Kommentti: Toivossa on hyvä elää – Montreal on täynnä keskinkertaisuutta, eivätkä seurajohdon suunnitelmat vakuuta

Les Habitants edustaa kaikkea sitä hajutonta, mautonta keskivertoa, joka ei huippu-urheilussa lopulta koskaan vie suureen voittoon, kirjoittaa Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä.

NHL
Marc Bergevin lähikuvassa.
Canadiens-GM Marc Bergevin.AOP

VANCOUVER. Olisinpa ollut maanantaina Montrealissa. Olen tehnyt NHL-kirjeenvaihtajan töitä pian kymmenen vuoden ajan, mutta mitään tällaista en ollut aiemmin nähnyt. En ymmärtänyt Canadiens-GM Marc Bergevinin puheista puoliakaan, koska tämä puhui tuttuun tapaan suurimman osan ajasta ranskaa.

Erikoista oli, etten ymmärtänyt puolia siitäkään, mitä tämä puhui englanniksi – eikä nyt ollut kyse kielimuurista.

Bergevin pisti pystyyn siirtoikkunan sulkeutumisen jälkeen kovassa montrealilaismedian paineessa täysin poikkeuksellisen klinikan, eikä missään nimessä positiivisessa mielessä. Harvoin edes politiikkojen näkee kiemurtelevan vaikeiden asioiden edessä nähdyllä tavalla. Bergevin puhui itsensä ja kaikki asiat niin solmuun, että harva tiesi tilaisuuden jälkeen, mitä ajatella kaikesta.

Kyse oli tietenkin legendaarisen jääkiekkoseuran tilasta isommassa kuvassa.

Keskivertoa täynnä

Kun puhumme NHL-seuroista, jotka elävät pysähtyneisyyden ajassa, Montreal Canadiens pitää nostaa ehdottomasti esiin. Jääkiekkomaailman tunnetuimman seuran ympärillä vesi ei ole virrannut kunnolla enää vuosiin, minkä vuoksi kärsivällisyys lätkästä elävien intohimoisten kannattajien keskuudessa alkaa loppua.

Neljän edellisvuoden aikana Canadiens on pelannut kuusi pudotuspeliottelua, eikä tuohon tilastoon tule tänä keväänä lisämerkintöjä. Neljän edellisen runkosarjan aikana Montreal on kerännyt NHL:ssä pisteitä 22. eniten. Ja nyt huomioimme, että taakse jääneistä moni on jo ajanut Le Bleu-Blanc-Rougesta ohi.

Taakse jäävistä Los Angeles voitti 2010-luvulla kaksi Stanley Cupia, Edmonton on tehnyt tällä kaudella nousua läntisen konferenssin pudotuspeliporukoihin, samoin Vancouver. Myös vahvistunut Arizona kamppailee tosissaan pudotuspeleihin pääsystä. Colorado on laskettu jopa playoff-suosikkien joukkoon lännessä – ainakin ennen käsillä olevaa loukkaantumiskierrettä.

Montreal sen sijaan ei näytä olevan menossa mihinkään.

montreal fanit
Näillä faneilla ei ole viime vuosina ollut paljoa aihetta riemuun.Getty Images

Les Habitants edustaa kaikkea sitä hajutonta, mautonta keskivertoa, joka ei huippu-urheilussa lopulta koskaan vie suureen voittoon. Eikä nyt puhuta ainoastaan joukkueen esityksistä jäällä. Kyse on ennen muuta seurajohtamisesta, kyse on nuorten pelaajien löytämisestä ja heidän kehittämisestään.

Kaikilla näillä osa-alueilla legendaarinen le Club de Hockey Canadien on suoriutunut jo pitkään todella heikosti.

Näiden aiheiden ympärillä maanantain lehdistötilaisuudessakin liikuttiin.

Suurin Montrealin ongelmista on ollut oman pelaajatuotannon heikko laatu jo pitkään. Apulais-GM sekä pelaajatarkkailupomo Trevor Timmins on vastannut Canadiensin nuorien pelaajien löytämisestä ja kehittämisestä jo 17 vuoden ajan, eikä todellakaan erityisen hyvin tuloksin.

Esimerkiksi 2010-luvulla Canadiens ei ole pystynyt ammentamaan omista varauksista käytännössä lainkaan. Vuosien 2009–2016 ykköskierroksen varauksista yksikään ei pelaa enää Montrealissa.

2009: Louis Leblanc – ei tarjottu jatkosopimusta 2014
2010: Jarred Tinordi – kaupattu
2011: Nathan Beaulieu – kaupattu
2012: Alex Galchenyuk – kaupattu
2013: Michael McCarron – kaupattu
2014: Nikita Scherbak – siirtolistalle
2015: Noah Juulsen – (AHL:ssä)
2016: Mikhail Sergatshev – kaupattu

Toki viimeksi mainitusta Montreal sai vaihdossa Jonathan Drouinin, mutta iso kuva on synkkä, ellei kokonaan musta. Nykyjoukkueen runkopelaajista omia varauksia ovat ainoastaan Carey Price, Brendan Gallagher, Artturi Lehkonen sekä nuori Victor Mete. Timmins ei ole onnistunut 17 vuoden aikana varaamaan yhtäkään pelaajaa, joka olisi tehnyt runkosarjassa 70 tehopistettä.

Tässä vaiheessa Bergevin ajoi mopedinsa ojaan ensimmäisen kerran, ja penkka todellakin pölisi. Bergevinin mukaan ykköskierroksen kahdeksannen vuoron jälkeen taso romahtaa, minkä jälkeen kyse on paljon – uskokaa tai älkää – tuurista. Lausunto on kaikilla tavoin pöyristyttävä.

– En käy kasinoilla, mutta jos pelaat blackjackia, pelaat kertoimia vastaan. Se voi olla vaikeaa kannattajille ja jopa medialle ymmärtää, mutta kun istut siellä (varaustilaisuudessa) pöydässäsi ja nimet vilisevät taululla, tarvitset myös tuuria, hermostuneesti läpi tilaisuuden käyttäytynyt Bergevin selitti.

Tampa Bay lienee sitten ollut todella onnekas. Lightningin tämän hetkisistä runkopelaajista nimittäin seitsemän on seuran omia varauksia pelkästään 2010-luvulta. Lisäksi sen 2010-luvun varauksista mm. Radko Gudas, Brett Connolly, Vladislav Namestnikov, Slater Koekkoek, Nikita Gusev, Tony DeAngelo, Brett Howden ja Libor Hajek pelaava NHL:ää muualla.

Miten voi onni näin pyllistää yhdelle seuralle?

Bergevinin häpeällinen kommentti vetää maton valtavan työmäärän vuosittain tekevien pelaajatarkkailijoiden jalkojen alta. Miksi tehdä pelaajatarkkailutyötä lainkaan, jos kyse on tuurista? Toisaalta lausunnon voi käsittää alibina Timminsille, joka kiistatta on epäonnistunut työssään vuosikausien ajan.

Varauksien kautta

Maanantain kuumin kysymys oli kuitenkin se, millä tavoin Bergevin on aikeissa palauttaa legendaarisen seuran kilpailukyvyn kovatasoisessa itäisessä konferenssissa. Tämänkin aiheen ympärillä lähes 1200 ottelua 20-vuotisella NHL-urallaan pelannut manageri venkoili ennen näkemättömällä tavalla.

Bergevin selitti muun muassa haluttomuuttaan vaihtaa 29-vuotiasta Tomas Tataria tai 32-vuotiasta Jeff Petryä varausvuoroihin sillä, että joukkueen pitää säilyä ensi kaudellakin kilpailukykyisenä. Toisaalta seuraavassa hetkessä tämä toistamasta päästyään toisti, miten seura haluaa rakentaa huomista varaamalla – se kun oli managerin näkemyksen mukaan ainoa tie.

Varaamisen suhteen Bergevin on oikeassa, mutta kilpailukyvyn säilyttäminen samalla, on käytännössä mahdoton tehtävä. Siitä kuluva kausi on viimeisin esimerkki. Neljällä Detroit-tappiolla jossittelu on Montrealin tapauksessa nollasisällön keskustelua. Mitä ihmettä Montreal olisi itäisen konferenssin pudotuspeleissä nykyjoukkueella tehnyt?

Heikentänyt tulevan kesän varausvuoroa.

Artturi Lehkonen
Artturi Lehkonen on pelannut Montrealissa vuodesta 2016 lähtien.Getty Images

Bergevin haluaa siis samaan aikaan rakentaa pohjia uudelleen hyvillä varausvuoroilla ja mennä pudotuspeleihin. Tällaista yhdistelmää en olekaan usein nähnyt.

Roikkuminen epätoivoisesti keskitason johtavissa pelaajissa pitää Montrealin pois alimmasta pohjasakasta, mutta ei anna ilman merkittävää varaustilaisuuslottotuuria eväitä varata kärjestä parasta nuorta lahjakuutta. Eikä joukkue ole kuitenkaan riittävän hyvä pudotuspeleihin, eikä varsinkaan menestymään siellä. Tarjolla on siis keskinkertaisuutta joka suunnalta.

Montreal-GM:n mukaan seuran pitää varata laadukkaasti, siis samalla porukalla, joka ei ole varannut laadulla 17 vuoteen, ja toisaalta tehdä Max Pacioretty -tyyppisiä pelaajakauppoja. Paciorettyn Vegasiin kauppaamalla Montreal sai itselleen erinomaisesti tällä kaudella pelanneen Nick Suzukin, 20.

Ja taas seuraavassa lauseessa Bergevin jo kiirehti ylistämään joukkueen nykyrunkoa ja korostamaan haluttomuuttaan kaupata ikääntyviä veteraaneja kilpailullisuuden nimissä.

Ota tästä selvää.

Sopimussirkus edessä

Eikä tässä vielä kaikki. Kokonaan oma sirkuksensa tulee olemaan nykyrungon jatkosopimusten neuvotteluprosessi tulevana kesänä sekä kauden 2020–21 aikana. Max Domin sopimus loppuu tämän kauden jälkeen, Gallagherin, Lehkosen, Tatarin, Petryn, Joel Armian ja Jordan Wealin sopimukset kesällä 2021.

Bergevin puhui halustaan sitoa ”korvaamattomat” pelaajat (lue: Gallagher, Danault) heti tulevan heinäkuun alussa. Toisaalta hän puhui mahdollisista pelaajakaupoista kesällä. Hän jätti myös oven auki sillekin huonolle mahdollisuudelle, että seura lähtisi tulevaan kauteen peräti seitsemän vapaaksi agentiksi tulossa olevan pelaajan kanssa.

– Täydellisessä maailmassa et halua sitä, mutta se voi olla paras vaihtoehtomme, Bergevin laukaisi, mitä ikinä vastaus tarkoittikaan.

Varmaa on silti vain se, ettei joukkueen nykyrunko tule Montrealia uudelle tasolle viemään. Canadiens on täynnä keskinkertaisuutta, eikä edes kovin nuorta sellaista. Kärkipakit ovat yli kolmekymppisiä ja osa hyökkäyksen nuorimmistakin pian lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä.

Montreal on paria poikkeusta lukuun ottamatta täynnä kakkos- ja kolmosketjun pelaajia, jotka olosuhteiden pakosta pelaavat kokoa liian suurissa saappaissa. Kärkiosaamista ei yksinkertaisesti ole lähelläkään siinä määrin, mitä sitä Tampan, Bostonin, Washingtonin, Pittsburghin ja Toronton kaltaisia idän huippujoukkueita vastaan pitäisi olla.

Jesperi Kotkaniemi
Jesperi Kotkaniemellä on vielä matkaa NHL:n kärkiketjujen johtavaan rooliin.Getty Images

Vaikka kuinka kovasti yrittää ja sitoutuu viisikkopelin yksityiskohtiin, taito ratkaisee nykypäivän NHL:ssä 82 ottelun maratonilla. Selittelyt loukkaantumiskierteistä ovat nekin toissijaista ja tyhjää jorinaa. Jos NHL:n pistepörssiä vilkaisee neljän edelliskauden osalta, paras Habs-pelaaja Brendan Gallagher löytyy sijalta 117.

Huippuosaaminen puuttuu.

Montreal on varannut viimeisen kolmen vuoden aikana Jesperi Kotkaniemen, Cole Caufieldin ja Ryan Poehlingin kaltaisia lahjakkaita nuoria, joiden varassa nuoralla jo nyt työpaikkansa kanssa tanssivan Bergevin toivo lepää. Näillä kaikilla on kuitenkin NHL:n kärkiketjujen kantaviin rooleihin vielä matkaa.

Summa summarum

En ole todistanut yhtä sekavaa NHL-GM:n pitämää lehdistötilaisuutta koskaan, enkä todistanut tälläkään kertaa paikan päällä. Hermostuneesta ja epävarmasta Bergevinistä huokui televisionkin välityksellä pelko. Ainoa viesti, mikä tuli selkeästi läpi, oli varaamalla edetään. Manageri kuitenkin kumosi vähän väliä edellisen sanomansa tavalla, joka sekoitti koko paletin.

Oli vaikea saada Bergevinistä maanantaina kuvaa urheilupuolen pomona, joka tietää, mitä tekee. Kahdeksan vuoden ajan Montreal Canadiensia johtanut Marc Bergevin ei todellakaan huokunut luottamusta tai uskoa siihen, mitä ikinä hän yrittikään viestiä. Puhujanpöntön takana seisoi ennemminkin mies, joka aistii jääkiekkohullun yhteisön valtaan paineen ja murenee sen alle.

Homma meni täydelliseksi selittelyksi.

Toimittajista joku kysyi, miksi samojen pelaajien varaan rakentuva joukkue menisi kovassa itäisessä konferenssissa pudotuspeleihin ensi kaudella, kun ei se sinne kahtena edellisenäkään vuotena yltänyt. Vastaus oli luokkaa ”jonkin on muututtava”. Ei kovin konkreettinen, saati realistinen ajatus.

Bergevin tuntuu nojaavan enemmän toivoon kuin selkeään suunnitelmaan. Montrealin kaikesta tekemisestä on jo pitkään puuttunut punainen lanka, eikä se ainakaan maanantain perustella näytä löytyneen. Halutaan menestyä, halutaan varata, toivotaan summan mutikassa, että jokin keskikertaisessa joukkueessa olisi yhtäkkiä ensi kaudella paremmin.

Niin ja varaaminen, sekin on ammattiosaamisen sijaan arpapeliä.

Toivossa on hyvä elää. Harvemmin se vain kovin kauas kantaa.

Lue myös:

Sydänkohtauksen saanut NHL-pelaaja Bouwmeester miettii tulevaisuuttaan – "Päätösten aika myöhemmin"

Joonas Donskoi petasi avopaikan – näin syntyi Coloradon voittomaali

Olli Jokinen haluaa NHL-joukkueen päävalmentajaksi, muutkin entiset suomalaistähdet unelmoivat huippupesteistä – valmentajia palkkaava Jarmo Kekäläinen vahvistaa kollegoidensa suoran viestin

Mikko Koivu teki jotain sellaista, mitä hän teki viimeksi yli kolme vuotta sitten – Sebastian Aho nyt koko NHL:n kuumin pelaaja

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat