Suora

  • Urheiluruutu

"Pelkäsin kuolemaa ennen kuin oikein ymmärsin mitä elämä on" – sota muokkasi valmentajavelhoa, joka rakentaa nyt kansainvälistä uraa Suomessa

Sota on parasta mitä minulle on tapahtunut, Vanja Radic sanoo Yle Sportliv-sarjassa. Suomen käsipallomaajoukkuevalmentaja on ammentanut oppeja rankasta taustastaan kehittyäkseen ihmisenä ja valmentajana.

käsipallo
Vanja Radic pelkäsi kuolemaa jo ennen kuin oppi elämään - sodan muovaama valmentaja rakentaa nyt kansainvälistä uraa Suomessa
Vanja Radic pelkäsi kuolemaa jo ennen kuin oppi elämään - sodan muovaama valmentaja rakentaa nyt kansainvälistä uraa Suomessa

Kun Vanja Radic valmentaa nuoria käsipallomaalivahteja ensimmäistä kertaa, hän kysyy heiltä, mikä on maalivahdin tärkein ominaisuus.

– Rakastan miten heidän aivonsa toimivat. He voivat vastata: “pallon torjuminen, nopeus, sijoittuminen, vahvuus” ja niin edelleen.

– Oikea vastaus on: hymy.

Vanja Radic on käynyt läpi rankan koulun. Hän kasvoi sodan keskellä ja näki kuinka täysin aseistettu 14-vuotias isoveli joutui puolustamaan kotitaloa. Nyt hän opastaa maalivahteja ja valmentajia 14:ssä maassa, muun muassa Suomen miesten maajoukkueessa.

Radicin valmennus- ja elämänfilosofian mukaan pelaajien tulee tuntea itsensä onnellisiksi ja turvallisiksi, sekä vapaiksi ilmaisemaan itseään ja tekemään virheitä. Ilman virheitä ei opi mitään uutta.

– Monet suomalaisvahdit ovat tulleet kiittämään minua siitä, että olen uskonut heihin niin paljon, että heillä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin luottaa itseensä. On todella inspiroivaa kuulla sellaista.

Vanja Radic på handbollslandslagets träningar.
Vanja Radic kasvoi sodan keskellä.Mikael Oivo / Yle

– Se, että pystyy vaikuttamaan positiivisesti jonkun elämään – että pystyy käsipallon kautta koskettamaan heidän elämäänsä tavalla joka vaikuttaa ihan kaikkeen – on minusta uskomattoman hienoa.

Lapsuus ruumiiden ja räjähtäneiden talojen keskellä

Vanja oli yhdeksänvuotias, kun Bosnian sota syttyi vuonna 1992. Yli kolme vuotta kestänyt sota vaati noin sadantuhannen ihmisen hengen.

– Pelkäsin kuolemaa jo ennen kuin oikein ymmärsin mitä elämä on, nyt 36-vuotias Radic sanoo Ylen Sportliv-sarjassa.

Hän ja mietti päivittäin selviäisikö hän sekä hänen perheensä hengissä.

– Joka puolella oli ammuskelua ja räjähdyksiä. Näin ruumiita ja pommitettuja taloja, ja pelkäsin koko ajan.

Hänen kotikaupunki Prijedor Bosnian pohjoisosissa ei kuulunut sodan pahimmin runtelemiin. Sota oli kuitenkin vahvasti läsnä kaupungissa, joka vallattiin moneen otteeseen.

– Meillä ei ollut sähköä, toimivaa vesijärjestelmää, rahaa, eikä isää kotona. Hänen piti olla kaikkien muiden miesten tavoin rintamalla.

Vanja Radic och målvakten Mikael Mäkelä på handbollslandslagets träningar.
Vanja Radicin elämänasenne on positiivinen.Mikael Oivo / Yle

Radicin positiivinen elämänasenne koskee myös hänen suhtautumistaan rankkaan lapsuuteensa.

– Se voi vaikuttaa rankalta, mutta minä haluan nähdä sen niin, että minulla oli kaksi uskomatonta esikuvaa äidissäni, joka oli yksin meidän kanssa, sekä minua viisi vuotta vanhemmassa isoveljessäni.

– Hän oli 14-vuotias, täysin aseistettu, ja hänen odotettiin puolustavan taloamme. Se oli aivan älytöntä.

"Sota on parasta mitä minulle on tapahtunut"

Sodan loppuvaiheessa, tilanteen ollessa pahimmillaan Prijedorissa, Radic lähetettiin kotoa turvaan Belgradiin, Serbiaan. 12-vuotias Vanja oli ainoana perheenjäsenenä maanpaossa puoli vuotta.

Hänen pahimmat pelkonsa eivät käyneet toteen. Kukaan perheestä ei saanut surmaansa.

Sodan julmat kokemukset jättivät kuitenkin jälkensä kaikkiin.

– Ihmiset, jotka olivat aiemmin olleet parhaita ystäviä, olivat yhtäkkiä olleet eri leireissä ampumassa toisiaan, ilman että he oikein ymmärsivät miksi. Kaikki eivät tähän pystyneet, ja he joutuivat sen sijaan ongelmiin omiensa kanssa.

Vanja Radic på handbollslandslagets träningar.
Vanja Radic pystyy tänä päivänä suhtautumaan lapsuutensa traumoihin hätkähdyttävällä tavalla.Mikael Oivo / Yle

Sota jätti jälkensä myös Radiciin. Hän on kuitenkin käsitellyt lapsuutensa traumat niin syvällisesti, että pystyy tänä päivänä suhtautumaan niihin hätkähdyttävällä tavalla.

– Sota on parasta mitä minulle on tapahtunut. Kaikkien kauheuksien takia olen oppinut asioita elämästä, joita en koskaan muuten olisi oppinut.

– Olen oppinut näkemään jotain hyvää kaikessa, enkä ota stressiä pienistä asioista.

Läpi aikuisen elämänsä hän on ammentanut voimaa sodan opeista – ja luonut Suomesta käsin kansainvälisen valmentajauran.

Hieno käsipalloura myöhäisestä aloituksesta huolimatta

Sodan loputtua Vanja Radic sai mahdollisuuden kokeilla käsipalloa 14-vuotiaana. Koulujen välisessä turnauksessa hänen koulunsa joukkue tarvitsi äkillisesti maalivahtia. Radic oli ainoa vapaaehtoinen.

– Pärjäsin ilmeisesti hyvin. Turnauksen jälkeen minut kutsuttiin mukaan paikalliseen seuraan.

Radicista kehittyi yksi maan parhaista juniorimaalivahdeista. 21-vuotiaana hän muutti Kroatiaan. Lapsuuden suosikkijoukkueen, Lokomotiva Zagrebin riveissä, hän voitti maan mestaruuden ja pääsi pelaamaan Euroopan cupia.

Hän oli vuonna 2011 uransa huipulla, kunnes päätti yllättäen lopettaa.

– Olin kyllästynyt ammattilaiselämään, ja siihen, että joku muu päättää vapaa-ajastani.

"Juhannus, sauna, kesämökki, koko elämys... Se oli minulle suuri henkinen kokemus"

Kesällä 2011 Radic päätti matkustaa ympäri Eurooppaa ensimmäistä kertaa elämässään. Sen teki mahdolliseksi Bosnian kansalaisille edellisenä vuonna myönnetty viisumivapaus.

Yksi matkustuskohteista oli Suomi, hänen tutustuttua muutamaan suomalaiseen opiskelijaan Bosniassa. Hän saapui päivää ennen juhannusaattoa ja viihtyi täällä kolme viikkoa.

Sinä aikana hän rakastui Suomeen.

– Juhannus, sauna, kesämökki, koko elämys... Se oli minulle suuri henkinen kokemus.

– Ihmiset ja heidän ajattelutapansa olivat todella erilaisia kuin kotimaassani. Kaikki täällä vaikutti täydelliseltä – lukuun ottamatta pimeyttä, mutta sen kanssa pystyn elämään.

Vanja Radic på handbollslandslagets träningar.
Vanja Radic rakastui heti Suomeen.Mikael Oivo / Yle

Pelaaja-agenttinsa suureksi hämmästykseksi hän ilmoitti, että uuden ammattilaisseuran etsintä ei ollut enää ajankohtaista. Radic oli päättänyt lopettaa uransa.

Hän palasi Bosniaan, pakkasi kamansa ja muutti pari viikkoa myöhemmin pysyvästi Suomeen.

Tässä vaiheessa hän ei edes tiennyt pelattiinko Suomessa käsipalloa.

Maalivahtivalmentaja Turussa

Radic etsi netistä tietoa suomalaisesta käsipallosta. Se ei osoittautunut helpoksi tehtäväksi englanniksi.

Lopulta hän sai tietää, että Suomessa ylipäätään on käsipallotoimintaa ja otti uudessa kotikaupungissaan Turussa yhteyttä paikalliseen ÅIFK-seuraan.

– Tunsin itseni todella tervetulleeksi. ÅIFK oli minulle paras mahdollinen perhe uudessa maassani.

"Tämä turvallisuuden tunne on jotain, mitä olen kaivannut todella pitkään"

Radic toimi alussa myös maalivahtina ÅIFK:n SM-sarjajoukkueessa, mutta valmentaminen alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Hän oli suorittanut ensimmäisen valmentajatutkintonsa nuorena, jo ennen siirtymistään Kroatiaan.

– Vuonna 2010, vuotta ennen ammattilaisurani päätöstä, minut kutsuttiin valmentamaan maalivahteja Bosnian juniorimaajoukkueessa.

– Se oli hieno kokemus, varsinkin kun itselläni ei ollut maalivahtivalmentajaa ennen ammattilaisuraani. Huomasin pystyväni auttamaan maalivahteja.

Hän ei vielä osannut aavistaa, että hän aloittaisi valmentamisen jo vuotta myöhemmin.

Carolina Pettersson och Vanja Radic, ÅIFK, 29.10.2015.
Vanja Radic toimi alussa myös maalivahtina ÅIFK:n SM-sarjajoukkueessaYle/Janne Isaksson

Radic kiintyi Suomeen yhä enemmän, varsinkin maan turvallisuuteen.

– Seurasimme muutaman joukkuekaverin kanssa ottelua hallilla, ja menimme ostamaan kahvia. He vain jättivät laukkunsa katsomoon, ja minä ihmettelin mitä oikein tapahtuu?

– Tulen maasta, jossa sinulta voidaan varastaa lompakko vaikka kantaisit laukkuasi, mutta tytöt sanoivat, että täällä laukun voi jättää huoletta jälkeensä.

Vanja ei voinut uskoa silmiänsä.

– Tämä turvallisuuden tunne on jotain, mitä olen kaivannut todella pitkään.

Uhmaa neuvoja ja tekee itselleen käsipallosta ammatin Suomessa

Ensimmäisinä vuosinaan Turussa Radic ei pystynyt elättämään itseään käsipallolla. Se ei kuuleman mukaan ollut mahdollista Suomessa.

Pelaamisen ja valmentamisen ohessa hän toimi hierojana. Samalla hän kehitti ideoita.

– Suunnittelin järjestäväni muutaman maalivahtileirin, ja katsovani mitä saan aikaan. Minulla ei ollut mitään ajatusta, että vien leirejä ulkomaille tai mitään sellaista. Yritin vain saada jotain aikaiseksi Suomessa.

Samaan aikaan Radic avasi nettisivut, joilla hän jakoi ilmaiseksi materiaalia maalivahtien valmentamisesta. Hän panosti kovaa itsensä kehittämiseen ja hankki valmennuslisenssin Ruotsissa.

Målvaktstränaren Vanja Radic på handbollslandslagets träningar.
Vanja Radic tekee yhteistyötä Suomen käsipalloliiton kanssa.Kristian Karlsson / YLE

Radic uhmasi niitä, jotka sanoivat hänelle, että Suomessa ei pysty elättämään itseään käsipallolla. Hän aloitti myös yhteistyön Suomen käsipalloliiton kanssa.

– Tiesin, että jos olen ahkera ja opin mahdollisimman paljon, pystyn auttamaan muita.

Lokakuussa 2015 hän järjesti ensimmäisen suuren kansainvälisen maalivahtileirinsä Tanskassa. Viime vuosien aikana hänen verkostonsa on kasvanut, ja tänä päivänä hän opettaa maalivahteja ja maalivahtivalmentajia 14:ssä eri maassa.

"Täällä olet aina turvassa"

Yhteistyö Suomen käsipalloliiton kanssa on johtanut siihen, että Radic työskentelee liiton kaikkien maajoukkueiden maalivahtien kanssa.

– Samalla työpanoksella en olisi koskaan yltänyt vastaaviin tuloksiin Bosniassa. Siellä ei saisi samanlaista mahdollisuutta ilmaista itseään.

– Se oli yksi suurimmista syistä sille, miksi halusin lähteä Bosniasta. Käsipallo oli lähes ainoa valo tunnelin päässä. Jos olisin jäänyt Bosniaan, eläisin todella ankeaa elämää.

Sodasta on kulunut kohta 25 vuotta, mutta Vanja Radic ei ole palaamassa Bosniaan.

– Elämä Suomessa on täydellistä! Välillä minun on vaikea ymmärtää, että niin monet ihmiset kamppailevat täällä masennuksen kanssa. Täällä olet aina turvassa.

Mikael Oivo

Lue myös:

Kun suoli vuotaa verta, liikunta helpottaa ultrajuoksija Michaela Lindströmin arkea: "Olen päättänyt elää niin normaalia elämää kuin mahdollista"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat