Suora

  • Urheiluruutu

Kohti salaista maailmaa: suomalaisvalmentaja tekee tulosta hämmentävillä keinoilla – järjesti urheilijalleen ”hautajaiset”, joiden jälkeen tapahtui kummia

Marko Malvela käyttää valmentamisessa keinoja, jotka saattavat kuulostaa oudoilta. Malvelan menestyksekkäät ja urheilijoita miellyttävät opit pohjautuvat kuitenkin biologiaan ja neurologiaan.

Urheiluvalmennus
Uintivalmentaja Marko Malvela piirtää harjoitusohjelmaa liitutaululle.
Uintivalmentaja Marko Malvela piirtää harjoitusohjelmaa liitutaululle.Jarkko Riikonen / Yle

Kuuntele Urheiluhullut Yle Areenasta

Salainen maailma. Sieltä löytyy vastauksia. Ja avain suomalaisten urheilijoiden menestykseen.

Kuulostaa mystiseltä. Marko Malvelalle kyse on kuitenkin pitkälti biologiasta ja neurologiasta. Ja kekseliäisyydestä, luovuudesta, eri tavalla tekemisestä. Mutta palataan salaiseen maailmaan myöhemmin. Ensin on paikallaan selvittää, miksi Malvela ajattelee ja toimii valmentajana toisin kuin lähes kaikki muut.

– No mennään nyt ensin siihen filosofiseen höttöön. Käytännössä katsottuna se on tullut omasta sielun etsinnästä. Tajusin, että olen itse jumissa sellaisessa kone-ajattelussa, jossa suurin osa urheiluvalmentajista on, Malvela kertoo.

Vuonna 2004 Malvela koki ahaa-elämyksen. Hän huomasi johtavansa urheilijoita tavalla, joka ei tuota menestystä. Uintivalmentajana Malvela toisti samoja totuttuja kaavoja, joita huippu-urheilussa on tapana toistaa. Hän laati tarkkoja harjoitusohjelmia, oli vuoroin vahva auktoriteetti, vuoroin ystävällinen. Teki kaiken juuri niin kuin pitikin. Tulosta vain ei tullut.

– Tajusin, että niiden kausaliteettien kautta ei tulekaan tulosta. Ateenan olympialaiset oli sellainen paikka, jossa ymmärsin, että suomalainen urheilija ei yksinkertaisesti pysty tekemään näillä harrastajamäärillä tai resursseilla samalla tavalla kuin vaikka Yhdysvalloissa, Australiassa, Venäjällä tai Saksassa tehdään. Meillä ei ole mahdollista mennä siihen kone-ajatteluun. Meidän täytyy tehdä se toisella tavalla, Malvela kertoo havahtumisestaan.

Tuon olympiavuoden aikana Malvela lähti kouluttautumaan työnohjaajaksi ja tutustui samalla postmoderneihin ajattelijoihin ja menettelytapoihin.

– Silloin rupesi tulemaan se ajatus. Aina kun sanotaan, että pitää tehdä tietyllä tavalla, niin tulee sellainen keskisormi ylös -ajatus. Miksi muka pitää? Mitäs jos tehtäisiin toisella tavalla?

Malvelan keskisormi oli suorana pystyssä. Hän alkoi tehdä asioita toisella tavalla.

– Ja aika pitkälle sillä on päässyt, Malvela sanoo hymyillen.

Jos valmentaminen keksittäisiin nyt

Kone. Sellaiseksi me Malvelan mielestä yhä miellämme urheilijan. Ja syy siihen löytyy valmennuksen historiasta.

– Valmennus keksittiin tieteenä 1900-luvun alussa, kun menetelmät olivat aika vaillinaisia. Ja totta kai ovat vieläkin. Mutta silloin meidät nähtiin nimenomaan koneina. Tuli superkompensaatiota, aerobista, anaerobista, oltiin tietynlaisia oppijoita ja havainnoitsijoita. Oli behaviorismia ja kaikkea muuta hyvin mekanistista, Malvela selittää.

Hänen mukaansa meitä ohjaa huippu-urheilussa edelleenkin se sama kieli ja kulttuuri, mikä viime vuosisadan alussa luotiin, ja mikä valistui 1970-luvulla sellaiseksi valmennusjärjestelmäksi, joka meillä nykyäänkin on.

– Jos valmennus keksittäisiin tieteenä nyt, ja tukeuduttaisiin siihen, mitä tiedämme vaikka aivoista ja hermostosta, niin meidän valmennustietoutemme olisi toisenlaista, Malvela sanoo.

Nyt lähestytään sitä salaista maailmaa. Eikä sinne johda mikään huuhaa tai pseudotiede.

– Neurologia on viemässä juuri sinne salaiseen maailmaan. Meillä on kyky lukea asioita. Otetaan esimerkiksi maalivainu. Eihän pelaajalle voi oikein opettaa maalin tekemistä tai maalivahdille torjuntaa, kun ne tapahtuvat jossain niin tiedostamattomalla flow-tasolla, kuin vain olla ja voi, Malvela kertoo.

Salaisen maailman taustalla ovat tietysti urheilun fyysiset lainalaisuudet.

– Tiedän, mitä fysiologia on. Tiedän harjoitusperiaatteet. Ja kun tiedän ne, niin voin laittaa ne hyllyyn ja ottaa tarkasteluun muita asioita, jotka ovat sitten vapauttavia ja toisenlaisia.

Malvela on tarjonnut urheilijoilleen lukemattomia vapauttavia ja toisenlaisia asioita. Ari-Pekka Liukkonen on ollut altaassa saalistaja, joka jahtaa Malvelan virvelillä heittämää uistinta. Jere Hård on lukenut ennen kisoja lasten satukirjoja.

Menestystä on tullut. Malvelan valmentamista uimareista Liukkosen ja Hårdin lisäksi myös Mimosa Jallow on yltänyt EM-mitaleille. Malvela on luotsannut pitkälti toistakymmentä uimaria arvokisoihin.

"Lopuksi siitä löytyykin järkeä"

Voisi kuvitella, että Malvelan erikoiset opit eivät uppoa kaikkiin. Tai ainakin ne vaativat sulattelua. Uskovatko urheilijat, kun valmentaja tuo esimerkkejä harjoittelemiseen ja kilpailemiseen vaikkapa mehiläisten tai apinoiden toimintamalleista?

– Ne urheilijat, jotka tuntevat minut, ilmeisesti uskovat. Tai ainakin tottelevat, Malvela nauraa.

– Mutta jos menen uuden urheilijan tai ryhmän kanssa tekemään töitä ja heitän jotain liian extremeä, niin se nostattaa aluksi kulmia. Että eihän tuossa ole mitään järkeä. Sitten se vaatii vähän totuttelua ja lopuksi siitä löytyykin järkeä, Malvela sanoo.

Huuhaasta ei edelleenkään ole kyse.

– Esimerkiksi juuri nuo rapala- ja mehiläishommat, tai miten nisäkkäät toimivat keskenään, ne perustuvat siihen, että biologia ja neurologia osoittavat selvästi, kuinka meillä on yhteisiä tapoja toimia ja liittyä yhteen, olla laumana, lukea viestejä toisistamme. Siinä ei ole mitään sen ihmeellisempää.

Ihmeellistä Malvelan mielestä on vain se, ettei näitä asioita ole urheilussa tajuttu aiemmin juurikaan miettiä.

– Vasta kymmenen viime vuoden aikana niitä on tuotu enemmän ihmistieteisiin.

Malvelan opit ovat todistetusti tuottaneet tulosta. Miksi suomalaisessa urheiluvalmennuksessa silti toistetaan vuodesta toiseen samoja totuttuja kaavoja?

– Kyllä me yhä olemme urheilutieteissä kiinni niissä perinteisissä malleissa. Nähdään fysiologiaa, biomekaniikkaa, käyttäytymistieteitä, sosiologiaa. Hermoverkkotoimijoina meitä ei vielä urheilumaailmassa tiedosteta, mutta pikkuhiljaa se lisääntyy. Joitakin kirjallisia lähteitä löytyy USA:sta ja Australiasta, jotka puhuvat sen sorttisista jutusta. Veikkaan, että joukkuepeleissä, joissa on enemmän taloutta takana, tullaan tekemään jossain kohtaa enemmänkin juttuja tällä puolella.

Urheilijan ”hautajaiset” johtivat menestykseen

Musta huumori. Sekin kuuluu Marko Malvelan keinoihin, kun urheilijoita pitää auttaa. Tuorein esimerkki tästä löytyy viime joulukuulta. Uinnin EM-kisat järjestettiin tuolloin Glasgow’ssa. Malvela seurasi kilpailuja kotisohvalta, sillä omalla pojalla oli samaan aikaan Suomessa ylioppilasjuhlat.

Yhdellä Malvelan valmennettavalla kisat menivät pahasti penkin alle.

– Tällä yhdellä uimarilla – en sano nimeä, mutta Vuorelan Teemulla – meni kilpailut huonosti. Hän oli sitten vähän masentunut ja ajatteli, ettei tästä tule yhtään mitään, Malvela kertoo.

Malvela alkoi pohtia, miten hän voisi nostaa Vuorelan henkisestä suosta. Aikaa oli vähän, sillä uimarit olivat palaamassa Skotlannista kotiin maanantaina, ja jo seuraavana torstaina kilpailtaisiin SM-kisat.

– Olin juuri katsonut dokumentin soul-laulaja Teddy Pendergrassista, joka halvaantui auto-onnettomuudessa 1980-luvulla ja oli sen jälkeen masentunut ja itsetuhoinen. Omaiset järjestivät sitten Pendergrassille ”hautajaiset”, jossa hänet tuotiin keskelle salia lakanan alle ja ystävät kävivät jättämässä Pendergrassille hyvästit. Teddy piristyi sen johdosta niin paljon, että kuntoutti itsensä, teki vielä monta levyä ja palasi soul-maailman huipulle.

Malvelan päässä välähti.

– Mietin, voinko tehdä Teemulle samanlaisen jutun. Ja sitten mietin vielä, että voinko tehdä… no, kyllä minä voin sen tehdä. Huonoa makua pitää aina hyödyntää!

Malvela ryhtyi järjestelyihin. Hän jakoi valmentamansa uimarit kolmeen ryhmään, joilla kaikilla oli selvät roolit Vuorelan ”hautajaisissa”.

– Yksi ryhmä oli treenikavereita. Sitten oli ryhmä, jossa oli Teemun ”elämän naisia”. Yksi esitti vaimoa, toinen tyttöystävää ja kolmas äitiä, Malvela kertoo.

– Kolmas ryhmä oli jumalat, johon kuului ukkojumala, väinämöinen ja paholainen.

Vuorela luuli tulevansa uimahallille harjoituksiin, mutta Malvela johdattikin hänet saliin, jossa oli kaikki valmiina. Valmentaja ilmoitti uimarille, että nyt menet tuohon lattialle makaamaan. Vuorela mietti, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu.

– Laitoin kynttilät palamaan ja peittelin Vuorelan lakanan alle. Sitten kukin ryhmistä kävi Vuorelan luona, Malvela kertoo.

Vuorelan ”elämän naiset” kävivät riitelemässä ja tappelemassa perinnöstä, treenikaverit puolestaan jakoivat Vuorelan kamoja ja vitsailivat siitä, minkälainen urheilijatoveri tämä oli ollut.

– Sitten jumalat tulivat päättämään, pääseekö Vuorela taivaaseen vai joutuuko helvettiin, Malvela kertoo nauraen.

”Hautajaiset” vietettiin onnistuneesti. Kolmen päivän päästä alkoivat uinnin SM-kisat. Ja siellä tapahtui kummia.

– Vuorela ui elämänsä kilpailut, rikkoi melkein Jani Sievisen ennätyksen 100 metrin sekauinnissa, jäi vain kymmenyksen. Paransi monta sekuntia kaikkia lajeja. Oli ihan eri tyyppi kuin viikkoa aiemmin. Musta huumori toimi. Ainakin sillä kertaa, Malvela hymähtää.

Marko Malvela ja Marianne Miettinen keskustelivat Urheiluhullut-ohjelmassa kaavoihin kangistumisesta ja eri tavalla tekemisen mahdollisuuksista urheilussa. Kuuntele ohjelma Yle Areenasta. Urheiluhullut maanantaisin Radio Suomessa kello 18.08.

Lue myös:

Pekka Koskela pyysi apua lukion fysiikan opettajalta - syntyi kaksi käsittämättömän raskasta harjoitetta, joiden turvin luisteltiin maailmanennätys

Henrik Dettmann kertoo yllättävästä yksinäisyydestä suuren voiton jälkeen - ravintolapöytään istunut merkkihenkilö tunnisti suomalaisen heti: "Olet yhden oluen ansainnut"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat