Suora

  • "Äiti, anna mä menen": Mikael Hagelstam muutti 13-vuotiaana ulkomaille tanssin vuoksi - ei välitä, kun virolaisvalmentajat huutavat hänen tuhlaavan vanhempiensa rahoja
  • Urheiluruutu

Hiihtolupaus Timo Mantere lopetti vain 21-vuotiaana ja teki elämässään täyskäännöksen: valmistaa nyt pirtua, hiihtää huippuvauhtia eikä halua sponsorirahaa mistään hinnasta

Vöyrin SM-hiihtojen tulosten takana on tuhansia tarinoita. Timo Mantereen on takuulla yksi värikkäimmistä.

hiihto
Vuosituhannen alun hiihtolupaus Timo Mantere on väläytellyt vauhtiaan kaksissa viime SM-kisoissa. Ikää on taulussa vasta vaivaiset 36 vuotta.
Vuosituhannen alun hiihtolupaus Timo Mantere on väläytellyt vauhtiaan kaksissa viime SM-kisoissa. Ikää on taulussa vasta vaivaiset 36 vuotta.Str / Lehtikuva

Hiihtoa seuraavalle talviurheiluyleisölle helmikuu 2003 tuo luonnollisesti mieleen MM-kisat Italian Val di Fiemmessä. Ennen kuin kirkkaimmat hiihtotähdet pääsivät estradille, valokeila oli hetken Ruotsin Sollefteåssa, joka isännöi nuorten MM-hiihtoja.

Suomalaisittain otsikot keräsi Mona-Liisa Malvalehto, kisojen ainoa suomalainen kultamitalisti. Miehissä tulevaisuudenlupausten joukossa oli puolestaan muuan Matti Heikkinen, joka ylsi 10 kilometrin väliaikalähdössä parhaana suomalaisena seitsemänneksi. Kelpo joukkuepanosta kuvaa, että Heikkisen lisäksi kaksi muuta suomalaista mahtui kärkitusinaan.

Toinen heistä oli 11:nneksi sijoittunut Timo Mantere, joka jätti taakseen muun muassa kaksi tulevien vuosien moninkertaista arvokisamitalistia, Venäjän Aleksei Petuhovin ja Norjan Martin Johnsrud Sundbyn. Toisin kuin Heikkisellä, Petuhovilla ja Sundbyllä, Mantereen ura ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen aikuisten sarjassa.

Kun tulokset polkivat paikallaan ja tasaisesta toimeentulosta ei ollut tietoa, Ilmajoen Kisailijoiden lahjakkuus löi sukset naulaan keväällä 2005, jo ennen 22-vuotissyntymäpäiväänsä. Totinen kilpahiihto loppui kuin seinään.

Leikkaus 15 vuotta myöhempään aikaan, tarkemmin viime lauantaihin. Käynnissä on miesten 15 kilometrin väliaikalähdön SM-kisa Vöyrillä. Kymmenen kilometrin kohdalla on jo selvää, että voittotaistelu on Perttu Hyvärisen ja Ristomatti Hakolan kauppa. Sen sijaan pronssista on kehkeytymässä neljän hiihtäjän kamppailu. Yhtenä osapuolena on Timo Mantere, 36 vuotta.

Lopulta Mantere taipuu kuudenneksi, ja ero pronssimies Markus Vuorelaan kasvaa viimeisellä vitosella kymmenestä sekunnista puoleen minuuttiin. Kuudes sija on silti Mantereen uran paras saavutus SM-kisojen yleisessä sarjassa henkilökohtaisilla matkoilla, mikä lämmitti konkarin mieltä.

– Oli yllätys, että taistelin mitalista vielä kymmenen kilometrin kohdalla. Sitten mies hyytyi, samoin suksi.

– Kalustossa oli isoja eroja. Maajoukkueurheilijoilla on nippu suksia, minulla taas muutama pari. Niistä piti valita. Taisin valita sen väärän, kun laskuissa kärkimiehiä tuli ohi oikein vauhdilla. Minulla oli kyllä hyvä pito, muttei auta jossitella, Mantere kertaa viime lauantain SM-tapahtumia Yle Urheilulle keskiviikkoaamuna.

Vaikka Mantere jäi SM-kultaa voittaneesta Hyvärisestä 2.31,7, huomionarvoista on, että kansallisen ryhmän veturina hän jätti taakseen peräti neljä maajoukkuehiihtäjää. Mantere kepitti osan maajoukkueesta myös viime vuonna, kun tuloksena oli seitsemäs sija Imatran SM-kisojen 15 kilometrillä.

– Viime vuonna annoin Hesarille jonkun kommentin maajoukkuehiihtäjien voittamisesta. Siitä on naljailtu sen verran jälkeenpäin, että on parempi, etten sano mitään, Mantere sanoo aluksi, mutta lisää hetken kuluttua:

– Mutta eihän se hyvältä näytä, jos ihan totta puhutaan.

Mantere kertoo harjoitelleensa viime kaudella 650 tuntia. Hänen arvionsa mukaan tuntimäärä nousee tällä sesongilla noin 700:aan, mutta jatkossa harjoituskuorman nostaminen on mahdotonta siviilikiireiden ja ammatin takia. Ilmajoen keskustassa asuva Mantere on nimittäin 10-vuotiaan pojan isä, joka tekee kolmivuorotyötä Altian viinatehtaalla Koskenkorvalla.

– Meillä valmistetaan pirtua, joka laimennetaan ja pullotetaan Rajamäellä. Olen prosessinohjaaja, jonka tehtävään kuuluu välillä ajaa tehdasta valvomosta ja välillä kiertää kentällä. Mulla on neljä päivää töitä, sitten kuusi vapaata. Sillä syklillä mennään joulut ja juhannukset, Mantere kertoo.

Jotta osallistuminen SM-kisoihin oli ylipäätään mahdollista, Mantere kertoo joutuneensa solmimaan kollegojensa kanssa käytännön sopimuksia.

– Sain vaihdettua torstain ja perjantain aamuvuorot niin, että tulin SM-kisoista suoraan yötöihin. Ehdin käydä kotona laittamassa vaatteet kuivumaan. Viime päivinä olen maksanut kavereille vuorovelkoja takaisin, sanoo Mantere, jolle tulee maaliskuussa täyteen nykyisessä työpaikassa 11 vuotta.

Perheen kotitila kulkee mukana

Mantere on ilmajokisen maatalon kasvatti. Kotitilalle ei ole nykyisestä asuinpaikasta kuin 15 kilometrin matka. Viinatehtaan vuoroissa riittäisi monelle jo riittävästi aherrettavaa, mutta osan vuodesta Mantere jatkaa arkitöidensä ohessa eläkkelle jääneiden vanhempiensa työtä viljelemällä ohraa ja kauraa.

– Isästä on vielä iso apu kiirusaikana, mutta pääsääntöisesti tykkään viljelyhommista niin paljon, että teen itse mitä vain suinkin kerkeän. Apumiehen on kuitenkin ehdottomasti oltava mukana kylvössä ja puinnissa.

Kuten monilla kestävyysurheilijoilla, Mantereen kunnon peruspohja on peruja maatilan töistä ja lapsuudessa isoa roolia näytelleestä piiloliikunnasta. Koulumatka oli ala-asteella edestakaisin kahdeksan kilometriä, jonka nuorukainen taittoi mieluiten polkupyörällä. Päälle tulivat leikkien perässä kuljetut kilometrit.

– Kavereille oli aina vähintään muutama kilometri, ja kun ei ollut kännyköitä, oli pyöräiltävä ovelle koputtamaan ja kysymään, ollaanko sitä kotona. Aina ei oltu.

Pohti SkiTeamin Juuso Mäkelä ja Ilmajoen Kisailijoiden Timo Mantere (oik.) kisasivat maastohiihdon Suomen cupin miesten viestissä Hakunilassa 15. tammikuuta 2020.
Pohti SkiTeamin Juuso Mäkelä ja Ilmajoen Kisailijoiden Timo Mantere (oik.) kisasivat maastohiihdon Suomen cupin miesten viestissä Hakunilassa 15. tammikuuta 2020.Markku Ulander / Lehtikuva

Mantere allekirjoittaa, että lasten suhde liikuntaan on muuttunut radikaalisti hänen lapsuuspäivistään.

– Välillä pitää patistella ja houkutella, että oma poika kävisi päivisin pihalla. Uhkauskeino, eli että kännykkä lähtee pois, toimii aina, Mantere sanoo ja hymähtää.

– Kun poika on kasvanut ja viihtyy jo paremmin kaveriensa kuin isänsä kanssa, se on tuonut minulle aikaa. Käytän sen mieluummin lenkillä kuin makaamalla sohvalla ja katsomalla telkkaria.

Ei omia sponsoreita

Imatran ja Vöyrin SM-tulostensa ansiosta Mantere on saanut paistatella ainakin hetken parrasvaloissa niin tv-ruuduissa kuin lehtien sivuilla. Kun puhe kääntyy media-ajan hyödyntämiseen kaupallisella puolella, Mantere linjaa suorasukaisesti, että hiihto on hänelle vain harrastus – ja sellaiseksi myös jää.

– Minulla ei ole mitään menestyspaineita, vaan hiihdän omaksi ilokseni. Siksi minulla ei ole sponsoriakaan. Kaverit ja tutut sanovat, että olisi helppoa myydä mainoksia kisavaatteisiini, kun minusta tarinoidaan joka kerta tv:ssä. En kuitenkaan halua sitä, koska silloin tuntuisi, että hiihdän jonkun muun takia. Hommasta katoaisi minun ideani, sanoo Mantere, jonka mukaan vakavamielinen hiihtäminen loppui hänen osaltaan vuoteen 2005.

– Kun kehitystä ei enää tullut, vaan taso pikemminkin laski, muut asiat elämässä alkoivat kiinnostaa. Piti valita, alkaako tehdä normaaleja töitä vai kokeilisiko hiihtohommia vielä kerran. Valitsin työn.

Kun kilpaurheilijan ura päättyi, edessä oli totaalinen elämänmuutos. Mantere päätyi muuttamaan Ilmajoelta Teuvalle, josta kävi töissä Kaskisten sellutehtaassa. Sen toiminta ajettiin kuitenkin alas jo vuonna 2009, minkä jälkeen edessä oli paluu Ilmajoelle ja työllistyminen Koskenkorvan tehtaalla.

Paluu SM-tason kilpahiihdon pariin tapahtui talvella 2014–2015, kun Ilmajoen Kisailijat ryhtyi kokoamaan viestijoukkuetta. Pontimena toimi myös tarve palauttaa oma fyysinen kunto terveemmälle pohjalle.

– Puntari on joskus tainnut näyttää 102 kiloa. Kävin hiihtelemässä maakuntaviestejä tukevassakin kunnossa, mutta kun paino alkoi pudota, hiihtäminen alkoi pikkuhiljaa tuntua mukavalta. Viime vuosina painoni on pysynyt normaaleissa kilpailulukemissa eli 82–83 kilossa, 190-senttinen Mantere kertoo.

– Viestijoukkueellamme on menossa nyt neljäs vuosi. Se on tuonut paljon lisää motivaatiota harjoitteluun.

Huonoin lumitalvi

Kuluvana talvena motivaatio on ollut kuitenkin koetuksella, kun Etelä-Pohjanmaalla luonnonlumesta ei ole ollut tietoakaan muutamaa päivää lukuun ottamatta.

– Tammikuussa hiihtelin rullasuksilla vielä monta lenkkiä. Vantaan Suomen cupiin tein valmistavat harjoitukset käytännössä rullilla ja juosten. Huonoja talvia on ollut, mutta tämä on pahin. Seinäjoen latumestareille on nostettava hattua, Mantere viittaa kaksi kilometriä pitkään tykkilatuun.

Loppukevään kisakalenterista Mantere on ympyröinyt 50 kilometrin SM-kisan, joka käydään Ristijärvellä 5. huhtikuuta.

– Viisikymppiä perinteisellä on ihan hyvä matka. Sinne on silti vielä pitkä aika, ja pian nämä vähätkin lumet saattavat sulaa.

– Tänään ohjelmassa olisi kolmen tunnin lenkki. Se tietää aika montaa rinkiä, jos tykkiladulle joutuu. Mutta ei se haittaa, sillä töistä on vapaata lauantaihin saakkaa. Joten aamukahvit vain naamaan ja lenkille. Mitenkään ilmaiseksi nämä kisatulokset eivät ole tulleet, Mantere murjaisee.

Lue lisää:

Unohtakaa hetkeksi Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski – Yle Urheilu avaa Suomen hiihdosta hurjia lukuja, jotka herättävät ison joukon kysymyksiä

Ristomatti Hakolan kultajahti päättyi dramaattisesti – Joni Mäelle uran ensimmäinen mestaruus

Anne Kyllönen vakuuttavasti jo seitsemänteen sprinttimestaruuteen – muut mitalit ensikertalaisille

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat