Suora

  • Elävä arkisto esittää

Turpaterapia auttaa ratsastusharrastajia korona-ahdistuksen keskellä – hevosille liikkumisrajoitukset haastavia: "Ne ovat siinä mielessä kuin räjähdysherkkiä ilmapalloja"

Keskustallin toiminta on keskeytynyt ainoastaan kerran, kun hevoset lähtivät sotaan.

ratsastus
Ratsastuskuvitus Ruskeasuo
Ratsastuksessa ryhmäliikuntatunnit ovat vielä käynnissä.Tanja Hakalahti/Yle

Käsite ”turpaväli” on ratsastajille tuttu, kun liikutaan hevosten kanssa porukassa. Jos menee liian lähekkäin, saattaa saada vaikka kaviosta. Koronan aikaan turpavälistä on tullut lajille myös pelastus.

Ratsastus on niitä harvoja harrastuksia, joissa ryhmäliikuntatunnit yhä pyörivät. Ainakin etelässä. Kiitos vähälumisen talven, sillä maneesit on toki suurelta osin laitettu säppiin.

– Ratsastuksessa on aina se kolmen metrin turvaväli, johon opitaan ihan alusta asti. Hevonen tarvitsee liikkumiseen enemmän tilaa kuin kaksijalkainen ihminen. Ja vaikka hevoset eivät ole ilkeitä, niitä saattaa leikittää, jolloin ne esimerkiksi näykkivät tai potkivat ilmaan. Se on ihmiselle vähän liian rajua, kertoo ratsastuksenopettaja Maija Pakarinen.

Vanha sanonta ”Rakkaudesta se hevonen potkii”, pitänee siis paikkansa?

Helsingin Ruskeasuolla on toiminut ratsastuskoulu siitä lähtien, kun tallit valmistuivat vuoden 1940 olympiakisoja silmällä pitäen. Sota perui kisat, ja se on toistaiseksi myös ainoa syy, miksi ratsastuskoulutoiminta on Keskustallilla pysähtynyt.

– Keskustallin ratsastuskoulu aloitti toimintansa Kampissa ja muutti siitä Ruskeasuolle heti kun tallit valmistuivat. Viime keväänä vietettiin seuran 90-vuotisjuhlia. Tänä aikana ratsastuskoulu on sulkenut ovensa vain kertaalleen. Silloin kun hevoset lähtivät sotaan, kolmannessa polvessa Keskustallin ratsastuskoulua johtava Pakarinen raottaa historiankirjoja.

Ratsastuskuvitus Ruskeasuo
Maija Pakarinen sanoo, että turvaväli on ratsastajille tuttu.Tanja Hakalahti/Yle

Ruskeasuolla operoi tällä hetkellä kaksi ratsastuskoulua, kaksi kilpavalmennustallia sekä hevospoliisit. Hevosia on kaikkiaan noin sata ja niitä liikuttavat viikoittain yli 500 ratsastusurheilijaa.

Hevosten liikutus on eläinsuojelullisistakin syistä välttämätöntä. Muuten uhkana ovat muun muassa hengenvaaralliset suolitukokset ja nivelvaivat.

– Onneksi olemme pystyneet säilyttämään toimintamme melko normaalina. Vain kaikkein pienimpien ratsastajien tunnit ovat tauolla, koska emme voi ottaa avustajia mukaan. Lisäksi tallitoiminta on rajattu vain ratsastajille. Tällä hetkellä kavereita ja vanhempia ei siis saa tuoda tallille mukaan, Pakarinen kertoo.

Hevospiireissä on toki totuttu huomioimaan tartuntataudit paremmin kuin monessa muussa porukassa.

– Silloin tällöin hevosten parissa on voinut olla valloillaan virus, joka on rajoittanut tallien toimintaa. Hevosten kanssa työskentelevät ovat kuitenkin oppineet sitä kautta pitämään huolta desinfioinnista ja siitä kuinka erikoistilanteissa toimitaan. Sekin on helpottanut toimintaa nyt, Pakarinen näkee.

Ruskeasuon kentällä menee parhaillaan siistissä letkassa kuusi iloista ratsastajaa, kaikenkirjavilla poneilla. Pakarinen huutaa tottuneesti ohjeita keskeltä kenttää.

– Parasta tässä on nähdä, kuinka onnellisia lapset ovat siitä, että edes jotain pääsee yhä harrastamaan. Ihan samoin on myös aikuisharrastajien kohdalla. Edes jotain lähes normaalia elämää, Pakarinen hymyilee.

Kilparatsastajilla treenikesä?

Ratsastuskoulujen hevosten lisäksi Ruskeasuon talleilla asuu myös viitisenkymmentä yksityisomistuksessa olevaa hevosta. Kilparatsastus ei ole urheilua halvimmasta päästä, sillä pelkästään hevosen kuukausittainen tallivuokra Helsingissä on yli 900 euroa kuukaudessa. Siihen päälle tulee vielä muun muassa kengitys- ja lisäravinnekuluja.

Ruskeasuolla toista valmennustallia isännöi kouluratsastuksen nuorten maajoukkuevalmentaja Marko Björs. Hän löytää kriisistä myös hyviä puolia, kun oikein tarkasti katsoo.

– Suurin osa vuokralaisistamme on tavoitteellisia harjoittelijoita ja joukossa on myös maajoukkueurheilijoita. Nyt kun kaikki kilpailutoiminta on keskeytetty, olemme pyrkineet motivoimaan ratsastajia tutustumaan hevosiinsa paremmin. Kaikilla on nyt enemmän aikaa keskittyä myös perustreenaamiseen ilman kisastressiä, Björs sanoo.

Ratsastus Ruskeasuo
Tanja Hakalahti/Yle

Ratsastajat ja valmentajat ovat liikkuvaista sorttia. Björs itsekin kiertää ahkerasti ympäri Suomen antamassa valmennusoppia. Liikkumisrajoitusten takia ulkopuoliset valmennukset on ollut nyt hankala järjestää.

Hevosihmiset ovat kuitenkin ottaneet videoita avukseen ja alkaneet ideoida niiden avulla mahdollisuuksia myös kisojen toteuttamiseen. Suomen Ratsastajainliitto on kuitenkin antanut omat suosituksensa kisojen suhteen ja seuraa siinä Keski-Eurooppaa. Kaikki riskit on minimoitava, ettei terveydenhuolto kuormitu entisestään.

– Ymmärrän, että kaikilla on hirveä hinku päästä kisaamaan, sillä normaalisti kevät on jo kiivainta kilpailukautta. Nyt täytyy kuitenkin vain sopeutua tilanteeseen ja nauttia siitä, että ratsastus on niitä harvoja lajeja, joissa toiminta pyörii edelleen lähes normaalisti, Björs huokaa.

Henri Ruoste ja Rossetti
Henri Ruoste ja hänen hevosensa Rossetti.Peter Nixon

Etelä-Euroopan kriisialueilla tilanne on toinen, sillä ratsastus on osittain jopa kokonaan kielletty. Se tuo valtavasti haasteita tallinomistajille ja tallien henkilökunnalle. Onnekkaita ovat ne, joilla on suuret laitumet, joissa hevoset voivat liikkua myös itsekseen.

– Hevoset ovat rutiinieläimiä. Jos ne liikkuvat vain vähän, tuo se riskejä myös niiden päivittäiseen käsittelyyn. Ne ovat siinä mielessä kuin räjähdysherkkiä ilmapalloja. Kaupunkiolosuhteissa hevosten turvallisin liikutusmuoto onkin juuri selästä käsin, ei narusta juoksuttamalla, Björs sanoo.

Ratsastuksen kilpailukalenteri on mennyt täysin uusiksi, paitsi Suomessa, niin myös maailmalla. Kouluratsastaja Henri Ruoste varmisti viime syksynä EM-kisoista Suomelle maapaikan Tokioon.

Ylen asiantuntijanakin työskentelevä Björs näkee, että Ruosteen kohdalla kisojen siirtyminen vuodella eteenpäin ei ole välttämättä huono asia.

– Henrillä on kaksi hyvää hevosta, mutta kummatkin ovat vielä kokemattomia isoissa ympyröissä. Siinä mielessä vuosi lisää ei ole huono asia. Toivotaan vain, että hevoset pysyvät terveenä, eikä kukaan osta niitä Henrin alta pois. Toisaalta täytyy muistaa, että hevosella ei voi vain suoraan pölähtää arvokisaan, vaan myös kisaamista täytyy päästä harjoittelemaan. Siinä mielessä toivon, että asiat normalisoituvat mahdollisimman pian, niin meillä kuin maailmallakin, Björs päättää.

Lue myös:

Suomalaisravureille voittoja Ruotsista

Oikaisu 19.4.2020 kello 18.23: Korjattu Marja Pakarisen nimi oikein. Jutussa mainittiin aiemmin Marja Pekurinen.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat