Kun Venäjän pääsarjajoukkue FK Rostov kertoi torstaina kuuden pelaajansa sairastuneen koronavirukseen, moni oletti automaattisesti liigan siirtävän perjantaille merkityn Rostovin ja Sotshin välisen ottelun toiseen ajankohtaan.
Oikeuden ja kohtuuden nimissä niin olisi kuulunutkin tehdä. Venäjän jalkapallopäättäjien toimintaa vähänkin tuntevat kuitenkin tietävät, ettei maan ammattifutiksen arvoissa paina päällimmäisenä sen pahemmin oikeus kuin kohtuuskaan.
Tästäkin huolimatta Rostovin pakottaminen pelaamaan tilanteessa, jossa koko edustusjoukkue oli määrätty karanteeniin, oli yllätys jopa liigapomojen oikkuihin tottuneille kyynikoille.
Lopputulos Sotshin olympiastadionilla ei ollut kaunis. Sarjan alempaan keskikastiin kuuluva Sotshi käveli Rostovin hädässä kasaaman, pääosin alle 18-vuotiaista junioreista koostuvan kokoonpanon yli maalein 10–1.
Osa Sotshin pelaajista juhli junnuporukan maaliin iskettyjä osumia antaumuksella, mutta ottelua seuranneet pitkän linjan jalkapalloasiantuntijat eivät olleet yhtä innoissaan.
– Sotshin ja Rostovin ottelu oli Venäjän jalkapallon häpeäpilkku. Maamme pääsarjan imago on saanut valtavan kolhun, entinen huippuvalmentaja Valeri Gazzajev, 65, tiivisti tuntojaan Sport Ekspressille (siirryt toiseen palveluun).
Valmentajana muun muassa Uefa cupin ja neljä Venäjän mestaruutta voittanut luotsi osui vähemmän mairittelevassa arviossaan ytimeen.
Toisin kuin julkisuuteen on annettu ymmärtää, Venäjän liigalla oli kaikki mahdollisuudet ja valta siirtää ottelua. Päättäjillä ei ollut kuitenkaan tahtoa – tai mikä pahempaa uskallusta – tehdä kovaa mutta reilua ratkaisua. Kun Sotshi kieltäytyi tulemasta vastaan ja siirtämästä peliä, vastuuta pakoilleet liigapomot saivat mielestään oikeutuksen olla tekemättä mitään.
Tilastot kertovat omaa kieltään, millainen farssi perjantai-iltana nähtiin:
Laukaukset maalia kohti Sotshin liigajyrille 21–1.
Maalintekoyritykset 29–2.
Pallonhallinta 80%–20%.
Ottelun harvoihin valopilkkuihin kuului Rostovin maalivahti Denis Popov, joka pelasi monen joukkuekaverinsa tavoin ensimmäisen pääsarjaottelunsa. Ilman 17-vuotiaan veskarin top10-tason pelastuksia loppulukemat olisi voitu kirjoittaa muotoon 20–1.
Positiivista oli sekin, että tuomari Aleksei Suhoi päätti kidutuksen samalla sekunnilla, kun kellossa oli 90 minuuttia.
Viruspandemian pysäyttämä maailma on elänyt viime kuukausina poikkeuksellista ja monin tavoin haastavaa aikaa. Urheilupiireissä on kuultu kauniita puheenvuoroja solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden puolesta.
Perjantain farssi osoitti kuitenkin kristallinkirkkaasti, ettei solidaarisuutta mitata sanoissa. Lopulta vain teot ratkaisevat. Perjantaina ne jäivät olemattomiksi niin kentällä mutta etenkin sen ulkopuolella.
Lue myös:
