1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. judo

Aikuisten tasolla hämmästyttänyt judotalentti leireilee enemmän kuin Suomen maajoukkue – 17-vuotias lupaus opetteli uuden kielen menestyäkseen olympialajissa

Judoon rajusti satsannut Pihla Salonen yrittää löytää kovia harjoitusvastustajia. Tytär-isä-valmentajasuhde kantaa hedelmää.

Pihla Salonen, 17, on jo aikuisten tasolla hämmästyttänyt judolupaus. Kuva: Yle

Tammikuussa 17 vuotta täyttänyt Pihla Salonen on oman ikäluokkansa judolahjakkuus. Ulkoisesti 161-senttinen ja reilu 50-kiloinen nuori nainen ei vaikuta kamppailulajin huipputekijältä, mutta tässä tapauksessa ulkonäkö pettää. Poikia vuosien ajan tatamilla kukistanut Salonen on viime aikoina keskittynyt lähinnä tyttöjudokoiden voittamiseen ja noussut ikäluokan maailmanrankingissa komeasti kahdeksanneksi, kolmanneksi parhaana eurooppalaisena.

Salonen herätti viimeistään 14-vuotiaana lajia seuraavat ihmiset nappaamalla oman ikäluokkansa alle 15-vuotiaiden sekä vanhemman sarjan, alle 17-vuotiaiden, turnausvoitot kansainvälisissä Varsovan avoimissa. Kisa on Euroopan suurin nuorten judokilpailu. Turnauksessa ei ollut koskaan aiemmin nähty suomalaisen judokan vastaavaa dominointia. Salonen voitti kaikki ottelunsa ennen täyttä aikaa – ja vielä toinen toistaan näyttävämmillä ipponeilla.

Vuotta myöhemmin Salonen toisti temppunsa U16- ja U18-sarjoissa. Kaikkiaan hän on ollut neljänä vuotena mukana Varsovan turnauksessa ja rohmunnut joka kerta kahdesta sarjasta mitalit mukaansa.

Salonen onkin tuttu näky judon palkintokorokkeella. Mitaleita on kertynyt tähän mennessä satamäärin. Jatkossa ne ovat kuitenkin ison työn ja venymisten takana, sillä superlahjakkuus kisaa enää lähinnä eurooppalaisella huipputasolla.

Isä Sami Salonen valmentaa Pihla Salosta kohti maailman huippua. Kuva: Yle

Sensaatiomainen naisten turnaus

Syksyllä 2019 Salonen pääsi erikoisluvalla mukaan naisten Euroopan cupin Tallinnan osakilpailuun, jossa vain 16-vuotias suomalaishaastaja kaatoi muun muassa junioreiden alle 21-vuotiaiden MM-kolmosen Aleksandra Kaletan sekä tällä hetkellä naisten maailmanlistan sijalla 17 olevan ranskalaisen Astride Gneton.

Gneto on viime aikoina hävinnyt ainoastaan koville tekijöille: maailmanlistan kolmoselle, Japanin Ai Shishimelle, maailmanlistan neloselle, Italian Odette Giuffridalle, Tel Avivin vuoden 2020 GP:n voittajalle, japanilaiselle Chishima Maedalle sekä Suomen Pihla Saloselle.

Hopeasija löi ällikällä koko suomalaisen judopiirin ja myös Euroopan judounionin, joka uutisoi isosti, kuinka Pihla Salonen ”shokeerasi katsojat”. Liiton valmennuspäällikkö Jaana Jokinen (om. Sundberg) sanoi, että hänen mielestään vuoden 2019 judon kovimmat kotimaiset suoritukset olivat Martti Puumalaisen alle 23-vuotiaiden EM-pronssi ja Salosen esitykset Tallinnan turnauksessa.

Kova päänahka Gnetosta ei tullut millään sattumalla, sillä Salonen vei ranskalaista heti alusta lähtien kuin litran mittaa ja heitti vastustajansa neljästi eri tekniikoilla. Suomalaisteini julistettiin voittajaksi täysin suvereenin esityksen päätteeksi.

– Pihla käänsi esimerkiksi yhden rajatilanteen hienosti edukseen ja aiheutti varoituksen fiksusti kokeneelle ja menestyneelle ranskalaiselle. Todella kypsä esitys, ihasteli valmentajaisä Sami Salonen tyttärensä toistaiseksi hienointa yksittäistä ottelua.

Pihla Salonen (sininen vyö) nappasi yllätyshopeaa naisten Euroopan cupissa Tallinnassa 2019. Kuva: EJU

Mahtava puoli vuotta takana

Viimeisen puolen vuoden aikana judon kaksi kertaa päivässä harjoitteleva suomalaistoivo on yltänyt kaikissa kolmessa, ison tason mittelössään mitaleille. Nämä ovat merkkejä siitä, että Salonen on harpannut jälleen kerran yhden askeleen eteenpäin kivenkovana kilpailijana.

Tallinnan jymymenetyksen jälkeen, loppusyksystä 2019 Salonen saavutti vielä nuorten Euroopan cupissa pronssia Unkarissa, jossa kellisti muun muassa kaksi EM-mitalikamppailuissa vastikään otellutta kilpasiskoa. Vuosi 2020 lähti upeasti liikkeelle Turkissa, jolloin haaviin tarttui kultaa EJU-cupin tasolla. Finaalissa kaatui Aasian mestaruuskisojen kolmonen ja kaksi EJU-cupin voittoa aiemmin haalinut kazakstanilainen.

Sitten kuvioihin astui koronavirus, josta muodostui pikavauhtia maailmanlaajuinen pandemia. Salonen alle 18-vuotiaiden paraativuosi, jolloin piti kuoria kakun päältä kaikki mahdolliset kirsikat, pysähtyi kuin seinään, eikä jatkosta ole tällä hetkellä varmuutta.

– Eihän tälle mitään voi, mutta osui se pahaan paikkaan. Pihlan judosta huokui oikein kypsät suoritukset. Oli tarkoitus kiertää kaikki kadettien EJU-cupit, kerätä paljon rankingpisteitä ja lisäksi vielä osallistua kahteen vanhemman ikäluokan, junioreiden Euroopan cupiin. Alle 18-vuotiaiden EM-kisat siirtyivät marras-joulukuulle. Niihin tähdätään, jos ne pidetään, valmentajaisä toteaa.

Korona-aikana kotitatami ja kuntosali kullanarvoisia

Sami Salonen on rakentanut tavoitteelliselle tyttärelleen perheasunnon alakertaan, autotallitilan yhteyteen noin 20 neliömetrin urheilutilan, jossa ovat 12 m²:n tatamialue ja pieni kotikuntosali. Ne olivat kovassa käytössä jo vuodenvaihteen 2019 tienoilla, jolloin nuori urheilija kuntoutti itseään loukkaantumisten aikana. Salonen kärsi ensimmäistä kertaa urallaan vammoista ja oli kahteen otteeseen pois yhteensä jopa kahdeksan kuukauden ajan.

Kotitatami on pieni, mutta etenkin poikkeusolojen aikana sitäkin tärkeämpi ympäristö harjoitteluun. Kuva: Yle

Loukkaantuneena ei auta jäädä tuleen makaamaan, vaan kuntoutuksen aikana on harjoiteltava kovasti ja vahvistaa niitä osa-alueita, joita mahdollista on. Tässä Saloset onnistuivat hienosti. Tällä hetkellä nuori suomalainen hyötyy suunnattomasti omasta treeniympäristöstä, kun esimerkiksi Salosen sarjan pahimmat eurooppalaiset kilpakumppanit Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa eivät pääse tatamille tai välttämättä edes ulos treenaamaan.

– Pienihän tuo tatamitila on, mutta siellä harjoitellaan sitä, mitä pystytään. Omalla kotisalilla on tehty joitain liikkeitä isoja toistomääriä jo pitkään. Se näkyi minusta esimerkiksi vallan hyvin Tallinnan naisten turnauksessa, jossa Pihla pystyi tekemään kovia vastustajia vastaan heittoja pelkällä selkäytimellä. Treenitilasta on ollut meille iso etu, myöntää isä-Salonen.

Mattojudo ja rohkeus

Viime aikoina nuoresta suomalaiskyvystä on kehkeytynyt erityisen taitava mattojudoka. Salonen on nykyvauhdilla matkalla kohti mattojudon suomalaista lajilegendaa, Jorma Korhosta. Matto-osio on judossa parhaimmillaan se tekijä, millä voi voittaa vaikka kuinka kovan huipun. Pystyjudossa olympiavoittajat ja maailmanmestarit ovat usein äärimmäisen kovia, liki mahdottomia heitettäviä.

Salosen etevyys matossa johtuu osin siitä, että siihen hän on saanut meheviä vinkkejä kovilta muiden maiden tekijöiltä ja niitä on veivattu paljon kotitatamilla. Jossain turnauksissa Salonen voi viedä kaikki voitot matoissa, joissain taas pystyjudolla.

Tältä näytti Pihla Salosen kultaheitto Turkin Euroopan cupissa 2020. Kuva: EJU

Lupaavan judokan tekemistä leimaa monessa asiassa, niin tatamilla kuin sen ulkopuolella, sana rohkeus. Valmentajaisä on sitä mieltä, että henkinen rohkeus on judossa asia, jota pitää vain harjoitella. Tässä suomalaiset judokat eivät ole ehkä parhaimmillaan.

– Aina kun on mahdollista, niin kannattaa hakea vierasmaalaista ranttukaverikseen. Omia, tuttuja vastaan harjoitteleminen menee judossa niin helposti ”varmisteluksi”, jolloin kumpikaan ei hyödy siitä. Se on hukkaan heitettyä aikaa. Kaikilla leireillä urheilijan pitää olla rohkea ja hakea aina uusia, kovia harjoitusvastustajia. Kun ottaa kovia ja tuntemattomia vastaan ranttua, niin sitten ei kavahda itse kilpailutilanteessa mitään.

Isä-Salonen katsoo, että kun valmennettava on valinnut kisojen yhteydessä lämmittelykaverikseen jonkun muun maan edustajan, niin se on aina ”laatuaikaa”, jonka moni muu käyttää tutun suomalaisen kanssa paikalla olevaan toistoharjoitteluun (uchikomi).

– Vuositasolla olen ynnännyt, että jos Pihla on ottanut jokaisen muun maan kisaajan kanssa tiukkaa lämmittelytreeniä keskimäärin sellaiset 10 minuuttia, niin hänen kohdallaan siitä kertyy vuositasolla yhteensä 24 tuntia. Ja se vastaa 1,5 kuukauden judotreeniä Pihlan normaalin judoharjoittelun lisäksi.

Itä-Eurooppa ja lajikovuus tutuiksi venäjän kielellä

Sami Salonen on joutunut pähkäilemään, miten viedä lahjakkaan tyttärensä judouraa eteenpäin. Porissa ei ole ollut sopivia harjoitusvastustajia, eikä niitä ole juuri kotimaassakaan. Hinta-laatusuhteen ja logistisen kartan perusteella valmentajaisän sormi osoitti lopulta Baltian maiden suuntaan. Viro ja Latvia tulivat ensin tutuksi ja nyt viime vuosina myös Venäjä ja Romania.

Kuvassa Pihla Salonen harjoituksissa Romanian maajoukkueen kanssa. Taustalla huippuvalmentaja Florin Bercean. Kuva: Sami Salonen

– Venäjän kieltä pitää käytännössä osata, jos aikoo leireillä noissa maissa. Meidät on aina otettu vastaan joka puolella lämpimästi ja kohdeltu reilusti. Ei siellä ole edes salailtu mitään judometkuja meiltä. Pihla on saanut valtavasti tuttuja, kun pystyy kommunikoimaan heidän kanssaan. Se on iso pääoma ihan koko elämää ajatellen.

Pihla Salosen uran jatkosuunnitelmat ovat selvillä. Ensi syksynä lukioikäinen judotalentti menee Pietariin vaihto-oppilaaksi ja pääsee samalla treenaamaan miljoonakaupungissa parhaiden judokoiden kanssa. Olosuhteet ja harjoitusvastustajat ovat viimeisen päälle kohdillaan, eikä kehitys pysähdy ainakaan näiden asioiden takia. Lukion tytär aikoo käydä isänsä mukaan Porissa loppuun.

– Aluksi ehkä hirvitti, mutta nopeasti venäläisiä tässä lajissa kohtaan tuntema pelko hävisi. Siellä pitää olla valmis treenaamaan niin kuin valmennus ohjeistaa. Ei siellä ollut sitä nähtävissä, että venäläiset hajottavat ylikovilla otteilla muita vastustajia. Asia oli itse asiassa ihan päinvastoin, kommentoi Sami Salonen judon ”urbaanilegendaa” venäläisten treenien raakuudesta.

Kun kisa- ja leiripäiviä on edelleen 120 vuodessa, niin se riittää kehityksen kannalta, uskoo Sami Salonen. Lukion jälkeen vaihtoehdot ovat judoharjoitteluun sopivat yliopistot joko Romanian Cluj-Napocanissa tai Venäjällä. Romanian Cluj-Napocan kaupungissa harjoittelevat maan judomaajoukkueen kaikki aikuisjäsenet. Kun Salonen kävi tutustumassa paikalliseen meininkiin, niin ei nuorta tulokasta säästelty.

– Kun Pihla sai onnistuneen suorituksen, niin siellä tuli heti perään muistutus. En ole nähnyt missään muualla, että vastustajia heitetään ihan surutta päin seiniä. Onneksi siellä oli pehmustetut seinät. Harjoittelu oli todella kovaa. Vielä en Pihlaa sinne päästäisi, mutta kun fysiikka kehittyy ja kovuutta tulee lisää, niin kyllä 20-vuotiaana se on hyvä paikka aloittaa ammattilaisura, Sami Salonen tuumii.

Monipuolisuus ja tekniikka

Vanhemmat veivät tyttärensä jo kolmevuotiaana liikuntaleikkikouluun. Ohjattua, monipuolista liikuntaa hän on harrastanut siitä lähtien. Judointo nytkähti, kun perhe asui Englannissa vuoden verran ja tytär oli ensimmäisellä luokalla.

– Ei Pihla osannut aluksi paljoakaan englannin kieltä, mutta lapset oppivat nopeasti. Jouluun mennessä hiljaisesta tytöstä oli tullut jo sosiaalinen ja oikeastaan hölösuu, jota jopa rehtorin piti välillä rauhoitella tunneilla, isä naurahtaa.

Judointo jatkui Suomeen paluun jälkeenkin. Judovalmennuksen taso, tai oikeastaan judovetäjien into, ei ollut silti Sami Salosen mieleen. Hän laittoikin seurassa heti uudet tuulet puhaltamaan. Voimistelu ja yleisurheilu ovat kuuluneet aina Salosen harjoitusohjelmaan. Voimistelu ei tosin ole enää ohjattua, vaan omaehtoista. Yleisurheilukin on yhä mukana, tosin kausiluonteisena.

Salonen valmistautumassa ottelua varten. Kuva: EJU

Euroopan cup -turnauksien jälkeisillä leireillä nuorilla judolupauksilla on mahdollisuus päästä haastamaan sarjojensa kovimpia kilpakumppaneitaan. Ne paljastavat – joskus jopa enemmän kuin kilpailut – missä judoka menee ihan maailman huippua ajatella.

Jotain Salosen potentiaalista kertoo sekin, että Uzbekistanin valmentaja hämmästeli, miksei nuori suomalainen ollut viime vuonna osallistunut nuorten judon MM-kisoihin. Tämä kysymys esitettiin sen jälkeen, kun Salonen oli yhdessä pitkässä mattorantussa veivannut uzbekistanilaisen, alle 18-vuotiaiden MM-seiskan, monta kertaa ipponin arvoiseen päätökseen.

– Pihla on asettanut tavoitteekseen olympiamitalin. Se on hänen tavoitteensa. Matka taittuu askel kerrallaan ja siitä tulee osata nauttia, muuten homma tyssää nopeasti. Pitää olla koko ajan väliajan tavoitteita. Euroopan cupin mitaleita ja voittokin on jo tullut, joten seuraavaksi tarkoitus on yltää arvokisamitaliin, isä-Salonen linjaa.

Lue myös:

Tälle karpaasille olympialaiset ovat helpompi juttu kuin kotimaan mestaruuskilpailut – suomalainen sauna on maailman parhaan judokan rakkain rentoutumiskeino

Tokion olympialaisiin harjoittelu vaihtui lääkärin tehtäviin – judon olympiavoittaja haluaa taistella koronavirusta vastaan

Synnyinmaansa uhkailemaksi joutunut judoka saa osallistua olympialaisiin Mongolian edustajana