Jere Lehtinen katsoi ensimmäistä kertaa Leijonien katkerasti päättynyttä olympiafinaalia ja hämmästyi: ”Hetkinen… eihän se olekaan Saku!”

Suomi pelasi loisteliasta jääkiekkoa Torinon vuoden 2006 olympialaisissa. Leijonat hävisi turnauksessa vain yhden ottelun, jossa kahdeksan sekunnin aikana tapahtui kummia.

jääkiekko
Saku Koivu aloituksessa Torinon olympiafinaalissa
Saku Koivu aloituksessa Torinon olympiafinaalissa. Tämä ei ollut se kohtalokas aloitus, jossa Koivun maila katkesi.AOP

Suomen piti pelata tänään jääkiekon miesten MM-kisoissa Latviaa vastaan, mutta turnaus peruttiin koronaviruspandemian takia. Kiekkonälkää helpottamaan Yle Urheilu julkaisee verkossa Kaikkien aikojen arvokisat -juttusarjan. 10-osaisessa juttusarjassa nostetaan esiin merkittäviä ja merkillisiä hetkiä ja tarinoita Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen historiasta. Lue juttusarjan edellinen osa täältä.

– En ole koskaan sitä peliä katsonut. Tietysti olen joskus nähnyt pätkän sieltä ja toisen täältä. Se on yksi niistä peleistä, joita ei tarvitse katsella, Jere Lehtinen hymähtää.

On helppo ymmärtää, miksi Lehtinen ei ole koskaan katsonut Torinon vuoden 2006 olympialaisten jääkiekkoturnauksen finaalia. Syy siihen löytyy tuon pelin kolmannen erän alusta. Kahdeksan sekunnin aikana tapahtui jotain, jota hän ei ole välittänyt muistella.

Ne kahdeksan sekuntia menivät näin:

Saku Koivu kyyristyy aloitukseen. Vastassa on Mats Sundin, jolle Leijonien kurittaminen on ollut vuosien ajan tuttua puuhaa. Mutta tällä kertaa olympiakisoissa yksikään maa tai pelaaja ei ole onnistunut Suomea kurittamaan.

Leijonat on ollut suorastaan murskaavan ylivoimainen. Turnauksessa, jossa ovat paikalla maailman parhaat kiekkoilijat. Alkusarjassa pelkkiä voittoja, maaliero viidessä ottelussa 19–2. Ainostaan Tshekki onnistui maalinteossa Suomea vastaan. Kanadakin jäi nollille.

Puolivälierässä kaatui USA, välierässä Venäjä. Enää Ruotsi, ja sitten…

Kaikki näyttää enemmän kuin hyvältä. Ville Peltonen, armoitettu Ruotsin-kurittaja, on toisen erän maalillaan tasoittanut ottelun 2–2:een.

Saku Koivu Jere Lehtinen Torinon olympiafinaali 2006
Saku Koivu ja Jere Lehtinen juhlivat Kimmo Timosen viimeistelemää 1–0-maalia olympiafinaalissa.AOP

Tuomari pudottaa kiekon jäähän. Olympiafinaalin kolmas erä alkaa.

Koivu yrittää voittaa aloituksen lyömällä kiekkoa kämmenpuolelta. Sundin luottaa rystyyn. Kumpikaan ei saa varsinaista aloitusvoittoa. Kiekko kimpoaa Koivun luistimeen ja on vähällä päätyä Jere Lehtiselle. Peter Forsberg onnistuu kuitenkin nappaamaan kiekon ja ampaisee kovaa Suomen päätyyn.

Koivu sen sijaan viilettää samaan aikaan kohti Suomen vaihtoaitiota, vaikka Ruotsin tähtipelaajat rakentelevat hyökkäystä. Kotikatsomoissa tarkkasilmäisimmät ihmettelevät: mitä nyt tapahtui, mihin se Koivu oikein luistelee?

Koivun maila on katkennut aloituksessa. Kapteeni lähtee hakemaan uutta työkalua vaihtoaitiosta.

Lehtinen tajuaa, että Koivu on hetkellisesti poissa pelistä, joten hänen on paikattava puolustukseen jäänyt aukko. Se tarkoittaa sitä, että Lehtisen on annettava painetta juuri kiekon saaneelle Sundinille. Ja siitä taas seuraa, että siniviivalla Nicklas Lidström on jäänyt täysin yksin. Tilaa on tavallista enemmän myös siksi, että kummaltakin joukkueelta istuu yksi pelaaja jäähyaitiossa.

Nicklas Lidström Torino 2006
Nicklas Lidström ratkaisi Torinon olympiafinaalin.AOP

Sundin lukee tilanteen hyvin ja jatkaa kiekon nopeasti vapaana olevalle Lidströmille, joka kumauttaa elämänsä laukauksen. Antero Niittymäki Suomen maalilla on täysin voimaton.

Koko tapahtumasarjaan kuluu aikaa vain kahdeksan sekuntia.

"Nyt huomasin tämän ekan kerran!"

– Muistan sen niin kuin eilisen, tai oikeastaan tämän päivän, Lehtinen sanoo ja alkaa muistella tapahtumien kulkua.

– Kaikki tapahtui nopeasti. Tosiaan, minun laidaltani se Ruotsin hyökkäys taisi tulla. Jouduin pelaamaan aika syvälle, kun Saku oli hakemassa mailaa, eikä ehtinyt mukaan. Silloin oli kyllä epätietoinen olo, vähän on vieläkin. Mitä siinä oikein tapahtui?

Niin. Mitä siinä oikein tapahtui? Katsotaanko videolta?

– Jaa-a.

Lehtinen empii hetken, mutta suostuu toimittajan pyynnöstä etsimään nuo kahdeksan ratkaisevaa sekuntia Youtubesta. Sieltä ne löytyvät nopeasti (siirryt toiseen palveluun).

– No niin, katsotaanpa. Joo, Sakun maila menee heti siinä. Nyt lähti Saku vaihtoaitioon…

Lehtinen on hetken hiljaa.

– Ei vitsi, tuo Lidströmin veto. Jos se vetää sata tuollaista, niin ehkä yksi menee tuolla tavalla sisään. Ehkä ei yksikään, Lehtinen naurahtaa.

Ruotsi juhlii Torino 2006
Ruotsi juhli Mats Sundinin johdolla olympiakultaa helmikuussa 2006.AOP

Lehtinen katsoo hidastusta ja pysähtyy miettimään. Häntä askarruttaa, miksi Koivulla kestää niin pitkään uuden mailan saaminen. Yhtäkkiä Lehtinen huomaa jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin tullut edes ajatelleeksi.

– Hetkinen, eihän se olekaan Saku!

Tähän päivään asti Lehtinen on ollut siinä uskossa, että Koivu luistelee hakemaan mailan, saa sen, ja yrittää ehtiä puolustamaan. Todellisuudessa jäälle on Koivun tilalle syöksynyt uusi mies.

– Niko se on, joka tuolta luistelee. Nyt huomasin tämän ekan kerran!

Yksi asia paljastaa nopeasti maallikollekin, ettei kyseessä ole Koivu. Pelipaita on sullottu toiselta puolelta housujen sisään. Ja harjaantuneempi katsoja tunnistaa myös luistelutyylistä, kuka Koivun paikalle on tullut: Niko Kapanen.

Koivu ei siis ilmeisesti saanut uutta mailaa riittävän nopeasti, joten Kapanen vaihdettiin kapteenin tilalle. Kapanen ei kuitenkaan ehtinyt tehdä enää mitään estääkseen Ruotsin osumaa.

– Vuosien saatossa tuosta tilanteesta on kyllä joskus puhuttu, mutta ikinä en ole ajatellut, että Kapanen sinne jäälle tuli. Eikä ole varmaan moni muukaan sitä huomannut. Oliko sitten niin, ettei Sakun maila ollut valmiina, vai mitä siinä oikein kävi, Lehtinen pohtii.

"Jos Koivulla olisi ollut puumaila"

Asiaa pitää tiedustella huoltajilta. Yksi Torinon olympiajoukkueen huoltotiimin jäsenistä oli alansa legenda, viime kaudella eläkkeelle jäänyt Kari “Virppa” Virpiö. Hän vastaa puhelimeen kotisohvaltaan.

– Tietysti minä sen tilanteen muistan, kun Sakulta meni maila poikki, Virpiö toteaa rauhallisesti.

– Siinä oli kaikenlaista muutakin puuhaa sillä huoltajalla, joka vastasi mailoista, hän kertoo.

Koivu luisteli hakemaan mailaa jäältä katsottuna vaihtoaition oikeasta laidasta.

Lindforsin Pena, joka on nyt jo edesmennyt, oli siellä mailapäädyssä. Itse olin siellä toisessa päädyssä. Eli on vaikea sanoa, mitä siinä on voinut tapahtua, Virpiö sanoo.

Puhuitteko koskaan huoltajien kesken tuosta tapahtumasta?

– Ei siitä kyllä ole juteltu sen jälkeen. Se jäi siihen.

Kimmo Timonen Saku Koivu Torino 2006
Kimmo Timonen ja Saku Koivu tappioon päättyneen olympiafinaalin jälkeen.AOP

Jere Lehtinen ei muistanut, että Koivu hyppäsi tilanteessa vaihtoon ja hänen tilalleen tuli Niko Kapanen? Muistatko itse tällaista?

– En minäkään olisi muistanut, että Kapanen hyppäsi kaukaloon. Mutta sen tiedän, että jos Koivulla olisi ollut puumaila, niin se olisi pysynyt ehjänä. Se oli näitä nykyajan mailoja, komposiitteja, jotka hajoavat niin helposti. Oltiin paras joukkue koko turnauksessa. Sitten tuollaiseen onnenkantamoiseen ratkeaa. No, sellaista se elämä on, Virpiö tuhahtaa.

“Olin niitä harvoja, jotka sen dvd:n katsoivat”

Suomessa on kirjoitettu ja puhuttu lukuisia kertoja siitä, kuinka Torinossa Leijonat pelasi kaikkien aikojen parasta Suomi-kiekkoa. Tätä ovat toistelleet niin pelaajat, huoltajat, kannattajat kuin toimittajatkin.

– Se joukkue huokui heti ensimmäisestä yhteisestä hetkestä lähtien sitä, että tässä käy hyvin. Se oli kokonaisuutena huikea turnaus. Se, miten pelasimme läpi koko turnauksen, hipoi täydellisyyttä, Jere Lehtinen sanoo.

TORINO_KUVA_01
Finaalitapahtuma Kauppatorilla

Täydellisyyttä hiponut joukkue hitsautui hämmästyttävän nopeasti yhteen. Valmistautumisaikaa ei ryhmällä juuri ollut.

– Yhteisiä treenejä oli ennen turnausta vain yhdet, mutta sieltäkin puuttui porukkaa. Muutamien pelaajien kamat olivat jääneet matkan varrelle, Lehtinen kertoo.

Leijonien päävalmentaja Erkka Westerlund tiesi, että yhteistä valmistautumisaikaa ei ennen turnausta liiemmin ollut. Niinpä Westerlund lähetti jokaiselle pelaajille dvd:n, jossa avattiin joukkueen pelitapaa. Esimerkit oli koottu vuoden 2004 World Cupista.

– Katsoin sen dvd:n, kun lensimme Dallasista Eurooppaan, NHL-seura Dallas Starsia tuolloin edustanut Lehtinen muistelee.

– Olin varmaan niitä harvoja, jotka sen katsoivat. Aika moni ei niin tehnyt. Eivätkä kaikki edes saaneet tietokoneillaan sitä dvd:tä toimimaan, Lehtinen nauraa.

Mitä kaikkea siinä videolla käytiin läpi?

– En kyllä muista enää yhtään.

Vaikka Lehtinen kuuluikin niihin harvoihin, jotka dvd:n katsoivat, loksahti Leijonien pelitapa heti turnauksen alussa uomiinsa. Kaikki sujui kuin tanssi. Yksi tekijä joukkueen saumattoman yhtenäisyyden taustalla, viisikkopalaverit, syntyi osittain sattumalta.

– Olympiakylässä ei ollut kunnon kokoushuoneita, joissa joukkue olisi mahtunut kokoontumaan, joten pienryhmissä me siellä sitten pidimme palavereita.

Lehtistä hykerryttää, kun hän miettii Leijonien esityksiä Torinon olympiajäällä.

– Voitimme ennen finaalia kaikki pelit. Kaikki isotkin pelit. Ihan kaikki. Siis kaikki isot maat. No se USA-peli oli tiukka, mutta Venäjää vastaan suorastaan dominoimme. Ei niin hyvää ja yhtenäistä pelaamista ole kyllä Leijonilla ollut kenties koskaan, Lehtinen sanoo.

Kahdeksan sekuntia olympiafinaalin kolmannen erän alussa kuitenkin muuttivat kaiken. Toki Suomella oli loistavia paikkoja tasoittaa ottelu, mutta Lidströmin unelmalaukaus jäi finaalin voittomaaliksi.

Ottelun jälkeen purkautuivat kyyneleet, joista parhaiten muistetaan Teppo Numminen. Nummisen vyöryvät tunteet symboloivat koko joukkueen pettymyksen määrää.

– Mikä pudotus se olikaan, kun hävisimme finaalin. Sen hetken kyllä muistaa yhä. Ja sen Sakun rikkoutuneen mailan.

TORINO_KUVA_02
Jääkiekkojuhla Kauppatorilla

Kuuntele Torinon olympiafinaalin ratkaisuhetkien radioselosus Ylen Elävästä arkistosta.

Lue myös:

Erkka Westerlundin oivallus Torinon olympialaisissa mullisti hänen elämänsä täysin – valmentajalegenda kyseenalaistaa voittamisen palvonnan suomalaisessa urheilussa

Saku Koivu ja Antero Mertaranta huusivat samoja ohjeita Raimo Helmiselle, mutta ”Raipe” päätti toisin – Leijonien alkusarjapelistä tuli klassikko: ”Olen ihmetellyt sitä itsekin”

Sarajevon olympialaisissa sattui ja tapahtui: Leijonat koki oikeusmurhan, Kalervo Kummola ja Alpo Suhonen yritettiin ryöstää ja teljetä putkaan – "Sanoin Kalelle, että nyt hanskat käteen!"

Kahden ja puolen sekunnin voitontanssista on tullut sanomista jo melkein 30 vuoden ajan – "Leijonien historian huonoin joukkue" teki keväällä 1992 suomalaista jääkiekkohistoriaa

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat