Suomen ringettelegendan uskomaton ura päättyi kuin seinään: “Oli vähän sellainen olo kuin minut olisi juuri jätetty”

Seitsemän maailmanmestaruutta, kahdeksan Suomen mestaruutta. Maajoukkueen kapteeni Marjukka Virta on legenda omiensa joukossa.

ringette
Marjukka Virta
Marjukka Virran parikymmentä vuotta kestänyt ura ringettemaailman huipulla päättyi koronaviruksen takia ennen aikojaan.Hannu Kauhanen

LAPINLAHTI. Marjukka “Maiju” Virta haaveili päättävänsä nyt keväällä yli 20 vuotta kestäneen uransa ringeten SM-sarjassa mestaruusjuhliin. Tai ainakin mitalijuhliin, sillä runkosarja ja ylempi jatkosarja oli näyttänyt, että Lapinlahden Luistin -89 on jälleen iskussa.

Koronavirus ja sen uhka muutti kuitenkin kaiken.

Virta oli joukkuekavereidensa kanssa kuullut huhuja, että pelit saatettaisiin perua, etenkin kun ympäriltä niin moni muu laji päätyi tähän ratkaisuun. Pelaajien mielessä eli kuitenkin pieni toivo siitä, että välierät ja finaali olisi voitu pelata kerrasta poikki -systeemillä. Silloin mitalistit olisi ratkaistu yhden viikonlopun aikana.

Toisin kuitenkin kävi. 37-vuotiaan Virran mittava ura päättyi kuin seinään, kun Ringetteliitto ilmoitti päivää ennen välieriä, että kaikki ottelutapahtumat perutaan toukokuun loppuun asti. Tavalliset torstai-illan harjoitukset jäivät Virran viimeisiksi.

– Oli tosi tyhjä olo. Mietin, että tässäkö tämä oli. Oli vähän sellainen olo kuin minut olisi juuri jätetty, Virta kertaa tuntojaan.

– Kaikki oli ladattu tähän kevääseen. Sen jälkeen olisin saanut lopettaa ihan luvan kanssa, mutta nyt se meni näin. Terveys on kuitenkin tärkeintä, ja mestaruudet ovat sen edessä pieniä asioita. Ainakin muistan aina, mikä oli se kausi, jonka korona keskeytti.

Kapteenien kapteeni

– Maiju on painetilanteissa parhaimmillaan. Silloin kun tarvittiin MM-finaalissa tasoitusmaali viimeisellä minuutilla, niin Maiju kävi sen tekemässä. En olisi voinut kuvitella ketään muuta siihen tilanteeseen. Se, miten hän johti esimerkillään, tekee hänestä kapteenien kapteenin, Suomen kaikkien aikojen tehopelaaja Anne Pohjola kuvailee monivuotista maajoukkueen ja seurajoukkueen tehopariaan.

Virran tavasta ajatella koko joukkuettaan saatiin hyvä esimerkki joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun Suomi voitti ringeten maailmanmestaruuden. Virta oli jälleen tutun tehtävän edessä, sillä hän oli kipparoinut joukkueen maailmanmestariksi kuudennen kerran peräkkäin. Lasisen mestaruuspokaalin nosto sujuisi rutiinilla.

Tällä kertaa Virta päätti kuitenkin tehdä asiat toisin. Hän pyysi joukkueen taustaryhmän ympärilleen ja antoi heidän kohottaa kanssaan pystin kohti Bill Copeland -areenan kattoa.

Pieni ele, mutta se kertoi paljon.

Virta halusi tällä kunnioittaa kaikkia taustalla toimivia, mutta ennen kaikkea uraansa vaikuttaneita valmentajia, Timo Himbergiä ja Kim Forsblomia, jotka jättivät näiden kisojen jälkeen maajoukkueen ainakin toistaiseksi.

Virta halusi, että hekin saivat kokea, miltä tuntuu nostaa pokaali ilmaan ja saivat samalla oman päätöksensä maajoukkuematkalleen.

Marjukka Virta
Marjukka Virta palasi maajoukkueeseen vielä kerran, vaikka oli jo päättänyt lopettaa.Tomi Hänninen

“Pitkälti tämän johtajuuden ansiosta Suomi on voittanut kaikki pelaamansa maaottelut Maijun ollessa joukkueen kapteenina. Tämä jos mikä osoitti johtajuutta ja kertoi parhaalla tavalla siitä, miten hieno jengi meillä oli kisoissa”, Forsblom kirjoitti myöhemmin Facebook-sivuillaan ja ehdotti Virran paidan jäädytystä.

“NHL:ssä jaetaan Mark Messier Leadership Award johtajuutta, positiivista vaikutusta joukkuekavereihin sekä omistautumista osoittaneelle pelaajalle. Pitäisikö SM-sarjaan lanseerata Marjukka Virta -palkinto?”

Burnabyn MM-kisoihin päättyi yksi ajanjakso, sillä ne olivat Virralle hänen viimeiset arvokisansa. Itse asiassa Virran piti lopettaa peliuransa viime kauteen, kun hän sai esikoisensa Niian marraskuussa.

Ringettepiireistä tullut painostus oli kuitenkin melkoista, sillä Virran pelisilmää ja johtajuutta kaivattiin niin seurajoukkueessa Lapinlahden Luistimessa kuin maajoukkueessakin. Näiden lisäksi Virran vaakakupissa uran jatkamista puolsi myös henkilökohtainen tavoite.

– Halusin tulla kuntoon. Oma vartalo synnytyksen jälkeen ei ollut sitä, mihin oli tottunut. Ajattelin, että kerran vielä. Halusin tietää, pystynkö siihen, Virta kertoo.

Virta osoitti tällä kaudella, että hän pääsi tähän tavoitteeseensa. SM-sarjassa tehopisteitä tuli totuttuun tapaan, ja MM-finaaleissakin hän viimeisteli kahdessa ottelussa kaksi maalia ja antoi kaksi syöttöä.

Tytär on kuitenkin muuttanut Virran ajatusmaailmaa, sillä hän ei ottanut pelaamista enää niin vakavasti. Tappiot eivät ärsyttäneet enää kuin vähän aikaa, mutta vaikka Virran pipo onkin löystynyt häviöiden suhteen, ei hänen voitontahtonsa ole kadonnut mihinkään.

– Ihan sama pelataanko vaikka korttipeliä, en halua hävitä!

Suurten saappaiden täyttäjä

Kun Virta 19-vuotiaana odotti kutsukirjettä ensimmäisiin MM-kisoihinsa, ei hän olisi uskonut maajoukkueuransa kestävän liki kahta vuosikymmentä. Nuo Edmontonin kisat eivät olleet vielä Suomen joukkueelle voitokkaat, sillä Kanada pöllytti Suomea jokaisessa pelissä ja vei mestaruuden.

Tuon vuoden 2002 MM-kisojen jälkeen alkoi Suomen valtakausi. Vuodesta 2004 lähtien Suomi on voittanut seitsemän perättäistä mestaruutta. Ja Marjukka Virta on ainoana ringettepelaajana maailmassa ollut niissä jokaisessa mukana.

Kapteeniksi Virta nousi Ottawan vuoden 2007 kisoihin, kun vain puolitoista viikkoa ennen MM-kisojen alkua kapteeniksi valittu Kirsi Pukkila loukkaantui ja joutui jättämään kisat väliin. Virta oli ollut seurajoukkueessa kapteenina, mutta maajoukkue oli asia erikseen.

– Se tuntui siltä, että täytänkö ne saappaat. Olenko sellainen pelaaja, että minusta on siihen? Siinä tehtävässä oli ollut aika isoja pelaajia ennen minua, ja otin siitä vähän paineita, hän myöntää.

Olen ollut ylpeä siitä, että minut on valittu kapteeniksi ja olen omana itsenäni kelvannut tehtävään.

Tuolloinen maajoukkueen päävalmentaja, itsekin maajoukkueen kapteenina aikoinaan toiminut Virpi Karjalainen antoi Virralle yksinkertaisen neuvon: ole vain oma itsesi. Ja Virta teki työtä käskettyä, vaikka alkuun ennen peliä puheiden pitämiset jännittivätkin.

– Olen luontaisesti paljon äänessä, mutta kentällä johdan omalla tekemiselläni. Olen ollut ylpeä siitä, että minut on valittu kapteeniksi ja olen omana itsenäni kelvannut tehtävään.

Kaikista kisoista on hänelle jäänyt mieleen yksittäisiä hetkiä. Ei vain summerin jälkeistä juhlintaa, vaan pieniä asioita.

Virta arvostaa jokaista mestaruutta, vaikka ensimmäinen mestaruus kapteenina on jäänyt parhaiten mieleen. Joukkueen matka kisoihin, finaalissa Virran viimeisellä varsinaisella peliminuutilla tekemä tasoitusmaali ja kaiken huipennuksena jatkoajalla tullut mestaruus.

Seitsemästä mestaruudesta huolimatta Virta on saanut tottua siihen, että ringetteä pidetään marginaalilajina, joka ei nauti suuresta näkyvyydestä. Se ei kuitenkaan vähennä sitä työn määrää, jota pelaajat huipulla joutuvat tekemään.

– Kyllä se latistaa fiilistä, ettei tätä arvosteta samalla tavalla kuin jotain muuta naisurheilua, mutta toisaalta se ei ole pelaamisintoani vähentänyt.

Marjukka Virta
Marjukka Virta on johtanut esimerkillään, niin maajoukkueessa kuin seurajoukkueessakin.Tomi Hänninen

Varsinaissuomalaisesta savolaiseksi

Kuusivuotias beaglekoira Rambo kirmaa aurinkoisena pakkaspäivänä Lapinlahden Onkiveden jäällä ja hakee Marjukka Virran heittämän kepin. Varsinais-Suomen Aurasta kotoisin oleva Virta on nyt kotiutunut näihin Pohjois-Savon maisemiin.

Toista oli vuonna 2008, jolloin Virta ensimmäistä kertaa muutti paikkakunnalle. Lapinlahden joukkue oli tuntunut hänestä eksoottiselta, ja hän halusi pelata siellä, mutta vastaan iski kulttuurishokki.

– Tämä paikka tuntui silloin ahdistavalta, ja minulle tuli koti-ikävä. Asuin täällä vuoden ja muutin takaisin Auraan. Kuljin sieltä tänne viiden vuoden ajan, hän sanoo ja naurahtaa, ettei 500 kilometrin edestakaisessa suhaamisessa ollut mitään järkeä.

Virta oli tuolloin Liedossa töissä jauhemaalarina ja teki neljässä päivässä viikon työtunnit täyteen, jotta ehtisi viikonlopuksi Lapinlahdelle. Hän ehti nippa nappa palautua peleihin, mutta muuten aika meni sumussa. Töissä hän taas palautui viikonlopun peleistä.

– Mitäpä sitä ei tekisi intohimonsa eteen, Virta toteaa.

Ringette on vienyt Virtaa moniin paikkoihin. Hän sai jo teini-ikäisenä vastuuta Turun Ringeten edustusjoukkueessa ja on maaliahneena hyökkääjänä pelannut oman aikansa Espoossa ja Hyvinkäälläkin, ennen kuin päätyi Lapinlahdelle.

– Olen aina mennyt fiilispohjalla ja ringeten ehdoilla. Kun ei ole löytynyt opiskelupaikkaa, joka olisi kiinnostanut, olen mennyt töihin. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt, mitä haluaisin opiskella tai mikä haluaisin olla isona, nykyisin Lapinlahden Valion tehtailla vuorotyötä tekevä Virta myöntää.

Valmentajaksi vahingossa

Viimeisen kuuden vuoden aikana Virta on oppinut savolaisen kulttuurin, löytänyt puolison ja perustanut perheen. Nyt hänellä on ympärillä oma tukiverkostonsa.

Joukkueesta on tullut myös hänen toinen perheensä, jonka kanssa on koettu vuosien aikana suuria tunteita. On ollut Suomen mestaruus- ja seurajoukkueiden MM-kultajuhlia, lajiin turhautumista ja uutta paloa sekä pohjatonta surua, kun joukkueen seitsemään mestaruuteen valmentanut Juha “Junnu” Pohjola menehtyi viitisen vuotta sitten juuri ennen kauden alkua.

Lapinlahden joukkue oli tuolloin pelannut kaksi edellistä kautta jääkiekkoa Mestiksessä, mutta oli palannut takaisin ringeten pariin ja haki nousua SM-sarjaan. Eikä sillä ollut enää valmentajaa. Pelaajien katseet kohdistuivat tuolloin Marjukka Virtaan.

– Ei minusta ehkä muuten olisi valmentaja tullut, mutta se oli silloin loogisinta. Ne olivat aika suuret saappaat täytettäväksi, mutta mikään ei sinällään muuttunut - paitsi että sieltä puuttui aika iso henkilö taustalta. Sain koko joukkueen tuen tehtävään, Virta sanoo ja pyyhkii kyyneleitä silmäkulmastaan.

Joukkue oli päättänyt, että se haluaa palauttaa lapinlahtelaisen ringeten eteen niin paljon tehneen Pohjolan työn takaisin sille kuuluvalle paikalle. Ja sen joukkue tekikin. Sinä vuonna LL-89 nousi ilman tappioita takaisin SM-sarjaan ja seuraavana kautena Suomen mestariksi.

Samalla Virta jäi joukkueensa pelaajavalmentajaksi. Tällä kaudella hän sai jakaa valmennusvastuuta Jouni Levanderin kanssa ja kaksikko jatkaa todennäköisesti joukkueen peräsimessä tulevaisuudessakin. Virta on ollut tyytyväinen siirtymävaiheeseen.

– Välillä olin jopa mieluummin valmentaja kuin pelaaja. Ja joissain peleissä pystyin istuttamaan itseni ja siirtymään valmentajaksi, hän naurahtaa.

Marjukka Virta
Marjukka Virta on Suomen kaikkien aikojen tilastoissa kakkonen. Hän on hyväksynyt sen, ettei pysty koskaan nousemaan ykköseksi.Tomi Hänninen

Pitkä aika hyväksymiseen

Marjukka Virta on ringeten SM-tilastojen kaikkien aikojen listalla kakkosena. Nyt kun hänen uransa on loppu, hän jäi vain muutaman pelin 600 SM-ottelusta ja vain muutaman pisteen 3000 rajasta. Tämä ei häntä kuitenkaan harmita.

– Ne ovat tässä kohtaa aika yhdentekeviä.

Virralle yksi suurimpia saavutuksia on ollut se, että hän on päässyt itsensä kanssa sinuiksi. Hän myöntää tehneensä pelaamisestaan joskus itselleen todella vaikeaa, sillä hän ei ole kestänyt sitä, että on ollut huonompi kuin toinen.

– Olen joutunut tekemään hirveästi töitä oman pääni kanssa ja monen monta mailaa olen viskellyt ja hajottanut. Sen työstäminen, että en ole koskaan ollut paras, on ollut vaikeaa, mutta se ei sitä ole enää. Olen hyväksynyt nämä asiat. En voi olla paras kaikessa, Virta sanoo ja naurahtaa iän tuoneen mukanaan viisautta:

– En ota tätä enää niin vakavasti, sillä tämä on vain ringetteä. Mutta pitkään sen hyväksymiseen meni.

Juuri parhaana oleminen ja kaiken hallitseminen oli yksi asia, joka viehätti häntä silloin, kun lapinlahtelaiset pelasivat parin kauden ajan jääkiekkoa. Renkaan kanssa pelaajat olivat tottuneet tekemään mitä tahansa, mutta kiekko ei totellutkaan samalla tavalla.

– Se oli oikeasti tosi virkistävää, vaikka välillä myös turhauttavaa, kun ajatus tekee muuta kuin kädet. Ehkä sitä kautta innostus, halu ja palo ringetteen tuli takaisin.

Hän on tehnyt minusta tosi paljon paremman pelaajan olemalla vain siinä läsnä.

Anne Pohjola Marjukka Virrasta

Virta on ollut vuosien ajan Pohjolan kanssa todellinen tehopari. Pohjolasta tuli kuluneella kaudella kaikkien aikojen menestynein ringettepelaaja, sillä hän rikkoi jo lokakuussa 3000 pisteen merkkipaalun.

Kaksikko aiheuttaa usein vastustajissa kauhunsekaisia tunteita, mutta samalla heidän yhteistyötään ei voi kuin ihailla. Virran mukaan Pohjola on maailman paras pelaaja, ja juuri sen takia he voivat toteuttaa pelisuunnitelmaansa.

– Voin antaa Annelle syötön miten kovaa tahansa ja silti hän ottaa sen kiinni ja pystyy vielä viimeistelemään siitä. Kaikki eivät vain pysty siihen. Se on helpottanut pelaamistani älyttömän paljon, eikä minulla olisi näin paljon pisteitä, ellei Anne olisi niin jäätävä maalintekijä, Virta kehuu.

Pohjolan mukaan molempien voitontahto on ajanut heitä eteenpäin, ja he pyrkivät molemmat tekemään omalla työllään joukkuekavereistaan parempia. Nyt kun Virta vetäytyy taka-alalle, jää kentälle iso aukko täytettäväksi.

– Toimin seurajoukkueessa kapteenina ja valmentajana Maiju on minua vähän korkeammalla. Olen aina tavallaan katsonut häntä ylöspäin. Hän on tehnyt minusta tosi paljon paremman pelaajan olemalla vain siinä läsnä, Pohjola kehuu.

Palo ja motivaatio hiipui

Urheilijan arki on nyt Marjukka Virran kohdalta ohi. Tai ainakin sellainen, mitä se oli ringettepelaajalle. Enää hänen ei tarvitse viettää päiväänsä työn, kodin ja jäähallin välillä reissaamiseen. Aika ei ole enää kortilla ja ylimääräiset rahat voi käyttää muuhunkin kuin harrastamiseen.

Kun aikaisemmin pelireissut olivat koko viikonlopun kestäviä ja välillä mukaan saattoi lähteä niin lapsi kuin koirakin, nyt Virta voi miettiä kalenteriaan uudelleen. Tai ainakin sitten, kun koronavirusuhka on laantunut.

Jo viimeisten otteluiden aikaan Virta huomasi, että hänen ajatuksensa lipsahtelivat välillä uran jälkeiseen aikaan. Hän huomasi kaipaavansa vapaa-aikaa.

– Huomasin, että tietynlainen palo alkaa hiipua. Minulla ei ole enää motivaatiota harjoitella niin paljon, mitä uran jatkaminen vaatisi. Haluaisin edelleen olla paras, mutta en jaksa tehdä työtä sen eteen. Perheaika vie jo voiton.

Virta sanoo olevansa onnekas, sillä hän on saanut jokaiselta joukkueelta ja jokaiselta valmentajalta paljon matkalleen. Eikä vain pelaajana, vaan myös ihmisenä.

Virta on tottunut siihen, että hänellä on aina paljon rautoja tulessa. Raskausaikanaankin hän rakennutti puolisonsa kanssa omakotitalon ja toimi siinä ohessa valmentajana. Joka kesä viikonloput ovat olleet täyteen buukattuja, koska talvisin viikonloput on täyttänyt ringette.

Virta ei aio pyörtää lopettamispäätöstään, vaikka moni on häntä yrittänyt ylipuhua vedoten siihen, että kausi jäi pahasti kesken. Virran elämässä on nyt muiden asioiden aika, vaikka alkuun hän on toiveidensa kanssa vielä maltillinen.

– Haaveilen siitä, että voisimme reissata perheen kanssa myös talvisin ja tehdä yhdessä jotain kivaa, hän sanoo.

Lue myös:

Suomi on ringeten maailmanmestari seitsemättä kertaa peräkkäin! Joukkueen konkari Anne Pohjola teki finaalissa kypärätempun: "Ei tähän todellakaan totu"

Suru isän kuolemasta oli SM-finaalien ratkaisupelaajalle voimavara, mestaruusjuhlissa tuli liikutuksen vuoro: "Yritin pitää tunteet kurissa"

Kaikkien aikojen ringetteseura tekee paluun: Lapinlahden Luistin aikoo nousta takaisin lajin huipulle

Entiset ringettenaiset tyrkyllä Mestiksestä jo SM-sarjaan: "Näkisin, että meillä on ihan täydet mahdollisuudet"

Useat Suomen palloilusarjat peruttu kokonaan koronaviruksen takia – katso listaus täältä

Urheilustudiossa purettiin valmentamisen myyttejä – "Tuntuu hassulta"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat