Suora

  • Digital Racing eSM 2020: finaali
  • Urheiluruutu
  • Jyväskylän e-rallitapahtuma
  • Urheiluruutu

Oikeassa kädessä sähköase ja vasemmassa ysimillinen – Vesa Artman on yleisurheilussa paljon nähnyt suomalainen, joka toivoo aina, ettei vaimo näe häntä tv:ssä

Toisen polven lähettäjäguru toivoo, että suomalaisesta yleisurheiluväestä löytyisi nuorta verta jatkamaan perinteitä.

yleisurheilu
Vesa Artman on toiminut lähettäjänä 40 vuoden ajan. Kuva on vuodelta 2012, jolloin starttipistoolina käytettiin vielä ruutiasetta. Vuodesta 2013 alkaen kovimmissa kisoissa Artmanin oikeassa kädessä on ollut sähköase, ja ruutiase on vaihtunut vasempaan käteen vilppilähtölaukauksen varalle.
Vesa Artman on toiminut lähettäjänä 40 vuoden ajan. Kuva on vuodelta 2012, jolloin starttipistoolina käytettiin vielä ruutiasetta. Vuodesta 2013 alkaen kovimmissa kisoissa Artmanin oikeassa kädessä on ollut sähköase, ja ruutiase on vaihtunut vasempaan käteen vilppilähtölaukauksen varalle.Lehtikuva / Martti Kainulainen

Yleisurheilun kotimainen GP-sarja jatkuu keskiviikkona Lahdessa. Suora lähetys TV2:ssa ja Areenassa klo 18.30 alkaen.

Tv-kamera kuvaa radalla selällään makaavaa pikajuoksijaa, jonka ympärillä parveilee toimitsijoita. Urheilijan pään viereen tuotu mikki välittää lähetykseen kerta toisensa jälkeen toistuvat neljä sanaa: I did not move eli suomeksi "en liikkunut".

Radalla loikoileva pikajuoksija on yhdysvaltalainen Jon Drummond. Hänet on juuri hylätty vuoden 2003 Pariisin MM-kisojen sadan metrin puolivälierissä. Kansainvälisen yleisurheiluliiton käyttämien laitteiden mukaan Drummond ja jamaikalainen Asafa Powell ovat ottaneet vilppilähdön. Molemmat liputetaan pois kilpailusta.

Drummond ei kuitenkaan tuomiota pureskelematta niele. Yhdysvaltalaiskiituri saa protestilleen hyväksyntää myös stadionin yleisöltä, joka ei Drummondin poistuttua radalta päästä muita kilpailijoita juoksemaan äänekkään buuauskonsertin takia.

Erä saadaan lopulta juostua lähes tunti aiottua myöhemmin.

– Se on oma lukunsa pikajuoksun historiassa. Aikamoinen tapaus, suomalainen pitkän linjan lähettäjä Vesa Artman kiteyttää 17 vuoden takaisen kalabaliikin.

Tämä tapaus ei unohdu. Jon Drummond protestoi hylkäystään jäämällä radalle makaamaan Pariisin MM-kisoissa 2003.
Tämä tapaus ei unohdu. Jon Drummond protestoi hylkäystään jäämällä radalle makaamaan Pariisin MM-kisoissa 2003.EPA / LOUISA GOULIAMAKI / ALL OVER PRESS

Jos tapausta pitäisi valita kommentoimaan yksi suomalainen, harva uskaltaisi väittää vastaan, etteikö Artman olisi oikea ihminen tehtävään.

Artman, 61, on yksi kuudesta Kansainvälisen yleisurheiluliiton World Athleticsin lähettäjäpaneelin jäsenestä, jolla on kokemusta starttipyssyn varresta muun muassa vuoden 2013 MM-finaalista. Siinä voiton vei muuan Usain Bolt.

Kun Bolt voitti Moskovassa 2013, hän reagoi Artmanin starttipistooliin 163 millisekuntia lähtölaukauksen jälkeen. Pikajuoksuissa on ollut jo 1930-luvulta käytössä sääntö, jossa urheilijan katsotaan ottaneen vilppilähdön, mikäli hänen reaktioaikansa starttipistooliin on ollut alle 100 millisekuntia eli 0,1 sekuntia.

Sääntö perustuu takavuosien tutkimuksiin ihmisen kyvystä reagoida ääniärsykkeeseen, mutta sen mittaamista kisatilanteissa on pystytty harjoittamaan edes jossain määrin uskottavasti vasta 1980-luvulta.

Vaikka useiden tutkimusten mukaan osa pikajuoksijoista pystyy reagoimaan starttipistooliin jopa 85–90 millisekunnissa, vanha sääntö on edelleen voimassa. Pariisissa 2003 Drummond reagoi lähtölaitteiden mukaan pistoolin pamaukseen 52 millisekunnissa, mutta hidastetun tv-kuvan perusteella hän lähti telineistä muun rintaman mukana.

– Nykyinen sääntö on seuraava: jos urheilija liikkuu alle 0,1 sekunnissa lähtölaukauksesta mutta jalka tai käsi ei irtoa telineistä, kyse ei ole vilppilähdöstä. Tällöin urheilijaa ei hylätä, vaan lähettäjä antaa hänelle keltaisen kortin. Kyse on ikään kuin käytösrangaistuksesta, Artman sanoo.

– Jos tämä sama sääntö olisi ollut voimassa vuonna 2003, Drummond olisi saanut keltaisen kortin eli henkilökohtaisen varoituksen. Hänen tapauksessaan lähtölaitteen rekisteröimä "vilppi" oli nykäisy tai heilahdus, Artman linjaa.

Vastaavanlainen tilanne nähtiin kesäkuun lopulla Espoon yleisurheilukisoissa, kun järjestäjät näyttivät pika-aituri Annimari Kortteelle punaista korttia illan toisessa sadan metrin aitakisassa.

Lähtölaitteen mukaan Korte reagoi paukkuun reilusti ennen sallittua rajaa, mutta aivan kuten Drummondin tapauksessa, Korte heilahti muttei lähtenyt. Lähtölaukauksen ampunut Artman tuomitsi Kortteelle aluksi punaisen kortin, mutta lähettäjä kumosi oman tuomionsa hetkeä myöhemmin.

Artman kertoo palauttaneensa pika-aiturit takaisin lähtöasemiin ampumalla toisen laukauksen, koska lähtölaitteisto antoi hänelle kuulokkeisiin äänisignaalin mahdollisesta vilppilähdöstä.

– Kun katsoin tilannetta uudelleen videolta, punainen kortti oli hätiköity päätös. Keltainen kortti oli kuitenkin oikea, koska telineissä tapahtui sinne kuulumatonta liikehdintää.

Laitteet vain apuvälineitä

Artman korostaa, ettei lähettäjien käytössä oleva tekniikka ole aukoton. Suomen tasokkaimmissa kilpailuissa lähettäjää avustavat lähtötelineiden anturit, jotka kertovat paitsi reaktioajan myös voimantuottokäyrän – ja paino sanalla avustavat.

Artmanin mukaan lähettäjän silmät ovat digitaalisen kehityksen keskelläkin usein jopa merkittävimmässä roolissa, sillä lähtölaitteet eivät reagoi esimerkiksi urheilijoiden sivuttaisheilumiseen.

– Faija kertoi vuosilta yks ja kaks, että kun kaksi hyvää pikajuoksijaa on esimerkiksi radoilla neljä ja viisi ja nelonen heilauttaa valmiit-asennossa kyynärpäätään, vitonen lähtee. Jos lähettäjä ei ole silloin hereillä, vitonen lentää ulos, vaikka nelonen on vilpin aiheuttaja. Tämä pätee tänäkin päivänä, Artman sanoo.

Lähettäjä Vesa Artman onnitteli kestävyysjuoksija Sandra Erikssonia Tukholmassa helmikuussa 2015, kun Eriksson oli juossut hallikisojen 1 500 metrin Suomen ennätyksen.
Lähettäjä Vesa Artman onnitteli kestävyysjuoksija Sandra Erikssonia Tukholmassa helmikuussa 2015, kun Eriksson oli juossut hallikisojen 1 500 metrin Suomen ennätyksen.SUL / Decabild

Vesa Artman on toisen polven lähettäjä. Hänen isänsä oli Startman-lempinimellä tunnettu Veikko Artman, joka loi 1950-luvulla Suomeen lähettäjien koulutusohjelman.

– Faija juoksi nuorena Viherlaakson Veikoissa satasen parhaimmillaan muistaakseni 11,2 sekuntiin. Hän kertoi ottaneensa pari kertaa tahallaan selvän vilppilähdön, koska lähettäjä ei ollut tehtäviensä tasalla. Sen jälkeen faija oli ajatellut, että ei hemmetti, ei tämä näin voi mennä, Artman muistelee isäänsä, joka menehtyi 81 vuoden iässä vuonna 2012.

Nuoremman Artmanin urheilijanlahjat sijoittuivat yleisurheilun sijaan uintiin, jossa 50 metrin vapaauinti taittui 1970-luvun lopulla parhaimmillaan 28 sekuntiin. Jos Cesar Cielon kelluvilla kumipuvuilla vuonna 2009 uima ME-aika on 20,91, 40 vuotta aiemmin Etelä-Saksan Klaus Steinbach oli mittari muille ajalla 23,70.

Vaikkei Vesa Artmanin sydän sykkinyt urheilijana pikajuoksulle isänsä tavoin, Veikko Artman seurasi jälkikasvunsa edesottamuksia tarkasti myös uintikisoissa – pyssyn varressa, tietenkin.

Kuten isälle aikoinaan, myös pojalle toimiminen lähettäjänä on intohimotyö, josta sen pahemmin työntekijä kuin verottajakaan eivät ole kostuneet vuosien varrella sentin senttiä. Ja niitä lähettäjävuosia kaksikolla on plakkarissa paljon.

Veikko Artman ansaitsi perheelleen leivän Helsingin kaupungilta, jolle hän teki isännöintitöitä Nuorisoasiainkeskuksessa. Vesa Artman on puolestaan tehnyt 40 vuotta markkinointi- ja myyntitöitä lähettäjäuransa ohessa.

Isän ja pojan yhteiset vuodet yleisurheilukilpailujen toimitsijoina ajoittuivat 1980- ja 1990-luvuille, jolloin Helsingin olympiastadionilla järjestettiin huippunimiä vuosittain keränneitä Maailmankisoja. Kruunuksi jäivät kuitenkin luonnollisesti vuonna 1994 Stadikalla järjestetyt EM-kisat. Niistä lähettäjälle jäi mieleen harvinainen tilanne.

– Niissä kisoissa ammuin yhden naisten satasen erän takaisin, mutta yleisön mylvinnän keskeltä osa kilpailijoista ei kuullut jälkimmäistä paukkua. He joutuivat juoksemaan erän uudelleen, Vesa Artman muistelee.

Sääntömuutokset

Isä-Artman eläköityi lähettäjän tehtävistä virallisesti vuonna 2000, minkä jälkeen lähtölaitteet ja lähetyssysteemi ovat muuttuneet radikaalisti. Vuoteen 2001 asti jokaisella lähtötelineissä olleella urheilijalla oli varaa ottaa yksi henkilökohtainen vilppilähtö.

Muun muassa Suomi–Ruotsi-maaotteluissa nähtiin tilanteita, joissa lähtöyrityksiä oli pikamatkoilla neljästä jopa kuuteen. Artman pitää kiinni yleisestä näkemyksestä, jonka mukaan jokainen ylimääräinen starttiyritys heikentää urheilijoiden loppuaikaa.

Tämä huomioiden Artman nostaa pikamatkojen ME-ajoista jopa kovimmaksi Donovan Baileyn 9,84:n, jonka kanadalainen juoksi voittaessaan sadan metrin olympiakultaa Atlantassa 1996. ME:tä edelsi muun muassa kolme vilppilähtöä, joista kaksi kappaletta otti hylkäyksen arvoisesti olympiavoittoa puolustanut britti Linford Christie.

– Kaikki ne vilppilähdöt ja silti ME... Baileyn ME on papereissani kovin, Artman sanoo.

Linford Christie (radalla neljä) poistettiin vuoden 1996 Atlantan olympialaisten sadan metrin finaalista, kun hallitsevana olympiavoittajana kisaan saapunut britti oli ottanut kaksi vilppilähtöä. Radalla kuusi kilpaillut Donovan Bailey juoksi hetkeä myöhemmin uudeksi maailmanennätykseksi ajan 9,84.
Linford Christie (radalla neljä) poistettiin vuoden 1996 Atlantan olympialaisten sadan metrin finaalista, kun hallitsevana olympiavoittajana kisaan saapunut britti oli ottanut kaksi vilppilähtöä. Radalla kuusi kilpaillut Donovan Bailey juoksi hetkeä myöhemmin uudeksi maailmanennätykseksi ajan 9,84. Getty Images

Kansainvälinen yleisurheiluliitto muutti ikiaikaista lähtösääntöä vuodeksi 2003, jolloin ensimmäisen vilppilähdön jälkeen kuka tahansa toiseen vilppiin syyllistynyt joutui ulos kilpailusta. Tällä systeemillä mentiin vuoteen 2010, jolloin vilppilähtöihin otettiin edelleen voimassa oleva nollatoleranssi.

Suurin mullistus laitteistossa tapahtui vuonna 2013, kun vanhat ruutiaseet korvattiin sähköaseilla. Niistä lähtevä äänisignaali pystytään ajamaan kaiuttimien avulla tasapuolisesti jokaisen urheilijan kuuluviin. Muutos on ollut merkittävä.

Artmanin mukaan nykyisistä maailmanennätyksistä esimerkiksi Etelä-Afrikan Wayde van Niekerkin 400 metrin 43,03 ei välttämättä olisi nähnyt päivänvaloa vanhalla ruutiaseella.

Van Niekerk juoksi vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisissa ME-ajan ulommailta radalta, siis radalta kahdeksan. Artmanin arvion mukaan uloimman radan lähtötelineisiin on lähtölaukauksen ampumispaikalta noin 60 metriä matkaa. Se on reilusti enemmän kuin Michael Johnsonilla, joka juoksi radalta viisi entisen ME:n 43,18 Sevillan MM-kisoissa 1999.

Sähköaseen ansiosta Van Niekerk kuuli kuitenkin Riossa lähtölaukauksen yhtä aikaa kanssakilpailijoidensa kanssa.

– Näin jälkiviisasteluna tuntuu hölmöltä, että yleisurheilussa mitataan aikoja sadasosien, jopa tuhannesosien, tarkkuudella, mutta siitä ei niinkään välitetty, kestääkö laukauksen kulku urheilijan korvaan 0,1, 0,2 tai jopa 0,5 sekuntia. Jälkimmäinen on lähellä totuutta van Niekerkin tapauksessa, jos käytössä olisi ollut vanha ruutiase, Artman sanoo.

Wayde van Niekerk juoksi voimassa olevan 400 metrin ME:n 43,03 Rio de Janeiron kesäolympialaisissa 2016. Harvinaista kyllä, hän teki tempun uloimmalta radalta eli radalta kahdeksan.
Wayde van Niekerk juoksi voimassa olevan 400 metrin ME:n 43,03 Rio de Janeiron kesäolympialaisissa 2016. Harvinaista kyllä, hän teki tempun uloimmalta radalta eli radalta kahdeksan.Getty Images

Ruutiase kulkee edelleen mukana

Vaikka sähköase on Suomessa käytävissä tv-tason kisoissa jo itsestäänselvyys, lähettäjän toisessa kädessä voi edelleen nähdä ikiaikaisen ruutiaseen. Näin etenkin Artmanin tapauksessa.

– Itsellä oikeassa kädessä on aina sähköase ja vasemmassa ysimillinen, jolla ammun lähdön tarvittaessa takaisin. Ruutiase on nimittäin sähköä äänekkäämpi ja kuuluu aina varmasti.

Artmanin mukaan sähköase on ollut tervetullut lisä lähettäjille, sillä hänen mukaansa pitkään mukana olleista ammattimiehistä ja -naisista valtaosa kärsii jonkinasteisesta kuulo-ongelmasta.

– Kuulen huonommin oikealla kuin vasemmalla korvalla. Se on valitettavasti ammattitauti meille pitkän linjan lähettäjille. Taannoin oli vallalla mentaliteetti, ettei lähettäjä käytä kuulosuojaimia, koska hänen pitää kuulla, mitä kentällä tapahtuu. Vielä viime vuosituhannella kuulosuojainten läpi ei kuullut mitään, mutta niiden tekniikka on sittemmin mennyt selvästi eteenpäin.

– Meille lähettäjille sähköase oli myös suorastaan juhlaa etenkin hallikisoissa. Kerrankin emme kotiin tullessa haisseet ruudilta emmekä olleet pitkin ja poikin aseöljyssä. Ja kuultiinkin vielä jotain, Artman sanoo ja nauraa.

Kehitystoiveita ennen eläkeikää

Kun Artmanilta kysyy, mitä hän toivoisi lähettäjänä seuraavaksi, 61-vuotias veteraani ei epäröi vastauksessaan.

– Meidän lähettäjien keski-ikä on aivan liian korkea. Uutta verta olisi saatava kehiin, Artman sanoo ja toivoo nuorten aktivoituvan jatkamaan isänsä aloittamaa koulutusperinnettä.

Yleisurheilu.fi-sivuston kisakalenteria vilkaisemalla voi ymmärtää, että lähettäjille on tarvetta ympäri Suomen. Kesäisin lähes päivittäin.

– Itse teen lähettäjän hommia 50 päivänä vuodessa lähinnä Uudenmaan alueella. Suomessa koulutettuja lähettäjiä on noin 150, joista parikymmentä voi hoitaa Suomessa minkä tahansa kansainvälisen kisan. Suomessa lähettäjien päätöksenteko ja sitoutumiskyky on esimerkillistä verrattuna muihin maihin. Itsekritiikki ja kritiikin vastaanottokyky on myös huippua, Artman arvioi World Athleticsin lähettäjäpaneelin jäsenenä.

Vesa Artman toimi lähettäjänä miesten sadan metrin MM-finaalissa Moskovassa 2013. Finaalissa voiton vei Jamaikan Usain Bolt, joka reagoi Artmanin starttipyssyn paukkuun 0,163 sekunnissa. Vaikka kyse oli finaalin kolmanneksi huonoimmasta reaktioajasta, Bolt juoksi silti mestariksi ajalla 9,77.
Vesa Artman toimi lähettäjänä miesten sadan metrin MM-finaalissa Moskovassa 2013. Finaalissa voiton vei Jamaikan Usain Bolt, joka reagoi Artmanin starttipyssyn paukkuun 0,163 sekunnissa. Vaikka kyse oli finaalin kolmanneksi huonoimmasta reaktioajasta, Bolt juoksi silti mestariksi ajalla 9,77.Getty Images

Artmanin mukaan Kansainvälinen yleisurheiluliitto kelpuuttaa henkilöitä lähettäjäntehtäviin aina 67 ikävuoteen saakka. Sen jälkeen jatko on harkinnanvaraista.

– Kyllä lähettäjä lähtökohtaisesti tietää itse, milloin homma ei enää onnistu.

Mutta miten lähettäjäntöiden käy tulevaisuudessa? Jalkapallossa hyödynnetään teknologiaa paitsi maaliviivalla myös pelitilannerikkeisiin. Jääkiekon kovatasoisimmassa ammattilaisliigassa NHL:ssä osa päätöksistä tehdään niin sanotussa tilannehuoneessa, jollainen sijaitsee muun muassa New Yorkissa. Sieltä taas on lähes 5 000 kilometrin matka esimerkiksi NHL-kaupunki Vancouveriin, jossa nähty kiistanalainen pelitilanne tarkastellaan videolta siis kaukaisessa Isossa omenassa.

Onko vastaava tulevaisuutta myös yleisurheilussa? Ovatko kenttien radanvarsien lähettäjät katoava luonnonvara?

– Teknisesti lähettäjän ei varmaan tarvitsisi olla enää kentällä, kun kyse on arvokisoista. Pääte, missä se ikinä olisikaan, voisi mahdollisesti riittää.

– Valtaosassa kisoissa ei kuitenkaan ole mahdollista investoida kymppitonnien arvoisiin laitteistoihin, joten uskon, että lähettäjän pesti säilyy vielä aika pitkään, Artman sanoo.

Ongelmallisena lähettäjäguru pitää lähetyslaitteiston teknologiaa, jonka toimintaperiaatteet ovat Kansainvälisen yleisurheiluliiton määrittelemät. Laitteistojen tarkka teknologia on tiedossa vain laitevalmistajilla, jotka voidaan laskea yhden käden sormilla.

– Laitevalmistajien käyttöjärjestelmissä on eroja, mikä ei ole urheilijoita ajatellen reilua. Teknologia pitäisi avata, vaikka se olisi näille harvoille yrityksille epäedullista. Urheilijoiden pitäisi aina olla etusijalla, Artman sanoo.

Oli lähtölaitteisto mikä tahansa, Artmanin filosofiassa yksi asia on pitänyt kutinsa jo yli 40 vuotta.

– Vaimo kyselee aina välillä, miksei minua näy telkkarissa. Sanon takaisin vain, että kiitä luojaasi, ettei näy, Artman sanoo.

Lue lisää:

Suurta draamaa! Näin Annimari Kortteelle tuomittiin jo varaslähtö – otti kuitenkin toisen voiton suomalaistähtien koitoksessa: "Olen tosi pettynyt"

Jussi Jokinen on tukenut Wilma Murron seiväshyppyuraa merkittävällä summalla jo vuosien ajan: "Ei mennyt ihan heti jakeluun, että tällaista voi tapahtua"

"Minua kiehtoisi olla kautta aikojen nopein mies Suomessa" – Mauri Salomäki, 88, on koulinut pikakiituria, joka aikoo rikkoa Tommi Hartosen Suomen ennätykset

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat