1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. soutu

Kommentti: Takavuosien mitalilajin tilanne hävettää – miten olympialaji soudussa voi olla Suomessa yksi ainoa ammattivalmentaja?

Suomalainen soutu ja myös sen aisankannattaja Robert Ven joutuvat kauhomaan kotimaassa vastatuuleen, kirjoittaa Yle Urheilun Timo Uusitalo.

Suomen tämän hetken yksinäinen kärkisoutaja, Robert Ven Kuva: Getty Images

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU:n vuonna 2016 julkaisemassa raportissa todettiin Suomessa olevan kaikkiaan eri lajeissa yhteensä noin 80 000 valmentajaa; silti ammattilaisia on vain murto-osa – 1682.

Eniten ammattilaisvalmentajia häärii Suomessa jalkapallossa, jääkiekossa, tenniksessä, taitoluistelussa, uinnissa. Fitnessurheilun kasvu on ollut myös kategoriassa merkille pantavaa.

Tämänhetkinen ammattivalmentajien todellinen määrä saattaa lähestyä jo kahtatuhatta. Näistä yksi ja ainoa ammattivalmentaja toimii soudun parissa; liiton leivissä oleva valmennuspäällikkö Ilona Hiltunen, joka vaikuttaa lisäksi lajin tämän hetken ykkösnimen, soutaja Robert Venin henkilökohtaisena valmentajana.

Eräs ulkomailla soutua opastanut tekijämies kertoi minulle, että pelkästään Tshekin Prahassa oli hänen aikanaan 35 ammattivalmentajaa ja 50 000 asukkaan Pärnussa toistakymmentä soudun ammattivalmentajaa. Miten näillä mailla (Tshekki ja Viro) on tähän varaa ja Suomella taas ei?

Kun ammattivalmentajat puuttuvat, silloin toiminnasta puuttuu sisältö sekä samalla myös massat ja menestys. Tässä kuva Suomen soutua kiusaavasta, ikävästä oravanpyörästä.

Liikuntalain puitteissa valtion ja kuntien tehtävä on Suomessa rakentaa olosuhteet urheilulle, ja seurojen pääpaino on taas toiminnan luomisessa. Tämä systeemi toimi joskus muinoin, kun väki oli valmis talkoohommiin. Nykyään tämä ei enää onnistu. Sisällön tekeminen ei hoidu vapaaehtoisvoimin. Piste. Ei soudussa, eikä varmasti myöskään muissa niin sanotusti pienissä lajeissa.

Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Olympiastadionin ehostamiseen ja kunnostamiseen on uhrattu viimeisten arvioiden mukaan 300 miljoonaa euroa tai jopa enemmänkin. Potin maksavat valtio ja Helsingin kaupunki puoliksi. Mitä jos sen rahan olisi laittanut suoraan nuorten valmentamiseen ja ohjaamiseen?

Olen täsmälleen samaa mieltä kuin soutuvalmentaja, Viron olympiatoivoja luotsaava Veikko Sinisalo. Kyseinen 300 miljoonaa – tai edes valtion osuus, eli noin 150 miljoonaa – olisi kannattanut sijoittaa mieluummin siihen, että yhteiskunta saataisiin ”terveemmäksi”. Se olisi toteutunut sillä, että jättirahasumma olisi siirretty laaja-alaisesti suoraan seurojen väreissä ahertaviin, osaaviin ja intohimoisiin valmentajiin.

Tätä kautta Suomi olisi saanut enemmän huippu-urheilijoita ja kenties lisää arvokisamitaleita sekä nuoriso enemmän positiivista tekemistä ja toiminnanohjaajia matkan varrella kasvaessaan aikuiseksi. Urheilumenestys ja nuorten sosiaalinen syrjäytyminen olisivat kohentuneet pitkässä juoksussa. Suomalaisten posket olisivat punoittaneet urheilemisestä johtuvaa hyvinvoivaa, yhteiskunnan kannalta tärkeää hehkua.

Rahavalinnat kertovat viime kädessä päättäjien arvonäkemyksistä. Nyt oli tärkeämpää se, että saadaan Ruotsi-yleisurheilumaaotteluihin, jalkapallomaaotteluihin, isoihin urheilutapahtumiin sekä konsertteihin upeat puitteet legendaarisessa ympäristössä.

Lue myös:

Yksinäinen tähti on kärsinyt olympialajin huonosta asemasta Suomessa, nyt tilanne on toisin: "Lunta sataa ja tämä on yksi maailman parhaista soutupaikoista – en olisi ikinä uskonut!"

Olympiahistorian menestysvalmentaja, josta olet tuskin kuullut – mustasta menneisyydestä huolimatta jopa Sir Alex Ferguson jää saarivaltiossa hänen varjoonsa