Suora

  • "Äiti, anna mä menen": Mikael Hagelstam muutti 13-vuotiaana ulkomaille tanssin vuoksi - ei välitä, kun virolaisvalmentajat huutavat hänen tuhlaavan vanhempiensa rahoja
  • Urheiluruutu

Jääkiekkolegenda Vladimir Jursinovin uskomaton elämä – Suomeenkin ulottunut huima menestystarina oli katketa traagisesti heti alkuunsa

80 vuotta täyttävän kiekkomaestron Vladimir Jursinovin ura hakee vertaistaan. Oli enemmän kuin lähellä, ettei menestystarinaa olisi koskaan syntynyt.

jääkiekko
Kiekkomaestro Vladimir Jursinov täyttää torstaina 80 vuotta. Yle tapasi Jursinovin Moskovassa.
Kiekkomaestro Vladimir Jursinov täyttää torstaina 80 vuotta. Yle tapasi Jursinovin Moskovassa.Grigory Vorobjov

Ne olivat sysimustia vuosia.

Adolf Hitlerin viha kommunistista Neuvostoliittoa kohtaan oli kasvanut vuonna 1941 pisteeseen, jossa natsidiktaattori määräsi saksalaisjoukot valmistelemaan hyökkäystä itään.

Käskyä seurasi yksi maailmanhistorian tuhoisimmista yhteenotoista. Hitlerin unelma Euroopan valloituksesta johti itärintamalla neljä vuotta kestäneeseen sotaan. Kymmenet miljoonat ihmiset menettivät henkensä.

Neuvostoliiton asukkaat kävivät sodan keskellä selviytymistaisteluaan äärimmäisissä olosuhteissa. Moni kuoli nälkään, tauteihin tai rajujen pakkasten aiheuttamaan kylmyyteen.

Miljoonien evakkoon lähteneiden siviilien joukossa oli Vladimir Porfirjevitsh Jursinov perheineen. Jursinov työskenteli vaimonsa Zinaidan kanssa Moskovassa lentokoneiden osia valmistavassa tehtaassa. Kun Hitlerin joukot hyökkäsivät itään vuonna 1941, kaikki tehtaan työntekijät evakuoitiin yli 1 400 kilometrin päähän teollisuuskaupunki Permiin.

Olosuhteet uudessa asuinpaikassa olivat karmeat. Ruoka oli vähissä. Ihmiset asuivat heppoisissa parakeissa, jotka eivät pitäneet lämpöä. Talvi ja yli 40 asteen pakkaset olivat liikaa etenkin pienimmille ja heikoimmille. Perm muuttui muutamassa viikossa lasten hautausmaaksi.

Lähellä kuolemaa kävi myös Jursinovin perheen parivuotias poika, isänsä mukaan nimetty Vladimir Vladimirovitsh Jursinov. Poika sairastui neljä kertaa keuhkokuumeeseen. Äiti tiesi, että seuraava kerta olisi todennäköisesti viimeinen.

Zinaida Jursinova oli toiminnan nainen. Hän ei aikonut jättää poikansa henkeä kohtalon arvan varaan. Äiti matkasi sotilaskuljetuksen matkassa Kurskin rautatieasemalle Moskovaan ja vei lapsensa kaupungissa asuneen isoäidin hoiviin. Jursinovin isoäiti Matrjona Ivanovna ansaitsi elantonsa siivoojana ruokakaupassa. Työpaikalta kotiin tuodut ruoka-aineet auttoivat perhettä sinnittelemään sodan keskellä hengissä.

– Sota ja sen jälkeiset vuodet olivat murheellista aikaa. Siihen aikaan ei ollut juuri mitään syötävää. Ainoa, mikä toi niinä vuosina lapsille iloa, oli pelaaminen viereisellä urheilukentällä, torstaina 80 vuotta täyttävä Vladimir Jursinov muistelee Yle Urheilulle.

TPS:n päävalmentaja Vladimir Jursinov nostamassa Kanada-maljaa keväällä 1995.
TPS:n päävalmentaja Vladimir Jursinov nostamassa Kanada-maljaa keväällä 1995.Lehtikuva

Jursinov ja muut pihapiirin lapset löysivät nopeasti rakkauden pihapeleihin. Nälkä unohtui, kun joukko voitontahtoisia pikkupoikia kirmasi milloin jalkapallon, milloin jääpallon perässä.

Myöhemmin Moskovaan palannut isä Vladimir Porfirjevitsh Jursinov kasvatti poikansa urheiluvimmaa. Jursinovin perhe asui sodan jälkeen Moskovan pohjoispuolella kahdeksan neliön huoneessa. Kotitalon lähellä sijaitsivat legendaarisen urheiluseuran Moskovan Dinamon stadion ja Pishevikin urheilukenttä, jolla Pikku-Vladimir vietti nuoria jalkapalloilijoita ja jääpalloilijoita valmentaneen isänsä kanssa kaiken vapaa-aikansa. Samoihin aikoihin Kanadasta rantautunut jääkiekko teki läpimurtoaan venäläisten keskuudessa. Lasten ja nuorten pihapeleissä pallo vaihtui pikkuhiljaa mustaan kumilätkään.

– Pelaaminen naapurustomme porukassa teki lapsuudestani onnellisen. Vaihtoehtona oli urheilla tai alkaa puuhata hämärämpiä juttuja kuten monet pojat tekivät. Onneksi minulla oli urheilu.

Jursinovien kotitalo sijaitsi lähellä legendaarisen urheiluseuran Moskovan Dinamon stadionia. Samassa pihapiirissä asui monia senaikaisia ja tulevia jääkiekon suurnimiä, muun muassa valmentajasuuruus Anatoli Tarasov.

Nuori Vladimir Jursinov päätyi pelaamaan Dinamoon, jossa urheiluperheen yhteishenki kukoisti iästä ja lajista riippumatta. Seuran harjoituskeskuksessa taitojaan hioi muun muassa koripallon olympiavoittaja Tatjana Ovetshkina, muuan Aleksandr Ovetshkinin äiti. Yksi kaikkien aikojen jalkapallomaalivahdeista Lev Jashin jäi omien harjoitustensa jälkeen napsimaan Jursinovin ja muiden kiekkojunioreiden vetoja.

Jursinov rakasti jääkiekossa sen tarjoamaa vauhtia ja yhteisöllisyyttä, mutta osin myös sitä, että laji antoi toivoa elämästä, jota vain harvat ja valitut pääsivät maistamaan. Nuori jääkiekkoilijan alku katsoi ihastuksen vallassa kotitalonsa ikkunasta, kuinka naapurissa asunut vuoden 1956 jääkiekon olympiasankari Nikolai Hlystov palasi voitokkaiden kisojen jälkeen Moskovaan. Hlystov käveli ylpeästi katuja pitkin päällään uusi kiiltävä Mackintosh-sadetakki ja rinnallaan kuvankaunis Tonja-vaimonsa.

– Ajattelin silloin, että tuollaisen elämän minäkin haluan, Jursinov muisteli nauraen aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä Bolshoi hokkej -dokumentissa.

Valmentajalegendojen ohjauksessa

Dinamossa Jursinovista kehittyi keskushyökkääjä, joka tunnettiin pehmeistä käsistään ja loputtomasta palostaan opiskella lajin saloja. Jursinov nousi Dinamon kapteeniksi vain 21-vuotiaana, tosin sanojensa mukaan ennemmin joukkuekavereidensa juhlimisvietin kuin oman kypsyytensä vuoksi.

– Ensin kapteenina oli Aleksandr Uvarov. Hän jäi kiinni juomisesta. Valmennusjohto vaihtoi kapteeniksi Valentin Kuzinin. Hän rikkoi sääntöjä kerran, sitten toisen. Sama toistui Juri Krylovin kanssa. Lopulta tuli minun vuoroni, Jursinov kertoi vuonna 2014 MK Latvija -sivustolle.

Niin tai näin voimakastahtoinen, älykäs ja säälimättömiäkin peliotteita kestänyt pelaaja keräsi jo nuorena arvostusta. Jursinov nautti silminnähden muun muassa legendaaristen valmentajien Arkadi Tshernyshovin ja sittemmin Anatoli Tarasovin opeista.

Pitkästä palttoostaan ja karvahatustaan tunnetulla Tshernyshovilla oli Jursinoville erityinen merkitys. Valmentaja luotsasi Jursinovia Dinamossa ja sittemmin maajoukkueessa Tarasovin aisaparina. Tshernyshov istutti suojattiinsa varhain halun perehtyä pelin pienimpiinkin nyansseihin.

Siinä missä Tshernyshovin ote pelaajiin oli pehmeämpi, venäläisen jääkiekkoilun oppi-isänä pidetty Tarasov oli pelätty auktoriteetti, joka pani pelaajansa rajuun fyysiseen ja psykologiseen mankeliin. Tyyli toi ainutlaatuisen hyvää tulosta. Neuvostoliiton maajoukkue saavutti Tarasovin ohjauksessa muun muassa kolme olympiakultaa, yhdeksän maailmanmestaruutta ja tukun muita arvokisamitaleja.

Jursinov sisäisti kovimmassa mahdollisessa koulussa, että pelin jatkuva opiskelu, väsymätön – usein äärimmäisyyksiinkin menevä – työnteko ja lukemattomat toistot olivat ainoa tapa voittaa.

– Valmentajieni työn jatkamisesta tuli elämäni. Kaikki, mitä olen sittemmin saavuttanut, on peruja heidän opeistaan. En voinut koskaan ylpistyä, koska tiesin, ketkä ovat edeltäjiäni ja miten paljon he ovat antaneet minulle, Jursinov sanoo nyt.

Voimakastahtoisen sentterin pelaajaura oli menestyksekäs. Jursinov pääsi juhlimaan muun muassa kahta maailmanmestaruutta vuosina 1963 ja 1969, mutta jossiteltavaakin jäi.

Pelivuosien rajuin pettymys ajoittui olympiavuoteen 1964. Innsbruckin olympiajoukkueeseen nimetty Jursinov hakeutui päivä ennen lähtöä lääkäriin kovien vatsakipujen vuoksi. Tuomio oli tyly: tulehtunut umpilisäke oli leikattava välittömästi.

Kun muu joukkue pelasi itsensä olympiakultaan, Jursinov toipui leikkauksesta tulevan vaimonsa Valentinan seurassa.

– Vihastuin kohtalostani niin paljon, että menin yliopistoon opiskelemaan toimittajaksi. Luin paljon kirjoja ja sivistin itseäni, Moskovan yliopiston journalistiikan laitokselta valmistunut Jursinov kertoo.

Uusi aika Tampereella

Olympiapettymyksen jälkeen kutsut maajoukkueeseen olivat harvassa. Viimeiset pelivuotensa Jursinov vietti tamperelaisessa työläisseurassa Kooveessa, jonne uutta suuntaa elämälleen hakeva 32-vuotias sentteri päätyi lukuisten sattumien kautta vuonna 1972.

Neuvostoliiton kiekkoliitosta ehdotettiin, että Jursinov lähtisi tamperelaisen liigaseuran pelaajavalmentajaksi, kun toinen valmentajakandidaatti ei päässytkään. Valentina-vaimon vastaus muuttoajatukseen oli ytimekäs: perhe suuntaisi kohti Suomea.

Vladimir Jursinov valmensi Turun Palloseuraa vuosina 1992–1998.
Vladimir Jursinov valmensi Turun Palloseuraa vuosina 1992–1998.Grigory Vorobjov

Muutos oli moskovalaisperheelle melkoinen, mutta Jursinov ei myönnä kärsineensä kulttuurishokista.

– Ei ollut epäilyksen häivääkään, etten olisi halunnut olla Suomessa. Ihastuin Suomen luontoon, ruokaan, ihmisten pidättäytyväisyyteen ja työntekoa arvostavaan kulttuuriin. Joukkueemme ei ollut ehkä kaikista vahvin, mutta yhteishenkemme kukoisti.

Suomen kieli tarttui kolmekymppiseen kiekkoässään sillä kaikkein tehokkaimmalla konstilla: aktiivisella puhumisella.

– Olin koko ajan pukukopissa, eikä siinä oikein voinut muuta. Minähän myös valmensin ja minun oli saatava sanomani perille.

Jursinovin aika Tampereella päättyi kahden kauden jälkeen yhä yllättäen kuin oli alkanutkin. Vuonna 1974 Tampereella järjestettyjen MM-kisojen yhteydessä neuvostolegenda Vsevolod Bobrov ja neuvostomaajoukkueen silloinen päävalmentaja Boris Kulagin hakeutuivat Jursinovin juttusille. Huhut pelaajavalmentajan hyvästä työstä Kooveessa olivat kiirineet itärajan taakse.

– Kulagin ilmoitti minulle, että nyt riittää ulkomailla työskentely. Hän halusi minut apuvalmentajakseen maajoukkueeseen.

Aika Kooveessa jätti Jursinoville herkullisen maun. Kiekkoentusiasti oli saanut takaisin pelaamisen paloaan ja kasvattanut kokemustaan valmennusrintamalla.

– Nautin suunnattomasti, että sain pelata Koovee-vuosina Suomen parhaita vastaan. Juha Rantasila, Lalli Partinen, Veli-Pekka Ketola, Lasse Oksanen, Esa Peltonen, Kalevi ”Pappa” Numminen... Jursinov luettelee innoissaan.

– Koin valmentajana sittemmin paljon, mutta aika Kooveessa antoi minulle ratkaisevaa itsevarmuutta.

Kova kolaus

Legendaarisen Punakoneen valmennusrinkiin päätynyt Jursinov niitti menestystä niin Kulaginin kuin sittemmin Viktor Tihonovin aisaparina. Lyömättömänä pidetty maajoukkue ja Jursinov juhlivat olympiakultaa vuosina 1976, 1984 ja 1992.

Joukkoon mahtui myös odottamaton takaisku. Tihonov ja Jursinov todistivat aitiopaikalta, kuinka yliopisto-opiskelijoista koottu Yhdysvaltain joukkue päihitti Lake Placidin olympialaisissa 1980 heidän johtamansa tähtisikermän.

Vielä 30 vuoden jälkeen tappio on Jursinoville karvas pala.

– Voitimme USA:n ennen olympiakisoja New Yorkissa 10–1. Jossain mielessä varmasti ylpistyimme. Viktor sairasteli turnauksen aikana, mikä vaikutti häneen.

Valmentajakonkari on kelannut päässään etenkin yhtä, toiselle erätauolle ajoittunutta hetkeä. Kahden odotettua nihkeämmän erän jälkeen Tihonov halusi mennä pukukoppiin pauhaamaan ja herättämään joukkuetta. Toverinsa voinnista huolestunut Jursinov pyysi päävalmentajaa rauhoittumaan.

– Se oli virhe. Hänet olisi pitänyt päästää irti, koska se oli toiminut ennenkin. Yksityiskohta tuntuu aika pieneltä, mutta se on jäänyt mieleeni loppuelämäkseni.

Vladimir Jursinovin valmennusura hakee vertaistaan. Menestysluotsi puhuu vieläkin lajista suurella tunteella.
Vladimir Jursinovin valmennusura hakee vertaistaan. Menestysluotsi puhuu vieläkin lajista suurella tunteella.Grigory Vorobjov

Vahinko ei saanut toistua. Tihonov ja Jursinov painoivat pitkää päivää viedessään Punakoneen harjoittelua uudelle tasolle. Viisikkopeliä ja pelaajien taktista silmää koulittiin harjoituksissa täydellisyyttä hipoviksi.

Palkinto tuli seuraavana keväänä. Vuoden 1981 MM-turnauksen loppuottelussa Göteborgissa Ruotsi kaatui 13–1.

Jursinovin valmennusuran tunteikkaimpiin hetkiin kuuluvat vuosien 1990–1992 mestaruudet Dinamo Moskovan kanssa. Keväällä 1990 Jursinov johti kasvattajaseuransa Neuvostoliiton mestariksi ensimmäistä kertaa 36 vuoteen. Mestaruuskaudella 1991–1992 Dinamon riveissä kiekkoili tuleva NHL-tähti Aleksei Jashin, jonka Jursinov oli houkutellut joukkueeseensa omaan kiertelemättömään tyyliinsä.

Lahjakkaan Jashinin perässä oli 1980-luvun lopussa Dinamon lisäksi suurseura TsSKA. TsSKAn seurapomot lupasivat nuorelle Jashinille ja tämän isälle muun muassa oman auton ja muita ruhtinaallisia etuja.

– Jursinov sanoi isälleni: ”Minä opetan pojan pelaamaan ja hän saavuttaa kaikki nuo ylellisyydet itse.” Päätimme jäädä Dinamoon, lähes 900 NHL-ottelua urallaan pelannut Jashin kertoi Bolshoi hokkej -dokumentissa.

Jursin akatemia

Jursinovin vuosikymmeniä kestänyt menestystarina ei olisi täydellinen ilman 1990-lukua ja aikaa Turun Palloseurassa. Vuonna 1992 TPS:n luotsiksi saapuneesta venäläiskäskyttäjästä tuli Turun vuosina nallekarhumaisesta olemuksestaan ja vaikuttavasta osaamisestaan tunnettu koko kansan ”Jursi”.

Jursinovin ja Jukka Koivun valmennustiimin johdolla Turussa juhlittiin kahta SM-kultaa (1993 ja 1995) ja kahta Euroopan mestaruutta. Koivun mukaan Jursinovin merkittävin saavutus ulottui kuitenkin koko suomalaiseen jääkiekkoon.

Huimalla tietotaidollaan kunnioitusta kerännyt Jursinov kehitti nuoria pelaajia huipulle ennennäkemättömällä kunnianhimolla ja työmoraalilla. Metodit olivat rankkoja, eikä ollut mikään salaisuus, etteivät kaikki kestäneet kyydissä.

Jursinovin kanssa merkittävän valmennus- ja ystävyyssuhteen luonut Jukka Koivu muistaa, että Jursin vaatimustaso aiheutti valmentajakaksikolle myös yhteenottoja.

– Yritin vähän puhua poikien puolesta, että ”anna nyt niille edes yksi vapaapäivä kolmeen viikkoon”. Hän sanoi minullekin ”mitäs sinä haluat, mikä päivä tämä vapaapäivä”. Kun ehdotin jotain, vastaus oli ”no tämä paska tarjous, ei tarvitse tämä”, Koivu kertoo pilke silmäkulmassa.

Saku Koivun ja Jere Lehtisen kaltaiset joukkueen nuoret lahjakkuudet oppivat nopeasti, mitä Jursinovin lanseeraama aamukahdeksan ”vapaaehtoinen” harjoitus oikeasti tarkoitti.

– Joukkueen varsinainen harjoitus alkoi yhdeksältä aamulla. Kahdeksalta oli vapaaehtoinen harjoitus, joka koski alle 150 peliä pelanneita, kuten siihen aikaan Sakua, Jereä, Kimmo Timosta, Antti Aaltoa ja muita, Koivu taustoittaa.

Jos joku nuorista ei saapunut vapaaehtoiseen treenirupeamaan, päivän muissa harjoituksissa kyyti oli kylmää.

– Se oli viimeinen kerta, kun se nuori uskalsi jättää vapaaehtoisen harjoituksen väliin.

Raju työ näkyi jäällä ja ennen kaikkea pelaajien kehityksessä. Kaikkiaan 25 Jursinovin alaisuudessa TPS:ssä kiekkoillutta suomalaista pääsi pelaamaan NHL:ssä. Jursinovin tyyliä alettiin seurata tarkalla silmällä, ja uudenlainen harjoittelukulttuuri levisi koko maahan.

– Uskon vahvasti – ottamatta Currelta (Curt Lindströmiltä) ja muilta mitään pois – että vuoden 1995 maailmanmestaruudessa ja kultajoukkueessa oli paljon Jursin kädenjälkeä. Mielestäni hän toi Suomeen voittamisen kulttuurin, Koivu sanoo.

Jursinov itse suhtautuu ajatukseen huomattavasti vaatimattomammin, vaikka korostaakin kokeneensa valtavan onnentunteen seuratessaan TPS-suojattiensa Saku Koivun, Jere Lehtisen, Raimo Summasen, Marko Kiprusoffin ja Petteri Nummelinin kultajuhlia.

– Kevään 1995 mestaruus oli minulle valtava ylpeyden aihe. Meillä oli lämpimät välit Curt Lindströmin kanssa, jota pidin suuressa arvossa. Soittelimme usein ja puhuimme pelaajista. Mestaruus on hänen, ei minun ansiotani, Jursinov sanoo.

Turun Palloseura muisti Vladimir Jursinovia merkkipäivänä uunituoreella pelipaidalla. Pelinumerona oli luonnollisesti 80.
Turun Palloseura muisti Vladimir Jursinovia merkkipäivänä uunituoreella pelipaidalla. Pelinumerona oli luonnollisesti 80.Grigory Vorobjov

Huima vaatimustaso ja kova harjoitusrääkki muodostuivat kuuden vuoden aikana Jursinovin tavaramerkiksi, mutta Jukka Koivu muistuttaa, että venäläinen kiekkomaestro vaati eniten itseltään. Mukana kulkeva musta vihko täyttyi päivästä toiseen muistiinpanoista ja ideoista. Yöunet jäivät etenkin hävittyjen pelien jälkeen olemattomiksi.

Eikö 101-prosenttinen omistautuminen valmennustyölle koskaan väsyttänyt? Jursinovin kasvoille leviää hymy.

– Ei. Tiedättekö miksi? Minulla on upea vaimo, jonka kanssa olemme olleet 55 vuotta yhdessä.

– Hävittyjen pelien jälkeen istuimme hänen kanssaan vierekkäin television ääressä ja katsoimme yötä myöten videoita joukkueen otteista. Hän ja lapseni tukivat minua kaikin mahdollisin tavoin.

"Minä haluan elää"

Kymmeniä vuosia huippujoukkueissa ympäri maailmaa. Lukuisia arvokisavoittoja, kahdeksat olympiakisat valmentajana, joissa kuusi mitalia. Vladimir Jursinovin saavutuksista saa pitkän listan, mutta se tärkein on helppo nimetä.

Anatoli Tarasov ohjeisti aikoinaan valmennusuransa alkutaipaleella ollutta Jursinovia seuraavasti: luo valmennusvuosinasi yksi maailmanluokan pelaaja, niin jäät historian kirjoihin.

Nykyään Jursinovia kiittävät urastaan ja saavutuksistaan Koivun, Lehtisen, Kimmo Timosen, Aleksei Jashinin ja Darius Kasparaitisin kaltaiset tähdet. Se ei voi tuntua kuin hyvältä.

– Tärkein saavutukseni on ollut, että onnistuin jatkamaan neuvostoliittolaisen valmennuskulttuurimme perinteitä sekä kehittämään pelaajia ja valmentajia huipputasolle. Se lämmittää yhä sydäntäni, Jursinov sanoo.

Uskomaton työmotivaatio ei ole kadonnut mihinkään, vaikka ikää on mittarissa 80 vuotta. Nykyään muun muassa Venäjän maajoukkueen konsulttina ja maan opiskeluliigan edustajana toimiva Jursinov ei ole koskaan ollut rauhallisten eläkepäivien suuri ystävä. Myös neuvojen kysyjiä riittää entisestä suojatista Oleg Znarokista moniin suomalaisiin huippuvalmentajiin ja pelaajiin.

– Jursi on käsittämättömän sitkeä. Oli missä päin maailmaa mikä tahansa jääkiekkoturnaus, hän voi aina soittaa ja sanoa ”aika mielenkiintoinen, minä luulen minun tarvitse katsoa, miten pojat pelaa”, Jukka Koivu sanoo.

Tahti tuskin hiljenee jatkossa, jos Jursinovia on uskominen.

Charlie Chaplin sanoi, että voidakseen elää ihmisen on tehtävä töitä. Ja minä haluan elää.

Jelena Leppänen

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat