1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

Harri Kirvesniemi palasi 20 vuoden takaisiin Holmenkollenin voittohetkiin – hiihtolegenda vaatii pikaisia toimia Suomen hiihdon tulevaisuuden turvaamiseksi

Harri Kirvesniemi onnistui voittamaan Holmenkollenin 50 kilometrin kahdeksannella yrittämällä. Kirvesniemi kantaa huolta matkan sekä Suomen hiihdon tulevaisuudesta.

Harri Kirvesniemi toteutti unelmansa vuonna 2000, kun hän voitti Holmenkollenin 50 kilometrin kilpailun. Mihail Ivanov (vas.)tuli toiseksi ja Mihail Botvinov kolmanneksi. Kuva: European Pressphoto Agency EPA

Holmenkollenilla ja sen 50 kilometrin kisalla oli aina Harri Kirvesniemelle, 61,merkitystä. Se oli legendaarinen kilpailu ja norjalaisen hiihtokansan suuri hiihtojuhla. Kilpailu, jonka Kirvesniemi halusi voittaa.

Seitsemän kertaa Kirvesniemi ehti yrittää, ennen kuin nappasi. Hänelle ehdittiin jo myöntää kovasta yrityksestä arvokas Holmenkollen-mitalikin. Se annetaan yleensä vain Kollenin voittajille.

Kirvesniemen suuri päivä koitti 11. maaliskuuta 2000. Hän oli ollut hyvässä vireessä jo edellisenä viikonloppuna Salpausselällä, vaikka ei yltänytkään siellä palkintosijalle.

Maaliskuisella Holmenkollenilla oli Kirvesniemelle hyvä keli. Lämpötila oli lähellä nollaa ja latu liippantui osittain. Se sopi Kirvesniemelle, joka sai käyttöön yhden suosikkisuksipareistaan. Liisteripurkkivoitelulla niihin saatiin sopiva pito.

Kirvesniemi kiersi ensimmäisen 16,7 kilometrin kierroksen täysin omilla ehdoillaan ja kärkivauhtia. Toisella ringillä hän kiristi tahtia ja sai aikaan lisää eroa. Kun eteen ilmestyi muita hiihtäjiä, hän tiesi tilanteensa ja uskalsi jäädä peesaamaan säästääkseen voimiaan loppuun.

Jo 40 kilometrin kohdalla Kirvesniemi tunsi, että voitto olisi vihdoin tulossa. Toisaalta hänellä oli ollut vastaava tunne kerran yhdeksän vuotta aiemmin. Tuolloin norjalainen Vegard Ulvang pystyi rutistamaan lopun niin kovaa, että Kirvesniemi oli joutunut tyytymään kakkossijaan.

Nyt siitä ei ollut pelkoa, sillä vaikka viimeiset viisi kilometriä alkoivat painaa, kukaan ei pystynyt uhkaamaan Kirvesniemeä. Ei edes edellisen viikonlopun voittaja Mihail Ivanov, jonka Kirvesniemi löi liki 18 sekunnilla. Voittaessaan Kirvesniemi oli 41-vuotias.

– Olin niin monta kertaa yrittänyt ja haaveillut, että sen Kollenin joskus voittaisin. Se oli pitkän odotuksen tulos, Kirvesniemi muisteli voittoaan Yle Urheilulle puhelimitse.

– Meillä oli ollut monta kertaa voitelun kanssa ongelmia silloin, kun olisin saattanut olla kärkitaistelussa mukana. Arvostan tuon voiton maailmancupin osakilpailuvoitoista kaikkein korkeimmalle. Se nousee hyvin lähelle henkilökohtaisten arvokisamitalien kategoriaan. Ei ehkä ihan samalle tasolle, mutta hyvin lähelle.

Harri Kirvesniemi tuuletti vapautuneesti Holmenkollenin voittoaan. Kuva: European Pressphoto Agency EPA

Ei pelkkiä hyviä muistoja

Kirvesniemi pääsi voittonsa ansiosta kisan jälkeen kuninkaalliseen aitioon tapaamaan Norjan kuningas Haraldia, joka tunnetaan innokkaana hiihdon seuraajana. Kaksikon tapaaminen ei ollut ensimmäinen, sillä Kirvesniemi oli vieraillut aitiossa myös Suomen viestijoukkueen kanssa sekä Holmenkollen- ja MM-mitalistina.

– Siitä tapaamisesta jäi mieleen parhaiten se, että hän onnitteli hyvin sydämellisen tuntuisesti, kuten koko norjalaisyleisö. Siinä kisan loppumatkassa tuntui kuin olisin norjalainen. Niin kovaa kannustusta sain matkan aikana, Kirvesniemi sanoi.

Norjalaisyleisö ja sen kannustus ovat Kirvesniemen mielestä poikkeuksellista. Kun vielä ennen 1990-lukua Holmenkollenilla kierrettiin pitkiä lenkkejä, oli ladun varressa jo kisaa edeltävänä päivänä tuhansia katsojia kannustamassa lenkkeileviä urheilijoita.

– Siellä oltiin majoittuneina telttoihin ja otettiin ilo irti elämästä ja kisoista. Monin paikoin huuto ja kannustus oli päivää ennen kisoja yhtä kova kuin monissa paikoissa kisan aikana.

Mutta ei Holmenkollen ole ollut Kirvesniemelle pelkkää auringonpaistetta ja hyviä muistoja. Pahimman pettymyksen hän koki 1981, jolloin hiihdon maailmancupilla ei vielä ollut virallista asemaa. Epävirallista maailmancupia oli hiihdetty jo vuodesta 1973 lähtien.

Se oli kaikkein kovin pettymys, minkä olen siellä kokenut.

Holmenkollen oli kauden viimeistä edellinen osakilpailu ennen kuin kausi päättyi Kanadan Whitehorsessa. Kirvesniemi oli kokonaiskilpailun johdossa ja oli hiihtänyt hyvin viikkoa aikaisemmin Salpausselällä. Odotukset olivat korkealla.

Kollenilla Kirvesniemeä 1980-luvun alkupuolella haitanneet selkävaivat äityivät heti kisan alussa niin pahoiksi, että hänen oli pakko luovuttaa puolimatkan jälkeen. Keskeyttämisen takia karkasi myös maailmancupin voitto, ja hän putosi lopulta kokonaistuloksissa neljänneksi.

– Tuolloin oli pakko heittää hanskat tiskiin, kun hiihtämisestä ei tullut yhtään mitään. Se oli kaikkein kovin pettymys, jonka olen siellä kokenut, Kirvesniemi sanoi ja muistutti:

– Kollenin 50 kilometrin vanha rata oli rankka, ylimittainen. Jos sattui raskaat kelit, niin siinä oikeasti otettiin miehestä mittaa. Pahimmillaan kovassa maastossa tahkottiin pitkälti yli kaksi ja puoli tuntia.

Harri Kirvesniemi uskoo Iivo Niskasen voittomahdollisuuksiin Holmenkollenilla. Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Iivo Niskasella kaikki mahdollisuudet

Kirvesniemi kuuluu harvinaiseen joukkoon, Holmenkollenin 50 kilometrin suomalaisvoittajiin. Kansainvälisiä Kollenin 50 kilometrin kisoja on hiihdetty vuodesta 1903 asti, ja 12 suomalaista urheilijaa on juhlinut kisan voittoa. Kaikkiaan suomalaisvoittoja on vuosien aikana tullut 15.

Kirvesniemen voitosta on kulunut kohta 20 vuotta.

– Ennen minua Asko Aution voitosta oli kulunut 17 vuotta. Se ei ole ollut jokapäiväistä herkkua suomalaishiihtäjille. Toisaalta suomalaiset eivät ole leimallisesti kovin vahvoja 50 kilometrin hiihtäjiä, Kirvesniemi totesi.

Kirvesniemen mielestä Sami Jauhojärvi ja Iivo Niskanen ovat olleet ainoat realistiset voittajakandidaatit Kollenin kisaan 20 vuoden aikana. Jauhojärvi olisi saattanut saada nimensä voittajien listaan vuonna 2009. Hän voitti tuolloin Holmenkollenilta remontin alta Trondheimiin siirretyn 50 kilometrin kilpailun.

Kirvesniemi toivoo, että sunnuntaina Niskanen saadaan mukaan voittajien kaartiin.

– Ainakin Iivolla on kunto kohdallaan. Uskon, että mahdollisuudet ovat erittäin hyvät, jos eivät välineet tai huolto eivät nouse kovin suureen osaan. Niskanen ja Aleksandr Bolshunov ovat ylivoimainen voittajasuosikkikaksikko, hän arvioi.

Kuninkuusmatka on kuitenkin aina yllätyksiä täynnä.

– Varsinkin, jos ruvetaan pitämään vauhtia, voi tulla yllättäviä väsähtämisiä.

Iivo ei vielä ihan täysin valmis kilpailemaan samalla tasolla viikonlopusta toiseen, kuten todelliset “allrounderit”.

Jotta Niskanen saataisiin voittajien joukkoon mukaan, pitäisi suomalaishiihtäjän pystyä tekemään ratkaisut jo hyvissä ajoin kisan aikana. Loppusuoran kirikamppailuun ei Niskasella ole Kirvesniemen mielestä rahkeita.

– Loppukirissä Iivon pitäisi olla todella selkeästi hyvävoimaisempi kuin Bolshunovin.

Niskanen lähti kauteen erilaisilla tavoitteilla kuin edellisinä vuosina. Aikaisemmin Niskanen oli valikoinut kisansa tarkoin, nyt hän on hakenut kärkisijaa maailmancupin kokonaiskilpailussa ja normaalimatkojen cupissa eli kilpaillut paljon.

Tällä hetkellä Niskanen on kokonaiscupissa kuudennella sijalla ja normaalimatkojen cupissa kolmantena.

Kirvesniemen mielestä Suomen ykköstykin kausi on ollut hyvin pitkälti odotetunlainen. Niskanen on voittanut molemmat kotimaan maailmancupin 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan osakilpailut ja on kehittynyt etenkin vapaan hiihtotavan tekniikassaan.

– Iivo ei vielä ihan täysin valmis kilpailemaan viikonlopusta toiseen samalla tasolla kuin todelliset “allrounderit”. Ennen kautta sanoin, että jos Iivo on cupissa viiden joukossa, niin se on kovan luokan suoritus.

Johannes Hösflot Kläbo on voittanut tällä kaudella yhdeksän osakilpailua ja ollut palkintosijoilla 13 kertaa. Kuva: Getty Images

"FIS:n pitäisi katsoa peiliin"

Harri Kirvesniemi on huolissaan tämän hetken maailmancupin kilpailumäärästä ja 50 kilometrin kilpailujen tulevaisuudesta maailmancupissa. Kuluneella viikolla Kansainvälisen hiihtoliiton FISin maastohiihdon kilpailujohtaja Pierre Mignerey ehdotti Holmenkollenin 50 kilometrin kilpailun poistamista maailmancupin ohjelmistosta.

Mignereyn mukaan Kollenin kilpailuun osallistuu liian vähän kilpailijoita ja kilpailun mielenkiintoa syö norjalaisten ylivoima. Kirvesniemi pitää Mignereyn perusteluja kestämättöminä.

Kirvesniemen mielestä ei ole Norjan syy, jos maan urheilijat menestyvät. Pikemminkin pitäisi syyttää muita maita, etteivät heidän edustajansa hiihdä tarpeeksi kovaa. Drammenin sprintissäkin muiden maiden osanottajia oli vähän.

Norjan ylivoimasta purnaaminen on Kirvesniemen mielestä lyhytnäköistä. FISin pitäisi pikemminkin keksiä keinoja pienten hiihtomaiden vahvistamiseksi. Mahdollisuuksia kärjen laajentamiseen kyllä löytyisi: päättyneissä nuorten MM-kisoissa menestystä saavuttivat esimerkiksi Yhdysvallat, Kanada, Italia, Sveitsi, Ranska ja Saksa.

– FISin olisi pikemminkin katsottava peiliin. Tilanne on ajettu tähän hurjalla kilpailuruljanssilla, joka kuormittaa taloudellisia huomattavasti resursseja ja urheilijoita, Kirvesniemi puuskahti.

– Tällaisessa tilanteessa urheilijat rupeavat taktikoimaan niin, että he jättävät kiertämättä kisoja, joissa pisteiden saaminen on kaikkein vaikeinta.

Sekä kunnon säilyttäminen että terveenä pysyminen nousee valtavan isoon asemaan kokonaiskilpailussa menestymisen kannalta.

Tällä kaudella maastohiihdon maailmancupin kalenterissa on 40 osakilpailua, joista henkilökohtaisia kilpailuja on 35. Vielä vuosituhannen vaihteessa henkilökohtaisia kilpailuja oli 20, 1990-luvun alussa hieman yli 10.

Johannes Hösflot Kläbolla taitaa olla tällä kaudella saman verran osakilpailuvoittoja kuin 1980-luvulla oli maailmancupin kilpailuja talvessa, Kirvesniemi vertasi.

– Se on todella kuluttavaa. Kunnon säilyttäminen ja terveenä pysyminen nousevat valtavan isoon asemaan kokonaiskilpailussa menestymisen kannalta.

Tällä hetkellä maastohiihdon maailmancupin kalenterissa on lepoviikkoja hyvin vähän. Kun niitä on, useimmat maat järjestävät kansalliset mestaruuskilpailunsa.

Kirvesniemi järkeistäisi maailmancupin kalenteria karsimalla kilpailuja ja hiihdättämällä niitä samalla kisapaikkakunnalla, aivan kuten ampumahiihdon maailmancupissa toimitaan. Näin pystyttäisiin vähentämään matkustamista ja säästettäisiin taloudellisia resursseja.

Holmenkollenin 50 kilometrin kilpailu kuuluu Kirvesniemen mukaan ehdottomasti maailmancupin kilpailukalenteriin. On lähinnä makuasia, olisiko arvokisojen välivuosina mukana yksi vai kaksi 50 kilometrin kisaa. Toisen kilpailun voisi korvata Kirvesniemen mielestä esimerkiksi pidemmällä matkalla Tour-muotoisessa kilpailussa.

– En panisi vastaan, jos yksi viisikymppiä hiihdettäisiin yhteislähtönä ja yksi väliaikalähtönä. Mieluiten näkisin Kollenin väliaikalähtönä.

Perttu Hyvärisen tason nosto on ilahduttanut Harri Kirvesniemeä. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Miesten viestijoukkue huutaa vahvistusta

Kirvesniemen mielestä kulunut kausi on sujunut suomalaishiihtäjiltä odotetusti. Parhaat tulokset ovat tehneet tutut nimet eli Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski.

Maajoukkueen vakiokaartista Perttu Hyvärisen tason nosto on ollut Kirvesniemelle suurin ilonaihe, kuten myös Vilma Nissisen loikka eteenpäin kansallisella tasolla. Sen sijaan kokeneemmalta naiskaartilta, eli Anne Kyllöseltä, Kerttu Niskanelta ja Laura Monoselta, hän odotti enemmän.

Suomen hiihdon tulevaisuus kuitenkin huolestuttaa. Esimerkiksi miesten viestijoukkue tarvitsisi vahvistusta.

– Pitäisi saada pari kolme kaveria nousemaan jatkuvasti 20–30 sakkiin maailmancupissa ja parempina päivinä sijoille 10–20. Silloin meillä olisi hyvä viestijoukkue kasassa ja jonkin verran särkymävaraa, hän totesi.

– Norjan ja Venäjän haastaminen lähitulevaisuudessa ei ole helppoa, se vaatii pitkiä askelia.

Suomella on potentiaalisia sprinttihiihtäjiä, kuten Lauri Vuorinen ja Joni Mäki. He voivat Kirvesniemen mukaan nousta Niskasen, Ristomatti Hakolan ja Hyvärisen tasolle. Normaalimatkoilla tilanne on vaikeampi.

– Parin vuoden tähtäimellä sellaista potentiaalista kovemman tason hiihtäjää ei löydy. Raju loikka pitää tehdä, jotta joku uusi kaveri nousisi sille tasolle, jolla esimerkiksi Hyvärisen Perttu on tällä hetkellä.

Naisten puolella Johanna Matintalo, Eveliina Piippo ja Anita Korva ovat osoittaneet Kirvesniemen mukaan kykyjä nousta hyvälle kansainväliselle tasolle. Kaikilla heillä on kuitenkin ollut viime aikoina ongelmia.

Ongelmat ovat olleet Kirvesniemelle iso yllätys, sillä vielä pari vuotta sitten hän uskoi, että vähintään yksi kolmikon hiihtäjistä nousisi jatkuvasti kärkikymmenikköön maailmancupissa.

– Toivottavasti seuraaviin olympialaisiin mennessä tuota kehitystä tapahtuu.

Asepalvelusta suorittava Anita Korva voitti viime vuoden nuorten MM-kisoissa kolme pronssia, mutta oli tänä vuonna kaukana kärkisijoista. Kuva: Lehtikuva / Heikki Saukkomaa

Silmät auki sille, mitä muut tekevät

Juuri päättyneet nuorten MM-kilpailut sujuivat suomalaishiihtäjiltä alavireisesti. Viime vuoden Lahden kisoissa Suomi sai neljä mitalia, tänä vuonna mitalit jäivät saavuttamatta.

– Pojat ovat todella kaukana viime vuoden tasosta. Viime vuonna he olivat lähempänä kansallista kärkeä, Kirvesniemi sanoi.

Naisten puolella tulostaso oli odotettu, sillä menestys on ollut yksittäisten urheilijoiden varassa.

– Junnupuolella menestysodotukset kasaantuvat usein yksittäisten lahjakkaiden tyyppien harteille, ja kun heillä menee jotain pieleen, niin se näkyy aika dramaattisesti tuloksissa. Jos junioripuolella esimerkiksi harjoittelu karkaa yli, se saattaa johtaa hyvin äkkiä siihen, että koko kausi on taapertamista, Kirvesniemi totesi.

– Meillä on pitkä työ edessä, ennen kuin näistä nuorista saadaan aikuisten sarjoihin kansainvälisen tason hiihtäjiä tai edes tavoittelemaan maailmancupin pisteitä.

Ei kannata odotella kauden päättymistä, sillä tämä on pitkä prosessi selvittäväksi.

Kirvesniemi sanoo suoraan, että tilanteesta pitää olla huolestunut ja että Suomen juniorivalmennukseen täytyy suhtautua todella kriittisesti.

Hänen mielestään tekosyiden aika on ohi: vähäisen harrastajamäärän tai olosuhteiden taakse ei voi piiloutua, kun monet pienemmillä resursseilla toimivat hiihtomaat pyyhkivät suomalaishiihtäjien ohi.

– Minulla ei ole suoraa ratkaisua, mutta nyt pitäisi todella aukaista silmät ja katsoa, mitä muut tekevät. Miksi he ovat meitä niin paljon edellä junioreissa?

Kirvesniemi tietää, että nuorten maajoukkueurheilijoilla on erilaisia syitä alhaiseen tulostasoon. Toisaalta urheilijjoita on niin paljon, että hän uskoo yhteisiä nimittäjiä löytyvän.

– Menestyneissä maissa harjoituskulttuuri on erilainen, mutta väittäisin, että myös sieltä löytyy yhteisiä tekijöitä siihen, mitä he tekevät paremmin kuin Suomessa, Kirvesniemi sanoo.

– Valmentajakaartin pitää ryhtyä puimaan tätä asiaa välittömästi. Ei kannata odotella kauden päättymistä, sillä tämä on pitkä prosessi selvittäväksi.

Muokkaus kello 17.44: Muutettu jutun otsikkoa

Lue myös:

Kommentti: Kiinalainen Bayani, 20, ei ollut kuullutkaan hiihdosta kolme vuotta sitten, mutta on jo parempi kuin yksikään samanikäinen suomalaisnainen – soivatko hälytyskellot, Hiihtoliitto?

Norjalaisessa pikkukylässä kytee kiinalainen hiihtopommi – "Jos tämä saa pääsi pyörälle, minulla on kerrottavana jotain vielä hurjempaa"