Suora

  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Urheilijan ammattia ei arvosteta, eläke on olematon, taloudellinen toimeentulo sakkaa – Matti Heikkinen haluaa lain, joka ratkaisee huippu-urheilun ongelmat

Entinen maajoukkuehiihtäjä Matti Heikkinen on kyllästynyt siihen, että huippu-urheilussa asioita vatvotaan liikaa. Hän haluaa konkreettisia tekoja ja uskallusta päätöksentekoon.

Urheilupolitiikka
Matti Heikkinen
Matti Heikkinen haluaa suomalaiseen päätöksentekoon enemmän uskallusta.Tomi Hänninen

Huippu-urheilulakia ja sen tarpeellisuutta selvittävä ministeri Lauri Tarasti on pyytänyt asiasta virallisia lausuntoja 30 eri taholta. Näiden lisäksi Tarasti kuulee yksittäisiä urheilijoita. Yksi heistä on viime kevääseen mittavan hiihtouransa päättänyt Matti Heikkinen.

Heikkinen tapasi Tarastin torstaina ja kuvaili Yle Urheilulle tapaamisen olleen “erittäin hyvä vuorovaikutuksellinen tilanne”.

Heikkisen päällimmäinen viesti Tarastille liittyi juuri siihen asiaan, jonka Tarasti on sanonut rajaavansa selvityksessä ulkopuolelle: urheilijoiden sosioekonimiseen asemaan. Selvityksessä ei siis puututa esimerkiksi urheilijoiden eläkkeisiin, työsuhdekysymyksiin tai tapaturmavakuutuksiin.

Heikkisen mielestä urheilijoiden sosioekoniminen asema on kuitenkin keskiössä, kun puhutaan huippu-urheilusta, halutaan huippu-urheilukulttuuria ja huippu-urheilumenestystä. Hänen mielestään keskeinen ongelma on se, minkälaisessa tilanteessa huippu-urheilijat ovat.

– Meillä on yksilöitä, jotka tekevät urheilua ammattina, ja kannattavasti tekevätkin, mutta jos me haluamme pistesijoja, laajaa urheilukulttuuria, niin meidän pitää pystyä nostamaan urheilijoiden taloudellista asemaa, Heikkinen sanoi.

– Meidän pitää kasvattaa resursseja, ennen kuin urheilija saavuttaa menestystä ja myös sen menestyksen aikana, jotta osaamista voidaan yhä lisätä.

Ihmisen elämä jatkuu urheilu-uran jälkeenkin, ja Heikkisen mukaan tätä aikaa pitäisi pystyä tukemaan kokonaisvaltaisesti muun muassa eläkeratkaisuilla. Tällä hetkellä urheilu-ura ei kartuta varsinaista eläkettä. Entiset huippu-urheilijat voivat hakea valtiolta urheilijaeläkettä, jonka suuruus oli viime vuonna täysimääräisenä 1259 euroa kuukaudessa. Sitä saa Suomessa vain harva entinen huippu-urheilija.

Kun urheilija lopettaa uransa, on tilanne Heikkisestä kuin kilpailuissa: vahvat selviävät. Valta ja vastuu on urheilijalla itsellään, ja erilaiset yksilöt sopeutuvat eri tavalla.

– Asiat voivat myös muuttua jonkin ulkopuolisen tekijän tai loukkaantumisen takia. Sen takia urheilijaa pitäisi pystyä tukemaan ja turvaamaan pidemmälläkin aikavälillä, hän sanoi.

Huippu-urheilu tarvitsee poliittisen selkänojan

Mitä huippu-urheilu on Suomessa, kuka sitä johtaa, tarvitaanko Suomessa ylipäätään huippu-urheilua ja halutaanko sitä viedä eteenpäin? Nämä ovat Heikkisen mielestä huippu-urheilun ja huippu-urheilulain tärkeimmät kysymykset.

Heikkisen mielestä Suomessa tarvitaan huippu-urheilulaki, jolla turvataan menestys jatkossakin, ja ennen kaikkea saadaan nyt laskeva menestyskäyrä jälleen nousemaan.

– Tarvitsemme poliittisen selkänojan, jolla pystytään edistämään ja kehittämään urheilun asemaa ja johtamaan urheilua yli hallituskausien.

Heikkisen mielestä Suomessa liian moni instanssi pallottelee urheilun vallan kanssa. Tällä hetkellä asioita vatvotaan vuodesta toiseen, keskusteluja käydään, mutta konkretia puuttuu. Viimeistä valtaa ainakin huippu-urheilun rahanjaon kohdalla pitää opetus- ja kulttuuriministeriö, joka päättää viime kädessä niin urheilijoiden apurahoista kuin liikuntajärjestöjen avustuksista. Rahaa myönnetään tällä hetkellä veikkausvoittovaroista. Silti Heikkinen kaipaa tilanteeseen selkeyttä.

Täytyisi myös etsiä tehokkaasti keinoja, etteivät varat ja resurssit mene vain rakenteisiin, vaan sinne, missä hiki haisee ja missä se työ tehdään.

– Ja sen tilanteen selkiyttämisen on pakko tapahtua ennen kuin Veikkaus kaatuu. On ratkaistava ne käskyvaltasuhteet, miten urheilua Suomessa johdetaan, hän totesi.

– Täytyisi myös etsiä tehokkaasti keinoja, etteivät varat ja resurssit mene vain rakenteisiin, vaan sinne, missä hiki haisee ja missä se työ tehdään.

Huippu-urheilussa liikkuu rahaa, mutta se ei aina löydä tietään urheilijan taskuun – ei edes hiihdon maajoukkuetasolla. Esimerkiksi maastohiihdon A-maajoukkueessa urheilijat maksavat kotimaan matkat itse sekä omavastuun kaudesta.

– 10–15 vuoden aikana, jonka urheilija on joukkueessa, maksaa hän omavastuuta 3 000 euroa vuodessa plus kotimaan matkat. Silloin puhumme yhteensä yli 100 000 eurosta. Se on sitä konkretiaa, missä suomalainen urheilu on tällä hetkellä.

Matti Heikkinen
Matti Heikkisen mielestä urheilijan ammatti ei nauti arvostusta suomalaisessa yhteiskunnassa.Tomi Hänninen

Urheilu ammattina ei nauti arvostusta

Heikkinen on tyytyväinen, että huippu-urheilulaista on nyt käynnissä selvitystyö, sillä asioita on palloteltu liikaa eikä mitään selkeää linjaa löydy. Huippu-urheilulain loppukäyttäjä on Heikkisen mielestä aina urheilija sekä urheilija-valmentaja-parit, jotka ovat tuoneet viime vuosikymmenillä menestystä Suomeen.

– Jos puhumme siitä, onko urheilu ammatti Suomessa, niin sitäkään ei ole vielä tarkkaan määritelty. Ei se ole ainakaan arvostusta nauttiva työ, mikä sen pitäisi olla, hän sanoi.

– Urheilu on liian suuri riski tänä päivänä. Kun urheilija lopettaa urheilu-uransa, sitä ei välttämättä nähdä työelämässä työkokemuksena, eikä sitä osata arvostaa. Kuitenkin urheilun potentiaali on iso osa yhteiskuntaa. Miten se näkyy taloudellisella puolella ja sosioekonomisena turvana, niin siinä on suuri epäkohta.

Mitä muita elementtejä kuin huippu-urheilu Suomesta löytyy, joka kasaa torin täyteen ihmisiä tai – Linnan juhlia lukuun ottamatta – kaksi miljoonaa ihmistä television ääreen?

Heikkisen mielestä kaikki haluavat huippu-urheilua, mutta kukaan ei uskalla tehdä päätöksiä sen eteen. Hän haluaakin poliittiseen päätöksentekoon enemmän uskallusta. Entinen huippuhiihtäjä haluaa nähdä myös suomalaisessa politiikassa poliitikon, joka uskaltaa oikeasti ajaa huippu-urheilun agendaa eteenpäin.

Mikä muu sytyttää samalla tavalla kuin huippu-urheilu?

Kenen vastuulle Matti Heikkinen sitten suomalaisen huippu-urheilun antaisi? Heikkinen myöntää suoraan, ettei hän osaa vastata kysymykseen. Hän antaisi sen kuitenkin sellaiselle taholle, joka johtaisi suomalaista urheilua määrätietoisesti ja uskaltaisi kantaa sitä poliittista ristiä, jolla saisi urheilulle lisää rahaa.

– Sehän meidän keskeinen edistyksen hidaste on, ettei meillä ole poliittista uskallusta rahoittaa suomalaista huippu-urheilua. Mitä muita elementtejä kuin huippu-urheilu Suomesta löytyy, joka kasaa torin täyteen ihmisiä tai – Linnan juhlia lukuun ottamatta – kaksi miljoonaa ihmistä television ääreen?

Heikkisen mielestä huippu-urheilulaki olisi ratkaisu suomalaisen huippu-urheilun ongelmiin. Kun Heikkinen vielä kilpaili, oli hänen mielestään vuosi vuodelta tuskallisempaa seurata Suomen huippu-urheilun johtajuusongelmia. Siksi hän pyrkikin aina vaikuttamaan asioihin, ja haluaa tehdä sitä yhä.

– Jotenkin olen matkan varrella oppinut sen, että kannattaa puhua niistä asioista ja toimia niiden asioiden puolesta, jotka kokee itselle tärkeiksi. Vaikuttaminen urheilu-uralla jäi kesken, joten yritetään tehdä sitä nyt urheilu-uran jälkeen, hän sanoi.

Lue myös:

Urheiluministeri tilasi selvityksen huippu-urheilulaista, mutta suurin suomalaisia urheilijoita mietityttävä asia jää pimentoon: "Ei kuulu toimeksiantoon"

Suomen jääkiekkoilijoiden pomo tyrmistyi, kun kysely huippu-urheilulain tarpeellisuudesta ei lähtenyt urheilijoiden edustajille: "Kummaksun merkittävästi"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat