Suora

  • "Äiti, anna mä menen": Mikael Hagelstam muutti 13-vuotiaana ulkomaille tanssin vuoksi - ei välitä, kun virolaisvalmentajat huutavat hänen tuhlaavan vanhempiensa rahoja
  • Urheiluruutu

Vain yksi oivallus johdatti Matti Heikkisen MM-mitaleille uran ehtoopuolella – maailmanmestarin menestyksen salaisuus on myös perintö suomalaiselle hiihdolle

Uransa ehtoopuolella MM-mitaleille noussut Matti Heikkinen tiesi, mitä hänen täytyy tehdä menestyäkseen.  

hiihto
Matti Heikkinen
Matti Heikkinen nousi Lahden MM-kisoissa pronssille päätösmatkalla.Tomi Hänninen

35-vuotiaan Matti Heikkisen elämä muuttui täysin viime huhtikuussa, kun edelliset 26 vuotta intohimoisesti uransa eteen harjoitellut hiihdon maailmanmestari ylitti maaliviivan Ylitornion SM-kisojen 50 kilometrillä.

Kovasta taistelusta huolimatta Heikkisen ura ei päättynyt mitalijuhliin, vaan neljänteen sijaan. Tavoilleen tyypillisesti hän oli kuitenkin ottanut kehostaan kaiken mahdollisen irti. Maatessaan maalialueen lumella hän oli muissa maailmoissa, eikä välttämättä edes huomannut, kun Iivo Niskanen irrotti häneltä sukset jaloista ja nosti hänet syliinsä. Hetkeä myöhemmin maajoukkuekaverit heittivät edelleen poissaolevan oloista Heikkistä ilmaan juhlistaakseen erään aikakauden loppua.

Kun Heikkinen toivuttuaan istui myöhemmin illalla autossaan ja ajeli viidensadan kilometrin matkaa kohti Jyväskylää ja kotiaan, hän ymmärsi, ettei ollut enää huippu-urheilija.

Reilut puoli vuotta myöhemmin Matti Heikkinen seisoo jyväskyläläisen kongressikeskuksen auditoriossa ja kättelee voimakkaalla puristuksella. Viime vuosina kättelyt ovat näihin aikoihin olleet harvinaisuus, sillä urheilijat varovat kauden aikana fyysistä kontaktia ulkopuolisiin sairastumisten takia.

Heikkinen on yksi Liikuntafoorumi 2019:n puhujista. Hän on tehnyt erilaisia puhujakeikkoja siitä lähtien, kun hän voitti 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan maailmanmestaruuden Oslossa vuonna 2011. Ensimmäiset keikat tuntuivat siltä kuin hänet olisi heitetty kylmään veteen.

Matti Heikkinen
Matti Heikkinen antoi aina kaikkensa kisaladuilla. Polte harjoitteluun on kadonnut, mutta huippu-urheiluun ei.Tomi Hänninen

Nyt hän valloittaa estradin aivan kuten kilpaladutkin aikoinaan.

Heikkisen esitys on mukaansatempaava. Puoleen tuntiin hän mahduttaa oman uransa ja hiihdon lainalaisuudet. Sen, miten laji on edelleen hapenottolaji, olosuhdelaji, mutta myös valitettavasti välinelaji.

Heikkinen on yhä samannäköinen kuin hän oli kilpaurallaankin.

– Vaakalukema ei ole muuttunut, mutta olomuoto on, hän hymähtää esityksensä jälkeen.

Sen sijaan muun elämän muutos on ollut valtavan iso. Eniten Heikkistä on hämmentänyt, miten nopeasti muutos tapahtui.

– Se oli kuin naps! hän kuvaa ja napsauttaa sormiaan.

Saatuaan etäisyyttä hiihtoon ja huippu-urheilun raadolliseen maailmaan Heikkinen pystyy nyt näkemään yhä selvemmin, mitkä olivat hänen urallaan ratkaisevia asioita. Niiden avulla hän pystyi saavuttamaan maailmanmestaruuden ja kolme MM-pronssia. Nyt Heikkinen haluaa avata menestyksen salaisuutta myös muille.

"Jos haluat olla maailman paras, toimi sen mukaisesti"

Matti Heikkinen seurasi toukokuussa 2016 tarkasti Martin Johnsrud Sundbyn mattoharjoitusta. Sundby piiskasi itseään, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Sauvat iskeytyivät yhä kiihtyvällä tahdilla rullaavaan juoksumattoon. Rullasukset rahisivat mattoa vasten.

Norjalaisen määrätietoinen suoritus teki vaikutuksen Heikkiseen. Tekemiensä havaintojen sekä Sundbyn kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen suomalaishiihtäjä päätti lisätä myös omaa mattoharjoitteluaan.

Heikkinen oli tehnyt keväällä tietoisen valinnan ja tutustunut norjalaishiihtäjiin. Sundby oli suorastaan dominoinut miesten hiihdon normaalimatkoja ja voittanut 11 maailmancupin osakilpailua sekä Tour de Skin ja Ski Tour Canadan. Jos joku tiesi, miten menestytään, se oli Sundby.

"Jos haluat olla maailman paras, toimi sen mukaisesti." Tuohon lauseeseen kiteytyi Heikkisen huippu-urheilufilosofia. Jos haluaa olla huippu, pitää mennä huippujen luo. Nähdä ja kokea, miten he harjoittelevat ja haistaa heidän hikensä. Siksi Heikkinen halusi soluttautua Norjan maajoukkueeseen.

Martin Johnsrud Sundby ja Matti Heikkinen
Martin Johnsrud Sundbyn (vas.) esimerkki johdatti Matti Heikkisen uran vielä kerran huipulle.Getty Images

Heikkinen muutti perheineen kuukaudeksi Osloon, pääsi tutustumaan Norjan urheilun pyhimpään, Olympiatoppeniin, ja harjoitteli maajoukkueen kanssa heidän avausleirillään.

– Se oli käänteentekevä hetki, kun näin, mitä se vaatimus- ja toiminnan taso oli jo toukokuussa ja minkälaisessa fyysisessä tilassa urheilijat olivat. Se avasi todella paljon silmiäni, Heikkinen kertoo.

– Kun se porukka lähti rullilla liikkeelle, niin minua pelotti. Pelotti samalla tavalla kuin aikoinaan ensimmäistä kertaa maajoukkueessa, että en pysy mukana.

Heikkinen oli kymmenen vuotta aiemmin kokenut herätyksen, mitä huippu-urheilu on, kun Magnar Dalen oli tullut maajoukkueen päävalmentajaksi. Silloin hän oli ymmärtänyt, miten paljon täytyy oikeasti tehdä töitä päästäkseen huipulle. Oslossa Heikkinen ymmärsi, että vuosikymmenten rääkistä huolimatta hänen perustasonsa oli paljon heikompi kuin Norjan parhaiden yksilöiden. Eikä vuoden 2011 maailmanmestari saisi eroa kiinni, ellei hän panostaisi entistä enemmän.

– Sen koko harjoituskauden pystyin tekemään entistä korkeatasoisempaa työtä. Kaikki huipentui seuraavaan kauteen ja Lahden MM-kisoihin, kotikisojen 50 kilometrin vapaan yhteislähtökisan pronssimitalisti sanoo tyytyväisenä.

Raadollinen rehellisyys ja viikoittainen analyysi

Matti Heikkinen nousi hiihtomaajoukkueeseen vuonna 2002. Suomalaisen hiihdon järjestelmä oli juuri kaatunut Lahden MM-kisojen jälkeisissä dopingskandaaleissa, maajoukkue oli tyhjentynyt esikuvista, mutta Suomen urheilukansa huusi ladulle uusia menestyjiä.

Tulevat esikuvat joutuivat suuren paineen alle, mutta samaan aikaan eräänlaiseen tyhjiöön. Heikkinen kiittelee tänä päivänä, ettei tuolloin tiedostanut tuota tyhjiötä.

– Olisi monella tapaa ollut hyvä, jos meillä olisi ollut urheilijamentoreita. He olisivat voineet kertoa meille tiettyjä asioita, eikä niitä kaikkia olisi tarvinnut oppia kokemusperäisesti ja kivuliaasti.

Viime vuosina tilanne on ollut jo täysin toinen. Heikkinen sai jakaa Sami Jauhojärven kanssa kokemuksiaan ja tietojaan eteenpäin muulle maajoukkueelle. Näistä neuvoista on päässyt hyötymään esimerkiksi olympiavoittaja Iivo Niskanen.

Heikkinen on aina ollut analyyttinen urheilija. Hän pystyi uransa aikana pureskelemaan oman suorituksensa atomeiksi ja viemään sitä eteenpäin haluamaansa suuntaan. Urheilija ei hänen mielestään voi jäädä laakereille lepäämään hetkeksikään, vaan hänellä täytyy olla aina selkeä tilannekuva itsestään.

Heikkisellä oli uransa aikana käytössään kysymyspatteristo, jolla hän jäsensi asiat itselleen: mitä hän halusi ja tavoitteli, millä aikajänteellä, mitä piti kehittää ja miten sekä mitkä olivat hänen välitavoitteitaan.

Matti Heikkinen
Matti Heikkisen uran kohokohtia on vuoden 2011 Oslon MM-kisat, jossa hän voitti 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan maailmanmestaruuden.Getty Images

Tärkeintä hänelle olivat objektiivisuus ja kriittisyys omaan tekemiseen, virheet ja heikkoudet piti pystyä myöntämään rehellisesti. Kritiikki satutti aina hetken, mutta tarjosi myös mahdollisuuden kehittyä.

Heikkinen teki tilanneanalyysiä itselleen välillä viikoittain, tarvittaessa päivittäin. Kun hän oli jäsennellyt asiat itselleen, hänen piti toimia tavoitteen mukaisesti. Minkään tekosyyn tai asian taakse ei voinut piiloutua.

– Mitali ei tiedä, tuleeko sen saaja viiden miljoonan kansasta tai 140 miljoonan kansasta. Se on urheilija, joka tekee operatiivisen työn, harjoittelun, levon, ravinnon ja kokonaiskuormituksen hallinnan. Urheilija tekee sen ihan yhtä korkealaatuisesti, tuli hän sitten pienestä tai suuresta kansasta, Heikkinen sanoo.

Heikkinen rajasi oman urheilijaelämänsä kuplan tarkasti sisäisiin ja ulkoisiin sidosryhmiin sekä teki kuplan sisällä oleville henkilöille selkeän roolituksen. Hän reagoi vain harvoin kuplan ulkopuolelta tulleeseen puheeseen tai kritiikkiin.

Tiedon hankkiminen oli Heikkiselle tärkeää, mutta niin myös sen suodattaminen. Heikkistä oli – ja on yhä – turha etsiä sosiaalisesta mediasta, eikä hän ole koskaan välittänyt julkisuudesta. Hän katsoi hämmentyneenä Sotshin olympialaisissa, kun kilpakaverit kisan jälkeen huoltokopilla tarttuivat ensimmäisenä puhelimiinsa ja lukivat, mitä heistä oli kirjoitettu. Heikkinen halusi suojella itseään siltä.

– Osa on somessa, osa ei. Ymmärrän hyvin, että siitä voi saada jotain hyvää, rahaa esimerkiksi, mutta se ei tuonut minulle urheilijana mitään arvoa. En halua sitä tietoa, mitä sosiaalinen media tarjoaa, Heikkinen sanoo.

Huippu-urheilussa eivät puhumiset auta, vain teot

Matti Heikkisen elämä sellaisena, mihin hän vuosikymmenten aikana tottui, on lopullisesti muuttunut. Heikkisen elämä ei täyty enää huippu-urheilijan pilkun tarkasta aikataulutuksesta, kehon analysoinnista, laktaattimittauksista, sykekäyrien seuraamisesta, mattotesteistä, suksien testauksista ja kisamatkoista. Välillä entinen huippu-urheilija on jopa miettinyt, mitä hän lenkillä edes tekee.

Vaikka Heikkinen myöntää, että hänellä on vierotusoireita ja ikävä kilpahiihtoa, hän tietää realiteetit. Harjoittelun polte on kadonnut, ja silloin kun on harjoitellut huonosti, ei kisoista voi odottaa menestystä. Ja tuloksen tekeminen oli Heikkiselle suurin polttoaine, mikä sai hänet vaatimaan itseltään täydellistä panosta uran loppuun saakka.

Heikkinen seuraa yhä tiiviisti urheilua ja toimii nykyään myös hiihdon asiantuntijana Eurosportilla. Tällä kaudella hän todistanut, kuinka kansainvälisen kärjen vauhdissa ovat olleet lähinnä vain Krista Pärmäkoski ja Iivo Niskanen. Nuoria suomalaishiihtäjiä ei ole tunkemassa runsain mitoin maailman huipulle.

Heikkisen tietopankille olisi suomalaisessa hiihdossa käyttöä, eikä hän ole tietoa pihtaamassakaan. Sitä täytyy vain osata kysyä.

– Olen jo urani aikana rohkaissut ihmisiä, että tulkaa juttusille. Tahdon vaihtaa luottamuksella kokemuksia. Se on aina mahtava oppimisen paikka, kun osoitetaan, ettei jostain tiedä jotain. Kun kysyy, niin sen yleensä oppii ja saa lisää näkemystä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan, ja itsellenikin tulee siitä hyvä mieli, Heikkinen korostaa.

Lue myös:

Lääkäri talutti kaikkensa antaneen Matti Heikkisen toipumaan kuninkuusmatkasta: "Tänään en miettinyt lopettamista kertaakaan"

Matti Heikkinen antoi kaikkensa Ylitorniolla – SM-kultaa voittanut Iivo Niskanen ylistää harjoitustoveriaan, jonka kanssa hän kävi verisiä kamppailuja: "Älyttömän iso apu"

Matti Heikkinen lähtee levollisin mielin viimeiseen kisastarttiinsa, sillä uudet ladut kutsuvat jo – "Elämä on jatkumo, töitä on vielä 40 vuotta tehtävänä"

Kommentti: Matti Heikkinen on latujen herrasmies, jonka lähtö jättää Suomen maajoukkueeseen ison henkisen aukon

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat