Suora

  • Kalevan kisat
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Hän hyppää rattiin, kun Kalle Rovanperä ottaa nokoset – lähin työtoveri muistaa ikuisesti mitä ällistyttävää tapahtui, kun superlupauksen mahdollisuuksia vähäteltiin

Jonne Halttunen on nähnyt läheltä, mikä tekee Kalle Rovanperästä erityisen. Vaan kuinka hydrauliikkayrittäjästä tuli superlupauksen kartanlukija?

Rallin MM-sarja
Jonne Halttunen ja Kalle Rovanperä Portugalissa 2019.
Viime kausi oli yhtä juhlaa Kalle Rovanperälle (oik.) ja Jonne Halttuselle (vas).Octavio Passos/Getty Images

Autossa nukkuminen käy toisilta luonnollisemmin kuin toisilta. Liike tai auton käyntiääni ovat monelle liikaa, eikä nukahtamisesta tarvitse edes haaveilla.

Jotkut taas pystyvät ummistamaan silmänsä vaikka ympäristössä, jossa desibelirajat paukkuvat. Yksi heistä on Kalle Rovanperä, 19, joka nukkuu mielellään ralliautossa. Kun Rovanperä nukkuu, rattiin hyppää Jonne Halttunen, 34.

Vain hetkeä aikaisemmin on adrenaliinia on vapautunut valtoimenaan molempien kehoon. Näin siitäkin huolimatta, että auton sisäkamera on taltioinut kuviin tyynen tarkkaavaisesti eteensä katsovan kuljettajan ja rauhallisella äänellä vihkostaan kirjain- ja numeroyhdistelmiä lukevan kartanlukijan. Tuossa hetkessä, erikoiskokeella, molemmat ovat olleet elementissään.

Rallia ajetaan yleisillä teillä. Nopeusrajoituksista ei tarvitse huolehtia suljetuilla pikataipaleilla, mutta muuten kyllä. Niin kutsuttuja siirtymiä ajetaan huomattavasti kilpailullisia kilometrejä enemmän.

Tavallisesti kartanlukijan tehtävänä on tuolloinkin kertoa, mihin työvälineellä seuraavaksi suunnataan. Autokunta Rovanperä on kuitenkin kaukana tavallisesta. Kaksikon nuorempi osapuoli on erikoistapaus niin erikoiskokeilla kuin siirtymilläkin.

– Kalle saattaa nukkua. Tai selailla puhelinta. Hänellä on ihmeellinen taito ulkoistaa itsensä vaikka kuinka stressaavasta tilanteesta, lähin työtoveri Halttunen kuvailee.

– Olen ajanut siirtymiä kyllä todella paljon, R5-autolla melkein joka rallissa. Oikeastaan olen tykännytkin siitä.

Halttunen
Jonne Halttunen oli kilpaillut vasta viidessä MM-rallissa ennen yhteistyötä Kalle Rovanperän kanssa.Tomi Hänninen

Parivaljakko on tehnyt töitä yhdessä vain noin kaksi ja puoli vuotta. Aikajänne on lyhyt, mutta äärimmäisen tärkeä. Se on johtanut Suomessa jo pitkään odotettuun tapahtumaketjuun, siis Rovanperän WRC-sopimukseen rallin MM-sarjaan. Syy ja seuraus on kaukana vain synnynnäisestä lahjakkuudesta tai isä-Harrin, entisen huippukuskin, verenperinnöstä.

Tuon matkan lähin todistaja on navigaattori, reissutoveri ja satunnainen torkkukuski Halttunen. Vaan miten hänestä leivottiin kartanlukija maan lupaavimmalle rallitoivolle?

Kuten niin monet suomalaiset rallitarinat, alkaa tämäkin Jyväskylän lähistöltä.

Ralliauto, joka ei ollut ralliauto

Jyväskylän länsipuolella sijaitsevassa Vesangassa on voinut elää ja hengittää ralliautoilua. Alueella on ajettu kuuluisa Humalamäen erikoiskoe, joka ei tosin ole ollut Suomen MM-rallin kilpailullisessa ohjelmassa Jonne Halttusen elinaikana.

Reitistä vastaava apulaiskilpailupäällikkö Kari Nuutinen ja Kalle Rovanperän kartanlukija Jonne Halttunen tutkivat kartalta Jyväskylän MM-ralin ensi kesän rallireittiä.
Jonne Halttunen tutki Jyväskylän MM-rallin tulevan kesän reittiä yhdessä apulaiskilpailupäällikkö Kari Nuutisen kanssa. Vesankalaisen iloksi erikoiskokeiden joukkoon on palannut Humalamäki.Jarkko Riikonen / Yle

Rallimuistot kertyvät kuitenkin muualtakin kuin vain pikataipaileiden varrelta. Etenkin kaikista nuorimmille ihmeteltävää riittää niiden ulkopuolellakin. Vesankalaisille koulun piha oli se paras paikka, kun MM-ralliin osallistuneet kilpurit kurvasivat koulun kautta kohti Mökkiperän erikoiskoetta. Toisinaan vanhan postin pihassa järjestetty huolto mahdollisti esikuvien, kuten Juha Kankkusen, tiirailun lähietäisyydeltä.

Jyväskylän MM-rallin jälki näkyi pienellä kylällä ympäri vuoden. Tarkalleen tämä tarkoitti ajamista sen kaikissa muodoissa.

– Ei siellä ollut oikein muutakaan tekemistä. Mopoilla ajettiin kesäisin ja jäärata-autoilla talvisin, Halttunen muistelee.

Ohjaamon oikea puoli oli Halttuselle alusta alkaen se luontevin paikka. Hän kun huomasi, että ranteet eivät ajohommaan taivu. Kaveriporukassa oli aina joku, joka ajoi kovempaa.

Teini-iässä ralli kiehtoi tiivistä poppoota yhä enemmän, kun Vesangasta tehtiin täsmäiskuja penkalle. Katsojan rooli sytytti kipinän, ja näin ajatus harrastamisesta roihahti liekkeihin.

– Joskus kaverini Pajusen Mikon kanssa mietittiin saunassa, että olisipa mukava ajaa rallia. Todettiin kuitenkin, että se on vain niin pirun kallista, Halttunen selvittää.

Ensimmäinen ralliauto oli silti hankittava, eikä se lopulta ollut hinnalla pilattu. Vaikkakin termi ralliauto oli vähän turhan ylevä kuvaus 1 600 euroa maksaneesta Opel Kadetista.

– Ei se juuri kilpa-autoa muistuttanut. Oli siinä turvakaaret, mutta muuten aika kaukana siitä, Halttunen naurahtaa.

Työnjako oli selvä: Pajunen hyppäsi kuskin paikalle ja Halttunen kartturiksi. Debyytti päättyi Heinolan F-Cupin kolmannelle erikoiskokeelle. Kaksikkoa oli varoitettu tekstiviestillä pahasta oikealle kääntyvästä mutkasta. Paikassa ajoi ulos kymmenkunta autoa.

Pajunen ja Halttunenkin olisivat mielellään keskeyttäneet näyttävään ulosajoon. Syy oli kuitenkin toinen.

– Auto kääntyi siinä mutkassa kahdelle pyörälle, mutta ei kaatunut. Moottorissa ei kuitenkaan ollut lainkaan esimerkiksi kierrosrajoitinta. Se levisi sitten siihen.

Tuosta hetkestä alkoi kuitenkin harrastus alkoi, joka jatkui monien muiden rallista innostuneiden tapaan pieniä kisoja kierrellen. Esimerkiksi elokuun 2009 F-Cupin kilpailun tulosliuskalta voi todeta, että kaksikko Pajunen ja Halttunen löi muun muassa Esapekka Lapin sekä Teemu Asunmaan.

Halttusen ja Pajusen rallitiet kuitenkin erkanivat, kun vauhtiaan väläyttänyt kuljettaja pyrki urallaan eteenpäin. Rinnalle tarvittiin siis lajin luonteen mukaisesti kokeneempia karttureita. Sellaisia myös löytyi, sillä esimerkiksi vuoden 2012 Pajunen ajoi SM-sarjassa ja Italian kansallisessa sarjassa yhdessä Toyotan nykyisen urheilutoimenjohtajan, huippukartturi Kaj Lindströmin kanssa.

Kun lapsuudenystävät ajoivat seuraavan kerran yhdessä, olivat osat vaihtuneet – aivan viimeisellä kerralla jopa kirjaimellisesti.

Ympyrä sulkeutui, kun toinen avautui

Vuoden 2015 Maxell-rallin osallistujalista näytti erikoiselta. Kilpailijapari numeroltaan 30 on tuttu Pajunen ja Halttunen. Tosin tällä kertaa nimet olivat jostain syystä toisin päin.

Halttunen oli juuri palannut Historic-kilpailusta Korsikalta. Viisipäiväisen rutistuksen piti olla rallikauden huipennus, jonka jälkeen olisi aika tehdä vähän muutakin.

– Listaa ihmetellessä kesti todella pitkään tajuta, että mistä on kyse, Halttunen hymähtää.

Vuoden lopulla 30 vuotta täyttävä Halttunen ymmärsi viimein, että hän pääsisi kavereidensa ilmoittamana ajamaan ensimmäisen, ja yhä edelleen myös ainoan, rallinsa kuljettajana. Hanskat käteen, yksi päivä testiä ja suoraan pimeään eli nuoteitta ajettavaan ralliin.

– Pelottihan se aika rankasti, mutta oli se samalla paras syntymäpäivälahja, jonka olen elämässäni saanut.

Samalla sulkeutui Halttusen ja Pajusen yhteinen ralliympyrä. Pajunen oli ajanut edellisenä vuonna viimeisen aktiivisen rallikautensa Italian mestaruussarjassa juuri Halttusen kanssa. Kartturi oli tällä kertaa se, joka oli menossa urallaan eteenpäin, sillä Halttunen siirtyi seuraavaksi vuodeksi Teemu Asunmaan rinnalle.

Uuden parivaljakon ajatukset kohtasivat välittömästi. Kolmen vuoden aikana Asunmaa ja Halttunen juhlivat ensin kahdesti SM2-luokan kokonaisvoittoa. Yhteistyö huipentui SM-kultaan vuonna 2017.

– Meillä molemmilla oli samanlainen halu kehittyä. Ne olivat hyviä vuosia. Teemulle olen kiitollinen, sillä ilman sitä aikaa ja tukea en olisi nykyisessä pisteessä.

Teemu Asunmaa on voittanut kolme rallin Suomen mestaruutta ja tavoittelee nyt neljättä.
Halttunen ja Asunmaa juhlivat Rovaniemen SM-rallin voittoa vuonna 2017.Hannu Rainamo /AKK

Aiemmin Halttunen oli rakentanut arkensa niin, että rallia olisi mahdollista harrastaa töiden ohessa. Harrastaminen säilytti kosketuspinnan lapsuuden unelmaan, ralliammattilaisuuteen, mutta vain etäisesti. Unelma kun voisi tulla lähelle vain siihen sitoutumalla. Hydrauliikkayrittäjällä olikin edessään iso valinta turvallisen tulevaisuuden ja täydellisen tietämättömyyden välillä.

– 2017 olin päättänyt, että jos rallikortti ei tästä tosissaan käänny, sitten keskityn täysin muihin hommiin. En tiedä oliko se sitten kohtaloa, kun samana vuonna realisoitui koko Kalle-kuvio.

Tärisevät kädet

Kädet tärisevät, eikä ajamisesta tule mitään. Auto on pakko pysäköidä tien sivuun. Syy tärinälle on kuitenkin positiivinen. Itse asiassa se ei voisi juuri olla parempi.

Halttunen on keskeyttänyt paluumatkansa Rovanperien luota. Vallitsevaa tunnetta on vaikea kuvata tai sisäistää. Adrenaliinimyrsky ryöpsähtelee pitkin kehoa.

– Voisi kuvitella, että ehkä lottovoittajasta saattaisi tuntua samalta, Halttunen muistelee.

Teini-ikäinen Kalle Rovanperä tarvitsi uuden kartanlukijan, mutta tähtiin ei ollut kirjoitettu, että viereinen jakkara olisi Jonne Halttusen.

Oma-aloitteisuutta ja sattumaa, määrätietoista työtä ja oikea-aikaisuutta – unelmien toteutuminen on harvoin vain omissa käsissä, mutta toisaalta juuri niillä käsillä on tilaisuuteen tartuttava.

– Keski-Suomessa ei silloin ollut hirveästi homman tosissaan ottaneita karttureita, jotka olisivat sopivassa iässä tai perhetilanteessa. Minulle vinkattiin, että Kallen suuntaan kannattaisi olla yhteydessä.

Huhtikuussa 2017 nuori Rovanperä tarvitsikin kartanlukijaa rengasvalmistaja Pirellin testeihin Rovaniemelle. Tiedossa oli, että pojan nykyinen, ja isä-Harrin pitkäaikainen, kartturi Risto Pietiläinen ei enää vuosikausia nuorukaisen vieressä istuisi.

Kesällä Halttusella olikin sopimustarjous edessään. Ei tosin Rovanperältä, vaan edellisenä vuonna Tulevaisuuden tähti -kilpailun voittaneelta Juuso Nordgreniltä. Tähän ei Halttunen voinut vain tarttua, sillä tilanne Rovanperän suuntaan oli yhä avoin.

– Muistan kun olin Teemun kanssa tulossa yhdestä rallista pois, niin manasin, että mitä tässä oikein teen. Teemu sanoi, että laita Kallelle viestiä siitä, mikä tilanne on.

Halttunen teki työtä käskettyä. Seuraavalla viikolla hän löi kättä päälle isän ja pojan kanssa.

– Sovimme Harrin ja Kallen kanssa muutamasta rallista, jonka jälkeen tehtäisiin päätös jatkosta. Siinä paluumatkalla tajusin, että lapsuuden haave taitaa olla toteutumassa, jos en vain mokaa mitään. En varmasti ikinä unohda sitä tunnetta.

Jonne Halttunen ja Kalle Rovanperä
Halttunen ja Rovanperä aloittivat yhteistyönsä vuoden 2017 loppupuolella. Tässä kaksikko kuvattuna Mikkelin SM-rallin alla talvella 2018.Niklas Gabrielsson/Yle

Urakka alkaa

Australialaisella tietyömaalla tapahtuu. Tätä menoa ihmettelevät yhteisen uransa toisen MM-rallin nuotituksesta taukoa pitävät suomalaiset.

– Siinä taidetaan tehdä urakalla hommia, kartturi tuumii.

Hetken on hiljaista, kunnes kuljettaja vierestä tokaisee.

– Mikä muuten on “urakka”?

Viaton kysymys työsopimusmuodosta muistutti siitä, että kaksikosta nuorempi on todellakin nuori, tarkemmin sanottuna 17-vuotias. Kysymys herätti todellisuuteen, joka suurimman osan ajasta oli hämärtynyt, olihan kuljettaja harvinaisen kypsä ikäisekseen.

Ralliammattilaisuus on ammattina liki yhtä harvinainen, mutta Rovanperä ja Halttuselle se oli vuoden 2017 lopulla uutta arkea, ensimmäistä kertaa molempien elämässä. Yhteistyö oli alkanut melkoisella urakoinnilla. Rovanperän nuotit nimittäin tehtiin alusta alkaen uusiksi.

– Olin hahmotellut ne valmiiksi ennen Australiaa ajettua Walesin MM-rallia. Se ei mennyt aivan putkeen, mikä oli lopulta ihan hyvä asia. Kalle sanoi paluumatkalla lentokoneessa, että näytähän miten näitä muutetaan.

Tuosta hetkestä alkoi nuottien opettelu ja sisäistäminen. Rovanperä oli aiemmin ajanut vauhtinuotilla, millä kuvattiin nopeutta, jolla mutkaan ajetaan – ei sitä, kuinka tiukka itse mutka on.

– Kallella oli jo olemassa valtava ajotaito sekä sisäinen vahvuus kilpailutilanteissa. Nuotit tehtiin kuitenkin täysin uusiksi, joten niitä oli harjoiteltava osin kantapään kautta, Halttunen kertoo.

Tai katon kautta, kuten rallissa on usein tapana. Argentiinan MM-rallissa huhtikuussa 2018 nuotteihin oli lipsahtanut uuden ja vanhan kielen risteytystä, joka johti Rovanperän ja Halttusen uran pahimpaan ulosajoon.

Hurjasta tärskystä kului vain muutama kuukausi, kun kilpailijapari jätti ikimuistoisen jälkensä suomalaiseen rallihistoriaan.

Pettynyt "kansallissankari"

Ihmistuntemuksesta on hyötyä myös kartanlukijalle. Työtä toki tehdään yhdessä, mutta lopulta aina kuljettajan hyväksi. Kuski on esiintyvä taiteilija, jota kartturi avustaa.

Kummoistakaan ihmistuntemusta ei tarvittu parin vuoden takaisessa Jyväskylän MM-rallissa. Halttunen tiesi, että nuorta Rovanperää syötiin nyt syvältä. Luokkapohjien nakuttaminen oli vaihtunut tahtomatta Timo Mäkisen imitointiin lauantaipäivän päättäneellä Pihlajakosken erikoiskokeella.

Kuin Mäkisen Ministä aikoinaan, oli Skoda Fabian konepelti oli noussut kolhujen seurauksena pystyyn kesken ajon.

Kalle Rovanperä
Suomalainen ralliyleisö otti Rovanperän omakseen viimeistään tämän hetken jälkeen.Tomi Hänninen

– Se oli Kallelle kova paikka, kun kyseessä oli ensimmäinen kotiralli ja tietynlainen virstanpylväs uralla. Ajamallahan Kalle olisi voittanut kisan ihan mennen tullen, kartturi sanoo.

Siirtymästä takaisin Paviljongin huoltoon oli tulossa pitkä. Sitä se olikin, mutta samalla myös unohtumaton. Maantien varrella oli nimittäin massoittain ihmisiä hurraamassa nimenomaan Rovanperälle.

Halttunen toki tiesi, että ihmisillä oli tapana kerääntyä seuraamaan autoja myös siirtymillä, olihan hän itsekin traditioon lapsena osallistunut. Tällä kertaa näky oli kuitenkin poikkeuksellinen, sillä kaikki halusivat nähdä vilauksen konepelti pystyssä erikoiskokeen taittaneesta ihmepojasta.

– Sanoin Kallelle, että ymmärrätkö olevasi tietynlainen kansallissankari? Tämä ei nimittäin ole yhtään normaalia.

Rovanperää ei huomio tuossa hetkessä liikuttanut, mutta jälkikäteen tilanne on jäänyt unohtumattomaksi osaksi kaksikon yhteistä kokemuspankkia. Pankki on täydentynyt myös rallien ulkopuolella, mikä ei aina ole tavallista satoja yhteisiä päiviä vuodessa vaativassa työsuhteessa, josta molemmat tarvitsevat myös etäisyyttä.

Rovanperän ja Halttusen kohdalla kemiat ovat kuitenkin kohdanneet, mitä on edesauttanut keskinäinen kunnioitus.

– Kallen kanssa töiden tekeminen on helpompaa kuin kenenkään kanssa aiemmin. Hän on niin helppo persoona. Hän ei stressaile turhista, vaan niistä aiheista, joista on sitten aihettakin stressata.

Halttunen arvostaa Rovanperässä myös määrätietoisuutta. Kuljettaja kun haluaa tietää välittömästi, miten hän voi suoritustaan parantaa.

– Kalle voi turhautuakin siitä, kun syy ei ole heti tiedossa, mutta se turhautuminen ei koskaan näy pätkillä. Kyky nollata asiat tuolla tavalla, se on taito.

Juuri siksi Rovanperä oli jo viime vuonna kypsä tekemään sen, mitä häneltä suuri yleisö odotti. Monien silmissä kausi WRC2 Pro-luokassa pitikin päättää mestaruuteen, vaikka nuorukainen vasta keräsi kokemusta kisoista. Kuljettaja näytti kuuluvansa korkeammalle tasolle.

Tuota valmiutta kuvasi parhaiten yksi kilpailu, joka osui kauden puolivälin tienoille. Rovanperällä ja Halttusella oli tuolloin edessään erityisen erityinen koitos, kotikilpailu.

Halttunen
Rovanperän lisäksi myös Halttunen opetteli ralliammattilaisuuden alkeet Skodan leivissä.Tomi Hänninen

Kilpailu, jota ei pitänyt voida voittaa

Tätä kotikilpailua ei järjestetty Keski-Suomessa. Rovanperä ja Halttunen olivat kaukana kotoa, heidän autonsa taas ei. Kaksikko valmistautui Skodallaan kisaan, joka ei kuulunut MM-sarjaan, mutta oli silti tärkeä, monella tapaa jopa kauden tärkein.

Heinäkuinen Bohemia-ralli on yksi Tshekin rallisarjan kulmakivistä. Rovanperälle se tarkoitti tilaisuutta harjoitella asfalttiajamista ja valmistautua siten Suomen MM-rallin jälkeen ajettavaan Saksan osakilpailuun. Kisa oli kuitenkin kaukana leppoisasta harjoituksesta.

Taustaksi on ymmärrettävä, mikä merkitys Skodalla on Tshekissä. Mlada Boleslavin tehdas on jo itsessään pieni kaupunki, joka yksinään työllistää noin 15 000 ihmistä. Se on luonnollisesti myös rallitoimintaa pyörittävän Skoda Motorsportin päämaja.

Rovanperä oli jo tallin ykköstähti. Tiimin jäsenillä oli silti täysin selvä näkemys siitä, että näillä teillä, kotiteillä, ei kannata liikoja odottaa – etenkään ensiyrittämällä.

Ensimmäinen syy oli itse tiestössä ja olosuhteissa. Erikoiskokeet ovat täynnä tiukkoja mutkia kuluneella asfaltilla, jota on monin paikoin korjattu uudella. Pitoa on etenkin kokemattoman kuljettajan liki mahdotonta arvioida täydellisesti. Oman mausteensa ralliin toi sää, joka oli hetkittäin sateinen, toisinaan aurinkoinen.

Toinen ja tärkeämpi syy oli tshekkiläisessä tallitoverissa, Skodan pitkäaikaisessa keulakuvassa ja edelliskauden WRC2-mestarissa Jan Kopeckyssa. Tshekin kansallisessa sarjassa ei ollu kuljettajan kuljettajaa, joka olisi lyönyt konkarin ajamalla kymmeneen vuoteen.

– Tallin puolelta sanottiin suoraan, että jos tulette toiseksi, niin se on jo erittäin hyvä suoritus. Kopeckya ei kannata edes yrittää voittaa, Halttunen muistelee.

– Sehän sitten vain motivoi Kallea entisestään.

Rovanperä
Halttusen mielestä yksi Rovanperän suurimmista vahvuuksista on kyky sisäistää informaatiota paljon ja nopeasti.Tomi Hänninen

Halttuselle on jäänyt lähtemättömästi mieleen, kuinka Rovanperän halu näyttää ja voittaa konkretisoitui ajamisessa pikataival pikataipaleelta. Rovanperä voitti yli puolet 20 erikoiskokeesta, ja tallin väki oli aidosti häkeltynyt suomalaisen suorittamisesta.

– Joka paikkaan mentiin aivan täysillä, eikä jarrutuksiin jätetty mitään varaa. Kopecky ajoi ihan samalla tavalla. Sen näki myös ilmeestä, koska hän ei ollut järin iloinen.

– Pidämme häntä edelleen parhaana asfalttikuskilla, ainakin R5-autolla ajettaessa. Siksi voittaminen merkitsi todella paljon ja antoi itseluottamusta.

Ennen kaikkea voitto Kopcekysta tämän ja tallin kotipihalla näytti konkreettisesti sen, mikä merkitys ajetuilla testi- ja kilpailukilometreillä oli lopulta ollut.

– Voitto tuli puhtaasti sen työmäärän kautta, mitä Kalle oli valmis Skodalla tekemään. Siellä tehdyn työn tulos näkyy nyt Toyotalla. Hän kehittyi kokonaisvaltaisesti lyhyessä ajassa aivan valtavasti, Halttunen painottaa.

Kello kertoo kokemuksesta

Työ on Rovanperänkin kohdalla yhä pahasti kesken. Ralliautoilu on laji, jossa vain harjoittelemalla ei voi nousta mestariksi. Ajokilometreillä ei ole yksin väliä, jos niitä ole kertynyt oikeissa paikoissa eli MM-ralleissa.

Mikään ei koskaan korvaa sitä tietotaitoa, mikä yksittäisen mutkan, erikoiskokeen ja rallin ajaminen kerryttää. Juuri sen takia Colin McRae on yhä nuorin rallin maailmanmestaruuden voittanut kuljettaja. Edesmennyt skottilegenda voitti mestaruuden 27-vuotiaana kaudella 1995.

Rovanperä on jo MM-sarjan historian nuorin tehdaskuljettaja. Suomalainen on kehityksen jatkuessa huomattavasti McRaeta nuorempana valmis kamppailemaan mestaruudesta. Kypsyminen on kuitenkin vielä yhä vaiheessa.

Konkreettisena esimerkkinä vaiheessa olemisesta käy kuluvan kauden ensimmäinen ajopäivä eli torstainen ilta Monte Carlossa. Rovanperä jäi kuivalla asfaltilla ajetulla avauserikoiskokeella vain neljä sekuntia kisan voittaneesta Thierry Neuvillestä. Häkellyttävä suoritus uran ensimmäiseksi.

Seuraavalla pätkällä Neuville kuitenkin löi Rovanperän reilusti yli minuutilla. Toinen erikoiskoe oli klassista Montea Carloa, jossa jäisillä osuuksilla piti hetkittäin ajaa kävelyvauhtia. Vaihtelut olivat vieraita niin kuskille kuin kartturillekin.

Kalle Rovanperä
WRC autoon siirtyminen on tarkoittanut uuden opettelua niin kuljettajalle kuin kartturille. Kuvassa Rovanperä ja Halttunen vauhdissa Monte Carlon loskaisilla teillä.Massimo Bettiol / Getty Images

Rovanperä oli toki urallaan ajanut Montessa aiemmin R5-autolla, mutta suomalaisella ei ollut tietoa siitä, miten nuo kohdat selvitetään WRC:llä.

Kokemuksen puute itse autosta on näkynyt myös syheröisillä yleisöerikoiskokeilla. R5-autolla Rovanperä saattoi näillä pätkillä välillä lyödä WRC-kuskitkin, tänä vuonna tukkaan on voinut tulla sekunteja.

– Teknisten ja hitaiden paikkojen ajaminen on WRC:llä niin erilaista, Halttunen muistuttaa.

Rovanperä ei ole ainoa, jonka on opittava kokemastaan. Halttunen on aivan samassa tilanteessa. Kartturin on yhtä lailla ymmärrettävä, miten kovaa WRC-autolla voi tietyissä paikoissa ajaa. Nuotteja on luettava yhä rauhallisesti ja oikeita asioita painottaen, vaikka tempo on kovempi.

Nykyisissä WRC-autoissa kartturi ei ehdi edes vilkaisemaan maisemia. Vain keho kertoo kakkoskuskille sen, mikä kohta erikoiskokeesta on menossa.

– R5-autolla nuotin antaminen tuli selkärangasta, nyt sitä on taas kerättävä uudestaan kokemusta, jota saa oikeastaan vain kisatilanteissa.

Kuskin ja kartturin takamatka kokemuksessa on toisinaan mahdollista ottaa kiinni. Näin tapahtui helmikuussa Ruotsin MM-rallin päätöserikoiskokeella.

Aika, joka ei tuntunut miltään

Ruotsin MM-ralli oli tänä vuonna harvinaislaatuinen. Lumi hädin tuskin edes koristi maata, penkoista puhumattakaan. Kilpailu tiivistyi olosuhteiden vuoksi todelliseksi sprintiksi, eikä päätöspäivänäkään näin ollut enää ohjelmassa kuin yksi erikoiskoe, Likenäsin Power Stage.

Rovanperän ja Halttusen kohdalta ralli oli edennyt niin, että he olivat vain puolen sekunnin päässä kolmospaikasta ja tallitoverista, kuusinkertaisesta maailmanmestarista Sebastien Ogierista.

Kisa ei ollut silti sujunut täydellisesti. Rovanperä oli sammuttanut auton risteyksissä pariin kertaan, mikä oli maksanut sekunteja. Näkyvät virheet on kuitenkin helppo korjata. Enemmän ihmetystä olivatkin herättäneet kisan puolivälissä kellotetut pätkäajat. Tekeminen tuntui hyvältä, mutta kello vain kertoi, että jokin on pielessä.

– Kalle halusi heti selvittää ja analysoida tilanteen, sillä yrityksestä ajat eivät olleet kiinni, Halttunen sanoo.

Syvemmän analyysin aika oli lauantaisen päivän jälkeen. Rovanperä ja Halttunen istuivat alas tutkimaan sunnuntaisen erikoiskokeen vuoden takaisia vetoja. Tämän lisäksi he tutkivat tarkkaan järjestäjien kilpailijoille toimittamaa videoita, jossa näytettiin erikoiskokeen viimeisin kunto.

– Teimme strategian, jossa yhdistimme aiemman analyysin siitä, miksi olimme hävinneet rallin keskivaiheilla. Käänsimme tappion voitoksi, kun tiesimme jo millä osuuksilla kannattaa hyökätä ja millä taas ei, kartturi kuvailee.

Lopulta langat ovat aina kuskin käsissä. Rovanperä toteutti valitsemaansa strategiaa säntillisesti. Erikoiskokeen alku ajettiin teknisellä rallicrossradalla, jonka sorapinnalla oli järkevämpää ajaa rauhassa, renkaita säästellen. Tien pinta ja profiili muuttuivat jäisellä sekä kovavauhtisella loppuosalla, johon Rovanperä myös säästi hyökkäyksensä.

Erikoiskoe päättyi pitkälle viimeiselle suoralle. Katsojille kello kertoi jo ällistyttävästä vauhdista. Konttorissa Rovanperä ja Halttunen taas olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että ajo tuskin riittää Ogierille.

– Ei siitä vain heti jäänyt fiilistä, että nyt tulee ekat pohjat WRC:llä. Tulos oli parempi, kun osasimme odottaa.

Rovanperän aika oli neljä sekuntia kaikkia muita nopeampi. Ero syntyi käytännössä kokonaan 23 kilometrin erikoiskokeen jälkimmäisellä puolikkaalla. Yksinkertaistettuna Rovanperä ajoi piti kaasun pohjassa paikoissa, jossa muut hieman epäröivät. Pienet erot kertautuivat suuriksi, kiitos valtavien nopeuksien.

Halttunen
Jonne Halttunen pääsi Ruotsissa kaatamaan kuohujuomaa kisan voittaneen Elfyn Evansin kartturi Scott Martinin päälle. Lehtikuva

Syy häikäisevään suoritukseen oli pitkälti valmistautumisessa, joka mahdollisti potentiaalin ulosmittaamisen.

– Kalle oli opiskellut pätkän tosi hyvin. Silloin kun hän ymmärtää tien, sen mitä siellä on tulossa, ja luotto autoon on kunnossa, niin hän kyllä uskaltaa laskemaan sillä kaiken, minkä vain pääsee, Halttunen muistuttaa.

Yksi pätkä osoittikin kaikille kilpakumppaneille sen, että vauhtinsa puolesta Rovanperä voisi voittaa maailmanmestaruuden vaikka heti. Aika on kuitenkin vielä kollegoiden puolella, koska vain kokemus, tieto tulevasta, mahdollistaa vastaavat suoritukset erikoiskokeesta ja rallista toiseen.

Kilpakumppaneiden harmiksi Rovanperä on jo osoittanut pystyvänsä omaksumaan uutta tietoa hämmentävän nopeasti.

Tässä kehitystahdissa on myös kartanlukijan pysyttävä mukana.

Paljon muutakin kuin torkkukuski

Kuinka monet liikennevalot tämän kaupungin päätien varrella on? Miten paljon liikennettä tuolla tieosuudella on iltapäivisin? Ovatko liittymän tietyöt valmistumassa vai alkamassa?

Nämä ja tukku monia monia muita asioita saattaa pyöriä Sebastien Ogierin kartanlukijan Julien Ingrassian mielessä MM-rallia edeltävällä viikolla. Hän ei kuitenkaan tuijottele tiekirjoja tai karttaohjelmia kotona, vaan on paikan päällä. Kenties juuri sillä seisakkeella, jossa kaksikko vaihtaa viikon päästä renkaat perjantaisen lenkin keskimmäisen erikoiskokeen jälkeen. Hän on jännitysromaanin vakooja, joka petaa seuraavaa siirtoaan seuraamalla kohdettaan.

Ingrassia ei ole vapaamatkustaja, vaan kuudessa maailmanmestaruudessa on jokaisessa myös kartanlukijan kädenjälki. Ingrassia haluaa tuntea jokaisen rallin reitin ja aikataulun järjestäjiäkin paremmin.

Erikoiskokeiden opettelu ja strategia ovat kuljettajan, koko muu ralli taas kartanlukijan käsissä. Esimerkiksi mestarikartturi Ingrassian seuraaminen on muuttanut myös Halttusen suhtautumista siihen, mitä MM-ralleihin valmistautuminen merkitsee.

Sebastien Ogier
Sebastien Ogier ja Julien Ingrassia pääsivät juhlimaan ensimmäistä voittoaan Toyotalla toistaiseksi viimeisessä MM-rallissa Meksikossa. Ingrassia on ollut Ogierin luottomies tämän uran alusta alkaen.Getty Images

– Kyllä tässä edelleen poikasia ollaan. Ei sitä oikein tiennyt, ennen kuin MM-sarjaan pääsi, kuinka paljon siellä oikeasti tehdään töitä. Niitä on paiskittava koko ajan, ja samalla opittava paremmilta, Halttunen korostaa.

– Ingrassiaa arvostan todella paljon. Pidän häntä ehkä parhaimpana nykykartturina. Yritän kysellä häneltä tosi paljon ja kaikesta. Kokeneemmilta kavereilta voi ja pitää oppia paljon.

Halttusella kilpailuun valmistautuminen vie nykyään noin viisi päivää. Työläin homma on nuottien kopioimisessa, joka vaatii ainakin kymmenen aktiivista työtuntia. Putkeen ei urakkaa voi suorittaa, sillä yksikin pieni virhe voi tarkoittaa maastossa ulosajoa.

Erikoiskokeiden aikana kartanlukijalla on nuottien lukemisen lisäksi myös toinen vastuualue. Rengasrikon sattuessa on Halttusen tehtävänä päättää, kannattaako hajonnut rengas vaihtaa vai ei. Kartturin on välittömästi hahmotettava se, kuinka paljon pätkää on jäljellä ja millainen se on profiililtaan.

– Valintaan vaikuttaa myös se, onko seuraavaksi vuorossa huolto vai lyhyt siirtymä seuraavalle erikoiskokeelle, Halttunen taustoittaa.

Pidemmät siirtymät ovat yleensä Rovanperän ja Halttusen autokunnassa tarkoittaneet niitä kuljettajan nokosia. Kuinka monta kilometriä Halttunen on ajanut tänä vuonna uudella työvälineellä, Toyota Yaris WRC:llä?

– Nolla. Pitäisi ensin vähän päästä treenaamaan ennen kuin sillä uskaltaa ajaa, hän naurahtaa.

– Kalle olisi halunnut, että ajan Montessa yhden pidemmän siirtymän Gapista Monacoon. Itse en ollut kovin innoissaan asiasta. Onneksi Tommi (tallipäällikkö Mäkinen) oli ajatuksesta innoissaan ihan yhtä vähän. Kalle sai itse ajaa sen nelituntisen.

Kuski olisi mielellään ottanut torkut. Se kun hänelle olisi luonnollista.

– Kalle on ihminen, joka elää adrenaliinista. Mitä enemmän tapahtuu, niin sen parempi se on. Hän paranee paineen alla. Pitkien siirtymien ajaminen hissun kissun on niin tylsää hommaa, ei hän saa siitä mitään.

– Se pätee kaikkeen asiaan, mitä hän tekee. On tosi vaikeaa nähdä Kalle lukemassa kotona kirjaa tai nauttimassa kivasta kesäsäästä.

Kalle Rovanperän kaikkea tekemistä ohjaa halu olla maailman paras. Halttunen on päässyt hänen kanssaan kiinni lapsuuden unelmaansa, mutta ainoa tapa pitää siitä kiinni, on pyrkiä omalla alalla samaan kuin Rovanperä.

Kulunut sanonta kuuluu, että ralli on raakaa, mutta rehellistä. Sanaparsi on kuin luotu kuvaamaan kartanlukijan roolia.

– Voit olla maailman paras kartanlukija, mutta kuski on huono, niin et ole mitään. Toisaalta jos olet hyvä kartanlukija erinomaisen kuljettajan kanssa, niin yhtäkkiä sinut tunnistetaan. Kartturit tekevät aina varjoissa töitä, Halttunen muistuttaa.

Tai kun muut nukkuvat.

Lue myös:

MM-rallit vaihtuivat ajosimulaattoriin, mutta Teemu Suninen on silti kova kilpailija – "Vaikka se on tietokonepeli, haluan aina voittaa"

"Et saa isi enää ikinä lähteä töihin" – kahden pienen lapsen isä Esapekka Lappi elää poikkeusoloissa elämänsä onnellisinta aikaa, vaikka työt loppuivat liekkimereen

Rallilegenda Ari Vatanen ei usko, että Suomen MM-rallia ajetaan elokuussa – varasuunnitelmakaan ei innosta :”Ei todellakaan sama asia”

Sebastian Lindholm hankki ensimmäisen ralliautonsa vanhemmilta saadulla lainalla ja ajoi kymmenien vuosien uran – ulosajo Grönholmin perästä Ouninpohjassa on jäänyt harmittamaan

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat