1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. hiihto

Suomen hiihtolupauksia koskevista kuumista kysymyksistä päätetään pian – Harri Hakkarainen varoittaa petollisesta sudenkuopasta: "Ettei vain mentäisi ojasta allikkoon"

Harri Hakkarainen toivoo, että suomalainen hiihtoväki ymmärtäisi siirtyä herkkyyskausiajattelusta liukumoajatteluun.

Mistä uudet menestyjät? Hiihtoliiton kevätseminaarissa on tarkoitus vetää suuntaviivoja, miten suomalaista nuorisoharjoittelua pitäisi tehdä jatkossa. Kuva: All Over Press / Marko Tuominiemi

Kun Yle Urheilu käsitteli tammikuussa Suomen huippuhiihdon nykytilaa ilmiöartikkelissaan, Hiihtoliitossa maastohiihdon lajipäällikkönä toimiva Eero Hietanen myönsi, että suomalainen hiihtovalmennus on jäänyt jälkeen kansainvälisestä kärjestä.

Hietasen mukaan Hiihtoliitto on asian päällä, minkä johdosta se aikoo esitellä uuden valmennuslinjauksen toukokuussa järjestettävässä kevätseminaarissa. Liitto valmistelee sitä yhteistyössä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHUn kanssa.

– Harjoittelua on tehty liian paljon aineenvaihdunnallisesta näkökulmasta. Tällöin nopeuden, voiman ja taktisten elementtien harjoittelu on herkkyysikäkausina unohtunut.

– Meidän on pohdittava uudelleen voima-, nopeus- ja tehoharjoittelun merkitystä. Kestävyyden vanhaa kaavamaista ajatusta on rikottava, Hietanen sanoi tammikuussa.

Sen jälkeen herkkyyskausiajattelu on hallinnut keskustelua siitä, mitä liiton toukokuussa julkaistavan linjauksen pitäisi sisältää. Keskustelua on seurannut myös Harri Hakkarainen, joka toimi Suomen hiihtomaajoukkueen lääkärinä vuosina 2008–2012 Oulun Kärppien ja Jääkiekkoliiton pestiensä ohessa.

– Isoin juttu olisi saada linjattua, mikä mättää, kun nuoret urheilijat ovat liian yksipuolisia. Miksi nuorilla ei ole nopeusreserviä, voimareserviä ja taitoreserviä, mutta kestävyyttä kyllä on? Liiton ja valmentajien pitäisi uskaltaa rohkeasti käydä keskustelu, miksi nämä muut reservit ovat nyt nähtävällä tolalla, Hakkarainen sanoo.

Kun puhutaan herkkyyskausista, tarkoitetaan vaiheita, jolloin kukin ominaisuus kehittyy ja vakiintuu kaikkein helpoimmin. Hakkaraisen mukaan Suomessa herkkyyskaudet ymmärretään kyllä päällisin puolin, mutta ongelmaksi muodostuu niiden liian jyrkkä tulkitseminen.

– Liian jyrkkä tulkitseminen ei ole mitenkään uusi ongelma. Professori Antti Mero varoitteli tästä jo 1980-luvulla.

Antti Meron kuvaaja elinjärjestelmien kehittymisestä. Kuvaaja on alun perin esitelty jo 1930-luvulla. Kuva: Harri Hakkarainen

Liukumoajattelu nykypäivää

Laaja-alaisesti suomalaisessa huippu-urheilussa vaikuttanut Hakkarainen on meritoitunut lääkärinä ja valmentajana etenkin jääkiekossa, jossa hänen palveluitaan ovat hyödyntäneet Leijonien lisäksi muun muassa useat kotimaiset SM-liigaseurat.

Tällä hetkellä Harri Hakkaraisen lääkärinoikeuksia on rajoitettu. Terveydenhuoltohenkilökuntaa valvovan Valviran päätöksen mukaan Hakkarainen saa toimia lääkärin tehtävissä ainoastaan toisen lääkärin valvonnassa. Hakkaraisella ei ole myöskään oikeutta määrätä tiettyjä lääkkeitä kuten keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Valviran päätös on voimassa toistaiseksi.

Hakkaraisen mukaan 2000-luvun suomalaisessa urheilussa jääkiekkotoimijat ovat ymmärtäneet parhaiten, mitä herkkyyskausiajattelu, tai pikemminkin liukumoajattelu, tarkoittaa.

Liukumoajattelulla Hakkarainen viittaa siihen, ettei herkkyyskausia pidä tulkita kirjaimellisesti, vaan harjoittelun on oltava jatkuvasti monipuolista. Vain painotus muuttuu. Painotuksien muuttaminen pohjaa puolestaan terveystarkastuksiin, joita suomalaisessa jääkiekossa on tehty liittojohtoisesti vuodesta 2004.

Harri Hakkarainen (kesk.) työskenteli KHL-joukkue Pietarin SKAssa, kun Jukka Jalonen (oik.) toimi seuran päävalmentajana vuosina 2012–2014. Kuva: Fedoseev Sergei / All Over Press

Painotuksen muuttaminen pohjautuu valmentajien kokemukseen nuorisourheilusta tai terveystarkastusten kautta määriteltävään biologiseen kypsyysasteeseen. Nuorten urheilijoiden terveystarkastuksia ei tosin missään lajissa tehdä kattavasti. Hakkaraisen mukaan jääkiekko on ainoa laji, jossa sitä on yritetty.

– Suomalaisessa juniorijääkiekossa useimmat joukkueet rytmittävät viikkoharjoittelua monipuolisesti eri elinjärjestelmiä painottaen. Tyypillisesti maanantai on hermojärjestelmän painotuspäivä, jolloin huolellisella lämmittelyllä ja jäähdyttelyllä ylläpidetään hengitys- ja verenkiertoelimistön ja lihaksiston kuntoa. Tiistai on lihas- ja tukielinpäivä, jolloin painotetaan lihaskuntoa, voimaa, hyppelyitä, mutta alkulämmittelyssä on jotain nopeutta ja hengitys- ja verenkiertoelimistöön liittyvää. Keskiviikkona taas painotus on hengitys- ja verenkiertoelimistössä, mutta alkulämmittelyssä huomioidaan nopeus ja lihaskunto. Seuraava päivä on jälleen "hermostopäivä", jolloin nämä kaksi muuta ovat oheisena, ja niin edelleen.

– Tämä esimerkki on fyysisten ominaisuuksien monipuolisesta kuormittamisesta viikkotasolla, muttei ainoa tapa rakentaa voima-, nopeus ja kestävyysreservejä nuorilla urheilijoilla, Hakkarainen sanoo.

Fyysisten ominaisuuksien herkkyyskaudet ja painopistealueet eri ikävaiheissa. Kuva: Harri Hakkarainen

Syyskuusta 2018 alkaen Hakkarainen on työskennellyt päijäthämeeläisen nuorisojääkiekon lisäksi Lahden urheiluyläkoulun valmentajien kanssa. Aiheena on ollut muun muassa juuri edellä mainittu nuorten urheilijoiden monipuolinen kuormittaminen.

Hakkaraisen mukaan valmentajien tuntemus liukumoajattelusta oli alkuun kirjavaa, kun tarkasteluun otettiin luotseja esimerkiksi yleisurheilusta, jääkiekosta, maastohiihdosta ja jalkapallosta.

– Valitettavasti, vain harvat valmentajista ymmärsivät alkuun, mitä on monipuolinen nuorisoharjoittelu ja miten herkkyyskausia tulkitaan. Valmentajilla oli hyvin sisäistettynä oman lajiliiton lajianalyysi, mutta kokonaisvaltainen ymmärrys lajille olennaisten tukiominaisuuksien harjoittamisesta, niiden painottamisesta ja rytmittämisestä oli erittäin heikkoa.

Hiihdossa yleinen valmennuslinjaus on puuttunut, vaikka laji on kokenut merkittäviä mullistuksia Suomen kannalta kullanhohtoisesta 1980-luvusta tähän päivään. Suomalaisten syömähampaana tunnetun väliaikalähdön sijaan 80 prosenttia kisoista käydään nykyisin yhteislähtötyylisesti, kisat järjestetään aiempaa helpommilla radoilla, vapaa hiihtotapa on ottanut niskalenkin perinteisestä hiihtotavasta ja hiihtäjien keskinopeudet ovat nousseet 1980-luvulta lähes 40 prosenttia.

Räjähtävä voimantuotto ja ketteryys ovat aseita, jotka ensikädeltä on helppo yhdistää norjalaistykki Johannes Hösflot Kläboon. Samaa ei voi sanoa suomalaisista kestävyysjyristä.

– Kläbo on malliesimerkki, kuinka urheilija pystyy tekemään töitä sekä hitailla että nopeilla lihassoluilla. Vaikka hän on väsynyt, niin vain hän pystyy kaivamaan loppusuoralla käyttöönsä reservistä löytyvät nopeat solut.

– Kaikilla ihmisillä on hitaita ja nopeita soluja, toisilla on enemmän toisia kuin toisia, muttei ole ihmistä, jolla ei olisi molempia. Mutta jos harjoittelussa laiminlyö vuosia nopeita lihassoluja, niitä ei saa tarvittaessa irti, koska ne ovat ikään kuin passivoituneina.

Löytyykö yhteinen iso linja?

Hakkaraisen mukaan sudenkuoppana piilee jälleen liian jyrkkä tulkitseminen; että aineenvaihdunnallisesta näkökulmasta toteutettu kestävyysharjoittelu korvataan pelkästään nopeus- ja taitoharjoittein.

– Toivottavasti Hiihtoliitossa asian päällä olevat henkilöt ymmärtävät kokonaisuuden. Ettei vain mentäisi ojasta allikkoon eli tehtäisi yhtäkkiä kaksi vuotta pelkkää nopeutta ja taitoa, jos on kerta sen herkkyyskausi, ja unohdettaisi kaikki muu tekeminen siinä rinnalla.

Yleistaitojen ja lajitaitojen harjoittelun painottuminen ja ajoittuminen eri ikävaiheissa. Kuva: Harri Hakkarainen

Konkarivalmentajan mukaan Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen on perehtynyt asiaan, mutta nielevätkö muut koulukunnat uutta linjausta?

– Suomessa voi olla vaikea tehdä yleistä linjausta, kun on niin paljon henkilökohtaisia valmentajia, jotka ovat vahvoja persoonia. Magnar Dalen veti aikanaan (päävalmentaja vuosina 2006–2014) hyvin tiukat suitset, että leireillä kaikki tekevät samaa. Piste. Siitä huolimatta oli muutama henkilökohtainen valmentaja, jotka yrittivät sahata jatkuvasti Dalenin pallia poikki, Hakkarainen sanoo.

– Dalenilla oli kuitenkin linja. Ja kun on linja, voi tutkia, mikä tuotti tulosta ja mikä ei. Jos ei ole linjaa, on pirun vaikea löytää syitä heikkoihin tai hyviin tuloksiin.

Junnaavasta, kestävyyteen pohjautuvasta valmennuksellisesta linjasta Hakkarainen sai makua opiskellessaan 1990-luvulla Venäjällä ja toimiessaan KHL-seura Metallurg Magnitogorskin fysiikkavalmentajana vuosina 2010–2012. Sittemmin Venäjän jääkiekkojohto on linjannut, että tihonovilaisen kestävyysvalmennuksen sijaan pitäisi ottaa askeleita 1960-luvun trendiin eli monipuolisuuteen ja luovuuteen pohjautuvaan tarasovilaiseen malliin.

Anatoli Tarasov kävi hakemassa vaikutteita Bolshoi-teatterin balettitanssijoilta, ja baletinopettajat kävivät vetämässä treenejä TsSKAn kiekkoilijoille.

– Muutokset ovat mahdollisia myös Suomessa, sillä urheilussa keskustelukulttuuri on parantunut viime vuosina. Uusia tuulahduksia ja mausteita on aina hyvä olla, mutta isosta linjasta pitäisi pystyä pitämään kiinni, Hakkarainen sanoo.

Lue lisää:

Unohtakaa hetkeksi Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski – Yle Urheilu avaa Suomen hiihdosta hurjia lukuja, jotka herättävät ison joukon kysymyksiä

Suomen mieshiihtäjät ylsivät aikoihin parhaaseen saavutukseensa, mutta tajusitko, mistä oli oikeasti kyse? Yle Urheilun avaamat luvut herättävät kysymyksiä