Suora

  • Elävä arkisto esittää

Ilmaveivit herättävät ihastusta, mutta myös kritiikkiä – NHL-tähdiltä räväkkää puhetta katsojien rakastamista tempuista: "Voisin tehdä mailasta takkapuita"

Nyt voit kuulla NHL:n sisäpiirijutut kerran viikossa suoraan uutisten lähteeltä! Tilaa Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtajan Tommi Seppälän Änärikirje sähköpostiisi.

NHL
Ylen NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä
Kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikottain NHL:n kuumimmista puheenaiheista.Ian McCausland

Se on todella tuskallinen kokemus. Se on hyvin henkilökohtainen ja samalla julkinen kokemus. Parhaiten sitä voisi kuvailla näin: olen naimisissa ja rakastan naistani, mutta arjesta on tullut hieman hankalaa. Sitten yhtenä päivänä tulen kotiin ja hän sanoo: ”Paul, me eroamme ja kolmen tunnin päästä aiheesta on lehdistötilaisuus. Siellä keskustelemme siitä, miten hieno mies uusi sulhaseni on.”

Winnipeg Jetsin päävalmentaja Paul Maurice kiteytti hyvin menneellä viikolla erotetun kollegansa, Vegas-luotsi Gerard Gallantin tuntemukset – tai oikeammin kenen tahansa työstään kesken kaiken erotetun valmentajan tuntemukset. Gallantista tuli viime viikolla kuudes kuluvalla kaudella potkut saanut NHL-valmentaja.

Jos lukuun otetaan pelillisistä syistä annetut potkut, nämä olivat ehdottomasti kauden yllättävimmät.

Moni kyseli allekirjoittaneeltakin menneellä viikolla, miten vain muutaman pisteen päässä divisioonan kärjestä olevan joukkueen valmentaja voi täysin yllättäen saada potkut. Kysymys on hyvä ja aiheellinen, jos kohta on todettava, että kyllä syyt tehdylle ratkaisulle lopulta hyvin näkyvissä olivat.

Mitä tulee esityksiin jäällä, kyse oli laahaavasta tuloskunnosta. Vegas on itse asiassa pelannut monin paikoin hyvin syyskaudella, mutta yksittäiset virheet sekä heikko maalivahtipeli vesittivät liian usein haaveet voitoista. Kuitenkin jos edistyneitä tilastoja katsellaan kiekon hallinnan tai maalipaikkojen osalta, Vegas on liigan kovinta eliittiä.

Tavallaan peli oli siis kuosissa ja tavallaan ei.

Lienee reilua todeta, että peli oli juuri sen verran raiteillaan, että se avasi oven mahdollisille potkuille. Ei Golden Knights pelilliseen kaaokseen ajautunut, mutta ei se tuloksellisesti missään nimessä odotuksiin pystynyt vastaamaan. Sen olisi pitänyt karata omille teilleen heikossa Tyynenmeren divisioonassa jo aikapäivää sitten.

Haluatko NHL:n sisäpiirijutut viikottain suoraan sähköpostiisi? Tilaa Tommi Seppälän Änärikirje. (siirryt toiseen palveluun)

Raportit aavikolta kertovat lisäksi, että Gallant olisi ajautunut jonkinlaisiin erimielisyyksiin seurajohdon kanssa siitä, millaisia pelaajia joukkueeseen tarvittaisiin. Tämä on tärkeä huomio sitäkin taustaa vasten, että myös edellisessä pestissään Floridassa Gallant ajautui jonkin sortin selkkaukseen seurajohdon kanssa.

Mutta oli taustalla muutakin.

Vegas halusi loppuvuodesta San Josesta kenkää saaneen Peter DeBoerin valmentajakseen. Se olisi voinut tietenkin odottaa kesään, mutta samaan aikaan seura pelkäsi, ettei New Jerseyn ja San Josen Stanley Cupin finaaleihin luotsannut kanadalainen olisi ollut enää saatavilla kesällä.

Prosessiin piti siis laittaa vauhtia. Ja kun vielä joukkue haki parasta virettään, Gallant oli helppo vapauttaa tehtävistään.

Yleisellä tasolla olen silti sitä mieltä, että äärimmäisen pidetyn Gallantin puolesta on pahoitettu mieltä hieman liikaakin. Monelle on syöpynyt mieleen Gallantin Floridasta saamat tyylittömät potkut ja kuvat, joissa joukkueen matkasta jätetty luotsi odottaa taksia Raleigh’ssa, Carolinassa.

Ei Gallantia mitenkään tyylittömästi tällä kertaa kohdeltu. Joukkue suli menneenä keväänä pudotuspelien avauskierroksella 3-0-johdosta seitsemännessä ottelussa viimeisen kymmenen minuutin aikana, eikä koskaan sen jälkeen löytänyt peliään. Ja, kun Vegasin pelaajalistaa katsoo, jokainen ymmärtää, että parempaan pitäisi pystyä – myös valmentajan.

Vegas halusi itselleen valmentajan, jonka kuvittelee hoitavan työn paremmin, ja se toimi sen mukaan. Olivatko potkut hätäiset? Ehkä, mutta toisaalta nyt ei kyse ollut pelkästään otteista jäällä. Vegas halusi DeBoerin itselleen. Ja hei, Gallant saa palkkansa sopimuksen loppuun asti eikä tämän todennäköisesti tarvitse kauaa uutta mahdollisuutta odotella.

DeBoer on voittanut kolmesta ensimmäisestä ottelustaan yhden – heittopussijoukkue Ottawan.

Sami Niku ja Sebastian Aho kaukalossa.
Winnipeg Jets kyntää, mutta nyt ei auta potkia päävamentajaa pihalle, vaan katsoa toimiston suuntaan.All Over Press

Puheenaihe nyt

Paul Maurice tulikin jo mainittua, joten jatketaan ajankohtaista-osiossa Winnipegillä. Viimeistään keskiviikon Columbus-ottelun jälkeen voimme puhua NHL:n virallisesta kriisijoukkueesta. Kyyti on ollut Jetsille joulukuun alusta alkaen todella kylmää. Edellisestä 24 ottelusta matkaan on tarttunut ainoastaan 21 pistettä ja samalla pudotuspelihaaveet karkaavat yhä kauemmaksi.

Ongelmista suurin liittyy oman maalin varjeluun. Tämä joukkue ei osaa puolustaa. Ei tarvitse kuin katsoa videolta Carolinan ja Columbuksen tekemät maalit tältä viikolta – joka ikistä osumaa edeltää huono tai erittäin huono puolustuspelaaminen. Winnipeg on päästänyt joulukuun alun jälkeen eniten maaleja NHL:ssä.

Winnipeg itse asiassa pelasi sekä Raleigh’ssa että Columbuksessa kelpo-ottelun. Ryhmä teki töitä ja osoitti, että se edelleen välittää, mutta mitään ei jäänyt käteen, kun omissa homma ei taaskaan toiminut. Esimerkiksi Carolina sai aikaiseksi lopulta peräti kahdeksantoista vaarallista maalipaikkaa – lukema on karmiva!

On selvää, ettei tällaista mankelia käy läpi yksikään joukkue ilman spekulaatioita valmentajan asemasta.

En kuitenkaan näe, että Paul Mauricen erottaminen tässä kohtaa toisi mitään lisäarvoa. Nähdäkseni se olisi jopa hieman epäreilua olosuhteet huomioon ottaen. Muutokset puolustuksessa on käyty läpi eri medioissa miljoonaan kertaan: kylmä tosiasia on, että tässä on yksi NHL:n heikoimmista pakistokokonaisuuksista.

Se ei ole Mauricen vika.

Eikä alati kasaantuvat loukkaantumiset. Jo aiemmin kapeasta puolustuskalustosta on useita pelaajia pois, kuten on ollut hyökkäyksestä jo pitkään esimerkiksi Bryan Little. Viimeisimpänä putosi erittäin tärkeä pohjaketjujen keskusmies, jäähyjen tappaja Adam Lowry. Lowry on liigan parhaimmistoa omassa roolissaan.

Winnipegin pohjaketjut vilisevät AHL-pelaajia, joista monesta ei ole täyttämään tarjolla olevia saappaita. On hyvä muistaa, että vielä viime kaudella Mauricella oli käsissään kenties koko liigan paras pohjakuutonen. Winnipeg on yksinkertaisesti heikentynyt liikaa sekä hyökkäys- että puolustuspäästä.

Nyt on seurajohdon aika tehdä tilanteelle jotakin.

Tuskin Jets tulevaisuuttaan uhraa, mutta hyökkääjistä esimerkiksi Nikolaj Ehlers on pelaaja, jonka voisi kuvitella olevan yhden mahdollisista kaupattavista. Loistavan syyskauden pelanneella tanskalaishyökkääjällä on jälleenmyyntiarvoa, joten hänen kauttaan puolustuskalustoa voisi vahvistaa.

Sekään ei silti yksin tekisi Jetsistä taas varteenotettavaa mestariehdokasta. Moni naureskeli, kun Pittsburgh maksoi kesällä hyvän rahan Winnipegistä lähteneelle pohjaketjun pelaajalle Brandon Taneville. Nyt, kun Lowrykin on pois rivistä, erinomaisesti Penguinsissa esiintynyttä Tanevia on yllättäen ikävä joka puolella.

Jos huomioon otetaan muutokset pelaajistossa, loukkaantumiset sekä ennakko-odotukset, joukkue on hyvin pitkälle juuri siellä, missä sen pitäisikin olla. Lännessä vain on yksinkertaisesti parempia joukkueita tällä hetkellä liikaa. On hyvä muistaa, että Coloradot, Dallasit, Vancouverit, Edmontonit ovat kaikki taas hieman parempia. Winnipeg sen sijaan on heikentynyt merkittävästi.

Winnipeg pelasi syksyllä selkeästi yli tasonsa ja nyt selkeästi alle sen, se vääristää kokonaiskuvaa. Se olisi voinut tasaisemmin pelaamalla päätyä täysin samanlaiseen tilanteeseen, eikä se olisi aiheuttanut nyt nähtyä kohua ja spekulointia valmentajan kohtalosta.

Mauricen vaihtaminen ei toisi tilanteeseen merkittävää lisäarvoa. Uusi valmentaja ei tee Dmitri Kulikovista yhtään parempaa puolustajaa. Eikä uusi valmentaja tee hetkessä AHL-pelaajista pohjaketjuissa uutta Tanevia ja Lowrya. Itse asiassa olen saanut Winnipegistä raportteja, joiden mukaan Mauricen jatkosopimuskaan ei olisi suuri yllätys.

Kuten todettu, nyt katseet kääntyvät seurajohtoon – tällä pelaajistolla ei tulla kuuhun menemään. Ei nyt eikä huomenna.

Elvis Merzlikins maalillaan
Elvis Merzlikins on NHL-vahtien väriläiskä.All Over Press

Elvis elää

Pysytään Columbuksessa, missä Winnipeg tosiaan pelasi keskiviikkona.

Elvis nimittäin elää Columbuksessa.

Kyllä, luitte oikein. Kun puhutaan persoonista NHL:ssä, Blue Jackets-vahti Elvis Merzlikins on lyhyessä ajassa lähes tulkoon sementoinut asemansa yhtenä liigan ehdottomista väriläiskistä – todennäköisesti jopa kovimpana sellaisena. Tältä velikullalta ei nimittäin luonnetta puutu.

Puhumme ylitsevuotavan itsevarmasta latvialaismaalivahdista, jonka edesmennyt isä nimesi tämän Elvis Presleyn mukaan. Puhumme persoonasta, joka ystävystyi ensitöikseen Columbuksessa Uber-kuskin kanssa, josta tuli tämän henkilökohtainen kuljettaja: ”Ainakin minulla on nyt yksi ystävä”, oli Merzlikins todennut paikalliselle medialle.

Sittemmin Merzlikins on tosin jo hankkinut oman auton, jonka rekisterikilpi tiettävästi sanoo: ”MERZ90”.

Mitä tahansa latvialaistulokas tekee, hän tykkää tehdä sen täysillä ja näyttävästi. Tai no, ainakin puhetta tämän ympärillä riittää. Kun Joonas Korpisalo loukkaantui ja Merzlikins nousi torjuntavastuuseen, tämä ei aluksi suostunut puhumaan medialle lainkaan. Ei otteluiden alla eikä niiden jälkeen.

Epäselväksi jäi, oliko päätös pelaajan vai seuran.

Kun pelit ovat alkaneet kulkea, Merzlikins on tuonut värikästä persoonaansa esiin yhä enemmän. Tuuletukset nollapelien jälkeen ovat olleet jo tapauksia itsessään. Toisaalta etenkin takavuosina, kun pelit eivät kulkeneet tai tulos miellyttänyt, pukuhuone on saattanut saada uuden ilmeen, kuten MM-kisoissa pari vuotta sitten.

– Taidan olla hullu. En ole kuten muut maalivahdit, Merzlikis oli heittänyt medialle Columbuksessa.

Latvialaisen virkaveli Joonas Korpisalo on seurannut joukkuetoverin toimintoja välillä hämmentyneenä.

– Onhan hän aika tapaus. Selkeästi tykkää näyttää hieman enemmän kuin perusveskarit. Vegasissa se soitti pelin jälkeen skebaa (kitaraa), Korpisalo nauraa.

– Erikoinen kaveri, siitä ei mihinkään pääse. On sillä erikoisia juttuja. Esimerkiksi varusteisiin se tekee jatkuvasti jotakin ihme merkintöjä. En tiedä, mikä homma se on, mutta kilpeen, räpylään, patjoihin kaikkiin tulee koko ajan merkintöjä tussilla. Täytyy jossakin vaiheessa kysyä, että minkälaista hommaa, Korpisalo hekottelee.

Kun katselee Merzlikinsiä ja kuulee tarinoita tästä, on vaikea olla ajattelematta takavuosien venäläisvahti Ilja Bryzgalovia. Bryzgalovin jutut olivat monin paikoin todella persoonallisia sekä jäällä että sen ulkopuolella. Venäläinen sai monet usein tukehtumaan nauruun, mutta ajan kanssa Bryzgalovin energisyys saattoi imeä kopista hieman liikaakin happea.

– Mukava jätkä se kyllä on, ei mulla ole mitään ongelmaa. Hänen englanti on hyvää ja kyllä se mulle kaikenlaista aina värittää, Korpisalo hymyilee.

Samoilla linjoilla on Markus Nutivaara.

– Hän on aina hyvällä tuulella ja tuo paljon positiivista tunnelmaa koppiin. Olen itsekin jonkinlainen persoona, joten tykkään siitä, miten hän tuo itseään esille ja uskaltaa olla täysin oma itsensä. Paljon sieltä tulee kaikenlaista vitsiä, Nutivaara kertoo.

Merzlikins ei saanut kaudelle hyvää starttia, mutta Korpisalon polvivamman jälkeen latvialainen on pitänyt pystyssä huimaa veskariklinikkaa. Columbus-vahdin yhdestätoista edellisestä startista peräti yhdeksän on päättynyt voittoon. Voitoissa, torjuntaprosenteissa (95,1) ja nollapeleissä (3) tämä on Korpisalon loukkaantumisen jälkeen koko NHL:paras.

Päästettyjen keskiarvoissa (1,65) Merzlikins löytyy sijalta kaksi.

– Hän lukee peliä hyvin ja hänen liikkumisensa on erinomaista. Varmasti sellainen atleettisuus on hänen ykkösvalttinsa. Hän ei aloittanut kautta hyvin, mutta painoi hyvin hommia syksyllä ja käytti mahdollisuutensa hyvin hyväkseen sen saatuaan, Korpisalo kehuu.

Kannattaa pitää tätä miestä silmällä…

Markus Nutivaara tuulettaa maalia.
Markus Nutivaara on joutunut yksinkertaistamaan peliänsä.All Over Press

Suomi-nurkka

Ja jatketaan Columbuksessa.

Merzlikinsin ohella Markus Nutivaaran tilannetta kannattaa kevään edetessä pitää silmällä. On nimittäin niin, että menneellä kaudella nelivuotisen ja lähes yhdentoista miljoonan taalan arvoisen jatkosopimuksen tehneen puolustajan rooli ja minuutit ovat olleet tällä kaudella pienenemään päin.

Kahden edelliskauden aikana pääosin kakkosparissa pelannut Nutivaara luutii tällä haavaa kolmannessa parissa Scott Harringtonin parina. Kahden vuoden takaisista lähes kahdeksantoista minuutin jääajoista keskiarvot ovat tulleet alas yli kolmella minuutilla, viime kaudestakin puolellatoista minuutilla.

Ennen loukkaantumistaan marraskuussa Nutivaara istui jopa katsomossa.

Oman ymmärrykseni mukaan Nutivaara istui, koska ei ollut suostunut pelaamaan riittävän simppelisti. Päävalmentaja John Tortorella on yksinkertaistanut ja suoraviivaistanut materiaaliltaan heikentyneen joukkueen pelitapaa, eikä Nutivaaraa varsinaisesti tunneta ”lasiin heittelijänä”.

– Koutsi ei vain ollut tyytyväinen, piti parantaa, Nutivaara kommentoi syksyn katsomokomennuksiaan.

Rohkeasta pelitavastaan tunnettu Nutivaara myöntää, ettei simppeli pelitapa istu tämän omaan pirtaan parhaalla mahdollisella tavalla.

– Jos pelaisin isompia minuutteja, saattaisi olla vaikeaa. Nyt, kun tulee vähemmän minuutteja, se tulee ehkä helpommin. Olen ottanut sen ajatuksen, että hoidetaan nyt sitten omaa päätä. Näillä minuuteilla pystyn malttamaan mieleni, Nutivaara naureskelee.

Toisaalta paluu kahden kuukauden tauolta ylävartalovamman jäljiltä ei sekään ollut kivuton. Ja osin tämänkin vuoksi suomalaispuolustajaa on varmasti ajettu sisään uuden vuoden aluksi kaikessa rauhassa.

– Olihan se aika vaikeaa aluksi. Lähtökohdat olivat, että olin ollut viltissä ja sitten kaksi kuukautta sivussa. Ja kuitenkin tietää sen, ettei pelikuntoon pääse kuin pelaamalla. Kyllä siinä pari ensimmäistä peliä yritti vain hengitellä rauhassa. Pari-kolme peliä se otti, että alkoi taas tuntua normaalilta.

Ei yksikään pelaaja silti mielellään luovu aiempina vuosina saavuttamistaan asemista. Myös Nutivaara haluaisi pelata enemmän. Kurinalainen pelitapa yhdistettynä pieniin minuutteihin ei välttämättä tuo oululaispelaajan vahvuuksia esiin parhaalla tavalla, eikä pelaaja yritäkään kiistää tätä.

– Onhan tämä hieman haastava asetelma itselle, mutta onneksi meidän joukkueessa arvostetaan niitäkin pelaajia, jotka pelaavat hieman vähemmän. Tässä kopissa kaikki ovat samanarvoisia, Nutivaara päättää.

Niko Mikkola
Niko Mikkola on esiintynyt edukseen, mutta matka pelaavaan NHL-kokoonpanoon on yhä kivinen.All Over Press

AHL-nurkka

AHL-nurkassa puhutaan tänään NHL:stä. Lähdemme St. Louisiin, mutta emme tokikaan tähdistöottelun vuoksi, sillä se on allekirjoittaneen mielestä NHL-kalenterin ehdottomasti turhin tapahtuma. Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan, menemme San Antonioon, missä AHL-kiekkoilee parhaillaan Niko Mikkola.

Ja hyvin kiekkoileekin.

Mikkola oli kutsuttu NHL-joukkue St. Louisin mukaan jo aiemmin, mutta NHL-debyytti tuli tilille lopulta tammikuun 7. päivän ottelussa San Josea vastaan. Ensimmäinen NHL-piste näki sekin päivänvalon vain paria päivää myöhemmin Buffaloa vastaan. Mikkola, 23, pelasi lopulta viisi NHL-peliä ennen paluutaan San Antonioon.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että isokokoinen peruspakki suoriutui ensimmäisestä NHL-komennuksestaan suorastaan erinomaisesti. Mikkola tyytyi pelaamaan – toki hyvin suojatussa roolissa – omaa peruspeliään ja teki sen valtaosan ajasta erittäin laadukkaasti.

– Sanotaanko, että ensimmäinen peli meni jännitykseen, mutta kyllä mä aika nopeasti pääsin siihen hommaan mukaan. Koitin vain saada kiekkoa liikkeelle ja toisaalta hypätä mukaan hyökkäyksiin, kun paikka oli. Tuntui, että pystyy tuolla tasolla pelata, ei se mitään selviytymistä ollut, Mikkola sanoo Änärikirjeelle.

KalPassa ja Tapparassa SM-liigaa pelannut Mikkola alkaa olla NHL-tason pelaaja, mutta tie ylös on pitkä ja kivinen, sillä edessä luutii NHL:n kenties kovin pakkikalusto. Edessä on yksinkertaisesti liikaa liian hyviä yhden suunnan sopimuksella operoivia pelaajia joukkueessa, joka tavoittelee Stanley Cupia.

Tilanne voi olla nuorelle nälkäiselle pelaajalle turhauttava.

– Onhan se aina vaikeaa lähteä takaisin alas, ei sinne kukaan mielellään lähde. Varsinkin, kun tietää, että pelasi hyvin ja sai hyvää palautetta. Tiedostan silti, ettei voittavaan Stanley Cup-joukkueeseen ole kovin helppoa nousta. Eikä tilanne ole GM:lle (Doug Armstrong) myöskään helppo. Vaikeita päätöksiä hän joutuu tekemään.

– Mutta kyllä mun tavoite on tulla täältä takaisin mahdollisimman nopeasti. Katsotaan nyt, miten asiat kehittyvät, NHL:ssä voi tapahtua mitä tahansa. Pitää vain olla kärsivällinen, että pääsee takaisin. Ennen olin malttamaton, iän myötä on alkanut oppia, että tämä jääkiekkoura ei ole mikään sadan metrin pyrähdys, Mikkola hymähtää.

Ovi Mikkolalle voisi aueta esimerkiksi pelaajakaupan kautta. St. Louisin on huhuttu olevan hyökkääjän perässä, joten mahdollisessa pelaajakauppatilanteessa se joutuisi todennäköisesti luopumaan jostakin puolustajasta. Saattaa olla, että tätäkin ajatellen Blues halusi nähdä Mikkolan tositoimissa ennen helmikuun siirtotakarajaa.

Varmaa on vain, että Mikkola on kasvamassa korkoa erinomaisessa ympäristössä. Kuten Tapparassa aiemmin, nyt Pohjois-Amerikassa Mikkola on päässyt näkemään läheltä, miten operoidaan todellisessa huippuorganisaatiossa.

– Onhan se kiva tulla joukkueeseen, missä on voittava kulttuuri ja missä pelataan voitoista jokaisena iltana. Pieniä vinkkejä saa koko ajan siitä, miten hommia tehdään treeneissä ja peleissä. Kyllä tästä jengistä näkee, että osaavat pelata voittavaa jääkiekkoa. Koskaan ei yritetä mitään yli tai väkisin, vaan aina luotetaan omaan peliin.

Lienee reilua ennustaa, että ennemmin tai myöhemmin Mikkola luutii NHL:ssä vakituisesti.

Andrei Svetshnikov ja ilmaveivimaali.
Andrei Svetshnikov on tehnyt jo kaksi ilmaveivimaalia tällä kaudella.All Over Press

Viikon ilmaveivi

Viikon kommentti tulee Vancouverista, missä istuin menneellä viikolla lehdistökatsomossa jaarittelemassa loukkaantuneena olleen Arizona-vahti Antti Raannan kanssa. Läpi käytiin jos jonkinlaisia aiheita tämän loukkaantumisista maalivahtien aivotärähdyksiin.

Lopuksi esiin nousi NHL:ssä tällä kaudella nähdyt ilmaveivit, joita on ihasteltu ympäri jääkiekkoilevan maailman. Carolinan Andrei Svetshnikov on tehnyt tempun tällä kaudella jo kahdesti, Nashvillen Filip Forsberg kerran. Lisäksi esimerkiksi Vancouverin Elias Petterson on useaan otteeseen tuonut esiin halunsa onnistua tempussa jossakin vaiheessa.

Katsojat tykkäävät, mutta mitä sanovat maalivahdit?

– Enpä tiedä. Kaikki tuollainen on mun mielestä antijääkiekkoa, Raanta virnisti.

(Mikael) Granlundin veivi MM-kisoissa oli vielä OK, mutta muuten en oikein pidä mistään tällaisista temppuiluista. NHL tietenkin haluaa, että peli on viihdyttävää ja toivoo, että mukaan saataisiin uusia katsojia. Ehkä niitä sitten saadaan lacrossesta, Raanta heitti perään.

Raanta myöntää avoimesti, että mahdollinen ilma veivi omaa verkkoon saattaisi mennä tunteisiin.

– Kyllä se ärsyttäisi. Voi olla, että ottaisin mailan kahteen käteen ja tekisin siitä takkapuita, raumalainen nauroi.

Itse asiassa Raanta pelasi vasta taannoin juuri Svetshnikovin edustamaa Carolinaa vastaan. Lukossa kiekkokasvatuksensa saanut Raanta kertoi olleensa asian päällä jatkuvasti.

– Kyllä se koko ajan takaraivossa oli ja varsinkin silloin, kun Svetshnikov oli jäällä ja hyökkäysalueella. Melkein teki mieli mennä seisomaan ihan tolppaan kiinni, ettei ainakaan maalin takaa veivaa sisään, Raanta jutteli.

Myös eräs toinen suomalaisvahti pelasi taannoin, itse asiassa tällä viikolla, Svetshnikovia vastaan. Kaapo Kähkösen AHL:ssä edustama Iowa Wild pelasi keskiviikkona veljeksistä vanhemman (Jevgeni Svetshnikov) Grand Rapidsia vastaan. Ja voitte uskoa, että tämäkin yritti veivata kiekkoa reppuun maalin takaa.

– Meidän pakki huitoi siltä mailan palasiksi. Hyvää reagointia, Kähkönen nauraa.

Kähkönen sanoo että tempuilta on alkanut häipyä hohto, jos kohta tämä muistuttaa, ettei halua ilmaveiviosumaa omalle kohdalle.

– Totta kai se ärsyttää, jos se mulle tehdään. Muuten mulla ei oikein ole mielipidettä tähän, maali kuin maali. Eikä toi enää niin häävi suoritus ole, kun joka viikko joku veivailee sitä. Yleisellä tasolla en ole mikään ilmaveivien fani, mutta en vihaajakaan, Kähkönen pyörittelee.

Taas opimme, että kaikissa asioissa on (vähintään) kaksi näkökulmaa.

EPILOGI

Tällaisia tarinoita tällä viikolla. NHL-tarinoita on luvassa tuttuun tapaan jälleen ensi viikon keskiviikkona. Laittakaa kysymyksiä ja juttuideoita tulemaan tuttuun tapaan, niistä otetaan täällä päässä kiinni parhaimman mukaan. Kiitos kun olette, luette ja tuette! Hyvää viikonloppua!

Tommi Seppälä, Vancouver

Tämä juttu on julkaistu alun perin Tommi Seppälän Änärikirjeenä. Tilaa kirje tästä linkistä tai jutun alta, niin kuulet jatkossa maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut ensimmäisenä – joka viikko. (siirryt toiseen palveluun)

Lue myös

Moni odotti sukellusta – nyt suomalaisjohtoinen NHL-joukkue on ollut liigan kuumin joukkue jo yli kuukauden ajan: "Kaikki lähti siitä, että ”Korppi” seisoi siellä päällään"

Kommentti: Barkov NHL:n aliarvostetuin? – Älkää viitsikö!

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat