1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. judo

Tälle karpaasille olympialaiset ovat helpompi juttu kuin kotimaan mestaruuskilpailut – suomalainen sauna on maailman parhaan judokan rakkain rentoutumiskeino

Shohei Ono on ollut kuuden vuoden ajan voittamaton kansainvälisissä kilpailuissa, mutta Japanissa hänet on pystytty kukistamaan.

Shohei Ono vuoden 2019 MM-kisoissa. Kuva: Getty Images

Tokion olympialaisissa miesten judokategoriassa on ainakin yksi ja selkeä suosikki. Japanin Shohei Onoa pidetään yleisesti tämän hetken maailman parhaimpana judokana. Suurta suosiota judomaailmassa nauttiva Shohei Ono on lajinsa supertähti. Vaikka vertaileminen on hankalaa ja jossain määrin myös mielipideasia, niin 173-senttinen ja 73 kilon sarjassa vastustajiaan usein lennokkailla, näyttävillä heitoilla nakkeleva japanilaismies on monien mielestä – kaikki sarjat huomioiden – tämän hetken numero yksi.

Tokion kaupungissa Onon kuvia on näkynyt mainoksissa jo useiden vuosien ajan. Hänen nimellään ja habituksellaan on Japanissa markkinoitu tulevia olympialaisia. Judo on japanilaisille samanlainen asia, mitä jääkiekko on suomalaisille. Se herättää puhetta ja tunteita kaikkialla. Tokion olympialaisissa judo kerää lajina väistämättä jättihuomion.

Shohei Ono kertoi tuoreessa haastattelussa (siirryt toiseen palveluun), että huippujudoka tykkää lajinsa ulkopuolella kaikkein eniten saunasta. Vantteran kamppailulajin harrastajan lempipaikka on kuvista päätellen nimenomaan suomalainen sauna, eikä mikään korealainen tai turkkilainen sauna, jotka ovat myös kylpyhullujen japanilaisten suosikkipaikkoja.

Saunabuumi on saanut Japanissa viime aikoina myös naiset, lapset ja nuorison kiinnostumaan löylyn heittämisestä. Ennen saunominen on ollut tulevassa olympiaisäntämaassa lähinnä miesten puuhaa. Suomalainen sauna kosteine löylyineen ei ole edes äärimmäiseen painonvetoon tottuneelle Onolle vastenmielinen suorituspaikka, vaan ennemmin rentoutumistila.

Parempaa suomalaisen saunan puolesta puhujaa saa Japanista hakea. Shohei Ono on Rio de Janeiron olympiavoittaja 2016 ja tämän hetken lajinsa kirkkain helmi niin Japanissa kuin myös koko judomaailmassa, raskassarjalaisen Teddy Rinerin ohella.

Sisältöä ei voida näyttää

Ylen palveluissa voidaan näyttää sosiaalisessa mediassa julkaistuja sisältöjä. Tarkista evästeasetuksesi, jos haluat säätää sisältöjen näkymistä Ylen palveluissa.

Katso sisältö Instagramissa

Särmikäs kuten Patrik Laine mutta paljon köyhempi

Ono on Japanissa vastaavassa asemassa kuin Norwichin Teemu Pukki tai Winnipeg Jetsin Patrik Laine tällä hetkellä Suomessa. Ono, 28, sopisi iän puolesta paremmin Pukin ikäluokkaan, mutta muutoin hän on ehkä persoonana lähempänä Lainetta, jolla myös on rosoinen juniorimenneisyys takana.

Siinä missä Laine otti valmentajansa kanssa yhteen juniorimaajoukkueessa, Ono sortui seitsemän vuotta sitten yliopistossa ensimmäisen vuosikurssin oppilaan joukkosimputtamiseen, josta rangaistiin niin ikään hyllytyksellä.

Kukapa ei virheitä tekisi elämänsä varrella. Pääasia on, että niistä ottaa opiksi. Maailmanmestaruuden makuun jo ennen harha-askeltaan päässyt Ono palautettiin Japanissa tiukalla kurinpidolla tatamin pinnalle. Nöyryys ja avarakatseisuus löytyivät nopeasti, eikä luurankoja ole sen jälkeen mahtunut uran varrelle.

Japanilaisessa urheilukulttuurissa ei ole itse asiassa muuta mahdollisuutta – ei edes kaikkein suurimmille mestareille. Doping ei ole myöskään vaihtoehto nousevan auringon maassa, jossa urheilijat eivät ole missään olosuhteissa valmiita uhraamaan itseään tikunnokkaan vilppikeinoilla. Sitä häpeän määrää ei ole kukaan valmis kokemaan Japanissa.

Judossa ei liiku isot rahat, ei edes Japanissa. Kansainvälisiä kisoja ahkerasti kiertävä, maailman huippujudoka saa vuoden aikana palkintorahoina kasaan (potista valmentajalle 20 prosenttia) ehkä saman summan kuin golfin Euroopan kiertueella kerran kymppisijan tuntumaan yltänyt miesurheilija tai Wimbledonin avauskierroksella vastustajansa kerran voittanut tenniksen naispelaaja. Kaikki judopolun kulkeneet lajitähdet tekevät päivittäistä, rajua työtä rakkaudesta lajiin. Dollarin, jenin tai euron kuvat eivät siinnä yhdenkään judolupauksen silmissä. Se on varma.

Siinä missä teemuselänteet tai patriklaineet voivat puhua useista miljoonista ja pähkäillä rahoilleen hyviä sijoituskohteita, niin Shohei Ono jää isoon palkkakuoppaan. Hän ei voi edes haaveilla urheilu-uran jälkeisestä ”urheilutaiteilijan” elämästä ja viettää loppuelämäänsä, miten haluaa. Jopa maailman parhaan judohuipun on paiskittava töitä uran jälkeen. Ono on jo puhunut valmentajan työstä ja ajanut siihen itseään sisään, ainakin henkisellä tasolla, urheilu-uransa aikana. Judovalmentaminen on varsinkin Japanissa hikistä ja työteliästä puuhaa, eikä siinä rikastu, mutta parhaimmillaan siitä saa mainetta ja leivän päälle sentään jotain höystettä.

Japanilaisessa urheilussa on yleisesti tapana, että lupaavat nuoret pääsevät hyvissä ajoin jonkun tietyn yrityksen tukemaksi ”kummiurheilijaksi”, jonka urheilu-uraa seurataan ja tuetaan rahallisesti koko ajan. Kun ura jossain vaiheessa päättyy, pitkällisen yhteistyön lopputulema ja tavoite on, että fiksusta urheilijasta kasvaa tutulle firmalle uskollinen työntekijä, joka tunnetaan jo hyvin entuudestaan.

Voittamaton kansainvälisillä tatameilla vuodesta 2014

Vain vuosi kilpailukieltonsa jälkeen Ono voitti MM-kultaa toisen kerran urallaan. Shohei Ono on ollut kansainvälisillä tatameilla voittamaton vuodesta 2014 lähtien. Kahdesti hän on silti hävinnyt Japanin mestaruuskisoissa, titaanien taistossa legendaariselle Masashi Ebinumalle, niin ikään kolminkertaiselle maailmanmestarille.

Moni urheilun suurkuluttaja ei edes ymmärrä, millaisen loistouran olympiakulta ja kolmen judon maailmanmestaruuden voittaminen vaatii japanilaiselta judokalta. Se on ihan käsittämättömän kova temppu, sillä Japanin kansalliset judomestaruuskisat ovat monessa painoluokassa, varsinkin Onon edustamassa miesten 73 kilon sarjassa, tasokkaampia tapahtumia kuin olympialaiset, MM-kisat ja muut kansainväliset kilpailut.

Japani dominoi tällä hetkellä judomaailmaa isolla kouralla. Lajin syntymaa katsoi pitkään ja hartaasti peiliin ottaen opiksi Lontoon vuoden 2012 olympialaisten mahalaskustaan. Ono ei ole edes maailmanlistan ykkönen omassa painoluokassaan, vaan siellä komeilee hänen maanmiehensä Soichi Hashimoto. Kahdeksan joukkoon mahtuu myös yksi lajin parhaista, Masashi Ebinuma. Näistä kolmesta herrasta kuka tahansa voisi voittaa Tokiossa olympiakultaa. Arvokisoihin pääsee kuitenkin vain yksi maansa edustaja sarjaa kohden, joten Hashimoto ja Ebinuma eivät pääse edes haaveilemaan kaikkien atleettien unelmasta. Kun kaksi pahinta kilpakumppania puuttuu, samalla Onon mahdollisuus olympiakultaan helpottuu.

Shohei Ono voitti olympiakultaa Riossa. Kuva: Getty Images

Jos ei mahdu sarjassa kolme parhaan joukkoon Japanissa, käytännössä silloin ei ole asiaa judon isoimpiin, kansainvälisiin kilpailuihin – pois lukien ehkä Tokiossa tai Osakassa järjestettävät kansainväliset kilpailut. Hyvä esimerkki tästä löytyy Onon sarjasta.

Nyt 22-vuotias, huippulahjakkuus Arata Tatsukawa voitti 18-vuotiaana pronssia Tokion Grand Slamista, mutta maansa "nelosmiehenä" portit eivät ole auenneet kuin kerran Aasian ulkopuolisiin aikuisten huippukisoihin. Viisi kertaa Grand Slamissa tai Grand Prix -kisoissa otellut Tatsukawa on ollut joka kerta mitaliotteluissa ja saavuttanut kolme ITJ World Tourin mitalia – kaikki kotimaassaan.

Missä muualla tahansa kuin Japanissa Tatsukawa olisi maansa ykkösjudoka ja pääsisi kiertämään kaikki kansainväliset arvokisat ja saavuttaisi todennäköisesti arvokisamitaleita.

Fyysisen järkäleen harjoittelu hakee vertaistaan

Ono hyvästeli perheensä 12-vuotiaana ja lähti judon huipputalenttien akatemiaan. Siitä lähtien Onon elämään on mahtunut lähinnä vain judo, joka sivutuotteena on tuonut hänelle niin sanotut painijan korvat. Ne lisäävät kuitenkin rautaisen urheilijan uskottavuutta ja imagoa.

Huippuvalmentajien suojissa nuoresta pojasta jalostui kivenkova, nopea, taitava, tekninen ja fyysinen atleetti, joka raivasi tiensä kaikkein kovimmasta ja kilpailluimmasta judopolusta lajin kirkkaimpiin parrasvaloihin. Alle 20-vuotiaiden sarjassa hän ehti jo juhlia ikäluokan maailmanmestaruutta.

Japanin judomiesten arvostettu päävalmentaja, Sydneyn vuoden 2000 olympiavoittaja ja kolminkertainen MM-kultamies Kosei Inoue sanoo, ettei Onolla ole heikkouksia. Jos ja kun Ono keskittyy kisapäivänä oleelliseen, tulos seuraa perässä. Harva pärjää judon arvokisoissa hyvällä perustekemisellä, mutta Onon kohdalla se riittää.

– Onhan hän (Ono) lahjakas, mutta hänen harjoittelunsa laatu ja volyymi ovat ihan vertaansa vailla. Se mitä tiedän, niin hän on vetänyt jokaisen treeninsä 100 prosentilla, missään ei ole vedetty mutkia suoriksi. Sanoisin, että Ono on nyt paljon vahvempi ja parempi judoka kuin Riossa neljä vuotta sitten, Inoue kertoi ennen koronaviruksen esiinmarssia.

Painonnosto ja vahvat jalat

Judon tämän hetken selostajasuuruus, kaksinkertainen lajin olympiamitalisti Neil Adams on saanut hehkuttaa paljon Shohei Onoa viime vuosina. Onon yksi tavaramerkki on vahva puolustus, jonka avulla hän kääntää usein vastustajan isot yritykset omaksi suorituksekseen niin nopeasti, ettei kilpakumppani tajua sitä kuin vasta tatamilla maatessaan. Tämä taas vaatii judokalta "pelisilmää" ja täydellistä ajoitusta.

– Hän on erinomaisen monipuolinen judoka, häneltä löytyy kaikki tarvittava lajiin. Ono on pystyjudon taitaja, ja vaikka hän ei ole matossa aktiivinen, niin mattojudo ei ole hänelle heikkous. Taktisesti hän näyttää olevan aina vastustajaansa edellä. Minusta yksi kovimmista jutuista on, että Ono on ottanut ehkä uransa makeimmat ja isoimmat mestaruudet Tokiossa, kotiyleisön edessä viilipyttymäisillä suorituksilla.

Vastustaja saa kyytiä Rion olympialaisissa. Kuva: Getty Images

Ono on itse todennut, että yksi hänen salaisuuksistaan on painonnosto. Pystyjudossa lähes kaikki osaaminen pohjautuu tavalla tai toisella jalkoihin ja niiden voimaan, tasapainoon ja räjähtävyyteen. Niin myös Onon tapauksessa. Lajivoimassa Ono on sarjansa lyömätön ykkönen ja pystyy halutessaan liikuttelemaan raskaita rautoja. Voiman jalostamoinen lajivoimaksi on taitolaji ja judokalle tärkeä perusta, mutta silti se on vain yksi osa-alue muiden tärkeiden asioiden joukossa. Monipuolisempaa lajia kuin judo saa etsiä.

– Teknisesti Onolla on sellaiset 7–8 liikettä, joilla hän kykenee milloin tahansa ipponeihin ja myös kaikkein kovimpia vastustajia vastaan. Hän pystyy heittämään molemmilta puolilta ja tietää, miten edetä ottelussa voittaakseen. Yleensä japanilaisilla ei ole vastustajista fyysistä yliotetta, vaan he pärjäävät tekniikalla, nopeudella ja otteilla. Ono on sen sijaan fyysisesti väkivahva, huomauttaa Adams.

Ono antaa muille tasoitusta pandemian aikana

Euroopassa judon huipputekijät ovat siirtyneet koronaviruspandemian vuoksi sosiaalisen median perusteella julkisista rakennuksista monin paikoin yksityistiloihin, joissa tatamit pöllyävät tavanomaista pienemmällä porukalla. Japanissa sen sijaan virustauti on sulkenut viimeistään huhtikuun alusta lähtien judoseurojen tilat ja estänyt pääsyn tatameille jopa kansallissankareilta. Japanissa ei tatameita kuskata asuntoihin.

– Minä säästän energiat siihen saakka, kunnes tulee aika palata normikuvioihin. Judon harjoitteleminen on kovaa ja välillä kivuliasta hommaa, mutta se vasta rankkaa on, kun ei pääse treenaamaan. Olen juossut nyt paljon yliopistoni ympäristössä sekä tehnyt harjoitteita ja liikesarjoja kropallani, kertoo Ono puhelimitse Kyodo News-lehdelle.

Ono ei ota stressiä olympialaisten siirrosta vuoteen 2021. Kunnonajoitus pitäisi olla kohdillaan tämän hetken tietojen pohjalta noin 15 kuukauden päästä.

– Vedin vuoden verran judosta henkeä Rion jälkeen ja keskityin opiskeluun. Olen harjoitellut nyt kolme kovaa vuotta. Minulle on ihan sama, kisataanko tänä vai ensi vuonna. Urheilijan pitää mukautua muutoksiin ja saada itsestään paras irti silloin, kun on sen aika.

Kun koronaviruspandemia saadaan aisoihin, suomalaisten saunojen pr-ihmisten ei kannata unohtaa judosuuruus Shohei Onoa. Judo-osaamisen tai lajikulttuurin takia ”yksi kaikkien aikojen suurista” ei varmasti matkusta kaukaiseen Suomeen, mutta saunan suurena ystävänä hän tuskin voisi vastustaa tuhansien järvien ja saunojen maan vierailukutsua kansainväliseltä saunakongressilta tai muulta taholta. Japanissa ensimmäinen saunabuumin aalto ajoittui muuten Tokion vuoden 1964 olympialaisiin, ja pitkälti suomalaisten toimesta. Nyt voisi olla mahdollisuus toistaa Tokion-temppu.

Lue myös:

Tokion olympialaisiin harjoittelu vaihtui lääkärin tehtäviin – judon olympiavoittaja haluaa taistella koronavirusta vastaan

Synnyinmaansa uhkailemaksi joutunut judoka saa osallistua olympialaisiin Mongolian edustajana