoma kilpailuetu mukana maajoukkueiden toiminnan ytimessä.

Nuoret Leijonat tuntui unohtaneen yhteistyön voiman. Koko alkusarjan pelaajat keskittyivät kaukalossa omaan juttuunsa, eivät niinkään joukkueen etuun. Rivit kasattiin puolivälierään, mutta mitalipelit paljastivat, että joukkueella ei ollut yhteistä pohjaa, jonka varaan rakentaa.

Tai ehkä joukkueelle oli tärkeintä tulla pitämään Tshekkiin hauskaa. Urheiluhan on pohjimmiltaan leikkiä.

Lue myös: