Suora

  • Jalkapallon Italian cup, puolivälierä Inter - Fiorentina
  • Jalkapallon Italian cup, puolivälieräottelu Inter - Fiorentina

Henrik Dettmannin kolumni: 350 miljoonan euron museomääräraha? Olympiastadionin käyttötavat pitää nyt miettiä uudelleen

Olympiastadionista pitää tehdä urheilu- ja liikuntaväen Oodi, kirjoittaa Henrik Dettmann.

Helsingin olympiastadion
Henrik Dettmann
Henrik Dettmann on miesten koripallomaajoukkueen päävalmentaja.Stanislav Krasilnikov/TASS /All Over Press

Käsi ylös siellä näyttöpäätteen äärellä: kuinka moni yllättyi kuullessaan, että Olympiastadionin remontin budjetti paukkuu ja on paisunut lähes kaksinkertaiseksi (siirryt toiseen palveluun)?

Kävi niin kuin hiirelle kissan räätälinä. Ei tullut takkia eikä housuja, tuli tuluskukkaro.

Suomessa jäisi julkinen rakentaminen vähiin, jos hankkeita ei keploteltaisi läpi ylioptimistisilla budjeteilla – siis toteuttamalla maan tapaa. Tämä siksi, että meillä ajatellaan isoissa hankkeissa pienesti, lyhytjänteisesti ja varmuus edellä sekä useimmiten kädet kukkaronsuulla sen sijaan, että kysyttäisiin, mitä meillä on mahdollisuus tehdä.

Kun SUL:n puheenjohtaja Sami Itani ilmoitti joulukuussa tämän vuoden yleisurheilun Suomi-Ruotsi-maaottelun järjestyspaikaksi Tampereen Ratinan, jyrähti Helsingin pormestari Jan Vapaavuori Twitterissä: kiittämätön urheiluväki, kun eivät ymmärrä tämän hienon remontin arvoa!

Helsingin olympiastadion ennen remonttia vuonna 2012.
Helsingin olympiastadion ennen remonttia vuonna 2012. AOP

”Schuldig funden, problem gelöst”, sanoisi saksalainen. Syyllinen on löydetty, ongelma ratkaistu. Ja mikä olikaan ongelma? Paisuneesta budjetista seurannut julkinen kivitys. Olkoonkin, että Olympiastadionin remonttia koskevat ongelmat olivat ilmiselviä jo ennen kuin remontti oli alkanutkaan.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä oli aivan oikeassa määritellessään Olympiastadionin kansalliseksi monumentiksi ja yhdeksi Suomen historian keskeisimmistä paikoista. 350 miljoonaa euroa on kuitenkin melko runsaskätinen summa museomäärärahaksi.

Museomäärärahaksi? Niin. Sellaiseksi se helposti muuttuu, jos yleisurheilu jää remontin ainoaksi hyödyntäjäksi.

Huippuyleisurheilun tarpeisiin Olympiastadion soveltuu remontin jälkeen varmasti. Yleisurheiluväki saakin onnitella itseään loistavasta lobbauksesta – niin paljon lajin ominaisuuksia on hankkeessa huomioitu.

Huippujalkapallolle Olympiastadion on jäänne menneisyydestä. Kyösti Kallion aikaiset alimittaiset katsomot, täysimittaisen katoksen puutetta alleviivaava kompromissinomainen katosovaali, juoksuratojen ympäröimä kapea kentänpahainen… Helsingissä voidaan unohtaa isot jalkapallotapahtumat.

Olympiastadionilla asennetaan nurmikkoa. Yli puolet nurmikosta tehty.
Stadionin nurmen ja juoksuratojen rakentamisessa noudatetaan tiettyjä standardeja, jotta stadionille saadaan kansainvälisiä urheilukisoja.Marko Tammi / Yle

Jääkiekkoväkeä stadion palvelee korkeintaan satunnaisen Stadin ulkoilmaderbyn verran sen yhden kerran kaudessa – ilmastonmuutostalvina ehkei sitäkään. Laji on muutenkin siirtämässä jalkapallon ja yleisurheilun tavoin merkittävimmät kisansa Helsingistä Tampereelle, koska Helsingistä puuttuu suomalaisten omistama kansainvälinen lätkäareena.

Sisäpalloilulle Olympiastadionin merkitys on olematon. Yli 40 miljoonaa Helsingille tuottaneiden syksyn 2017 EM-kisojen jälkeen Susijengi siirtyi Espooseen. Korisliigan kärkijoukkue Helsinki Seagulls jahtaa mestaruutta Töölön Kisahallissa, joka ei kelvannut turvallisuussyistä edes harjoitushalliksi vuoden 2016 nuorten EM-kisoihin!

Onneksi on edes suuret konsertit. Antti Tuisku twerkkaa ja tuo kaupungille fyrkkaa.

Miten käyttää Olympiastadionia oikein?

Stadionin remonttia koskevia uutisia lukiessa tulee väistämättä mieleen, että kunpa budjetti olisi alun alkaen esitetty realistisesti ja kohdistettu oikein. Silloin olisi ehkä myös virinnyt aito keskustelu, joka olisi perustunut faktoihin ja jossa olisi pohdittu vaihtoehtoja.

Rehellisesti ilmoitetusta 350 miljoonasta olisi voinut käyttää siivun kunnostus- ja entisöintitoimiin, mutta pääosalla rahasta olisi rakennettu esimerkiksi Ranskan Lillen stadionin kaltainen, niin yleisurheilun, palloilun kuin kulttuurinkin tarpeisiin sopeutuva nykyaikainen monitoimiareena.

Yksityiset tahot toki tiesivätkin, että olisi halvempaa purkaa stadion joko kokonaan, tai osittain kuten Berliinissä tehtiin, ja rakentaa uusi areena nykyajan vaatimukset huomioiden. Silti on täysin oikein ja ymmärrettävää, että Olympiastadionin kulttuuriperintöä tahdottiin vaalia. Konservointitoimenpiteitä käytettiin kuitenkin hankkeessa auttamattomasti tekosyynä lykätä kenties taas vuosikymmenellä päätöstä aidosti nykyaikaisen stadionin rakentamisesta.

ilmakuva, Olympiastadion remontissa 15.9.2017
Helsingin Olympiastadionin kunnostaminen alkoi vuonna 2016, ja töiden pitäisi valmistua ensi kesänä. Retu Liikanen / Yle

Syyttävä sormeni ei osoitakaan Vapaavuorta ja hänen joukkojaan. Helsingin kaupungin nykyjohto joutuu liian monessa asiassa elämään muiden intressipiirien sekä menneiden vuosikymmenten näköalattoman, kaavoihin kangistuneiden ihmisten tekemien päätösten varassa.

Tässä olemme, emmekä muuta voi. Miten siis käyttää remontoitua Olympiastadionia tulevilla vuosikymmenillä?

Ensinnäkin jatketaan vanhoja hyviä perinteitä ja järjestetään siellä kaikki mahdolliset kansalliset ja kansainväliset urheilun suurtapahtumat – ennen kaikkea yleisurheilussa – sekä tietysti valtakunnan suurimmat stadionkonsertit. Fakta on, että vain urheilun ja viihteen massatapahtumat tuovat sisäänpäin riittävän kassavirran pitämään hankkeen alkuunkaan kannatettavana – mikäli se ylipäätänsä on ollut tarkoituskaan.

Toiseksi: tehdään Olympiastadionista urheilu- ja liikuntaväen Oodi.

Töölön Kisahallista on muodostunut vuosien aikana kodikas matalan kynnyksen harrastuspaikka aina kuusivuotiaista rytmisistä voimistelijoista judokoihin, miekkailijoihin ja varttuneempien rouvien ja herrojen lento- ja koripalloharjoituksiin. Helsingin kaupungin liikuntaviraston kroonisen tilanpuutteen helpottamiseksi Olympiastadion on enemmän kuin paikallaan – toki se ei ongelmaa ratkaise.

Olympiastadionilla on lääniä järjestää musiikkileikkikouluja ja pingistreenejä, jonnekin mahtuu varmaan Stadionin tornia kuvaava kiipeilyseinä. Kisahalliin nähden Olympiastadionilla on tilaa olla monin verroin suurempi monitoimikeskus, jonne kaupunkilaiset voivat saapua parilla eurolla nauttimaan liikunnan riemuista ja juomaan kupposen kuumaa ystävien kera.

Tästä syntyy pieni mutta ehtymätön tulovirta, puhumattakaan virkistys- ja liikuntakeskuksen vaikutuksesta kansanterveyteen.

Vetonaula turisteille

Palataan vielä ministeri Lintilän puheisiin Olympiastadionin kulttuurisesta merkityksestä. Nostetaan Helsingin kesäolympialaiset kertaheitolla niiden ansaitsemaan asemaan osana kansallista tarinaa.

Kuten kuka tahansa vaikkapa British Museumissa tai Vatikaanin saleissa aikaansa viettänyt tietää, museo on nykypäivänä paljon enemmän kuin pölyttyneet marmoripylväät vitriinissä. 2000-luvun museo on funktionaalinen, kiinnostava, audiovisuaalinen kokonaisuus. Olisi upeaa nähdä, kuinka Museovirasto yhdessä taiteilijoiden ja historioitsijoiden kanssa nostaisi Olympiamuseossa esille vuoden 1952 Helsingin hengen, sodan kauhuista kohoavan maailman urheilutähtien kasvot ja tarinat, ja kertoisi, kuinka Suomi lopulta hyväksyttiin maailman kansakuntien perheeseen.

ilmakuva, Olympiastadion remontissa 15.9.2017
Ilmakuva Olympiastadion remontissa vuonna 2017.Retu Liikanen / Yle

Museon odotustiloissa näytöillä kerrotaan tarinaa pienen pohjoisen kansakunnan oman kielen kehittymisestä ja sen itsenäistymisestä, peruuntuneista olympialaisista, sodasta ylivoimaista vastustajaa vastaan sekä jälleenrakennusponnisteluista.

Pimeyden täyttäköön valo, jota säestää vuoden 1952 musiikki Dallapésta Metro-tyttöihin. Mustiin esiliinoihin pukeutuneet tarjoilijat tarjoilevat museokävijöille (sokeritonta) Coca-Colaa ja höyrytettyjä (vege)nakkeja samalla, kun hologrammi-Paavo Nurmi kirmaa stadionille leiskuva olympiasoihtu kädessään täyden katsomon puhjetessa hurmioituneisiin suosionosoituksiin!

Itse näyttelyssä turistit näkevät ja kuulevat Helsingin olympialaisten poliittisen, kulttuurisen ja urheilullisen merkityksen ja saavat kokeilla erilaisia interaktiivisia pelejä: testaa juoksunopeutesi sadalla metrillä Lindy Remigniota vastaan, hyppää kolmiloikkaa Adhemar da Silvan rinnalla, vertaa nyrkiniskusi voimakkuutta Pentti Hämäläisen vastaavaan. Ja kokemuksen kruunaa virtuaalinen raitiovaunuajelu 1950-luvun Helsingin kesässä.

Kun unohtaa syyttelyn ja käyttää tarpeeksi vaivaa ja mielikuvitusta, Olympiastadionista saa vaivatta Temppeliaukion kirkon, Seurasaaren tai Suomenlinnan kaltaisen vetonaulan, jota yksikään kauniiseen pääkaupunkiimme saapuva turisti ei voi ohittaa.

Henrik Dettmann on Susijengin päävalmentaja ja Radio Suomessa kuultavan Urheiluhullut-ohjelman vakiovieras.

Lue myös:

Henrik Dettmannin kolumni: Menestymiseen ei Suomessa tarvita sinisiä silmiä, vaaleaa tukkaa ja kirkonkirjoista haettuja sukutauluja

Henrik Dettmannin kolumni: Matkaopas Randy paljasti, miten Kiinasta tulee palloilulajien suurvalta – Suomen vuonna 1975 saama erityiskohtelu ei toistu

Henrik Dettmannin kolumni: Heittäkää roskiin lööpit miljoonista, misseistä ja Maserateista!

Henrik Dettmannin kolumni: Hienoa, Annika Saarikko! Jos urheilulle luvatut miljoonat käytetään oikein, tulevaisuudessa kansa hurraa ja eduskunta kannustaa

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat