Enni Rukajärven mieltä kalvaa sisäinen ristiriita – ilmastonmuutoksesta huolestunut urheilutähti lentää jatkuvasti: "Parempi puhua kuin olla hiljaa ja lennellä"

Menestynyt lumilautailija Enni Rukajärvi pohtii isoa uravalintaa. Tulevaisuudessa hän keskittyy ehkä kisaamisen sijaan videoiden tekemiseen.

lumilautailu
enni rukajärvi.jpg 2018
Vuodet maailmalla ovat karaisseet Enni Rukajärveä. Samalla huoli ympäristöstä on kasvanut matkakilometrien karttuessa.Lumilautaliitto

Jos Enni Rukajärvi sanoo jotain, se kiinnostaa. Suomen suosituin naislumilautailija on paitsi taitava siinä, mitä tekee, on hänellä myös sanottavaa. Mutta kuten Rukajärvi itsekin sanoo, hän ei ole räväkkä. Hän ohjaa, eikä paasaa. Sellaisena hän haluaisi tulla nähdyksi muutenkin.

– En ole mikään paasaaja. Olen luonteeltani vähän liian kiltti. Yritän aika hienovaraisesti sanoa ja vihjailla näistä aina, Rukajärvi virnistää hyväntahtoisesti, kun hän kertoo kotisohvallaan kasvavasta ympäristöhuolestaan.

Koko ikänsä Kuusamossa asunut Rukajärvi juttelee silti helposti ja luontevasti, vaikka sanottavaa, vakavaakin, on paljon. Hymy eksyy tiuhaan Rukajärven kasvoille.

Kymmenen vuotta sitten lumilautailu-uraansa aloitteli vähän eksyksissä oleva ja ujokin parikymppinen. Nyt 30 vuotta täyttänyt Rukajärvi on rohkeampi, mutta myös rennompi.

Vielä, kun saisi pelastettua maailman lumet, että lumilautailu-ura voisi jatkua niin pitkään kuin jalka nousee. Ja tietenkin selvitettyä sen mielessä pyörivän ristiriidan omasta matkustelusta ja ilmastonmuutoksesta. Sitä ennen voi kuitenkin kertoa yhden kalajutun.

Arki rauhoittui

Rukajärven kevättalvi on kulunut visusti kotona, kun koronavirus tuli ja pani suunnitelmat uusiksi. Tilanne on harvinainen kisojen ja komeiden laskujen perässä matkustavalle laskijalle, joka onkin pyrkinyt ottamaan poikkeuksellisesta tilanteesta kaiken ilon irti.

– Uudet paikat ovat aina hienoja ja tykkään nähdä ja kokea uusia asioita, mutta kun on matkustellut paljon, tuntuu hyvältä olla myös kotona. Ja viihdyn kotona! Ei tule tylsää ja keksin helposti tekemistä.

Arjen ovat täyttäneet kirjojen lukeminen sekä laskuvideoiden, sarjojen ja elokuvien katseleminen. Huolelliseksi tunnustautuva Rukajärvi on pitänyt myös huolta siitä, että kotona on siistiä ja järjestys pysyy. Töitäkin on hoidettu nyt aivan eri tahtiin, kun viimeinkin on ollut aikaa vastata sähköpostiin tulviviin viesteihin.

Enni Rukajärvi 2020 Rukalla
Kevät on ollut erikoinen, kun rinteet ovat olleet suljettuina, mutta splitboardilla on päässyt hakemaan tuntumaa.Ensio Karjalainen / Yle

Vaikka tekemistä on niin paljon, ettei kaikkea haluamaansa ehdi toteuttaa, on selvää, että keväthangille pääsy on kutkuttanut laskijaa. Splitboardin, eli eräänlaisen suksien ja lumilaudan risteytyksen, tiuha ulkoiluttaminen on tarjonnut hieman balsamia haavoille. Juuri kevät kun on Rukajärven mielestä kauden parasta aikaa, sillä silloin saa laskea vapaasti.

Rukajärvi on aiemminkin kokenut kevään, jolloin rinteeseen ei päässyt, vaikka halu oli kova. Tyttö sai toukokuun 13. päivänä vuonna 1999 lahjaksi hartaasti toivomansa lumilaudan, juuri silloin, kun lähellä sijaitsevan Rukan laskettelukeskuksen ovet suljettiin talvikauden päätteeksi. Se kismitti.

– Se oli aika tuskaista, kun piti odotella seuraavaan talveen, Rukajärvi naurahtaa ja kertoo lähes vuoden odotuksen jälkeen koittaneesta ensimmäisestä laskukerrasta:

– Piti ensimmäistä kertaa päästä ankkurihissillä ylös. Iskäkään ei osannut neuvoa, mitä siinä pitää tehdä, kun hän oli suksilla. Kyllä me ylös pääsimme, mutta alas tullessa meinasi vain kovasti mennä rinteen sivuun. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tein, mutta se on isoin muisto, mikä on jäänyt mieleen, Rukajärvi kertoo hymyillen.

Pohjimmiltani olen sama tyyppi kuin silloin, kun maailmalle lähdin. En ole halunnut lähteä maailman pyörteeseen liikaa mukaan ja menettää otetta siitä, mistä olen.

Enni Rukajärvi

Unelmia kohti

Kehitystä on sittemmin tapahtunut. Rukajärvi voitti historian ensimmäisenä naislumilautailijana slopestylen maailmanmestaruuden 2011 La Molinassa, Espanjassa. Sen jälkeen arvokisapalkintokaappi on täyttynyt lukuisilla MM- ja olympiamitaleilla sekä lumilautailijoiden arvostamilla X-Games-mitaleilla.

Kymmenen ammattilaisvuoden aikana laji on muuttunut totisemmaksi niistä ajoista, kun Rukajärvi ensi kertaa ummikkona ja englannin kieltä osaamattomana matkasi kisoihin.

– Laskijat ovat alkaneet tehdä asioita ammattimaisemmin ja paremmin, ja ihan oikeasti myös treenaamaan lumilautailun ulkopuolella. Vaikka kyllähän tätä on aiemminkin tosissaan tehty, mutta pilke silmäkulmassa, hän sanoo.

Rukajärvi on aina pitänyt kunnostaan huolta ja panostanut myös lajin ulkopuoliseen harjoitteluun huolellisesti. Kevättalven vaellukset ja lumikenkäilyt ovat käyneet hyvästä peruskuntotreenistä. Sillä hän on halunnut varmistaa, että jaksaa laskea, hypätä korkeammalle ja nauttia jatkossakin. Ajatus itsestä huippu-urheilijana ei kuitenkaan kuulosta omalta.

– Olen aika paljonkin vierastanut urheilijan ja huippu-urheilijan termin käyttöä omassa yhteydessä. Olen omasta mielestäni lumilautailija ja se määrittää minua eniten.

Olen herännyt siihen, että olen jo 30-vuotias ja on aika paljon juttuja, joita vielä haluan lumilautailussa tehdä. Ehkä pikku hiljaa alkaa olla aika jättää kisoja taka-alalle.

Enni Rukajärvi

Rauhallisen naisen katse tähyää kuitenkin jo hiljalleen aikaan, jossa arvokisoissa ja maailmancupeissa kiertäminen on menneisyyttä.

– Kisat voivat olla loppupeleissä vähän yksitoikkoisia ja ne alkavat helposti toistaa itseään. Omat ja muiden temput ovat sellaisia varmoja, kun tiedetään, millä pärjätään ja voitetaan. Olen käynyt kisoja niin kauan ja saanut jo tosi paljon. Pystynkö enää saamaan jotain lisää?

Rukajärvi hiljenee hetkeksi, kun hän miettii, mitä ura on hänelle antanut. Hän kertoo olevansa onnekas ja saaneensa enemmän kuin on osannut edes unelmoida.

Päätöstä kisauran päättämisestä ei ole vielä tehty, ja tulevan kauden kalenterissa on ainakin muutama kilpailu merkittynä. Vastikään vietetty merkkipäivä on kuitenkin saanut laskijan pohtimaan. Ehkä vielä voisi saavuttaa lisää sellaista, joka tuntuu juuri nyt kaukaiselta haaveelta.

– Olen herännyt siihen, että olen jo 30-vuotias ja on aika paljon juttuja, joita vielä haluan lumilautailussa tehdä. Ehkä pikku hiljaa alkaa olla aika jättää kisoja taka-alalle. Olen kuitenkin vielä nuori ja pystyn tekemään, mitä haluan. Videoiden kuvaaminen ja tekeminen on niin iso osa tätä lajia, että haluaisin testata, mihin siellä pystyn, hän sanoo.

Enni Rukajärvi 2011 MM-kulta slopestyle La Molina, Espanja
Rukajärvi juhli slopestylen historian ensimmäistä MM-kultaa 2011, kun kisat ensi kertaa järjestettiin.Getty Images

Sisäinen ristiriita

Yksi ristiriita unelmaurassa kuitenkin on. Rukajärvi muistaa jo alakoulussa kuulleensa ilmastonmuutoksesta, ja teinivuosien jälkeen myös kiinnittäneensä asiaan yhä enemmän huomiota, kun alkoi itse matkustella lumilautailun perässä. Pieniä vihjeitä tilanteen vakavuudesta tuli toistuvasti. Yhdysvalloissa kisareissulla kilpakumppanit hämmästelivät, kun Rukajärvi kertoi, miten Suomessa kierrätys toimii ja laskija itse kauhisteli, kun Kuusamossa vihmoi joskus joulukuussakin vettä. Sellaiseen hän ei ollut tottunut.

Rukajärvi liittyi Protect Our Winters -järjestöön ja sen lähettilääksi heti vuonna 2015, kun järjestö rantautui Suomeen. Järjestön tarkoituksena on nostaa esiin ilmastonmuutoksen vaikutus maailman talviin ja erityisesti talviurheiluun, ja sen takana on yhdysvaltalaislaskija Jeremy Jones.

Silti Rukajärvi lentää itse paljon, eikä aio lopettaa, vaikka pyrkiikin sitä vähentämään. Hän myöntää itsekin, että ammatinvalinta aiheuttaa ristiriitoja, mutta muistuttaa, että lentämisen lisäksi päästöjä tulee muualtakin. Esimerkiksi vaateteollisuuden päästöt ovat yhtä suuret kuin lento- ja rahtilaivaliikenteen yhteensä, selviää kiertotalouteen erikoistuneesta Ellen MacArthur -säätiön tutkimuksesta (siirryt toiseen palveluun).

– Isossa mittakaavassa ei hyödyttäisi juuri mitään, että pelkästään minä lopettaisin lentämisen ja urani. Näin minä sitä mietin. Parempi puhua kuin olla hiljaa ja lennellä, hän sanoo.

Enni Rukajärvi voittaa olympiahopeaa slopestylessä Sotshissa 2014
Rukajärvi haaveilee komeiden vuorten rinteillä laskemisesta. Tällaisissa maisemissa hän laski olympiahopealle Sotshissa 2014.Getty Images

Rukajärvi on siirtynyt hieman lihaa sisältävään kasvispainotteiseen ruokavalioon, ajaa sähköautoa ja saa energiansa uusiutuvista energianlähteistä. Hänen mukaansa yksilön valinnoilla on kuitenkin vaikutusta.

– Ei tarvitse olla niin, että nyt ei syödä ollenkaan lihaa. Vaan jos vähän vähentää, niin sekin on jo aika hyvä juttu.

Rukajärvi haluaa, että yhteiskunta ja päättäjät kantaisivat vastuuta ympäristöstä eivätkä jättäisi sitä pelkästään yksilön harteille. Koronaviruspandemia on hidastanut kulutusta ja esimerkkejä luonnon elpymisestä on esimerkiksi vapaa-ajan matkustelun ja liikenteen hidastuttua lukemattomia. Rukajärvi näkee tilanteessa myös mahdollisuuksia, vaikka myöntää, että ympäristö ei ole välttämättä ensimmäisenä mielessä, kun kamppaillaan arjessa selviytymisestä.

– Toivon, että ihmiset myös tänä aikana miettisivät ilmastoasiaa ja sitä, että onko pakko alkaa kuluttaa ihan hulluna ja moninverroin, kun se on mahdollista. Tässä on tosi monia mahdollisuuksia alkaa kääntää kelkkaa ilmaston näkökulmasta parempaan suuntaan, mutta se on kuitenkin kiinni kaikista meistä, Rukajärvi pohtii.

Isossa mittakaavassa ei hyödyttäisi juuri mitään, että pelkästään minä lopettaisin lentämisen ja urani. Parempi puhua kuin olla hiljaa ja lennellä.

Enni Rukajärvi

Pohjimmiltaan sama

Luonto on Rukajärvelle paitsi työpaikka, myös rentouden ja rauhan lähde. Vielä pitkälle toukokuun puoliväliin asti Kuusamoa hellivät auringonpaiste ja korkeat nietokset. Kotiseudun vaarat ja vapaana virtaavat kosket ja könkäät ovat Rukajärvelle rakkaita. Hän on matkoillaan huomannut, että kotiseudun luonto on aivan erityinen.

Samoissa paikoissa Rukajärvi on viettänyt koko elämänsä, ja siellä tuntuu tutulta. Hän tietää, että kotivesistä nousee yleensä ahventa. Tänä talvena Rukajärvi yllättyikin, kun pilkkivavan jatkeena oli hauki, naisen hartioiden levyinen. Se selviää, kun Rukajärvi nostaa kätensä ylös ja esittelee ylpeänä saaliinsa kokoa.

– Pohjimmiltani olen sama tyyppi kuin silloin, kun maailmalle lähdin ja olenkin halunnut pitää kiinni juuristani ja siitä, mistä olen kotoisin ja mitkä jutut ovat itselle tärkeitä ja arvokkaita. En ole halunnut lähteä maailman pyörteeseen liikaa mukaan ja menettää otetta siitä, mistä olen.

Ja jos juuret meinaavat unohtua, tulee muistutus nopeasti.

– Perhe on tosi tärkeä. Sinne kun menee, niin tietää paikkansa, Rukajärvi nauraa.

Vuodet maailmallakaan eivät ole Rukajärveä muuttaneet, paitsi laskijan sanojen mukaan korkeintaan entisestään rauhoittaneet.

– Haluaisin sanoa, että olen viisaampi, mutta sitähän ei voi tietää, ainakaan itse. Ainakin paljon kokeneempi ja jollain tapaa ajattelen asioista paljon positiivisemmin, hän hymyilee.

Lue myös:

Enni Rukajärven suosimassa Laaxissa taistelu ilmastonmuutosta vastaan on viety pitkälle – näin toimii maailman edistyksellisin hiihtokeskus

Enni Rukajärvi ja Martti Jylhä kiihdyttävät ympäristötekojaan – nyt sijoitetaan soihin

Ovatko urheilutähdet ympäristörikollisia vai voivatko he pelastaa planeetan? Talviurheilu kuolee Suomestakin, jos nyt ei herätä

Sami Kolamon kolumni: Liian harvat urheilutähdet taistelevat ihmisoikeuksien tai ympäristön puolesta – sen sijaan he postailevat somekuvia kesähuviloista ja paella-annoksista

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat