“Venäjän tankki” hurmasi, ärsytti ja ajoi Kari Heikkilän keskelle skandaalia Venäjän kiekkoliigassa — “Pesään ei mahdu kahta karhua”

Entinen huippukiekkoilija Andrei Kovalenko kertasi värikästä uraansa Yle Urheilun haastattelussa.

"Venäjän tankkina" tunnettu Andrei Kovalenko pelasi urallaan yli 600 NHL-ottelua. Kuva: Robert Laberge/Getty Images

“Burlak”, “Rambo”, “Kovy”...

Rakas lapsi sai vuosien varrella monta nimeä, mutta yksi 1990-luvun parhaista venäläishyökkääjistä Andrei Kovalenko tunnettiin värikkäällä urallaan ennen kaikkea “Venäjän tankkina”.

Kesäkuun alussa 50 vuotta täyttänyt Kovalenko pelasi urallaan yli 600 NHL-ottelua. Pelivuosien kirkkaimpiin saavutuksiin lukeutuvat vuoden 1992 olympiakulta, olympiahopea 1998 ja kaksi Venäjän mestaruutta vuosina 2002 ja 2003.

Tanakka laitahyökkääjä hurmasi kiekkokansaa uhrautuvalla asenteellaan ja taitotasollaan. Toisaalta omapäisen persoonan ympärillä riitti puheita kurittomuudesta ja rilluttelusta, mikä asetti Venäjän liigaan saapuneen Kari Heikkilän yhteen uransa vaikeimmista paikoista. Palataan siihen kuitenkin myöhemmin.

Vaikkei tie ollut tasaisimmasta päästä, viisikymppinen Kovalenko muistelee uraansa ylpeydellä.

— Pelasin ammattilaisena 20 vuotta. Jokainen voi laskea pokaalit, jotka saavutin tuona aikana. En muuttaisi urastani mitään, Kovalenko sanoo.

Tihonovin luottopelaaja

Menestystarinan siemenet kylvettiin 1970-luvun loppupuolella Volga-joen varrella Balakovossa, kun seitsemänvuotias Kovalenko liittyi kaupungin jääkiekkojoukkueeseen.

Innokas juniori nautti kyvykkäiden neuvostovalmentajien opeista, mutta uran kannalta merkittävin kohtaaminen tapahtui armeijavuosina, kun Kovalenko värvättiin moskovalaisen suurseuran TsSKAn riveihin.

TsSKAa valmensi tuolloin neuvostokiekon legenda Viktor Vasiljevitsh Tihonov.

— Viktor Vasiljevitshilla oli valtava vaikutus, että jääkiekosta tuli niin iso osa elämääni. Hän näki potentiaalini ja antoi minulle mahdollisuuden pelata. Hänen ansiostaan minusta tuli sellainen kuin olen, Kovalenko sanoo.

Tihonov valitsi parikymppisen Kovalenkon myös vuoden 1992 olympiajoukkueeseen. Tihonovin ja Vladimir Jursinovin luotsaama ryhmä lähti Albertvillen kisoihin poliittisesti kaoottisessa tilanteessa.

Viktor Tihonovin luotsaama Itsenäisten valtioiden yhteisö juhli olympiakultaa Albertvillen kisoissa 1992. Loppuottelussa kaatui Kanada maalein 3—1. Kuva: Rick Stewart/Getty Images

Neuvostoliiton romahtaminen oli ajanut Venäjän epävarmaan ja hajanaiseen tilaan. Ranskan olympiajuhlaan matkasi ilman kansallistunnuksia esiintynyt joukkue nimeltä Itsenäisten valtioiden yhteisö.

Kovalenko ei nähnyt kuitenkaan muuta kuin edessään siintävän kiekkouran. Nuori hyökkääjä nautti mahdollisuudesta pelata Vjatsheslav Bykovin ja Andrei Homutovin kaltaisten suuruuksien rinnalla. Kokemuksen ja nuoruuden vankka yhdistelmä toi IVY:lle lopulta olympiakultaa.

— Muistan vieläkin finaalin loppusummerin ja sen riemun. Maamme oli silloin muutostilassa, mutta urheilijoihin se ei oikeastaan vaikuttanut. Menimme jäälle edustamaan kotimaatamme, läheisiämme ja itseämme.

"Unilääkettä oluttuoppiin"

Taitavan hyökkääjän otteet huomattiin myös rapakon takana, mutta rakasta TsSKAa ei ollut helppo jättää. Kovalenko ja entinen maajoukkuepelaaja Valeri Kamenski ovat kertoneet vuosien varrella tarinaa, miten nuori Kovalenko yritettiin värvätä Pohjois-Amerikkaan kyseenalaisin keinoin.

— Vuonna 1991 pelasimme TsSKAn kanssa Vancouverissa. Eräs agentti maanitteli minua tekemään jo tuolloin sopimuksen Quebec Nordiquesin kanssa. Hän ripotteli olueeni unilääkettä viettäessämme iltaa. Missasin joukkeemme lennon New Yorkiin, josta meidän piti palata Moskovaan. Ehdin kuitenkin seuraavana päivänä joukkueeni luo, Kovalenko kertoo.

Kovalenkon (kesk.) NHL-ura alkoi Quebec Nordiquesissa vuonna 1992. Kuva: Denis Brodeur/Getty Images

Hyökkääjä palasi TsSKAn kanssa Moskovaan, mutta puolentoista vuoden päästä oli aika lähteä Quebecin riveihin. Isänmaallinen Tihonov ei ratkaisusta ilahtunut.

— Sanoin, että lähden joka tapauksessa, olihan kyseessä minun urani ja tulevaisuuteni. Viktor Vasiljevitsh loukkaantui vähän, mutta ymmärsi päätökseni myöhemmin.

Huippukiekkoa ja bisnestä

Alkuvuodet maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa olivat venäläiselle keltanokalle opettavaista aikaa. Kovalenko ymmärsi, että Pohjois-Amerikan huippusarja oli paitsi loistavaa kiekkoviihdettä myös kylmää bisnestä.

Vuonna 1995 Denveriin muuttaneesta Quebec Nordiquesista tuli Colorado Avalanche. Menestystä hamuava seurajohto iski silmänsä Montrealin huippuvahtiin Patrick Royhin, joka oli riitautunut Canadiensin päävalmentajan kanssa. Kovalenko sai lähteä vaihtokaupassa, mikä oli nuorelle pelaajalle kova isku.

Järkytyksestä toipuminen vei päiviä. Kovalenko ei voinut käsittää, että hänen kohtalostaan päätti joku muu kuin hän itse.

— Sittemmin ymmärsin, että pelaajien kauppaaminen oli normaali ilmiö NHL:ssä. Jopa Wayne Gretzkyn kaltainen legenda koki saman kohtalon, Kovalenko sanoo.

Colorado juhli Royn johdolla Stanley Cupia, mutta Kovalenko löysi Kanadassa elämälleen uuden suunnan. Ensimmäisestä avioliitostaan eronnut hyökkääjä tapasi Montrealissa nykyisen vaimonsa Olgan. Pari on ollut yhdessä lähes 25 vuotta.

— Olga on kaikkeni. Hän on lasteni äiti ja vaimoni. Hän on ainoa ihminen, johon voin luottaa.

Andrei Kovalenko suukotti Olga-vaimoaan vuonna 1998. Kuva: All Over Press

Aika Montrealissa jäi lyhyeksi. Kovalenko siirtyi syksyllä 1996 Edmontoniin. Uuttera työjuhta pelasi parhaimmillaan häikäisevästi, mutta katosi välillä kokonaan kuvasta.

Vuonna 1998 Kovalenko saavutti Naganossa uransa toisen olympiamitalin. Vladimir Jursinovin luotsaama Venäjän tähtijoukko eteni voitosta voittoon. Välierässä Suomea vastaan Kovalenko viimeisteli voitto-osumaksi jääneen 5—4-maalin.

— Minä en ollut sen ottelun sankari. Luulen, että suomalaisten uniin tulivat pitkään Pavel Bure ja hänen viisi osumaansa, Kovalenko nauraa.

Turnauksen kirkkain kruunu jäi kuitenkin saavuttamatta. Jaromir Jagrin johtama Tshekki päihitti Venäjän finaalissa 1—0.

— Se tappio oli vaikea hyväksyä, olihan meillä yksi Venäjän kaikkien aikojen parhaista joukkueista.

Kovalenkon peliotteet Edmonton Oilersissa vaihtelivat. Seurajohto syytti venäläispelaajaa kurittomuudesta. Kuva: Bruce Bennett Studios/Getty Images

Vielä suurempi pettymys oli edessä Pietarin MM-kisoissa 2000.

Isäntämaa keräsi turnaukseen nimekkäistä NHL-tähdistä koostuvan ryhmän, jolle kelpasi vain voitto. Kultajuhlien sijaan Pietarissa todistettiin tapahtumasarjaa, jota on sittemmin kutsuttu Venäjän jääkiekkohistorian sysimustaksi luvuksi.

Häviöt Yhdysvalloille, Sveitsille ja Valko-Venäjälle merkitsivät, että suuri ja mahtava jäi kotiturnauksessaan sijalle 11.

— Virheitä tekivät niin valmentajat kuin pelaajat. Turnaukseen tuli suuria tähtiä, mutta heidän yhdistämisensä toimivaksi joukkueeksi ei jostain syystä onnistunut. Joukkuepeliä ei käytännössä ollut, Kovalenko muistelee.

— Totta kai se teki kipeää. Minua hävetti kannattajiemme edessä. He uskoivat meihin ja toivoivat mestaruutta. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyytää anteeksi.

Karhujen erimielisyydet

Venäjän tankin NHL-ura alkoi vedellä 2000-luvun alussa viimeisiään. Edmontonissa otsikoihin nousivat Oilersin GM:n Glen Satherin väitteet Kovalenkon juhlimisvietistä. Kovalenkon itsensä mukaan kyseessä oli pikemminkin Satherin halu pilata venäläispelaajan maine muiden seurojen silmissä.

Joka tapauksessa kotimaa houkutteli. Kovalenko siirtyi vuonna 2001 Lokomotiv Jaroslavliin, jossa hän juhli Venäjän mestaruutta 2002 ja 2003. Hyökkääjä valittiin vuonna 2002 Venäjän liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi, mutta tittelit eivät painaneet enää vaakakupissa, kun Jaroslavlin päävalmentajaksi tuli vuonna 2004 suomalainen Kari Heikkilä.

Venäjän liigan tulokasvalmentaja saapui Jaroslavliin mielessään kirkas visio, jossa joukkue menestyisi nimenomaan yhteen hiileen puhaltavana ryhmänä. Heikkilän mukaan kävi nopeasti selväksi, ettei voimakastahtoinen, arvonsa tunteva ja välillä kaupungin yöelämään katoileva Kovalenko sopisi suunnitelmaan.

Heikkilä ilmoitti seurajohdolle, ettei Kovalenko mahtuisi edustusjoukkueeseen. Johtoporras päätti lopulta antaa päävalmentajalle tukensa.

Andrei Kovalenkon pehmeät kädet tulivat tutuiksi suomalaispelaajillekin. Kuvassa Kovalenko veivaa kiekon ohi Jussi Markkasen MM-välierän rangaistuslaukauskilpailussa 2002. Venäjä eteni MM-finaaliin, jossa se hävisi Slovakialle 3—4. Kuva: Jukka Rautio/All Over Press

Kiekkolegendan hyllytys tuli venäläisille kiekkopiireille järkytyksenä. Ratkaisun taustoja ruodittiin pitkään ja tunteella, eivätkä sympatiat olleet suomalaisen tulokasluotsin puolella.

— Andrei Kovalenko on voittanut Venäjälle olympiakultaa, MM-hopeaa ja Jaroslavlissa kaksi seuramestaruutta. Mitä te olette voittaneet Venäjällä herra Heikkilä? urheilulehti Sport Ekspress (siirryt toiseen palveluun) kirjoitti syyskuussa 2004.

Kovalenko sanoo, että kaksikko on tavannut sittemmin useaan otteeseen ja paiskannut kättä.

— Karilla oli näkemyksensä, millaisella pelillä ja millaisilla pelaajilla joukkuetta pitäisi kehittää. Minulla oli asiasta oma vahva mielipiteeni.

— Venäläisen sanonnan mukaan yhteen pesään ei mahdu kahta karhua. Me olimme ne karhut pukukopissa.

Kovalenko korostaa, että mennyt on mennyttä.

— Arvostan Karia ja hänen työtään. Olen kiitollinen, että hän teki niin paljon Jaroslavlin jääkiekon eteen.

Kiekkokaukalosta politiikkaan

Kovalenkon peliura päättyi Severstal Tsherepovetsin paidassa 2008. Samana vuonna alkoi hänen työnsä Itä-Euroopan kiekkoliigan KHL:n pelaajayhdistyksen johdossa.

Kovalenko on herättänyt pelaajayhdistyksessä yhtä ristiriitaisia tunteita kuin pelivuosinaan. Osa on kehunut entisen huippuhyökkääjän pitävän pelaajien puolia, osa on syyttänyt häntä korruptiosta ja häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta.

— Kritiikkiä tulee sitä enemmän mitä korkeammassa asemassa on. Olen jo tottunut kaiken maailman puheisiin, Jaroslavlissa asuva Kovalenko kuittaa.

Lue myös:

Jaroslavlin aluehallinnossa vaikuttava Kovalenko ei ole vältellyt elämässään myrskyjä. Seuraavaksi hän pyrkii valtapuolue Yhtenäisen Venäjän riveistä Venäjän valtiolliseen duumaan.

Politiikka mielletään itänaapurissa usein kieroutuneeksi peliksi, minkä Kovalenkokin tietää.

— Haluan oikeasti auttaa hyviä ihmisiä. Tavoitteenani on muun muassa parantaa Jaroslavlin urheilupuitteita ja helpottaa asukkaiden elämää. En halua kehittää vain jotain pientä kaupunginosaa vaan koko Jaroslavlin aluetta. Siksi yritän päästä duumaan.

Poliittisen uran ja KHL-kuvioiden lisäksi Kovalenko seuraa tarkalla silmällä poikiensa Nikolain ja Ivanin kiekkouraa. Nikolai Kovalenko, 20, pelaa KHL:ää Lokomotiv Jaroslavlissa.

— Hienoa, että poikani pelaavat jääkiekkoa. Minulle on kuitenkin tärkeintä, että heistä tulisi ihmisiä, jotka rakastavat ja kunnioittavat vanhempiaan, sukulaisiaan ja tulevia vaimojaan. Että he olisivat hyviä poikia, isiä ja ystäviä.

Lue myös: