Suora

  • Urheiluruutu

Henrik Dettmann kertoo yllättävästä yksinäisyydestä suuren voiton jälkeen – ravintolapöytään istunut merkkihenkilö tunnisti suomalaisen heti: ”Olet yhden oluen ansainnut”

Valmentaja jää huippu-urheilussa usein yksin, erityisesti silloin, kun hänet siirretään sivuun tehtävistään. Joskus yksinäisyyden tunne voi yllättää myös suuren voiton jälkeen.

koripallo
Henrik Dettmann
AOP

Kuuntele Urheiluhullut Yle Areenasta

Riehakkaat juhlat alkoivat Indianapolisin areenassa välittömästi ottelun päätyttyä. Shampanja virtasi pukuhuoneessa. Saksan koripallomaajoukkue oli tehnyt tempun, johon kukaan ei ennen kisoja uskonut. Pelaajien kauloissa kiiltelivät pronssiset mitalit.

Vuoden 2002 MM-turnaus oli suuri menestys paitsi Saksan koripallolle myös Henrik Dettmannille. Hän luotsasi joukkueen sensaatiomaiseen saavutukseen.

Saksa oli pelannut itsensä koripallon suurmaiden joukkoon. Juhlinta oli sen mukaista.

– Katselin sitä iloa ja riemua, joka siellä kopissa oli. Kaikki presidentit ja varapresidentitkin olivat pullistelemassa joka suuntaan, Dettmann kertoo.

Hän ei kuitenkaan halunnut syöksyä mukaan juhlahumuun.

– Huomasin, että tämä ei ole minun paikkani.

Dettmann käveli ulos areenasta ja pohti, minne voisi mennä. Hän näki vieressä ravintolan.

– Menin sinne yksin ja mietin, että mitä tässä nyt oikein voisi tehdä.

Suomalaisvalmentaja sai ravintolapöytäänsä heti yllättävää seuraa. San Antonio Spursin toimitusjohtaja Robert Canterbury Buford äkkäsi yksin ravintolaan tulleen Dettmannin. NBA-seuran pomo tiesi tarkkaan, kuka Dettmann on ja mitä hänen joukkueensa oli juuri saavuttanut.

– Kyllä sinä olet nyt yhden oluen ansainnut. Minä tarjoan, Buford sanoi.

Dettmann ei kieltäytynyt tarjouksesta.

– Kyllä se oli kivempaa juoda se kalja siinä seurassa, ja sitten mennä pressitilaisuuteen, Dettmann naurahtaa.

Tuolla hetkellä Dettmann eli todeksi klisheisen sanonnan siitä, kuinka matka on päämäärää tärkeämpää. Voiton jälkeen koittanut yksinäisyyden tunne oli vavahduttava kokemus.

– Kyllähän siinä oli tyhjä olo. Tätäkö se nyt sitten oli?

Buford oli ainoa, jonka kanssa Dettmann keskusteli historiallisen voiton jälkeisinä hetkinä. Saksan maajoukkueen nokkamiehet eivät suomalaista tulleet kiittelemään.

– Ne herrat, jotka minut sinne palkkasivat ja myöhemmin antoivat potkut, niin ei heitä näkynyt. Paitsi valokuvissa, Dettmann kertoo.

Joukkueurheilussa valmentaja jää usein sivummalle suuren saavutuksen jälkeen. Pelaajat paistattelevat valokeilassa. Tuo asetelma tuntui MM-pronssin jälkeen Dettmannin näkökulmasta luontevalta.

– Tai voihan se olla myös minun kieroutunutta persoonaani, että katsoin joukkuetta ja lähdin pois, enkä mennyt mukaan juomaan shampanjaa. Apuvalmentajani kyllä menivät. Ajattelin, että minun hommani on nyt tehty.

– Se oli myös positiivista yksinäisyyttä, siis sellaista, että tarvitsen omaa aikaani.

”Valmentaja tietää, että nyt tulee lähtö”

Useimmiten valmentajan kokema yksinäisyys on kaikkea muuta kuin positiivista. Ammatin työnkuvaan kuuluvat potkut. Vanha sanonta kertoo, että on olemassa kahdenlaisia valmentajia: niitä, jotka ovat saaneet potkut ja niitä, jotka eivät ole vielä saaneet potkuja.

Yksin jäämisen tunnetta ei pääse pakoon.

– Yksinäisyys liittyy aina siihen prosessiin, jolloin valmentaja tietää, että nyt tulee lähtö, Dettmann kertoo.

Dettmann tietää, mistä puhuu. Hänet on siirretty sivuun tehtävistään Saksan maajoukkueen lisäksi Turkin Besiktasissa ja Ranskan Strasbourgissa. Kokenut valmentaja ei halua muistella niitä hetkiä yksityiskohtaisesti.

– Vanhoja roskakasoja ei viitsi hirveästi tonkia. Kun niitä yksinäisiä hetkiä tulee, niiden yli on päästävä. Niihin ei voi jäädä kiinni, on ajateltava tulevaisuutta, mentävä eteenpäin.

Joukkueurheilussa valmentajan potkuja edeltää Dettmannin mukaan lähes aina sama kaava.

– Se alkaa rekrytoinnista. Siinä epäonnistutaan, tai sitten ei ole ollut riittävästi fyrkkaa. Sen päälle tulee sitten loukkaantumisia. Negatiivinen spiraali on valmis. Sitten tulee se kylähullu, joka löytyy jokaisesta joukkueesta ja valmentaja kutsutaan johdon palaveriin. Siitä tietää, että on yksin, hän sanoo.

Vastuun heikosta menestyksestä kantaa valmentaja. Seurajohto jättää luotsin yksin.

– Aina käydään sama näytelmä. Tullaan muka auttamaan valmentajaa, vaikka ei ole mitään kykyä auttaa. Päätös on jo tehty. Se on se dynamiikka, joka on luotu tähän vuosien varrella. Johto pelastaa sillä itsensä, Dettmann sanoo.

Joskus näytelmä saattaa saada koomisiakin piirteitä. Näin Dettmannille kävi Turkissa. Hän sai potkut voitetun ottelun jälkeen. Kausi oli vasta alussa. Besiktas oli voittanut viidestä ottelusta kaksi. Se ei seurajohtoa tyydyttänyt ja Dettmann sai lähteä.

– Toimitusjohtaja sanoi kolme kuukautta myöhemmin, että harmi kun pantiin tuo Dettmann menemään, kyllä me tällä joukkueella olisimme päässeet jatkopeleihin, jos hän olisi valmentanut, Dettmann kertoo.

Henrik Dettmann ja Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen keskustelivat Radio Suomessa kuultavassa Urheiluhullut-ohjelmassa huippu-urheilun yksinäisyydestä. Kuuntele podcast Yle Areenasta.

Lue myös:

Pekka Koskela pyysi apua lukion fysiikan opettajalta - syntyi kaksi käsittämättömän raskasta harjoitetta, joiden turvin luisteltiin maailmanennätys

Urheilun vaietut ongelmat on tiedostettu jo pitkään - huippututkija ihmettelee: "Sallisivatko he samanlaisen käytöksen lapsensa luokanopettajalta?"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat