"Neljä kylkiluuta murtui, keuhko puhkesi" – öljyläikkä radalla aiheutti rajun kaatumisen ja pilasi loistavasti alkaneen kauden, nyt Niki Tuuli pääsee vihdoin ajamaan kilpaa

Niki Tuulen kausi alkaa tänään Estorilissa Moto2-luokan EM-sarjassa. MotoE-luokan MM-sarja alkaa ensi viikolla.

moottoripyöräily
Kuvassa Niki Tuuli
Niki Tuuli jatkaa myös alkavalla kaudella Ajo Motorsportin MotoE-luokan MM-sarjan kuljettajana.. Ajo Motorsport

Imatralaisen kuntosalin välioven takana tömähtelee muutaman sekunnin välein. Tömähtelyn aiheuttajaksi paljastuu ratamoottoripyöräilijä Niki Tuuli. Tuuli kuntouttaa viime syyskuussa murtunutta jalkaansa tekemällä peilisalissa askelkyykkyjä.

Harjoituksen viimeiset toistot sujuvat hammasta purren. Kuntosalilta Tuuli siirtyy vielä Ukonniemen hiihtoladulle. Taivaalta tosin työntää räntää lähes vaakasuoraan ja Tuuli myöntää, että ilman median läsnäoloa hiihtolenkki olisi saattanut tällä kertaa jäädä väliin.

Eletään sydäntalvea, eikä koronavirus ole vielä pysäyttänyt maailmaa.

MotoE-sarjan piti alkaa keväällä ja tämäkin haastattelu oli tarkoitus julkaista silloin. Koronavirus siirsi sarjan alkua, mutta nyt kuljettajat ovat pääsemässä tositoimiin.

Tuuli avaa kautensa tällä viikolla Moto2-luokan EM-sarjassa. Ensimmäinen kilpailu on luvassa tänään tiistaina Estorilissa.

MotoE-luokan MM-sarja alkaa 15. heinäkuuta testeillä Jerezissä. Ensimmäinen osakilpailu on ohjelmassa 19. heinäkuuta.

Niki Tuuli jumppaa kepin kanssa.
Niki Tuulen jalka murtui viime syyskuussa. Hän uskoo olevansa täydessä kunnossa, kun kausi alkaa. Jussi Jäkälä

Viime kausi oli Niki Tuulelle menestyksen ja epäonnen suhteen melkoista vuoristorataa. Tuuli voitti keväällä kovatasoisen Moto2-luokan EM-sarjan avausosakilpailun, mutta seuraavassa osakilpailussa Valenciassa kisa päättyi öljyläikästä aiheutuneeseen rajuun kaatumiseen.

– En äkkiseltään edes muista ihan kaikkia kolhuja, mitä kaatumisestani seurasi. Neljä kylkiluuta murtui, oikeanpuoleinen keuhko puhkesi ja aiheutti ilmarinnan. Molemmissa solisluissa oli myös murtumat, Tuuli kertoo.

Hän kuitenkin toipui huhtikuun lopulla tapahtuneesta onnettomuudestaan ajokuntoon ja pääsi heinäkuussa juhlimaan Saksassa historian ensimmäistä sähkömoottoripyörien eli MotoE- luokan osakilpailuvoittoa.

Kahdessa seuraavassakin MotoE-osakilpailussa vauhti oli harjoitusten perusteella kohdallaan, mutta kilpailuissa maltti ei riittänyt. Itävallan sadekelissä seurauksena oli ulosajo ja Misanossa kolarointi, joka päätti kauden. Tuuli mursi kaatumisessa ranteensa sekä reisiluunsa.

– Ehkä siihen kolariin vaikutti hieman se, että edelläni ajanut kuski ei huomannut minun yrittävän ohitusta mutkassa sisäkautta, koska toisen sähköpyörän ääntä ei kuule ajaessa. Loppu oli sitten aika huonoa tuuria. Vammat syntyivät, kun putosin kolaroinnin seurauksena asfaltille hiljaisesta vauhdista.

– Jos kaatuminen olisi tapahtunut kovemmasta vauhdista, niin pyörä ja kuski olisivat todennäköisesti vain liukuneet ulos radalta ilman kolhuja. En viime kaudella oikeastaan kaatunut kuin ne pari kertaa, mutta molemmilla kerroilla jälki oli aika karua.

Niki Tuuli jumppaa peilin edessä.
Vammoista toipuminen on ollut pitkä prosessi.Jussi Jäkälä

24-vuotias Tuuli ei usko, että loukkaantumiset vaikuttaisivat haitallisesti hänen vauhtiinsa. Ensimmäisen pahan loukkaantumisensa hän koki heti ensimmäisellä kaudellaan kansallisella tasolla, kun toinen kuljettaja törmäsi häneen SM-osakilpailun harjoituksissa kaudella 2009.

Molemmat nilkkansa murtanut Tuuli joutui tuolloin liikkumaan pyörätuolilla lähes kahdeksan kuukauden ajan. Seuraavana vuonna hän voitti GP125-luokan SM-kultaa historian nuorimpana kuljettajana.

Ison road racing -pyörän selkään Tuuli pääsi kokeilumielessä nousemaan jo elokuussa 2005 Virtasalmen Motoparkissa ajetun SM-osakilpailun yhteydessä. Itse kilpailussa oli silloin mukana myös Ajo Motorsport -tallin japanilais-ranskalainen kuljettajakaksikko Tomoyoshi Koyama ja Alex Masbou.

Tuuli kertoo hauskana yksityiskohtana, että hänen ensimmäinen ajopukunsa oli juuri Koyaman vanha. Sama nahkapuku istui kuulemma lähes hyvin sekä parikymppiselle japanilaiskuljettajalle että alle kymmenvuotiaalle suomalaislupaukselle. Nikin isä, John Tuuli, sai kyseisen nahkapuvun toimittuaan aikanaan Ajo Motorsportin rekkakuskina. Aiemmin itsekin road racing –radoilla kilpaillut John Tuuli myös pyöritti Motoparkin moottoriradan toimintaa vuosituhannen alussa.

Niki Tuuli
Niki Tuuli näyttää peukkuja vuonna 2019 Saksassa. Mirco Lazzari gp/Getty Images

Kun Niki Tuuli kaksi vuotta sitten sai vajaan kauden mittaisen pestin Moto2-luokan MM-sarjaan, hänen tiimipäällikkönään toimi ruotsalainen Johan Stigefelt, joka parikymmentä vuotta aiemmin oli lukeutunut John Tuulen kisakumppaneihin.

– Kyllähän tiimipäällikkö silloin naureskeli tuntevansa itsensä aika vanhaksi, kun oman kisakumppanin poika tulee ajamaan talliin, Niki muistelee.

Tuuli nousi kansainväliseen tietoisuuteen syksyllä 2016 ajettuaan tuotantopyöriin perustuvassa Supersport 600 -luokan MM-sarjassa kolme peräkkäistä kakkossijaa. Näyttö oli todella väkevä, sillä kuljettaja ja hänen silloinen tallinsa Kallio Racing osallistuivat vain kyseisiin kilpailuihin villillä kortilla.

Odotukset kuitenkin taisivat kasvaa liikaa ja seuraavalla kaudella Tuuli etsi parasta vauhtiaan pitkään. Kypärän sisään löytyi oikea rentous vasta loppukaudesta, jolloin Tuuli ja Vesa Kallion luotsaama Kallio Racing ylsivät ensimmäiseen Supersport 600 –luokan MM-osakilpailuvoittoonsa.

MotoGP-ympyröihin Tuuli pääsi tutustumaan seuraavalla kaudella Aki Ajon junaileman Moto2-tallipaikan myötä. Tuuli teki Moto2-luokassa tasaista työtä, mutta ei kuitenkaan pystynyt sävähdyttämään niin paljon, että olisi pystynyt vakiinnuttamaan paikkaansa MM-sarjassa myös seuraavalle kaudelle.

Ratkaisun tarjosi uusi MotoE-luokka. Ajo Motorsport kiinnitti suomalaiskuljettajan MotoE-talliinsa ja ajatti häntä myös Moto2-luokan EM-sarjassa. Tuuli ehti todistaa vauhtinsa, mutta loukkaantumiset pilasivat kauden kokonaisuutena. Aki Ajo kuitenkin luottaa suojattiinsa myös alkavalla kaudella. Tuuli kilpailee jälleen MotoE-sarjassa sekä Moto2-luokan EM-sarjassa.

Kuvassa Niki Tuuli
Niki Tuuli on todistanut vauhtinsa. Ajo Motorsport

– Nikillä olisi potentiaalia ajaa missä MotoGP-sarjan luokassa tahansa. Hän on itsekin maininnut, että häneltä on tietyissä tilanteissa puuttunut malttia. Uskon, että nämä koettelemukset kasvattavat sitä luonnollista tietä. Hän on kuitenkin koko ajan kehittynyt ja kypsynyt, Aki Ajo sanoo.

– Pidän häntä ehdottomasti yhtenä MotoE-luokan mestaruusehdokkaista ensi kaudelle. MotoE on hänelle myös mahtava näyteikkuna, mikä voi viedä häntä eteenpäin muihin luokkiin.

Entä, kuinka MotoE-luokkaa arvostetaan kuljettajien keskuudessa? Tuliko Valentino Rossi pyytämään nimmaria historian ensimmäiseltä MotoE-voittajalta?

– Eipä tullut, Niki Tuuli naurahtaa.

– Mutta kyllä menestys heti huomataan. Kun ajoin Moto2-luokassa 15. sijan tuntumaan, niin aika yksinään sain kävellä. MotoE-voiton jälkeen monet MotoGP-kuskit rupesivat varikolla morjestamaan minulle. Naama tulee tutummaksi menestyksen myötä. Ei ole väliä, onko alla bensalla vai sähköllä liikkuva kisapeli.

Kuvassa Niki Tuuli
Niki Tuulen haaveena on ajaa MotoGP-luokassa. Ajo Motorsport

Ratamoottoripyöräilyssä huipulle yrittäminen on armotonta puuhaa. Loukkaantumisvaara vaanii taustalla koko ajan, eikä laji ole halvimmasta päästä.

– Suomesta on todella vaikea lähteä viemään omaa uraa eteenpäin. Itselläni on käynyt hyvä tuuri, että olen löytänyt taustalleni ihmisiä, jotka ovat halunneet auttaa minua. Heidän kontaktinsa taas ovat laajentaneet tukiverkostoani. Pitkälti sama, suunnilleen 25 tukijan porukka, on ollut taustallani jo monien vuosien ajan ja käytännössä pelastanut urani. Tukiverkostoni koostuu pääasiassa täältä Imatralta ja sitä ovat varmasti auttaneet paikkakunnan kovat moottoriurheiluperinteet.

– Kausikohtainen budjettini on ollut 200 000 euron luokkaa. Budjetin keräämisessä on aina hurja työ ja se täytyy aloittaa seuraavaksi kaudeksi jo suunnilleen kesäkuussa. Kiitos taustajoukkojeni, olen itse pystynyt keskittymään ajamiseen. Olen ollut myös yhteistyökumppaneillani töissä, esimerkiksi ihan vaikkapa ”raksahommissa”. Se on tarjonnut henkisesti hyvää vastapainoa lajille. Olen saanut ajatukset hetkeksi ihan muualle, Tuuli sanoo.

– En tiedä mitään hienompaa, kuin moottoripyörällä kilpailemisen. Olen tehnyt tätä ihan pienestä pitäen ja tavoitteellista uraakin on takana jo pitkään. Loukkaantumiset eivät tietenkään ole mitään mukavia juttuja, mutta niistä on kuitenkin onneksi aina selvitty.

Tuulen unelma on kilpailla MotoGP-luokassa.

– Yritän tällä kaudella jatkaa siitä, mihin viime kaudella jäätiin. Haaveena olisi tietysti päästä jonain päivänä vielä MotoGP-luokkaan asti, mutta se ei ole mikään pakkomielle. Uraa voi luoda monissa eri sarjoissa.

Lue myös:

Qatarin MM-avauksen MotoGP-kisa peruuntui koronaviruksen takia

Niki Tuuli jatkaa Ajo Motorsportin MotoE-kuskina

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat