Suora

  • Urheiluruutu

Jukka Jalonen lukittautui 10-vuotiaana vessaan mököttämään, kun sukulaismies kritisoi Jukan idolia – Jalonen kertoo Yle Urheilulle rakkaimmat ja kitkerimmät muistonsa Leijonista

Jukka Jalonen on voittanut Leijonien päävalmentajana lähes kaiken mahdollisen. Jalonen aloitti maajoukkueen intensiivisen seuraamisen jo pikkupoikana.

Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue
Jukka Jalonen U20-harjoituspelissä vuonna 2015
Jukka Jalosen sopimus A-maajoukkueen päävalmentajana ulottuu kevääseen 2022. Sopimuksessa on NHL-optio.Tomi Hänninen

Tänään piti pelata jääkiekon miesten MM-kisojen välierät, mutta turnaus peruttiin koronaviruspandemian takia. Kiekkonälkää helpottamaan Yle Urheilu julkaisee verkossa Kaikkien aikojen arvokisat -juttusarjan. 10-osaisessa juttusarjassa nostetaan esiin merkittäviä ja merkillisiä hetkiä ja tarinoita Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen historiasta. Lue juttusarjan edellinen osa täältä.

Mustavalkoinen, Loewe Opta -merkkinen televisio viritettiin valmiiksi. Jalosen perheessä Riihimäellä valmistauduttiin katsomaan jääkiekkoa, jota television välityksellä tuli tavallisesti kaksi kertaa vuodessa. Joulukuussa Izvestija-turnaus ja keväällä jääkiekon MM-kisat.

– Sellaista se oli 70-luvun alussa. Se oli yhtä juhlaa, kun jossain vaiheessa saimme uuden television, 24-tuumaisen, Jukka Jalonen muistelee.

Nykyisen älypuhelimen kokoisesta televisioruudusta Jukka-poika seurasi erityisen tarkasti Leijonien maalivahtia Stig Wetzelliä. Ja toki myös muita suuria leijonasankareita, kuten Hannes Kapasta, Esa Peltosta ja Veli-Pekka Ketolaa.

– Pikkupoikana sitä katseli ylöspäin niitä pelaajia ja valmentajiakin. Silloin ei villeimmissä unelmissakaan olisi voinut haaveilla jonain päivänä itse olevansa mukana Leijonissa…

Ne kaikkein villeimmät unelmat toteutuivat, mutta palataan niihin myöhemmin, sillä Jalonen haluaa ensin kertoa yhden 70-luvun mieleenpainuvimmista leijonamuistoistaan.

Stig Wtzell
Stig Wetzell torjui 11 kautta HIFK:n maalinsuulla ja saavutti noiden vuosien aikana kolme Suomen mestaruutta. Leijonien mukana Wetzell oli kolmissa arvokisoissa.Pentti Koskinen / HS / Lehtikuva

Loewe Optan särisevällä ruudulla toistui tuttu näky: Wetzell oli voimaton, kiekko oli Suomen maalissa. Neuvostoliitto tapasi nöyryyttää Leijonia ja Jukan suurta sankaria.

– En ole ihan varma mikä vuosi oli kyseessä, mutta olin muistaakseni 10-vuotias. Katsoimme kotona Izvestija-turnausta, jossa Suomi ja Neuvostoliitto kohtasivat. Itänaapuri oli silloin lähes aina niin ylivoimainen, että vähämaalinen tappio tuntui voitolta. Mutta siinä pelissä Wetzell päästi yli kymmenen maalia.

– Isäni serkku oli meillä kylässä katsomassa sitä peliä. Hän alkoi sitten haukkua Wetzelliä pelin jälkeen. Se haukkuminen harmitti minua niin paljon, että lukittauduin vessaan, olin siellä tuntikausia. Isä ja äiti kävivät välillä koputtelemassa vessan oveen, mutta en tullut pois. Huusin, että “Stigua” ei haukuta!

Jalonen repeää tarinan kerrottuaan hersyvään nauruun.

– Muistan vieläkin tuon niin elävästi!

"Se oli käänteentekevä juttu"

Jalonen muistaa elävästi valtavan määrän hetkiä, joita on viettänyt miesten jääkiekkomaajoukkueen kanssa. Ensin lätkäfanina, lopulta maajoukkueen päävalmentajana.

80-luvun parhaat muistot liittyvät Jalosen mielessä siihen, että Suomi alkoi kuroa kiinni isojen jääkiekkomaiden etumatkaa. Calgaryn olympialaisissa 1988 tullut ensimmäinen arvokisamitali oli sykähdyttävä hetki.

– 90-luvulta muistan parhaiten sen ensimmäisen MM-mitalin (1992). Muistan sen jopa paremmin kuin vuodet -94 ja -95, Jalonen kertoo.

Leijonat kaatoi vuonna 1992 välierässä Tshekkoslovakian. Rangaistuslaukauskilpailu päättyi maalivahti Markus Kettererin ikimuistoiseen voitontanssiin.

– Se oli käänteentekevä juttu, Jalonen sanoo.

Markus Ketterer 1992
Markus Ketterer riemuitsee rangaistuslaukauskilpailun voittoa vuoden 1992 MM-välierässä.Ilkka Ranta / Lehtikuva

Vuonna 1994 Jalonen istui katsomossa, kun Leijonat pelasi toista kertaa historiansa aikana MM-finaalissa. Milanossa Suomi joutui pettymään karulla tavalla. Kanada nappasi rangaistuslaukauskilpailun jälkeen kultamitalit.

– Se olisi kyllä pitänyt jo voittaa. Lillehammerin olympialaisissakin samana vuonna täysosuma oli jo niin lähellä. No, vuosi sen jälkeen se sitten tuli.

95 nevöfoget. 2011 nevöfoget. 2019 nevöfoget.

Kaksi jälkimmäistä ovat luonnollisesti Jalosen uran kohokohtia, sen ymmärtää jokainen. Kahdella miesten maailmanmestaruudella ja vielä yhdellä nuorten MM-kullalla Jalonen on sementoinut itsensä kansakunnan kaapin päälle.

Kotikisojen kitkerät pettymykset

Pronssiottelu on aina kahden pettyneen joukkueen kohtaaminen. Tätä toistellaan aina, kun arvokisojen himmeimmistä mitaleista pelataan. Pronssipeliä ei liiemmin tunnuta arvostavan, ainakaan MM-kisoissa.

Jalonen kertoo, että hänen urallaan pronssiottelut ovat olleet kuitenkin yllättävän merkityksellisiä pelejä, niin hyvässä kuin pahassakin.

Molemmat kotikisat ovat jääneet harmittamaan.

Jukka Jalonen

Sekä vuonna 2012 että 2013 MM-kisat oli jaettu Suomen ja Ruotsin kesken. Nuo kaksi turnausta Jalonen nostaa esiin, kun hän miettii uransa kitkerimpiä muistoja Leijonista.

– Molemmat kotikisat ovat jääneet harmittamaan, Jalonen sanoo suoraan.

Suomen sijoitus oli kummassakin turnauksessa neljäs. Molemmissa kisoissa Leijonat hävisi välierässä tulevalle mestarille (2012 Venäjä, 2013 Ruotsi), eikä niistä jäänyt Jalosen mukaan mitään jossiteltavaa.

Mutta miksi pronssipelin häviäminen otti niin koville, että se muistuu vieläkin mieleen? Jalonenhan oli saavuttanut ennen kotikisoja jo maailmanmestaruuden. Ja olympiapronssia.

– Ensinnäkin turnaus on aina hienoa päättää voittoon. Se unohtuu usein, kun pronssipelistä puhutaan. Ja vuonna 2013 harmitti erityisesti se, että ajattelin sen olevan viimeinen pelini päävalmentajana. Ei silloin tullut mieleenkään, että vielä joskus valmentaisin Leijonia.

Alex Galchenyuk tekee voittomaalin MM-kisojen pronssipelissä 2013.
Alex Galchenyuk teki voittomaalin MM-pronssiottelussa vuonna 2013.Claudio Bresciani/AOP

Ottelun, jonka piti olla maajoukkueuran viimeinen, Jalonen muistaa yhä äärimmäisen tarkasti. Varsinkin loppuratkaisun. Pronssimitalit ratkaistiin USA:n kanssa lopulta rangaistuslaukauskilpailussa. Sitä ennen Suomi oli noussut kahden maalin tappioasemasta tasoihin. Leijonien molemmat maalit laukoi kolmannessa erässä Lauri Korpikoski.

– Jos Antti Raanta torjuu kahdesta seuraavasta rankkarista toisen, tai jos Korpikoski tekee maalin, niin voitamme pronssin. Niin se oli. Muistan vieläkin tuon asetelman elävästi, Jalonen sanoo.

Raanta ei torjunut. Korpikoski ei tehnyt.

– Joku varmasti ajattelee, että se voisi olla ihan sama miten tuollaisessa pelissä käy. Olin saanut pronssia monta kertaa aiemminkin ja pari vuotta ennen voittanut kultaa. Mutta se söi aika paljon miestä. Vieläkin harmittaa, Jalonen kertoo.

Ensin kuusi maalia omiin, sitten vastustajan verkkoon

Vancouverin olympialaisissa Suomi päätti kisat voittoon. Pronssi maistui – ja maistuu yhä – Jaloselle erityisen hyvältä.

– Olympialaiset oli iso juttu minulle. Siellä oli paljon NHL-pelaajia, joita en ollut koskaan ennen valmentanut. Vaikka kisoista on kuulunut jälkeenpäin vähän nurinaa, niin olimme kuitenkin turnauksen paras eurooppalainen joukkue.

Nurinaa on kuulunut ainakin Vancouverin välierästä, jossa USA antoi Leijonille kylmää kyytiä. Peli oli ohi jo ensimmäisen erän puolivälin tienoilla. USA löi vajaassa 13 minuutissa kiekon kuusi kertaa Suomen maaliin. Ottelu päättyi USA:n voittoon maalein 6–1.

Pronssiottelussa Suomi kokosi kuitenkin rivinsä tyylikkäällä tavalla.

– Huomionarvoista on, että voitimme Slovakian, joka oli todella kova joukkue siinä turnauksessa. Slovakia pudotti puolivälierässä Ruotsin ja voitti alkusarjassa Tshekin ja Venäjän, Jalonen muistuttaa.

Murskatappio USA:ta vastaan ei ole jäänyt kaihertamaan Jalosen mieltä.

– Sellaista lätkä välillä on. Niitä pelejä vain tulee, seuroissa ja maajoukkueessa, jolloin kaikki menee nappiin tai kaikki menee pieleen. Samahan tapahtui sitten toisinpäin Ruotsia vastaan seuraavana vuonna, MM-kisoissa 2011. Silloin tehtiin aika kovalla tahdilla kuusi maalia, Jalonen naurahtaa.

Totta. Toisen erän loppuhetkillä tasoitus 1-1:een, sitten viisi maalia päätöserässä. Niin syntyi Jalosen ensimmäinen MM-kulta Slovakiassa vuonna 2011.

Ensimmäinen kulta tuli kriisin kautta

Ruotsi kyykkyyn maalein 6–1. Ja se Mikael Granlundin ilmaveivi. Siinä asiat, joita Leijonien toisesta MM-kullasta useimmiten muistellaan. Jalonen muistaa kuitenkin noista kisoista myös yhteenoton Suomen valmennusryhmän sisällä.

– Pelasimme puolivälierää Norjaa vastaan. Kävin aika kuumana aitiossa, oli varmaan vähän painetta puserossa, kun peli ei lähtenyt kunnolla liikkeelle. Heitin sitten vähän negatiivista kommenttia, johon (apuvalmentaja) Petri Matikainen otti kantaa. Sanoin Petulle että sun tehtävä on hoitaa omat hommat ja mun omani. Siitä tuli jonkinlainen kriisi, Jalonen kertoo.

Isompaa selkkausta tuosta välikohtauksesta ei kuitenkaan päässyt syntymään.

– Pyysimme pelaajilta pelin jälkeen anteeksi. Sanoimme, että ei tule toistumaan.

Asiaan palattiin vielä seuraavan päivän aamiaisella. Matikaisella ja Jalosella oli tapana mennä hotellilla aamupalalle muita aiemmin.

– Selvitimme vielä asian juurta jaksaen. Olin ollut liian negatiivinen ja Petu taas oli puuttunut käytökseeni tavalla, mitä minä en olisi halunnut. Oli hyvä, että hän otti asian puheeksi, mutta ei sellaista tehdä pelaajien kuullen. Asia oli ok, tapa ei. Kävimme sen läpi. Petukin pyysi anteeksi, eikä siitä jäänyt mitään kaunoja. Ja sen jälkeen olin levollisempi ja rauhallisempi välierissä ja finaalissa. Lähdettiin kultamitalit kaulassa sieltä sitten kotiin.

Leijonien johtoryhmä maailmanmestaruuden ratekttua vuonna 2011. Petri Matikainen, Pasi Nurminen, Jari Kurri, Jukka Jalonen
Vuoden 2011 MM-kisat päättyivät iloisiin tunnelmiin Bratislavassa.Imago sport/AOP

Myös toista Jalosen saavuttamaa MM-kultaa edelsi muutama kriittisempi hetki. Viime vuonna valmennusjohdon kesken ei tullut kriisiä, mutta alkusarjan USA-ottelun tapahtumat saivat Jalosen raivostumaan. USA teki voittomaalin jatkoajalla, mutta juuri ennen osumaa Juhani Tyrväiseen oli kohdistunut rumannäköinen jalkapyyhkäisy, joka jäi tuomareilta huomaamatta.

– Siellä oli se jenkkipeli, jonka hävisimme epäreilulla tavalla. Ja Saksaa vastaan meidän pelimme tökki. Mutta niistä heikoista hetkistä tulee aina voimaa, kunhan ne käsittelee oikealla tavalla, Jalonen sanoo.

“Sitten voisi lyödä hanskat tiskiin”

Jalonen on voittanut lähes kaiken, minkä Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen valmentajana voi voittaa. Vain yksi puuttuu. Ja se on jotain, jota Jalonen toivoo muistelevansa tulevaisuudessa, kun häneltä kysellään uran huippuhetkiä.

– Olisihan se tietysti hienoa voittaa olympiakultaa. Sehän tässä vielä puuttuu, Jalonen sanoo ja pysähtyy miettimään.

– Tai ei oikeastaan tunnu siltä, että minulta puuttuisi Leijonien valmentajana mitään. Vaikka lopettaisin maajoukkueen valmentamisen tänään, voisin olla tyytyväinen tiimini kanssa kaikkeen, mitä olemme saavuttaneet.

Kyllä, olympialaisissa vuonna 2022 tavoite on voittaa kultaa. Sitten voisi lyödä hanskat tiskiin maajoukkueessa.

Jukka Jalonen

Jalonen miettii taas hetken.

– Aina, kun arvokisoihin lähdetään, tavoite on voitto. Kyllä, olympialaisissa vuonna 2022 tavoite on voittaa kultaa. Sitten voisi lyödä hanskat tiskiin maajoukkueessa, Jalonen sanoo ja nauraa.

Hän muistuttaa, että tärkeintä valmentajan ammatissa ovat olleet ne ihmiset, joiden kanssa on saanut tehdä vuosikaudet töitä. Pelaajat, valmentajat, huoltajat, kaikki ne lukuisat ihmiset, jotka Jalonen on jääkiekon kautta tavannut.

– Kun tätä kaikkea peilaa siihen, mistä olen kotoisin ja mikä on taustani… Niin on se kova juttu, että olen saanut olla huippujoukkueissa ja huipputiimeissä mukana. Ne voitot ja saavutukset ovat tietysti hienoja juttuja, mutta hienoa on myös se, että olen oppinut tuntemaan niin paljon hienoja ihmisiä tämän lajin parissa.

Lue myös:

Tämän tien Jukka Jalonen ja muut NHL:ään haluavat eurooppalaisvalmentajat joutuvat kulkemaan – kokenut GM lataa Yle Urheilulle: "Tulkaa ensin valmentamaan AHL:ään"

Päävalmentaja Jalonen paljastaa, kuinka NHL:stä tuttu menestysresepti auttoi Leijonat hämmästyttävään mestaruuteen: "Pääsimme sellaiseen tilaan, johon harvoin pääsee"

Jukka Jalonen kertoo, miten satumainen menestys avasi mahdottomana pidetyn NHL-sauman – näin lähellä lähtö Leijonista oikeasti on: "Keskustelut käydään keväällä"

Leijonien ensimmäistä mitalia edelsi jäätävä selkkaus – Hannu Jortikan raivoisa purkaus kertoi kaiken: "Pena sanoi, että sä olet ihan hullu!"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat