Leijonien ensimmäistä mitalia edelsi jäätävä selkkaus – Hannu Jortikan raivoisa purkaus kertoi kaiken: "Pena sanoi, että sä olet ihan hullu!"

Suomi saavutti Calgaryn olympialaisissa ensimmäisen arvokisamitalin miesten jääkiekossa, mutta sitä ennen kisoissa ehti tapahtua vaikka mitä. 

Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue
Pentti Matikainen ja Hannu Jortikka seuraavat viimeisiä sekunteja kentällä Suomen voitettua Neuvostoliiton 2-1.
Pentti Matikainen ja Hannu Jortikka seuraavat viimeisiä sekunteja kentällä Suomen voitettua Neuvostoliiton 2–1 Calgaryn olympialaisissa.Juha Kärkkäinen / Lehtikuva

Suomen piti pelata tänään jääkiekon miesten MM-kisoissa Norjaa vastaan, mutta turnaus peruttiin koronaviruspandemian takia. Kiekkonälkää helpottamaan Yle Urheilu julkaisee verkossa Kaikkien aikojen arvokisat -juttusarjan. 10-osaisessa juttusarjassa nostetaan esiin merkittäviä ja merkillisiä hetkiä ja tarinoita Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen historiasta. Lue juttusarjan edellinen osa täältä.

Unelmien täyttymys. Hopea, jolla kuitattiin vuosikymmenten traumat. Kaiken kruunasi turnauksen viimeinen ottelu, jossa kaatui suuri ja mahtava Neuvostoliitto.

Kapteeni Timo Blomqvistin tuuletus ei unohdu. Suomi teki historiaa, jonka huomioi erityisellä tavalla heti pelin jälkeen myös itänaapurin valmentajalegenda Viktor Tihonov.

Mutta paljon ehti Calgaryssa tapahtua sitä ennen. Todella paljon sellaista, mitä ei jälkeenpäin ole liiemmin muisteltu.

Matka kohti suomalaista jääkiekkohistoriaa alkoi tylysti. Suomen ensimmäinen ottelu oli tuloksellisesti juuri sitä, mihin Leijonat oli joutunut vuosikaudet tottumaan. Yllätyksiin, jotka eivät olleet positiivisia. Altavastaaja Sveitsi oli avauskamppailussa Leijonia parempi maalein 2–1.

– Se oli todella vaikea alku. Sveitsi puolusti, me hakkasimme päätä seinään, Leijonien valmennusryhmään kuulunut Hannu Jortikka kertoo.

Turnauksessa pelattiin alku- ja jatkosarja, eli tappio avauspelissä ei tarkoittanut vielä mitään erityisen dramaattista. Siitä huolimatta monet Suomessa tuntuivat ajattelevan heti, että menestystä on Kanadasta turhaa odottaa.

– Sinne alkoi tulla viestejä, siis sähkeitä. "Tulkaa pois. Stop. Siellä on pelejä. Stop". Eräs vuorineuvos Suominen niitä ainakin lähetti, Jortikka sanoo.

Suomen joukkue otti sähkeet talteen.

– Ne paperit pantiin pukukopin seinälle, Jortikka kertoo.

"Se oli todella epätoivoista"

Toisen pelin jälkeen sähkeitä ei enää tullut. Suomi murskasi Ranskan maalein 10–1. Sitten koitti yksi turnauksen ikimuistoisimmista otteluista, ainakin Jortikan näkökulmasta.

Isäntämaa Kanada oli ollut Leijonille arvokisoissa vuosikymmenten ajan lähes voittamaton. Vaahteralehtipaidat dominoivat, Suomi rimpuili mukana minkä pystyi. Sen kaavan kaikki odottivat Calgaryssakin toistuvan. Ja nyt pelattiin vielä kaiken lisäksi jääkiekon emämaan omalla maaperällä.

– Koko olympialaisten näkökulmasta jääkiekko oli Kanadassa silloinkin avainasemassa, Jortikka taustoittaa.

Jortikka oli tuolloin vasta 31-vuotias, mutta hän muistaa tänä päivänäkin kristallinkirkkaasti kuinka Saddledome-areena kuohui. Ja kuinka se hiljennettiin.

– Halli oli täynnä, mutta sitten tulikin pikkuinen Suomi ja pani lunta tupaan!

Mitalisarja: Suomen jääkiekon ensimmäinen arvokisamitali 1988

Lunta Kanadan päälle lapioivat ensin Erkki Laine ja Raimo Helminen. Laine teki kaksi maalia, jotka Helminen syötti. Avauserän viimeisellä minuutilla Erkki Lehtonen lisäsi Suomen johdon jo kolmeen maaliin.

Toinen erä oli maaliton, mutta kolmannessa alkoi tapahtua.

– Pelin kriittiset hetket alkoivat olla käsillä. Erotuomarit olivat puhaltaneet koko ottelun ajan Kanadan hyväksi. Sen me toki tiesimme jo ennen peliäkin.

Sitten tapahtui jotain täysin odottamatonta. Kanada halusi mittauttaa Suomen maalilla torjuneen Jarmo Myllyksen maskin. Suomi johti tuossa kohtaa ottelua maalein 3–1.

– Kanadan päävalmentaja Dave King oli niin paskat housuissa, että hänen oli pakko kaivaa tuollainen kortti esiin, Jortikka sanoo.

Olympialaisten isännät toimivat kuitenkin silloisen sääntökirjan puitteissa. Maalivahdin vääränlaiseksi epäilty maski oli mahdollista mittauttaa pelin aikana, mutta se oli silti Jortikan mukaan jotain aivan ennenkuulumatonta.

– Ei niihin sääntöihin koskaan kukaan tarttunut. Mutta King tarttui. Ja se oli todella epätoivoista. Helvetinmoisen jahkaamisen meille tuomittiin sitten jäähy. Myllyksen silmikko liian suuri, Jortikka kertoo.

“Onnittelin häntä tappiosta”

Myllyksen vääränlaisesta kypärän ristikosta tuomitun jäähyn aikana Kanada ei onnistunut tekemään maalia. Se ei Jortikkaa rauhoittanut. Suorasukaisesta tyylistään jo nuorena tunnettu turkulainen ei sulattanut Kingin toimintaa.

– Tehtäväni oli provosoida häntä. Se kun kulki siellä nokka pystyssä. No, rupesin näyttelemään sille kaikkia merkkejä.

Niihin merkkeihin kuului muun muassa se kansainvälisesti tunnetuin, yhdellä sormella osoitettava käsimerkki.

Auttoivatko Jortikan käsimerkit, sitä ei kukaan osaa sanoa, mutta Suomi säilytti johtoasemansa loppuun asti ja otti elintärkeän voiton. Tappio olisi tiennyt massiivista kolausta mitalihaaveille.

– Me voitettiin se peli, vaikka kaikki oli pedattu Kanadalle, Jortikka muistelee tyytyväisenä.

Vaikka peli oli päättynyt Leijonien voittoon, ei Jortikka ollut saanut omaa peliään Kingin kanssa päätökseen. Ottelun jälkeen tapahtui välikohtaus, jossa suomalaisluotsi ei säästellyt sanojaan. Käsimerkit vaihtuivat verbaaliseen tykitykseen.

– Onnittelin häntä tappiosta. You f-cking loser, f-ck you, ja niin edelleen. Latasin ihan kaiken mitä vain osasin englanniksi sanoa!

Leijonien päävalmentaja Pentti Matikainen seurasi Jortikan raivoamista lähietäisyydeltä.

– Penaa nauratti ihan perkeleesti. Se sanoi, että “sä olet ihan hullu saatana”, Jortikka nauraa.

Hannu Jortikka
Hannu Jortikka on tunnettu suorasta puheestaan.AOP

Huudon piti kaikua vain niiden korviin, jotka tuolloin pukukoppikäytävällä sattuivat olemaan. Areenan uumeniin ei esimerkiksi toimittajia ollut tuolloin päästetty.

– Jostain se minun huutoni sitten kielittiin eteenpäin. Sen tiedän, että King ei sitä tehnyt, mutta en tiedä kuka sen vuoti, Jortikka sanoo.

Jortikan ja Kingin ajatustenvaihto oli Calgaryssa varsin yksipuolista. Sama linja jatkui myöhemminkin.

– Tapasin Kingin muutama vuosi tuon tapauksen jälkeen. Ei hän edes tervehtinyt, Jortikka naurahtaa.

Toinen kohtaaminen tapahtui wieniläisessä hotellissa vuonna 2005. MM-kisat pelattiin Itävallassa. Juuri ennen turnausta Dave King oli palkattu Helsingin IFK:n uudeksi päävalmentajaksi. Tuon sopimuksen neuvotteli Kingin kanssa Pentti Matikainen, HIFK:n tuolloinen toimitusjohtaja. Eli “Pena” ei näyttänyt kantavan kaunaa Kingille.

– Mutta sitten King tekikin oharit IFK:lle ja lähti valmentamaan Venäjälle, Jortikka sanoo.

Kingistä ei tullut IFK:n valmentajaa. Eikä Jortikka saanut vieläkään kanadalaisesta kollegastaan juttuseuraa. Se ei tosin suomalaista haitannut. Sanoja ei Wienissä tarvittu.

– King häkeltyi siinä tilanteessa ihan täysin eikä sanonut taaskaan mitään. Mutta ne katseet, ne katseet, Jortikka sanoo puhettaan hidastaen.

Dave King vuonna 2003
Dave King Kanadan penkin takana vuonna 2003.Christof Koepsel / Getty Images

"Niihin juomiin me emme kisojen aikana koske"

Jortikan Calgaryssa kokemat merkilliset hetket eivät rajoittuneet vain Kanada-peliin. Jo ennen turnauksen alkua olympiakylässä oli tullut vastaan yllätys, jota Suomen valmennusjohto ei osannut odottaa.

– Asuimme Calgaryn yliopiston kampuksella. Lähdimme siellä katselemaan komeita paikkoja. Siellä oli kuntosali, uimahalli ja kaikki mitä tarvittiin. Ja kaikki oli suurta ja mahtavaa. Pyörittiin Penan kanssa siellä.

Jossain vaiheessa Jortikka kysyi Matikaiselta, että missäköhän joukkueen pelaajat mahtavat olla, kun ketään heistä ei näkynyt.

– No siellä yhdessä paikassa oli sitten burgereita tarjolla. Meidän jätkät tietysti istuivat siellä. Ja ihan vieressä oli paikka, jossa oli kaapit täynnä kaljaa ja viinejä. Olympialaisissa oli siis tuohon aikaan vielä alkoholia kisakylässä tarjolla, Jortikka ihmettelee.

Seuraavana päivänä Leijonien valmennusjohto teki selvän linjauksen pelaajille.

– Kerrottiin pojille, että meidän ruokaamme eivät ole täällä ne burgerit. Ja niihin viereisen paikan juomiin me emme kisojen aikana koske.

80-luvulla ei ollut mitenkään tavatonta, että jääkiekkoilijat lähtivät viihteelle kesken arvokisojen. Esimerkiksi vuoden -83 MM-kisoista nousi Suomessa kova kohu pelaajien alkoholinkäytöstä. Vuoden 1984 talviolympialaisissa Sarajevossa Alpo Suhonen ja Kalervo Kummola oli ensin johdateltu salakapakkaan ja sen jälkeen yritetty sulkea laittomaan putkaan.

Calgaryssa viesti meni nopeasti perille. Jortikan mukaan joukkueen käyttäytymisessä ei ollut minkäänlaisia ongelmia.

"Lämmöllä muistelen sitä reissua"

Kanadan kaataminen alkusarjassa maistui erityisen hyvältä. Mutta vasta sitten, kun seuraava ottelu päättyi kivikovan Ruotsin kanssa tasan, uskalsi Suomen joukkue tosissaan haaveilla mitalista.

– Silloin nähtiin, että meillä on sauma tässä turnauksessa, Jortikka kertoo.

Ennen jatkosarjan alkamista Suomi hotkaisi vielä aamupalaksi Puolan. Kello 10 aamulla alkanut ottelu päättyi Suomen 5-1-voittoon.

Jatkosarjassa Suomi murskasi ensin Länsi-Saksan lukemin 8-0, mutta sitten tuli tappio Tshekkoslovakialle. Pudotuspelejä ei tuolloin pelattu, vaan alkusarjan keskinäisten otteluiden pisteet laskettiin mukaan jatkopeleihin.

Ennen turnauksen viimeistä ottelua Leijonat oli jo varmistanut historiansa ensimmäisen mitalin. Kaikki odotukset oli ylitetty. Viimeinen kamppailu Neuvostoliittoa vastaan tuntui aluksi lähes merkityksettömältä.

– Se oli erikoinen asetelma. Meillä oli pronssi varma jo ennen peliä. Ja se oli valtavan iso saavutus. Ei siinä hehkutettu, että nyt voitetaan tämä ja päästään hopealle, kun pronssi oli ensimmäinen mitali. Kaikilla oli leppoisa olo, Jortikka kertoo.

Vasta siinä vaiheessa, kun Erkki Lehtonen vei Suomen johtoon aivan ottelun lopulla, Jortikka huomasi äänen kellossa muuttuneen.

– Ekku teki sen maalin. Sitten ajattelimme, että ei jumalauta, tässä on meillä hopea käsissä, nyt painetaan. Siinä kaikki tajusivat sen.

Ruotsissa epäiltiin, että Neuvostoliitto antoi Suomen voittaa YYA-hengessä. Jortikka on toista mieltä.

– Neuvostoliitolla oli lopussakin maalipaikkoja, todella paljon. Päävalmentaja Viktor Tihonov peluutti koko ottelun ajan kaikkia huippupelaajia. Me puolustimme ja iskimme vastahyökkäyksistä, Jortikka tiivistää pelin kuvan.

Suomi Calgaryssa 1988
Erkki Laine (vas.) ilakoi Janne Ojasen osumasta Neuvostoliittoa vastaan Calgaryn olympialaisissa 1988.Juha Kärkkäinen / Lehtikuva

Suomen johto kesti loppuun asti. Hopeiset mitalit ripustettiin pelaajien kaulaan. Leijonat lähti juhlimaan sensaatiota pukukoppiin, johon joukkueen huoltoryhmä oli tuonut virvokkeita. Nyt pelaajienkin oli lupa ottaa olutta ja viiniä.

Sitten tapahtui taas jotain omituista.

– Yhtäkkiä Tihonov tuli meidän koppiin. Se oli jotain täysin käsittämätöntä. Olisi ollut kiva tietää, mitä ihmettä hänen päässään liikkui. Siis että toisen joukkueen valmentaja tulee toisen koppiin. Ja vielä neuvostoliittolainen! Ei sellaista voinut siihen aikaan edes kuvitella. Jotain se Tihonov siinä puhui, tulkin välityksellä. Ilmeisesti he olivat niin otettuja siitä, että Suomi vihdoin pärjäsi. Ja Tihonov oli siinä kyllä ihan vilpitön, Jortikka sanoo.

Vilpitöntä oli myös se riemu, joka Leijonista purkautui. Vasta myöhemmin Jortikka ymmärsi, kuinka valtava vaikutus tuolla ensimmäisellä mitalilla oli.

– Sillä saatiin paljon patoutumia hoidettua. Lämmöllä muistelen sitä reissua. Se oli läpileikkaus suomalaiseen jääkiekkoon. Siitä porukasta tuli suuria pelaajia. Ja sillä raivattiin polkua aika monelle sellaiselle pelaajalle, joka nykyään tienaa kaudessa sen vaatimattomat kuusi miljoonaa dollaria.

Calgary 1988
Mitaliensa kanssa riemuitsemassa vas. Simo Saarinen, Kai Suikkanen sekä taustalla vas. Iiro Järvi ja Timo Susi.Martti Kainulainen / Lehtikuva

Kuuntele Elävästä arkistosta Raimo "Höyry" Häyrisen selostusta Suomen ja Neuvostoliiton välisestä ottelusta.

Lue myös:

"Ne kisat olivat viimeiset, joissa läträttiin" – Leijonien historiasta löytyy monta viinanhuuruista tarinaa, joiden viimeinen luku kirjoitettiin vuonna 2000

Veli-Pekka Ketola ei koskaan unohda Leonid Brezhnevin elettä, kun Suomi otti yhden jääkiekkohistoriansa suurimmista voitoista

Jere Lehtinen katsoi ensimmäistä kertaa Leijonien katkerasti päättynyttä olympiafinaalia ja hämmästyi: ”Hetkinen… eihän se olekaan Saku!”

Saku Koivu ja Antero Mertaranta huusivat samoja ohjeita Raimo Helmiselle, mutta ”Raipe” päätti toisin – Leijonien alkusarjapelistä tuli klassikko: ”Olen ihmetellyt sitä itsekin”

Sarajevon olympialaisissa sattui ja tapahtui: Leijonat koki oikeusmurhan, Kalervo Kummola ja Alpo Suhonen yritettiin ryöstää ja teljetä putkaan – "Sanoin Kalelle, että nyt hanskat käteen!"

Kahden ja puolen sekunnin voitontanssista on tullut sanomista jo melkein 30 vuoden ajan – "Leijonien historian huonoin joukkue" teki keväällä 1992 suomalaista jääkiekkohistoriaa

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat