Suora

  • Digital Racing eSM 2020: finaali
  • Urheiluruutu
  • Jyväskylän e-rallitapahtuma
  • Urheiluruutu

Talibanit teloittivat 10-vuotiaan tytön isän – nykyään Nadia Nadim on yhdeksää kieltä puhuva urheilutähti, joka lataa suorat sanat unohdetusta kriisistä koronaviruksen keskellä

Nadia Nadim on tehnyt elämässään kaikkea sitä, minkä äärilike Taliban yritti häneltä viedä.

jalkapallo
Nadia Nadim
Nadia Nadim on kulkenut rankan ja pitkän tien tähän päivään saakka. Nadimin uran suurin jalkapallo-ottelu nähdään lauantaina TV2:ssa uudelleen.AOP/imago sport

Saksa oli lyöty! Tämän ei pitänyt olla mahdollista, vaikka Saksa ei ollutkaan aiemmin turnauksessa esittänyt mitään ihmeellistä. Mutta silti Saksa oli kuitenkin voittanut ennen näitä kisoja seitsemän Euroopan mestaruutta peräkkäin. EM-historiassaan Saksa oli ennen ottelua hävinnyt vain kaksi ottelua (siirryt toiseen palveluun). Mutta kolmas häviö tuli sitten pahaan paikkaan.

Tanska teki yhden jalkapallon EM-kisahistorian suurimmista yllätyksistä ja kaatoi mahtimaa Saksan puolivälierissä. Vielä ottelun alussa näytti siltä, että Saksa kampeaisi itsensä välieriin ja neljän parhaan joukkoon. Niin oli käynyt yhdeksän kertaa aiemminkin.

Saksa oli puolivälierässä heti terävänä, eikä sitä näyttänyt haitanneen pelin siirtäminen päivällä eteenpäin Hollannin liian kovien rankkasateiden takia.

Saksa meni jo kolmannella peliminuutilla johtoon, kun Tanskan maalivahti Stina Lykke Petersen hörppäsi Isabel Kerschowskin laukauksen.

Toisella puoliajalla Tanska tuli kuitenkin tasoihin Nadia Nadimin johdolla. Saksa oli jo luullut, että Tanskalle vihelletään paitsio. Nadim hyödynsi sekamelskan, nousi korkeimmalle ja puski pallon maaliin.

Ottelun lopussa Nadim oli jälleen rakentamassa tilannetta hyökkäyspäässä. Se päättyi jälleen kerran laidalta annettuun keskityspalloon, jonka Therese Nielsen puski Saksan maaliin. Saksa yritti vielä lopussa tasoitusta, mutta ei kyennyt enää toiseen maaliin vastaamaan.

Saksa oli aiemmin päässyt välieriin EM-kisoissa joka kerta, kun se oli ollut mukana eli vuodesta 1989 saakka. Nyt tuona hetkenä, vuonna 2017 Rotterdamissa, putki kuitenkin päättyi. Tanska kamppaili itsensä jatkoon.

Nadia Nadim tuuletti maaliaan EM-kisoissa 2017
Katso maalit Tanska-Saksa EM-puolivälierästä 2017

Tanskan kirin aloittanut Nadia Nadim oli käynyt elämänsä kovimmat taistelut jo aikoja sitten.

Nadia Nadim syntyi läntisessä Afganistanissa Heratin kaupungissa 2. tammikuuta 1988. Nadimin perhe oli vapaamielinen ja uudistushenkinen. (siirryt toiseen palveluun)Hänen isänsä oli suuri jalkapallofani ja opetti mieluusti pelin saloja tyttärilleen. Toki joitain vanhoja perinteitä noudatettiin. Yhteiskunnallinen asema ja sen näyttäminen oli tärkeää.

– Äitimme antoi meidän leikkiä ulkona vain auringonlaskun jälkeen, koska muuten meille tulisi ruskea iho. Ruskettunut iho tarkoitti käytännössä sitä, että oli työskennellyt ulkona auringossa koko päivän. Se taas ajateltiin köyhien lasten puuhaksi. Sama juttu, jos oli laiha. Jos oli lihava, eli hyvää elämää ja oli terve. Jos oli laiha, katsottiin kurjasti, Nadim selvitti Players’ Tribunelle kesäkuussa. (siirryt toiseen palveluun)

– Tuo oli sellaista ajattelua, mitä Euroopassa oli joskus keskiajalla. Siitä Afganistan ei ole oikein vielä kasvanut pois.

Taliban vei kaiken vapauden

Moni asia muuttui rajummaksi 1990-luvun puolivälissä, kun ääriliike Taliban valtasi Afganistanin ja myös pääkaupunki Kabulin. Nadimin perhe oli muuttanut pääkaupunki Kabuliin, koska perheenisä Rabani Khan työskenteli armejassa. Hän oli noussut kenraalin asemaan.

Taliban rajoitti tuntuvasti naisten asemaa Afganistanissa. Naisilta vietiin vapaudet: Ei voinut esimerkksi tehdä töitä, ei mennä kouluun, ei voinut liikkua ilman miehen läsnäoloa ulkona. Eivätkä naiset voineet myöskään urheilla. (siirryt toiseen palveluun)

Afganistan oli käytännössä sisällissodassa. Nadia Nadimin mukaan hänen lapsuuteensa oli niiden asioiden välttämistä, joiden takia voisi kuolla. Koska Rabani Khan oli kenraalina erittäin vaikutusvaltainen henkilö, se rajoitti myös hänen perheensä toimintaa.

– Minä, neljä siskoani ja äitini Hamida elimme suljetulla asuntoalueella. Kukaan ei voinut mennä sisään tai ulos ilman turvatarkistusta. Se oli kuin kupla, jossa tunsimme olevamme turvassa. Tiesimme että, jos lähtisimme, mitä vain voisi tapahtua. Taliban ei antanut naisten mennä kouluun tai ulos yksin, Nadim kuvailee arkeaan lapsuudessaan.

– Kaduilla oli paljon ihmisiä, jotka halusivat kidnapata meidät. Sitten isältäni olisi voitu pyytää rahaa.

Nadim ja muut siskot saattoivat kapinoida talon sisällä, mutta ulkopuolella heilläkään ei riittänyt siihen uskallusta.

– Tämä on aika yksinkertainen juttu. Kun joku sanoo sinulle lapsena “älä mene tämän linjan yli tai kuolet”, voi olla vain, että “selvä homma minä jään”, Nadim avaa.

Yksi päivä vuonna 2000 muutti kaiken

Äiti piti Nadimista ja muista siskoista huolta, sillä isä oli jatkuvasti töissä. Nadimille isä oli supersankari, joka muuttui nopeasti töissä väsyneestä kenraalista todella leikkisäksi isäksi kotona.

Kaikki muuttui kuitenkin, kun Nadim oli 12-vuotias.

– Yhtenä päivänä vuonna 2000 isä vietiin tapaamiseen yhden ministerin kanssa. Taliban ei tykännyt ihmisistä, joilla oli liikaa vaikutusvaltaa. Ja jotkut ihmiset olivat alkaneet kadota. Kun isäni meni tuohon tapaamiseen… hän ei enää tullut takaisin, Nadim kuvailee.

Taliban oli teloittanut kenraalin ja Nadimin isän.

– En ymmärtänyt pitkään aikaan, mitä oli tapahtunut. Olin vain 12-vuotias. Tiesin vain, että äitini oli kovin järkyttynyt. PItää ymmärtää, että kenelläkään ei ole aikaa istua lasten kanssa alas ja selittää asioita, jos henkeä uhataan, Nadim toteaa.

– Mutta tiesin, että jotain suurta oli tapahtunut. Yleensä kuulimme sivusta aikuisten keskusteluja. “Näin, että tämän naisen kaula katkaistiin kadulla, koska hänen käteensä olivat paljaina.” Sama juttu oli nyt isän kanssa. Äiti pohti, että tilanne oli outo ja isä oli ollut poissa liian pitkään.

Pian Nadim oli alkoi nähdä sukulaistensa silmistä paniikin kasvavan. Vaaran tunne ei ollut mitään verrattuna epävarmuuden tunteeseen. Vaaran kuitenkin tiesi, mutta epävarmuudessa kohtalosta ei ollut tietoakaan.

– Pahimmaksi asian teki, että isäni oli minulle kuin James Bond. Hän pystyi tekemään mitä vaan. Minulle tilanteessa ei ollut mitään järkeä. Kuinka tuollainen tyyppi katosi? Kun olimme kuulleet teloituksesta, jopa vuosia myöhemminkään en uskonut tapahtunutta. Uskoin, että olin nähnyt hänet, Nadim kertoo.

Sittemmin Nadim sai kuulla, että toisen ihmisen harhainen näkeminen on vain yksi selvitymismekanismi läheisen kuoleman jälkeen.

Nadia Nadim
Nadia Nadimin pakomatka Afganistanista oli pitkä, rankka ja vaarallinen.AOP/imago sport

Miehensä kuoleman jälkeen Hamida-äiti tajusi nopeasti, että hän ja lapsensa eivät voi enää jäädä Afganistaniin.

Perheen oli pakko paeta, koska muuten he kaikki kuolisivat. Hamida myi kaiken omaisuutensa: kaksi asuntoa, autot ja jalokivet. Seuraavana päivänä perhe ahtautui pieneen pakettiautoon. He pääsivät Pakistaniin Karachin kaupunkiin ja jäivät odottelemaan hyviä uutisia. Joka toinen päivä pakistanilainen mies kävi päivittämässä perheelle tilanteen.

Ensiksi mies tarjosi neljää väärennettyä passia. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että perheen viidestä lapsesta kaksi olisi jäänyt jälkeen muista. Äiti kieltäytyi. Kuukautta myöhemmin koko perheelle oli väärennetyt passit valmiina. Nadimin perhe oli nyt paperilla pakistanilainen. Kun perhe pääsi lentokentälle, Hamida-äiti pyysi kaikkia olemaan sanomatta sanaakaan.

– Tilanne oli kuin elokuvissa. On ryhmä, joka työskentelee yhdessä ja kävelee sisään. Kukaan ei sano mitään, mutta kaikki tietävät mitä tapahtuu. Ihmiset lentokentällä tietävät, mitä tapahtuu. Mutta kukaan ei estä, koska lentokentällä työskentelevät ovat saaneet paljon rahaa. Pääsemme turvatarkastuksen läpi ja astumme koneeseen, Nadim kuvailee.

Määränpäänä oli Milanon suurkaupunki Italiassa. Perhe ohjattiin homeiseen huoneeseen jonkun talon kellariin. Nadim piti paikkaa kuvottavana. Perhe istui vain huoneen nurkissa, eikä kukaan heistä pystynyt nukkumaan. Nadim muistaa myös pienen television, jossa pyöri Eurosport-kanavalta mäkihyppyä.

Matka jatkui parin päivän päästä. Äiti oli kertonut lapsilleen, että he menevät Lontooseen. He istuivat kuorma-auton takaosassa useamman päivän. Päivät menivät moottorin ja tuulen ääniä kuunnellen. Kyytiläisillä oli pullovettä ja paahtoleipää, mutta kukaan ei syönyt ja juonut hirveästi. Vessaan ei ollut tässä kyydissä mahdollista päästä. Yhtäkkiä kuljettaja kuitenkin pysäytti pitkän matkanteon, avasi takaoven ja huusi, että kaikkien pitää mennä ulos. Kuski kaasutti pois ja lapset olivat ymmällään.

Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen äiti näki koiranulkoiluttajan ja kysyi, missä he ovat. He olivat Randersissa, eivät siis Lontoossa, vaan pienessä kaupungissa Tanskassa.

– Olimme järkyttyneitä, mutta loppujen lopuksi sillä ei ollut oikeasti väliä. Me olimme turvassa ja yhdessä. Etsimme poliisiaseman, jossa poliisi puhui äidin kanssa, tarkisti dokumentit ja otti muistiinpanot. Hän ymmärsi tilanteen, Nadim kertoo.

– Vähän ajan päästä poliisi tuli ja kysyi meiltä lapsilta, olemmeko nälkäisiä. Emme puhuneet sanaakaan tanskaa tai englantia. Mutta näimme hänen hierovan vatsaansa. Se on kansainvälinen merkki ruualle. Me vain nyökkäsimme. Hän vei meidät poliisiautollaan kioskille, jossa hän osti meille banaaneja, maitoa ja leipää. Söin nopeasti ruuan ja se on todennäköisesti yhä elämäni paras ateria.

Rakkaus jalkapalloon syntyy

Perhe siirrettiin Sandholmiin Tanskan suurimpaan vastaanottokeskukseen. Se vaikutti Nadimista kuin vankilalta: Turvatoimet olivat tiukat, aidat olivat korkeat ja ne olivat päällystetty piikkilangalla. Kahden kuukauden jälkeen perhe sai paikan paremmasta vastaanottokeskuksesta Aalborgin läheltä. Siellä perheillä oli omat huoneet ja jaettu keittiö. Uudessa vastaanottokeskuksessa oli paljon perheitä ja samanikäisiä lapsia.

Lapset viettivät päivät opiskelemassa kieliä ja sen jälkeen kerääntyivät pienelle nurmikkoalueelle. Joskus he leikkivät piilosta, mutta pelasivat myös jalkapalloa kahteen todella rikkinäiseen maaliin.

– Rakastin sitä. Vietin tunteja sen parissa, että yritin kuljettaa pallon poikien ohi. Aloin ymmärtää, että olen perinyt jotain isäni urheilullisuudesta, Nadim kertoo, kuinka rakkaus jalkapalloon syntyi.

Vastaanottokeskuksessa eri perheiden välille muodostui tiiviit siteet. Aina, kun joku perhe sai lopullisen luvan jäädä Tanskaan, pidettiin juhlat. Yhteisessä keittiössä soi musiikki ja ihmiset tanssivat.

Eräänä päivänä Nadia oli pikkusiskonsa Dianan kanssa kävelyllä läheisessä luonnonpuistossa. He keskustelivat, kuinka upeaa olisi saada lupa jäädä maahan. Kaksikko pohti, että he saisivat sitten varmaan pelata vielä enemmän jalkapalloa. Kun siskokset palasivat takaisin kotiin, he havaitsevat keittiössä juhlat. Kaikki onnittelivat siskoksia ja sekosivat.

– Aiemmin tuona päivänä kirje oli tullut toimistolle. Meidät oli hyväksytty jäämään. Näin alkoi uusi lukuni elämässä Tanskassa. Samalla sain elämäni takaisin, Nadim kuvailee.

Piakkoin Nadim liittyi paikalliseen seuraan Aalborgissa ja rakkaus jalkapalloon syventyi yhä edelleen. Koulupäivien jälkeiset illat täyttyvät pallon potkimisesta. Helppoa ei kuitenkaan ollut. Tulisieluista Nadimia sanottiin välillä primadonnaksi. Joukkueen tanskalaispelaajat tottelivat nöyremmin valmentajien ohjeita. Pikku hiljaa Nadim sopeutui myös tanskalaiseen kulttuuriin.

Merkittävä virstanpylväs tuli vuonna 2006, kun Nadim täytti 18 vuotta. Silloin hän sai hakea Tanskan kansalaisuutta. Vaikka Nadim saikin Tanskan kansalaisuuden, silti hän ei kuitenkaan saanut pelata Tanskan maajoukkueessa. Tanskan jalkapalloliitto joutui taistelemaan kansainvälistä jalkapalloliittoa Fifaa vastaan pykäläviidakossa. (siirryt toiseen palveluun)

Nadia Nadim
Lars Ronbog / FrontZoneSport via Getty Images

Fifan määritelmien mukaan Nadim ei saanut saanut pelata Tanskan maajoukkueessa, vaikka hänellä oli kansalaisuus. Fifan mukaan Nadimin olisi pitänyt olla viisi vuotta Tanskan kansalainen ennen kuin olisi saanut edustaa maan jalkapallomaajoukkuetta. Tanskan jalkapalloliitto voitti lopulta väännön ja Nadim debytoi maajoukkueessa 19-vuotiaana vuonna 2009.

Ennen sitä Nadim oli jo solminut ensimmäisen ammattilaissopimuksensa Tanskan liigassa. Hyökkääjäksi päätynyt Nadim tykitti kovaa tahteja maaleja liigakentillä ja siirtyi kaudeksi 2012 Tanskan liigan huippuseuraan Fortuna Hjörringiin. Kolmen Hjörring-vuoden jälkeen Nadim pääsi ammattilaiseksi Yhdysvaltoihin. Jalkapallourallaan Nadim on päässyt edustamaan Yhdysvaltojen huippuseuraa Portland Thornsia, Englannin mahtia Manchester Cityä sekä tuoreimpana Ranskassa kovaa nousua myös naisten futiksessa tekevää Paris Saint-Germainia.

Tanskan maajoukkueessa Nadim on pelannut jo 93 ottelua ja tehnyt niissä 33 maalia. Nadia Nadim on tehnyt kaikkea juuri sitä, mitä Taliban oli kieltänyt.

Yhdeksän kielen taituri ja plastiikkakirurgi

Nadia Nadim on myös vienyt kaiken tekemänsä äärimmäisyyksiin. Olivat kyse sitten asioista pelikentällä tai sen ulkopuolella. Nadim opiskelee kirurgiksi Aarhusin yliopistossa tehden opintoja myös etänä.

– Kun minulta kysytään, miltä tuntui tehdä maali, vastaan sen olleen ihanaa. Mutta koen samanlaisia tunteita tai adrenaliinin ryöpsähdystä leikkaushuoneessa. Vähän aikaa sitten pelasin ottelun ja olin todella väsynyt. Mutta pian pelin jälkeen avustin yhtä lääkäreistämme munuaisleikkauksessa. Seison kaksi tuntia samassa asennossa ja pidin välineitä, jotta lääkäri näkisi paremmin. Minua sattui joka paikkaan pelin takia. Mutta silti tunsin oloni upeaksi ja syke pomppi, Nadim kuvaili huhtikuussa Guardianille (siirryt toiseen palveluun).

– Minulle tuli adrenaliinipiikki. Ajattelin, että herranen aika tämä on niin siistiä. Katson kirjaimellisesti jonkun ihmisen vatsan sisään.

Vielä 12-vuotiaana kielitaidottomana lapsena Tanskaan saapunut Nadim on opetellut sittemmin myös yhdeksää eri kieltä:tanskaa, englantia, saksaa, persiaa, daria, urdua, hindiä, arabiaa ja ranskaa

Nadimin toiveena on tulevaisuudessa toimia plastiikkakirurgina korjaten onnettomuuksien tai sairauksien takia tulleita vammoja.

– Tiedän miten arvokasta on auttaa ihmistä, jolla ei ole enää toivoa. Olen siitä kävelevä esimerkki. Kaikki apu, jonka olen saanut elämäni aikana on tehnyt minusta tällaisen ihmisen. Haluan todellakin auttaa. Jonkun kasvot ovat voineet räjähtää. Heidän on kenties vaikeaa olla olemassa. Annan heille osan identiteetistä takaisin, Nadim kuvailee tulevaisuuden haaveitaan.

Nadia Nadim
Nadia Nadimista on kasvanut monitaituri.AOP

Opintojen yhdistäminen huippujalkapallon kanssa ei ole ollut aina helppoa. The Athleticin haastattelussa tänä keväänä kerrottiin hetkestä ennen isoa tenttiä lääketieteen opiskeluissa. (siirryt toiseen palveluun) Tentti ja Tanskan maajoukkuleiri menivät päällekäin. Nadimia pyydettiin valitsemaan joko lääketieteen opinnot tai jalkapallo. Hän vakuutti, että pystyy hoitamaan molemmat.

Nadim kertoo, että hän on löytänyt itsevarmuutta uskoa omaan polkuunsa. Nadim ei ole kuunnellut enää niitä, jotka tyrmäävät hänen mahdollisuutensa tehdä mitä vaan.

– Se ei ole aina helppoa. En halua olla seistä tässä ja esittää supernaista. Olen monta kertaa epäillyt, mitä teen. Minulla oli tapana itkeä paljon. Mutta loppujen lopuksi ehkä taustani auttaa. Äitini on vahva nainen, eikä ota mitään hölynpölyä keltään vastaan. Isäni oli myös vahva mies. Ehkä tämä on yhdistelmä kumpaakin. Ehkä olin syntynyt näin, Nadim totesi The Athleticille.

Vielä ei ole kuitenkaan aika valmistua kirurgiksi. Nadim haluaa vielä pelata kolmesta neljään vuoteen täysillä jalkapalloa. Jos hän valmistuisi, työt pitäisi aloittaa kahden kuukauden sisällä jossain sairaalassa.

Koronaviruskriisille perspektiiviä

Tänä keväänä Nadimin jalkapallolle tuli myös pitkästä aikaa pidempi stoppi. Koronaviruspandemia on pysäyttänyt tänä keväänä koko maailman ja myös jalkapallon. Nadim on viettänyt kevättä perheensä luona Tanskassa. Poikkeuksellisen paljon elämässään kokenut ja maailmaa nähnyt 32-vuotias Nadim laittaa koronaviruspandemian mittasuhteisiin omasta näkökulmastaan.

– Kun Covid19-tauti lähti leviämään, kaikki juoksivat kauppoihin ostamaan vessapaperia. Ihan niin kuin tulisi maailmanloppu? Koronaviruksen aiheuttama vaara on todennäköisesti noin 0,0001 prosenttia siitä vaarasta, minkä pakolaiset ovat selvittäneet, Nadim toteaa Players’ Tribunessa. (siirryt toiseen palveluun)

YK:n pakolaisjärjestö UNCHR:n mukaan (siirryt toiseen palveluun)viime vuoden lopulla eli 79,5 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan vainon, väkivallan tai yleisen järjestyksen romahtamisen pelossa. Lukema on UNCHR:n mukaan uusi ennätys. Määrään on laskettu myös maiden sisäiset pakolaiset. Heitä on 45,7 miljoonaa. Varsinaisia pakolaisia on puolestaan 29,6 miljoonaa ja turvapaikanhakijoiksi on tilastoitu 4,2 miljoonaa ihmisistä. Pakenemaan lähteneiden määrä UNCHR:n mukaan kaksinkertaistui viime vuosikymmenen aikana.

Viime aikoina kansainvälinen puheenaihe on ollut rasismi. Kaikki lähti liikkeelle kesäkuun alussa, kun mustaihoinen George Floyd tapettiin poliisin käsittelyssä Yhdysvalloissa.

Tapahtumaa seurasivat suuret mielenosoitukset Yhdysvalloissa ja myöhemmin myös Euroopassa. Black lives matter -liike on tullut tutuksi nyt reilun kuukauden aikana. Nadim pitää mielenosoituksia tärkeänä. Hän toivoo, että ihmisten mielenosoitukset ja rasisminvastainen taistelu johtavat muutokseen.

– Mutta maailmassa on toinen humanitaarinen kriisi. Haluan varmistaa, että emme unohda sitä. Suurella määrällä pakolaisia ei ole mitään paikkaa elää, eikä heillä ole mitään syötävää. Monen pääsy Eurooppaan on estetty. Jotkut päästetään, mutta heitä kohdellaan epäillen ja ennakkoluuloisesti. Moni meistä voisi auttaa, mutta sen sijaan istumme, emmekä tee mitään. Se saa minut todella surulliseksi, Nadim toteaa Players’ Tribunessa ja pitää tunteikkaan puheenvuoron.

– Jotkut ihmiset kysyvät, miksi kaikki nämä pakolaiset tulevat heidän maahansa. Oikaistaan tämä: kukaan ei lähtisi vapaaehtoisesti kotoaan, ystäviensä ja rakkaidensa luota. Kukaan ei vapaaehtoisesti lähtisi jonnekin, jossa heitä ei välttämättä hyväksyttäisi. Kuka tekisi tämän kaiken vapaaehtoisesti? Ei kukaan! Heidät on pakotettu siihen. Jotkut pakenevat kirjaimellisesti sotaa.

– Jotkut kysyvät, “joo, miksi ette sitten vain jää ja taistele vastaan?” Mutta jos sanoo noin, ei ole koskaan ollut vaarassa.

AOP/imagosport
Nadia Nadimista on tullut yksi maailman parhaimpia hyökkääjiä.Nadia Nadim

Brittilehti Guardianin haastattelussa (siirryt toiseen palveluun)Nadim otti puolestaan kantaa presidentti Donald Trumpin toimintaan. Yhdysvallat on yksi koronaviruksen pahimmin kurittamista maista. Trump oli haastattelua edeltäneellä viikolla väittänyt, että “desifiointiainetta ruiskuttamalla korona nujertuu minuutissa.”

– Tämä on hullua. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta miten ihmeessä hän on johdossa? Nadim sanoi kiroillen.

Nadim uskoo, että koronaviruspandemia on herätys koko maailmalle. Hänen mukaansa esimerkiksi Tanskassa ihmiset ovat havainneet hyvän hygienian merkityksen, kun tartuntapaukset ovat laskeneet dramaattisesti.

– En usko, että näemme nyt viimeistä kertaa tällaista pandemiaa. Meidän täytyy valmistautua tulevaisuuteen, koska tilanne voi olla jopa pahempi. Ennen länsimaiset ihmiset näkivät uutisia toisista maista, joissa oli sotaa tai muuta kärsimystä. Se näytti alienmaiselta. Ihmiset olivat vain taustalla. Köyhät lapset Afrikassa tai Afganistanissa. Kukaan ei oikein välitä. Toivon, että tämä tilanne tuo takaisin myötätuntoa ja empatiaa, joka oli katoamassa maailmastamme, Nadim toteaa.

Roolimalli ja esikuva

Nadim on itse omalla esimerkillään jo auttanut monia muita. Hän on monelle tytölle iso roolimalli ja esikuva. Tämä nähtiin Guardianin mukaan esimerkiksi viime vuoden MM-kisoissa. Noissa kisoissa naisjalkapallo räjähti suurempaan tietoisuuteen kuin aiemmin.

Tanska ei päässyt mukaan kisoihin, mutta Nadim oli paikan päällä paneelissa. Siinä keskusteltiin naisten aseman oikeuttamisesta jalkapallon kautta.

Nadia Nadim
Nadia Nadim seurasi viime vuoden MM-kisoja katsomosta käsin.AOP

Alkuun Nadim oli tuntenut olonsa surulliseksi. Moni huippupelaaja kertoi oman polkunsa jalkapalloilijaksi. Nadim kertoi Guardianille, että paljon huomiota kerännyt taistelu tasa-arvoisista palkoista on upea juttu. Samalla Nadim muistuttaa, että ympäri maailmaa on paikkoja, joissa tytöt eivät saa edes koskea jalkapalloon.

– Yksi tyttö nostaa kätensä ylös. Hän on Pakistanista. Hän aloittaa kertomaan puoliksi itkien, että en voi uskoa Nadia Nadimin olevan täällä. Tyttö kertoo, kuinka hänellä oli tapana pelata jalkapalloa pikkukaupungissa. Mutta kaikki sanoivat, että tytöt eivät voi pelata jalkapalloa, koska he ovat muslimeita. Tyttö sanoi, että oli juoksemassa karkuun ja lopettamassa jalkapallon kokonaan. Mutta sitten tyttö oli nähnyt tarinani. Se sai hänet uskomaan, että voi pelata jalkapalloa, Nadim kertoo.

– Olen todella tunteellinen ihminen, mutta en itke helposti ihmisten edessä. Tyttö sai minut kyynelehtimään. Meillä oli nuori tyttö Pakistanista sanomassa: “Pelastit elämäni. Haluan pelata jalkapalloa nyt ja olen aloittanut joukkueessa alueella. Siitä kiitos sinulle. Kerroit tarinasi ja sanoit, että se on vaikeaa. Mutta jos rakastaa oikeasti jotakin, pitäisi puskea sitä kohti.” Niin monet ihmiset eivät välitä, mitä tytöt ympäri maailmaa kokevat elämässään. Mutta ei ole mahdotonta päästä ulos. Eikä ole väliä, uskooko jalkapalloon vai muuhun asiaan. Täytyy vain pitää yllä toivoa.

Miten Nadia Nadimille kävi hänen uransa toistaiseksi suurimmassa jalkapallo-ottelussa? Ylen Futiskesä jatkuu lauantaina 12. heinäkuuta vuoden 2017 EM-kisojen loppuottelulla TanskaHollanti. Lähetys alkaa TV2:ssa ja Yle Areenassa kello 19.00.

Lue lisää:

"Join joka päivä yksin vodkaa niin kauan, kunnes sammuin" – yksi maailman parhaista jalkapalloilijoista harkitsi synkimpinä hetkinään itsemurhaa, Suomessa hän koki vihdoin onnea

Rokkitähdeltä näyttänyt taituri yllätti ja teki yhden EM-historian komeimmista maaleista – partaan piiloutunut punkki oli tappaa sankarin 20 vuotta myöhemmin: “Olin todella peloissani”

Kymmeniä tuhansia katsojia villinnyt naisten jalkapallojoukkue nousi Englannissa maan suosituimmaksi – sitten miehet kielsivät jalkapallon naisilta 50 vuodeksi

Litmasen, Forssellin ja muiden legendojen koskettavat videotervehdykset saivat hymyn Martti Kuuselan, Antti Muurisen ja Markku Kanervan huulille: "Viime vuosien aikana olen vuodattanut kyyneleitä todella monta kertaa"

Suomen historiallinen EM-jymypaukku yllätti joukkueenkin ja lennot jouduttiin vaihtamaan uusiin – menestyksen ansiosta pelaajien ei tarvinnut enää pukeutua 15 vuotta vanhoihin vaatteisiin

Tanska teki vuonna 1992 yhden kaikkien aikojen urheiluihmeistä, vaikka joukkueen ei edes pitänyt olla EM-kisoissa mukana – finaalisankarin taustalla surullinen tragedia

Donald Trumpia kritisoinut jalkapallotähti teki viime kesänä myös jotain sellaista, mihin ei itse uskonut – nyt Megan Rapinoen elämä on muuttunut epätodelliseksi

Brasilialla oli jo "toinen käsi kiinni" MM-pokaalissa, mutta tähdistä tuli yhtäkkiä amatöörejä – jalkapallohullu kansa järkyttyi, kunnes valtavasta nöyryytyksestä tuli yleinen vitsi

Ronaldo teki jo nuorena huiman määrän maaleja ja nousi maailman parhaaksi – sitten ennen tärkeintä peliä tapahtui mystinen kohtaus ja salaliittoteoriat levisivät: "Niin paljon sontaa"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat