Suora

  • Urheiluruutu

Tamperelainen urheiluväki ikävöi menetettyä yhdessäoloa – “Kova on kaipuu ryhmän pariin”

Valmentajien ja pelaajien mukaan etätreenaaminen ei korvaa yhteisiä hetkiä pukukopissa tai harjoituskentällä.

koronavirus
Valmentaja Markus Wirzenius ja Senni Sallinen skype-yhteydessä
Manse PP:n pelinjohtaja Markus Wirzenius on pitänyt yhteyttä pelaajiin matkakaranteenista. Marko Melto / Yle

Poikkeustilan aikana valmentajat antavat verkon välityksellä harjoitusohjelmia, mutta mikään ei korvaa fyysistä läsnäoloa. Urheilijat ovat tottuneet olemaan yhdessä jopa yksilölajeissa.

Urheilupiireissä on käytetty luovuutta etätreenaamisen järjestelyissä, mutta nyt väliin jäävät hetket pukukopissa tai harjoituskentällä.

– Keskiviikkona nähtiin edellisen kerran urheilijoiden kanssa. Se oli urheilijoillekin yllätys, että tässäkö tämä yhteisharjoittelu oli. Mutta mennään viikko kerrallaan, pienissä paloissa, siitä se lähtee, pohtii Pyrinnön yleisurheiluvalmentaja Timo Väliharju.

Tampereen Pyrinnön yleisurheiluvalmentaja Timo Väliharju
Pyrinnön yleisurheilijat vain haikailevat kentälle. Myös Pyynikillä on portit kiinni, yleisurheiluvalmentaja Timo Väliharju tietää. Marko Melto / Yle

Pirkkalalainen Väliharju on valmentanut nuoria yleisurheilijoita Pyrinnössä 11 vuoden ajan. Hänen mukaansa poikkeusaika testaa nyt ennen kaikkea sitä, mitkä ovat nuoren urheilijan motiivit olla mukana urheilussa. Kovimmat kilpailuluonteiset pärjäävät, Väliharju uskoo.

– Sosiaalisesta toiminnasta tykkäävälle urheilijalle tämä on isoin juttu. Jos urheilijat ja ryhmä ovat henkisesti toistensa lähellä, silloin he kestävät myös pitempiaikaisia henkisiä iskuja. Mutta jos urheilija on ollut irtoamassa ryhmästä, sellaisilla urheilijoilla tämä pistää miettimään, Väliharju kuvaa.

Huoli Valkeakoskelta Vancouveriin

Valkeakosken Haka nousi viime kauden päätteeksi jalkapallon Veikkausliigaan. Joukkueeseen vuodenvaihteessa liittynyt 21-vuotias jalkapalloilija Jonas Häkkinen elää uutta elämänvaihetta monin tavoin. Uusi paikkakunta ja uusi seura tarkoittavat aina muutosta. Nyt liikkumis- ja harjoittelurajoitusten takia pelaajien pitäisi osata sopeutua ryhmäeläjästä yksineläjäksi.

FC Hakan puolustaja Jonas Häkkinen
FC Hakan puolustaja Jonas Häkkinen huolehtii paitsi suomalaisten tuttujen kuulumisista myös ystävistä ja perhetutuista Kanadassa.Marko Melto / Yle

Hakalaisten asumisjärjestelyjen takia samassa talossa Häkkisen kanssa asuu muita pelaajia, joten joskus jopa nähdään kasvokkain. Parin hengen porukoissa pelaajia näkyy myös ajoittain Tehtaan kentällä treenaamassa.

– Meidän joukkue on hyvin yhteydessä, meillä on hyvä henki, ja kaikki ovat yhdessä tässä. Minua ei pelota kun täällä Koskella ei ole vielä tautia liikkeellä, Häkkinen kertoo.

Häkkisen puheessa on vielä selvä sävy kanadalaisesta taustasta. Puolustaja on kasvanut Vancouverissa Kanadan länsirannikolla, ja viime kausi oli vasta ensimmäinen Euroopan puolella. Koronavirus on globaali haaste.

– Joka päivä soittelen sinne jollekin kaverille tai jollekin perheelle. Uutisissa näkyy korona, joka puolella näkyy, on se globaalia, Häkkinen jatkaa.

Yhteisöllisyys kantaa

Hakalaiset odottivat Veikkausliigaan pääsyä vuosikausia, joten muutamien viikkojen odottelu ei siihen nähden olisi paljon lisää. Tällä hetkellä kukaan ei kuitenkaan pysty ennustamaan, kuinka kauan pelaajat harjoittelevat määrittelemätöntä tulevaa varten.

Toimitusjohtaja Olli Huttunen tunnetaan levollisesta olemuksestaan. Huoli mutta myös syvä kiitollisuus urheilun yhteisöllisyydestä kumpuaa kokeneen jalkapallomiehen puheista.

– Jokaisella on oma arki, mikä pitää hoitaa ja huoli siitä, miten jatkossa mennään. Positiivisuus auttaa ja yhdessä sopimalla päästään varmasti parhaaseen tulokseen. Pitkäaikaiset yhteistyökumppanit ovat esimerkiksi olleet yhteydessä, sanoneet, että laittakaa laskua tulemaan, teillä on nyt vaikeaa siellä, Huttunen kiittelee.

Tuoreelle hakalaiselle yhteistyökumppanille otetaan valokuva turvavälin päästä. Kätellä ei saa, fanihuivi käy metrimittarista ja todisteena turvavälistä.

Yhteisöä tarvitaan monella tavalla. Kaikki positiiviset viestit lisäävät uskoa mustavalkoisten huivien hetkestä, joka koittaa vielä. Siihen saakka on viriteltävä uusia kohtaamisen muotoja.

– Ilveksen kanssa virtuaaliottelu jo järjestettiin. Tämä innovatiivisuus lisääntyy tulevina kuukausina, seurat keksivät erilaisia tempauksia toiminnan tukemiseksi, Huttunen jatkaa.

Mitä kuuluu?

Jos Hakan värit ovat mustavalkoiset, Manse PP:n väri on punainen. Tälle kesälle värille olisi ollut monta esiintymismahdollisuutta, kun seuralla on sekä naisten että miesten joukkueen pääsarjatasolla.

Nyt punainen huppari on turvavaate, muistutus siitä, että joukkue on olemassa outoinakin aikoina.

Lukkari Senni Sallinen avaa läppärinsä. Verkkoyhteyden bling-ääni lupaa, että pelinjohtaja Markus Wirzenius on linjoilla.

lukkari Senni Sallinen Manse PP
Senni Sallinen heiluttaa etäyhteyden päättyessä pelinjohtajalle. Marko Melto / Yle

Pelinjohtaja pitää yhteyttä pelaajiin matkansa jälkeisestä karanteenista. Fyysinen läsnäolo kenenkään treeneissä ei ole sallittua hetkeen. Wirzenius myöntää, että tilanne on raskas.

– Meillä on nyt viikoittainen mitä kuuluu -palaveri, missä ei puhuta pesäpallosta. Sitä kautta voi purkaa omia tuntemuksiaan omista ajatuksistaan, mitä uutisoinnit aiheuttavat, Wirzenius kertoo.

Joukkue on virtuaalisesti koolla keskiviikkoiltaisin ja lauantaipäivisin, kun etäyhteydellä sovitaan tulevien päivien toiminnasta. Vähintään yhtä tärkeää kuin treeneistä sopiminen on kysyä tunnelmista, myöntävät sekä pelaaja että pelinjohtaja.

– Kova on kaipuu ryhmän pariin. Nyt osaa arvostaa, että meillä on tällainen harrastus, missä ollaan tiiviinä perheenä, Wirzenius sanoo.

– Joukkue on niin tiivis yhteisö, että on tärkeää, että kuulee edes niiden äänen säännölllisesti, lukkari Senni Sallinen jatkaa.

Urheilussa hyvät ja huonot hetket kuitataan usein halauksilla. Esimerkiksi tämän fyysisen sosiaalisen hetken merkitystä ei ole osannut arvostaa ennen kuin sitä ei ole, lukkari Sallinen kuvaa.

– Nyt puuttuu se fyysinen puoli. Se on kummallista, tuntuu tosi oudolta, Sallinen sanoo.

Manse PP:n lukkari Senni Sallinen saa pelinjohtajan ohjeet ja terveiset etäyhteydellä. Kaipuu ryhmän pariin on kova.

Valmentajuus testissä

Ihmislähtöisestä valmentamisesta on puhuttu 2000-luvulla monesta näkökulmasta, mutta ennen virusepidemiaa kukaan ei ole arvannut, että urheilijan kohtaamiseen voisi nykytilanteen kaltaisia haasteita.

Tampereen Pyrinnön yleisurheiluvalmentaja Timo Väliharju kertoo, että valmentajien whatsupp-ryhmässä jaetaan näinä aikoina monenlaisia ajatuksia. Valmentajuus on tositestissä.

– Muutos on iso. Mietin, kuinka pystyn antamaan palautetta, peruskuntokausi toki helpottaa, mutta kuinka urheilijat pysyvät motivoituneena ja jaksavat, Väliharju kertoo.

– En ole pelkästään pesäpallovalmentaja, tässä kaikessa on kyse ihmisjohtamisesta. Itsellä on ollut tavoitteena, että säännöllisesti soitan ja viestittelen kaikille pelaajille tasapuolisesti. Tällä hetkellä keskusteluista valtaosa on enemmän sitä ei-pesäpallokeskustelua, kuvaa Manse PP:n naisten pelinjohtaja Markus Wirzenius.

Epidemia jättää jälkensä mutta millaiset ne ovat urheilussa. Mitä tapahtuu, jos eristäytyminen on uusi normaali kuukausien ajan? Löytävätkö lapset urheilukouluihin, tai kuinka kauan nuoret jaksavat kiinnostua yksin treenaamisesta?

Pyrintö on tunnettu urheiluperheestä, jossa kasvetaan taaperosta teiniksi mutta miten käy seuraperinteen?

– Isku on iso. Sitä on vaikea edes sanoilla kuvata. Mutta se on kaikissa muissa lajeissa ihan sama juttu. Toivottavasti saadaan esimerkiksi yleisurheilukouluja ja -ryhmiä käyntiin jossain kohtaa, yleisurheiluvalmentaja Väliharju pohtii.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat