"Ne kisat olivat viimeiset, joissa läträttiin" – Leijonien historiasta löytyy monta viinanhuuruista tarinaa, joiden viimeinen luku kirjoitettiin vuonna 2000

Alkoholi oli vuosikymmenten ajan normaali osa MM-kisareissuja.

Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue
Hannu Aravirta Ruotsin MM-kisoissa 2002
Hannu Aravirta uhkasi erota pelaajien käytöksen takia kesken vuoden 2000 MM-kisojen. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kuvassa hän ohjeistaa Leijonia vuoden 2002 MM-kisoissa.AOP

Suomen piti pelata tänään jääkiekon miesten MM-kisoissa Kazakstania vastaan, mutta turnaus peruttiin koronaviruspandemian takia. Kiekkonälkää helpottamaan Yle Urheilu julkaisee verkossa Kaikkien aikojen arvokisat -juttusarjan. 10-osaisessa juttusarjassa nostetaan esiin merkittäviä ja merkillisiä hetkiä ja tarinoita Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen historiasta. Lue juttusarjan edellinen osa täältä.

Kuinka kännissä se on? Pystyykö se edes puhumaan?

Jännitys tiivistyi. MM-kisojen avajaispuhetta saapui pitämään Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Väinö Lassila, jonka tiedettiin nauttineen noin parikymmentä paukkua. Helsingin jäähallissa yleisö ei tiennyt puheenjohtajan juopottelusta mitään, vaan odotti malttamattomana Suomen ja Kanadan kohtaamista.

Huonostihan siinä kävi.

– Lassila puhui ihan epämääräisiä. Hän oli erittäin kovassa humalassa. Puhe kesti todella pitkään, paljon pidempään kuin olisi pitänyt, Alpo Suhonen kertoo.

Liiton nokkamies “kruunasi” puheensa huutamalla lopuksi ohjeet Suomen maajoukkueelle.

– Verta pakkiin, pojat! kuului Lassilan ohje.

Vuoden 1982 kotikisojen avaus sujui Suomelta yhtä sujuvasti kuin puhuminen Lassilalta. Kanada murskasi isäntämaan. Avauserän jälkeen Nordenskiöldinkadun jäähallin tulostaululla komeilivat tennislukemat 6–0 vaahteralehtipaitojen hyväksi. Peli päättyi Kanadan 9–3-voittoon. Suomen sijoitus MM-turnauksessa oli lopulta viides.

Kylmä suihku MM-kotikisoissa 1982

Suhonen muistaa kisoista erityisen hyvin Lassilan puheen lisäksi myös yhden kanadalaispelaajan. Muuan Wayne Gretzky edusti ensimmäistä kertaa maataan MM-kisoissa.

– Gretzky palkittiin kisojen parhaana pelaajana. Sain ojentaa hänelle palkinnon. Samalla yleisölle kerrottiin, että minä olen Suomen maajoukkueen seuraava päävalmentaja, Suhonen sanoo.

Suhonen ei tuolloin osannut arvata, mikä nuorta päävalmentajaa odottaisi tasan vuoden kuluttua, vaikka hän tiesikin hyvin, kuinka kosteita reissuja MM-kisat tapasivat olla.

"Ihan luokatonta käytöstä"

Puolassa vuonna 1976 järjestetyt kisat olivat näyttäneet Suhoselle kiekkopiirien nurjan puolen: jatkuvaa valtataistelua ja reipasta ryyppäämistä.

– Vastasin Katowicessa maajoukkueen videoista. Vaikka ei niitä videoita kukaan koskaan katsonut, Suhonen nauraa.

Alpo Suhonen
Alpo Suhonen valmensi miesten maajoukkuetta vuosina 1982-86.AOP

Ryyppäämisestä rujoimman esimerkin videomies Suhoselle antoi tuolloinen päävalmentaja Seppo Liitsola, joka lopulta juopotteli itselleen potkut. Liitsolan toiminta oli herättänyt pahennusta jo ennen Puolan kisoja. Saman vuoden pelimatkalla Kanadassa Liitsola oli ollut lähes koko ajan humalassa ja tuonut joukkueen vaihtoaitioon pelin ajaksi tuntemattoman naisen, joka oli päävalmentajan tavoin ympäripäissään.

Monet kokeneet maajoukkuepelaajat kieltäytyivät Katowicen MM-turnauksesta, koska eivät sietäneet Liitsolan käytöstä.

– Se oli kaiken lisäksi sitä aikaa, kun SM-liiga ja Jääkiekkoliitto tappelivat jatkuvasti. Muistan yhden illan Katowicessa, kun menin pannuhuoneeksi kutsuttuun yökerhoon, ja tapasin ensimmäistä kertaa Kalervo Kummolan. “Valitse puolesi, tai sinun käy huonosti”, Kale ilmoitti. Minä olin silloin liiton mies, Kale liigan, Suhonen taustoittaa tuon ajan ilmapiiriä.

Ilmapiiriin kuului olennaisena osana alkoholi.

– Ajankuva oli se, että viina oli osa kisareissuja. Ei sille kukaan mitään voinut.

Se tuli Suhoselle selväksi viimeistään keväällä 1983, kun MM-kisat pelattiin Länsi-Saksassa.

– Olin nuori ja kokematon valmentaja. Menimme ennen kisoja Tshekkiin pitämään harjoitusleiriä. Ja sitä ei olisi pitänyt tehdä. Ryyppääminen ja sählääminen alkoi jo siellä, Suhonen kertoo.

Kosteaksi äitynyt harjoitusleiri oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Düsseldorfissa homma ryöstäytyi nopeasti käsistä.

– Se oli ihan luokatonta käytöstä suurelta osalta joukkuetta.

Matti Hagman ja Risto Siltanen olivat Leijonien näkyvimmät pelaajat kaukalossa ja sen ulkopuolella. Hagman päivitteli Suhosen “kyttäämistä”, kun päävalmentaja katsoi pahalla juopottelua. Kohu kiiri lopulta Suomeen asti, kun Suhonen passitti Siltasen kotimatkalle. Syynä oli tietysti alkoholi.

– Siltanen loukkasi turnauksessa jalkansa. Sovittiin Riken kanssa, että hän jää hotellille hoitamaan vammaansa. No, seuraavan pelin toisessa erässä näin hänet hallin katsomossa olutlasi kädessä, Suhonen kertoo.

– Seuraavana aamuna oli palaveri. Ilmoitin, että herra Siltanen voi sitten lähteä Suomeen. Kaikkein kurjinta siinä oli, että se pantiin minun piikkiini. Kyllä, olin kokematon valmentaja, mutta kaikki tuntuivat olevan sitä mieltä, että se oli minun vikani, Suhonen hämmästelee yhä.

Kisat olivat Leijonille kaikin puolin katastrofaaliset. Suomi oli vähällä pudota B-sarjaan. Vuoden 1983 MM-kisat muistetaan parhaiten tuosta viinanhuuruisesta kohusta.

"Merkkejä siitä näkyi jo Suomessa"

Vuosituhannen alussa meininki oli monella tavalla samanlaista kuin 17 vuotta aiemmin. Silloin taidettiin kirjoittaa Leijonien viinanhuuruisten MM-kisatarinoiden viimeinen luku. Näin uskoo pitkään Leijonia valmentanut Hannu Aravirta.

– Ne Pietarin kisat olivat ymmärtääkseni viimeiset, joissa läträttiin, Aravirta sanoo.

Maajoukkueessa alkoholinkäyttö oli vähentynyt kisojen aikana jo ennen Pietarin turnausta merkittävästi. Meno oli 90-luvulla monta astetta ammattimaisempaa kuin 80-luvun raikulivuosien aikaan.

– Tulin mukaan vuonna 1993 ja siitä eteenpäin syntyi luottamus. Luotimme siihen, että homma pysyy hallinnassa.

Pietarissa keväällä 2000 homma ei kuitenkaan pysynyt hallinnassa.

– Merkkejä siitä näkyi jo Suomessa, enkä ehkä puuttunut siihen tarpeeksi ajoissa, Aravirta miettii.

Ennen kisoja Suomen joukkue oli kokoontunut Helsinkiin viettämään yhteistä iltaa. Mukana olivat myös pelaajien puolisot ja tyttöystävät. Aravirta huomasi, että tuopit tyhjenivät muutamilla pelaajilla hurjaa vauhtia.

– Tein muutaman virhevalinnan pelaajapuolella, Aravirta sanoo suoraan.

Hannu Aravirta muistelee Aamu-tv:ssä muun muassa vuoden 2000 MM-kisoja

Hän ei halua nostaa ketään yksittäistä pelaajaa tikunnokkaan.

– Yksi tekijä Pietarissa oli varmasti se, että puolet joukkueesta oli NHL:stä. NHL-kulttuuriin kuului silloin, että pelin jälkeen mentiin ottamaan olutta. Jotkut ottivat enemmän, jotkut vähemmän. Sitten toinen puoli joukkueesta oli eurooppalaisia pelaajia, jotka halusivat urallaan eteenpäin ja joivat pelin jälkeen keltaista jaffaa, Aravirta kertoo.

Pohjois-Amerikassa leipänsä ansainneille pelaajille MM-kisoissa juopottelu oli tuohon aikaan enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Aravirta kertoo, että erityisesti USA:n joukkueen jäsenille läträäminen oli turnauksessa vuodesta toiseen tuttua puuhaa.

Pietarissa yksi syy muutamien suomalaispelaajien alkoholinkäyttöön liittyi Aravirran mielestä myös kisapaikkaan.

– Venäjä. Eihän siellä ollut mitään tekemistä. Eli siinä mielessä ihan ymmärrettävää, hän vitsailee.

Parikymmentä vuotta sitten Aravirralta ei kuitenkaan ymmärrystä liiemmin herunut. Kun hänelle selvisi, että alkusarjan tappiollisen Kanada-pelin jälkeen osa pelaajista oli juhlinut pikkutunneille asti, hän väläytti lähtevänsä itse kotiin kisoista.

– Se oli ehkä sellainen heitto. En sanonut sitä sataprosenttisella vakavuudella. Johtoryhmän kanssa puhuimme kaikista eri vaihtoehdoista. Mutta ei se lähtö ollut silloin lähelläkään, vastuu oli kannettava.

Pronssi pelasti lopulta Leijonat. Jos joukkue ei olisi palannut Venäjältä mitalit kaulassa kotiin, olisi Aravirran mukaan Suomessa odottanut kova kohu.

– Siellä oli monella toimittajalla aika ikäviä kirjoituksia odottamassa julkaisua. Mutta onneksi tuli pronssia, hän naurahtaa.

Vuoden 2000 jälkeen Suomen maajoukkueessa ei ole turnauksen aikana tullut vastaavia ongelmia eteen. Mutta kisojen jälkeen juhlinta on saattanut joskus lähteä käsistä. Esimerkiksi vuonna 2011, jolloin Helsinki-Vantaalla nähtiin ikimuistoinen ilmaveivi.

Lue myös:

Veli-Pekka Ketola ei koskaan unohda Leonid Brezhnevin elettä, kun Suomi otti yhden jääkiekkohistoriansa suurimmista voitoista

Jere Lehtinen katsoi ensimmäistä kertaa Leijonien katkerasti päättynyttä olympiafinaalia ja hämmästyi: ”Hetkinen… eihän se olekaan Saku!”

Saku Koivu ja Antero Mertaranta huusivat samoja ohjeita Raimo Helmiselle, mutta ”Raipe” päätti toisin – Leijonien alkusarjapelistä tuli klassikko: ”Olen ihmetellyt sitä itsekin”

Sarajevon olympialaisissa sattui ja tapahtui: Leijonat koki oikeusmurhan, Kalervo Kummola ja Alpo Suhonen yritettiin ryöstää ja teljetä putkaan – "Sanoin Kalelle, että nyt hanskat käteen!"

Kahden ja puolen sekunnin voitontanssista on tullut sanomista jo melkein 30 vuoden ajan – "Leijonien historian huonoin joukkue" teki keväällä 1992 suomalaista jääkiekkohistoriaa

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat