1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. Tarinat ja ilmiöt

Kansallisen liigan maalitykki Amanda Rantanen selätti syömishäiriön ja synkät ajat – nyt hän haluaa toimia esikuvana nuorille

Jalkapallon Kansallisessa liigassa pelaavan PK-35:n kapteeni Amanda Rantanen sairastui syömishäiriöön viitisen vuotta sitten.

Amanda Rantanen on valmis kertomaan tarinansa, jos voi auttaa edes yhtä nuorta. Kuva: Jari Kärkkäinen/ YLE

Neljä vuotta sitten Amanda Rantanen ui syvissä vesissä.

Aikaisemmin jalkapallo oli ollut koko hänen elämänsä tärkein asia, mutta ajatus harjoituksiin lähtemisestä tuntui tuolloin vastenmieliseltä.

– Pääsin viikoksi takaisin ja sitten taas meni jotain. Futiksesta alkoi tulla enemmän paha mieli kuin hyvä, Rantanen kuvailee.

Tänä kesänä Rantanen on ollut PK-35:n paidassa Kansallisen liigan kirkkaimpia tähtiä, mutta tie huipulle on ollut pitkä ja loukkaantumisten värittämä. Lista on pitkä: nilkkaleikkaus, revennyt takareisi, murtunut käsi ja tulehtunut nivunen – ja kaikki kahden vuoden sisään. Loukkaantumisista Rantanen on kärsinyt liki koko ikänsä.

Rantanen oli hyvin lahjakas pelaaja, tuttu nimi myös nuorisomaajoukkueista. Lupaavan futaajan tavoitteet olivat korkealla, minkä vuoksi myös PK-35 sai jäädä varhain.

Kauden 2015 päätteeksi Rantanen vaihtoi PK-35:n B-tytöt Naisten liigassa pelanneeseen Helsingin Jalkapalloklubiin. Tavoitteena oli tehdä läpimurto sinivalkoisissa.

Se jäi kuitenkin yritykseksi.

HJK:n Annika Huhta yritti pysäyttää PK-35:n Amanda Rantasta Kansallisen liigan avauskierroksella kesäkuussa. Kuva: AOP / Joonas Kämäräinen

Ongelmat alkoivat heti tammikuussa 2016 ja loukkaantumiset seurasivat toisiaan.

Se vaikutti myös itseluottamukseen. Kun Rantanen pääsi vihdoin takaisin, saattoi osa vanhemmista pelikavereista sanoa tahattomasti ilkeästi.

– Sain kuulla välillä ihan ihme juttuja ja mietin, miksi piti noin sanoa. Se tuntui vievän loputkin jäljellä olevat itseluottamuksen rippeet.

Paha mieli ei jäänyt vain jalkapalloharjoituksiin, vaan seurasi myös kotiin.

– Mietin, ettei ole mitään järkeä, jos joka päivä treenien jälkeen itken ja joka päivä minua ahdistaa mennä treeneihin.

Muistan, kun itkin ja äiti sanoi, että sitten Amanda vaan lopetat, jos tuolta tuntuu. Tässä elämässä on paljon muutakin kun jalkapallo.

Amanda Rantanen, PK-35:n kapteeni

Rantanen kertoi jalkapalloahdistuksestaan läheisilleen. Äiti Anne-Maria Weckström ja isä Rami Rantanen olivat valmentaneet häntä PK-35:n B-tytöissä ja suhtautuivat lopettamispuheisiin ymmärtäväisesti.

– Äiti ja isä ovat aina olleet todella neutraaleja ja minun puolellani. Muistan, kun itkin ja äiti sanoi, että sitten Amanda vaan lopetat, jos tuolta tuntuu. Tässä elämässä on paljon muutakin kun jalkapallo. He tsemppasivat paljon ja tulivat katsomaan pelejäni.

Samaan aikaan vanhemmat kuitenkin toivoivat, ettei Rantanen lopettaisi. He, kuten moni muukin, olivat nähneet tyttärensä potentiaalin pelikentällä.

Jalkapallogeenit

Rantanen oli pienestä pitäen liikkunut jalkapallopiireissä. Äiti Weckström oli pelannut SM-tasolla ja isä Rantanen oli Suomen maajoukkuepaidan lisäksi tuttu kotimaan ja Ruotsin kentiltä.

– Oli niin hieno juttu, kun pääsin pienenä tyttönä isin luokse kentälle. Hetket ovat jääneet mieleen vau-hetkinä. Futiksesta jäi hyvä fiilis, Rantanen muistelee.

Paremmin hän muistaa kuitenkin enonsa John Weckströmin otteet Veikkausliigaan nousseen Hongan pelipaidassa. Rantasten perheelle, tai ainakin perheen pienimmille, viikon kohokohta oli taikuriksikin tituleeratun enon pelit Tapiolan tuulisessa urheilupuistossa.

– Olimme aina katsomassa, ne olivat todella siistejä tapahtumia. Me olimme aika pieniä ja olimme siellä aina makkara kädessä ylpeinä, että siellä pelaa meidän taikurienomme.

Rami Rantanen ja Anne-Maria Weckström ovat valmentaneet Amanda Rantasta pitkään. Kuva: Jari Kärkkäinen/ YLE

Pienempänä yleisurheilu kiinnosti kuitenkin jalkapalloa enemmän. Lopulta nykyään Ykkösessä pelaava Daniel-veli laukaisi kiinnostuksen myös jalkapalloa kohtaan.

– Olemme kaksosia ja todella läheisiä. Loppujen lopuksi se, että hän pelasi, sai minutkin innostumaan ja halusin päästä myös treeneihin.

Aluksi Anne-Maria Weckström valmensi joukkuetta itsekseen, mutta PK-35:ssä myöhemmin mukaan tuli myös Rami Rantanen.

Pitkään yhdessä pelannut joukkue juhli kahdesti B-tyttöjen Suomen mestaruutta, ja joukkueen kapteeni Rantanen esiintyi myös nuorisomaajoukkueissa.

Ulospäin kaikki näytti satumaisen hyvältä. Lahjakas jalkapalloilija menestyi seurajoukkueen kanssa ja pääsi kantamaan isänsä tavoin myös maajoukkuepaitaa. Asioita, joista jokaisen tavoitteellisen tyttöjalkapalloilijan kuvittelisi haaveilevan.

Se ei kuitenkaan ollut koko totuus. Loukkaantumiset ja paha mieli eivät olleet ainoita asioita, joiden kanssa Rantanen on joutunut taistelemaan. Myös syömishäiriö vei voimia.

Synkkiä vuosia

Kaikki alkoi salakavalasti viitisen vuotta sitten. Rantanen koki yksityiselämässään asioita, jotka saivat hänet epäilemään itseään.

– Ajattelin, etten riitä tälläisenä kuin olen. Oravanpyörä jatkui ja sitten tulivat futisongelmat. En riittänyt yhtäkkiä futiksessakaan sellaisena kuin olen, Rantanen kertaa.

Riittämättömyyden tunne seurasi myös kouluun. Voimakkain tunne oli omaa kehoa kohtaan.

– Halusin olla jotenkin erilainen. En halunnut syödä. Aika nopeasti vääristyi myös kuva ravintoon. Banaanin syöminenkin saattoi olla vihollinen. Loppujen lopuksi pahimmillaan oksensin ruokia ulos.

Helsinkiläisryhmän pelaajista peräti kuudellatoista on PK-35-tausta. Kuva: Jari Kärkkäinen/ YLE

Keväällä 2016 Rantanen vähensi syömistään radikaalisti ja lisäsi samalla liikuntaa. Toisinaan hän saattoi sanoa voivansa huonosti, jotta pystyisi oksentamaan syömänsä ruoat ulos.

Hän tiesi, että joutuisi olemaan poissa pelikentiltä pitkään, sillä syksyllä edessä oli leikkaus.

– Kesäkuun minulla oli juoksukielto, mutta treenasin päivittäin salilla. Kesäkuun jälkeen treenaaminen meni överiksi. Treenasin vain ihan hullusti, kahdesti päivässä, salilla ja lenkkiä ja portaita ja muita.

– En kuitenkaan syönyt juuri mitään. Olin aivan kuollut ja loppu koko ajan. En pystynyt nilkan takia pelaamaan futista, mikä varmasti pahensi asiaa.

Rantanen laihtui yli kymmenen kiloa. Lihakset sulivat pois, minkä hän ymmärsi vasta myöhemmin seuraavana vuonna pelikentälle palatessaan.

Syömishäiriö on hirveintä, mitä olen kokenut ja mitä olen itselleni ihmisenä ja urheilijana tehnyt.

Amanda Rantanen, PK-35:n kapteeni

HJK:lle Rantasen ongelmat tulivat yllätyksinä. Kun Yle Urheilu tiedusteli HJK:lta asiasta, seurasta kerrottiin Rantasen keskittyneen kaudella 2016 loukkaantumisesta kuntoutumiseen.

– Välillä mietin, että jos joku ulkopuolinen olisi kysynyt minulta, olisin ehkä romahtanut tai pystynyt jotenkin kertomaan asiasta. Tai että sen olisi huomannut minusta. Sellaista ei kuitenkaan tullut. En missään nimessä syytä ketään. Olin loukkaantunut, eikä huomio ollut todellakaan minussa, Rantanen sanoo.

Hän toivoo kuitenkin, että jokaisessa seurassa olisi henkilö, joka huolehtisi pelaajien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

– Eikä aina vain kysyttäisi, onko nilkka vielä kipeä tai miten selkä voi, vaan että miten voit ihmisenä ja elämässä ylipäätään.

Rantanen piilotti hyvin tilanteen myös läheisiltään. Parhaat ystävät huomasivat kuitenkin tilanteen ensimmäisenä ja ottivat hänen selän takanaan yhteyttä äiti Weckströmiin.

– He sanoivat minulle, etten ole ihan oma itseni eikä minulla taida olla kaikki hyvin. Jotain oli tehtävä. Olen kiitollinen ystävistäni ja perheestäni ja läheisistäni. Heidän avullaan olen päässyt ylös.

Erityismaininnan Rantanen antaa poikaystävälleen, HJK:sta Moldovaan siirtyneelle Sebastian Dahlströmille.

– Hän on auttanut minut tähän pisteeseen, missä olen nyt.

Pitkä matka toipumiseen

Oman tilanteensa Rantanen tajusi, kun hän pääsi jälleen kuukausien jälkeen takaisin jalkapallokentälle helmikuussa 2017.

– Älysin, että ei hemmetti, minulla ei ole lihaksia. En syö mitään, minulla ei ole energiaa. Olen miettinyt, että futis on varmaan oikeasti pelastanut minut kaikelta. Tajusin, että näin ei voi jatkua, tässä ei ole mitään järkeä, minun on pakko alkaa syödä.

Meni kuitenkin vuosia ennnen kuin Rantanen pystyi puhumaan läheistensä kanssa asioista niiden oikeilla nimillä.

Hän myöntää vuosien 2016 ja 2017 olevan hämärän peitossa, hyvin harmaata aikaa.

– Nyt pystyn katsomaan niitä vähän vanhemman ja erilaisen Amandan näkökulmasta. Olen ihan erilainen urheilija ja ihminen nyt. Jos joku olisi osannut sanoa tai olisin voinut vaikka lukea tarinan siitä, mitä koin silloin, olisin ehkä ymmärtänyt oman tilanteeni. Mutta en ymmärtänyt sitä silloin.

Toivon, että olisin ollut sen verran rohkea, että olisin osannut ja uskaltanut pyytää apua. 

Amanda Rantanen, PK-35:n kapteeni

Vuodet ovat opettaneet hyökkääjälle armollisuutta itseään ja kehoaan kohtaan. Ennen hän saattoi ajatella epäonnistuneensa, jos ei tehnyt ottelussa kahta maalia.

– Se on ihan naurettavaa, tälläisiä ajatuksia ei ole enää.

Myös keskittyminen on vaihtunut tulevaisuuden sijasta vain nykyhetkeen.

Amanda Rantanen on opetellut olemaan armollisempi itseään kohtaan. Kuva: Kansallinen liiga / Kalevi Hämäläinen

Rantasen suhtautuminen ravintoon on muuttunut radikaalisti. Tie on ollut pitkä ja vaikea eikä vähiten siksi, että Rantanen on kulkenut sen ilman ulkopuolista apua.

– Näin jälkeenpäin kun miettii, olisihan se ollut tosi hyvä, jos olisi päässyt jonkun kanssa juttelemaan siitä. En jotenkin uskaltanut tai kehdannut. Olen pystynyt läheisillekin puhumaan ajasta vasta pari vuotta myöhemmin. Se on varmaan myös syy, miksi en pystynyt ikinä hakemaan apua ulkopuolisilta.

– Kunpa olisin oikeasti ymmärtänyt tilanteeni jo silloin ja osannut kertoa siitä perheelleni. Tiedän, että he olisivat tehneet kaikkensa auttaakseen minua, mutta en osannut enkä kehdannut myöntää tilannetta edes itselleni.

Rantanen taisteli itsensä irti negatiivisista ajatuksista tahdon voimalla. Jos hän ajatteli esimerkiksi leivän syönnin olevan pahasta, hän pakotti itsensä syömään sen.

– Näin, että kyse on vain mielestäni. Mitään pahaa ei tapahtunut. Jos tekee mieli suklaata ja ajattelen, että en voi syödä sitä, menen ainakin syömään sen suklaan. Kunnon ruoka ei ole koskaan vihollinen ja pitää muistaa herkutellakin.

Loppu hyvin kaikki hyvin

Kahdesta vaikeasta vuodestaan huolimatta Rantanen päätti vielä antaa jalkapallolle yhden mahdollisuuden. PK-35 oli vasta saanut paikan Ykköseen MPS:n luovuttua naisten joukkueesta ja sarjapaikasta.

Tuttu seura, tuttu organisaatio, tutut valmentajat ja pelaajat houkuttelivat.

– Päätin tulla testaamaan tänne. Muistan, kun sanoin Rädelle (Rami Rantanen), että jos loukkaannun parin kuukauden aikana, niin en enää pysty tähän. Sillä tiellä ollaan edelleen. Tulin kokeilemaan ja rakastuin uudelleen.

Rantanen sai harjoitella ilman isompia vammoja ja kauden päätteeksi hänet valittiin Ykkösessä kauden parhaaksi pelaajaksi. PK-35 taisteli sarjanoususta jo tuolloin, vuonna 2018, mutta lopulta ONS vei liigakarsinnoissa pidemmän korren.

Seuraavalla kaudella Rantanen teki 18 maalia ja oli nostamassa rakasta seuraansa ensimmäistä kertaa pääsarjaan. Myös opiskelupaikka on löytynyt, vaikka unelma Yhdysvalloissa yliopistossa opiskelusta ja pelaamisesta saikin jäädä.

– Nyt olen maailman onnellisin, että en lähtenyt. Kaikella on tarkoituksensa, tuleva luokanopettaja iloitsee.

PK-35 on tällä kaudella ollut Kansallisen liigan yllättäjiä. Kuva: Christian Vuojärvi

Kansallisessa liigassa sarjadebytantti on aloittanut kautensa pirteästi. Vielä neljän kierroksen jälkeen joukkue oli sarjan kärjessä, ja seitsemän kierroksen jälkeen sarjadebytantin sijoitus on viides.

PK-35 on kuitenkin vienyt pisteitä niin hallitsevalta mestarilta HJK:lta kuin vahvoilta mitaliehdokkailta TiPSiltä ja KuPSiltakin.

Rantanen on sarjan maalipörssissä neljällä osumallaan neljäntenä.

– Pakko sanoa, että tahti on vähän yllättänyt. Ykkösessä tein ihan hyvin maaleja, mutta vähän jännitin, että mitä se on, kun on astetta paremmat puolustajat ja maalivahdit ja pelitempo on nopeampi.

Yksi syy saattaa löytyä koronaviruksen aiheuttamasta pakkotauosta. Kun seurajoukkueet pitivät taukoa harjoittelusta ja pelaajat harjoittelivat itsekseen tai lähipiirinsä kanssa, treenasi Rantanen perheensä ja siskonsa poikaystävän Ville Salmikiven kanssa lähes päivittäin.

– Silloin tajusin, että olen uskomattoman onnekas, Rantanen nauraa.

Etenkin veli Daniel Rantanen laittoi siskonsa paikoitellen koville eikä itkultakaan säästytty.

Tällä hetkellä nautin jalkapallosta enemmän kuin koskaan. Se on isoin juttu elämässäni ja se tekee minut niin onnelliseksi.

Amanda Rantanen, PK-35:n kapteeni

Kova treeni on kuitenkin näkynyt myös tuloksissa. Nyt Rantanen iloitsee, että päätti antaa jalkapallolle vielä yhden mahdollisuuden, vaikka vielä neljä vuotta sitten ei koskaan olisi uskonutkaan voivansa jonakin päivänä näin hyvin.

– Tällä hetkellä nautin jalkapallosta enemmän kuin koskaan. Se on isoin juttu elämässäni ja se tekee minut niin onnelliseksi. Joka päivä odotan treenejä ja viikonlopun peliä, se on viikon kohokohta. On ihanaa, että olen löytänyt saman palon kuin nuorempana.

Tarinansa Rantanen haluaa kertoa, jotta voisi auttaa vaikka vain yhtä samanlaisessa tilanteessa olevaa tyttöä tai poikaa. Hän on esimerkki siitä, että kaikesta voi selvitä.

– Syömishäiriö on hirveintä, mitä olen kokenut ja mitä olen itselleni ihmisenä ja urheilijana tehnyt. Jos tunnistaa pieniäkin piirteitä, täytyy uskaltaa pyytää apua. Se ei ole heikkoutta, vaan päinvastoin rohkeutta. Toivon, että olisin ollut sen verran rohkea, että olisin osannut ja uskaltanut pyytää apua.

Lue myös:

HJK-vahvistuksen kausi päättyi leikkauspöydälle ennen ensimmäistäkään peliä, seura ei etsi korvaajaa – myös sarjakärki TiPS menetti kapteeninsa ja maalikuningattarensa

Kansallisen liigan yllättäjäjoukkue yhdistää kokonaista perhettä – liigatulokas on muutenkin kuin perhe: "Jo junnuna mietimme, että voi kun pelaisimme naisissa yhdessä"