Suora

  • Koruja juhliin ja mielenosoituksiin

Vuosien suunnitelma toteutui viimein – Sallisen kunnianhimoiset siskokset tähdittävät nyt yhdessä Superpesiksen mestarikandidaattia: "On meillä jonkinlainen yhteys"

Tamperelainen Manse PP kuuluu naisten Superpesiksen kärkisuosikkeihin. Joukkueen avainpelaajiin kuuluvat Sallisen siskokset Emma ja Senni, jotka nauttivat yhdessä pelaamisesta kolmen vuoden tauon jälkeen.

Naisten Superpesis
Senni ja Emma Sallinen tavoittelevat mestaruutta Manse PP:n paidassa.
Senni ja Emma Sallinen jahtaavat mestaruutta tamperelaisen Manse PP:n riveissä.Ghadi Boustani / Yle.

TAMPERE.Missä mää pelaan takatilanteessa?

– Kolmospuoli.

– Ja jos lyödään siitä minun ja...

– Kolmosluukku!

– Hyvä! Mikä on mun paras lyönti?

– Kumura.

– Ja minkä pelaajan yli mie lyön sen..

– Tappikumura!

– No tämä olisi sellainen, jos vaikka nollakakkosessa (toim. huom. ainoa etenijä kakkospesällä) viedään...

– Yllätys!

– Hyvä! Voisin syöttää tällaisen vaihtotilanteessa...ei etu, vaan...

– Takaväärä!

Toimittajan Emma ja Senni Salliselle heittämä haaste sanaselityskisasta on mieleinen, ja siskosten välinen kemia on ilmeinen. Sallisten suosikkeihin kuuluviin sanaselityksiin on nyt entistä enemmän aikaa, sillä kaksikko pelaa kolmen vuoden tauon jälkeen jälleen samassa joukkueessa.

Kahdella viime kaudella Kirittärissä mestaruutta juhlinut Emma Sallinen, 25, päätti vaihtaa leiriä tälle vuodelle, ja tamperelaisen Manse PP:n valitsi uudeksi joukkueekseen myös viisinkertainen etenijäkuningatar Virpi Hukka. Mansen lukkarina häärii Emman kaksi vuotta nuorempi pikkusisko Senni, 23, joka voitti mestaruuden 2017 ensimmäisellä Tampereen kaudellaan.

Syksyllä 2018 siskokset kohtasivat loppuotteluissa, mutta nyt liperiläislähtöiset Viinijärven Urheilijoiden kasvatit jahtaavat mestaruuspyttyä samoissa väreissä. Se ei ole sattumaa.

– Totta kai se oli tosi ratkaiseva asia, että Senni oli täällä. En sano, etten olisi tullut ilman häntä, mutta on tästä keskusteltu jo monta vuotta, että haluamme pelata yhdessä. Olemme olleet aina tosi läheisiä ja pelanneet juniorivuodetkin pitkälti samassa joukkueessa, Mansen pääkotiuttajiin kuuluva Emma Sallinen toteaa.

– On ollut tosi hienoa päästä lähentymään taas siskon kanssa, hän jatkaa.

Senni Sallinen toteaa, ettei isosiskoa tarvinnut erityisesti houkutella. Siskossarjan nuorimmainen Asta asuu ja opiskelee myös Tampereella, mutta pelaa enää vain harrastepesistä.

– Kyllähän siitä jonkun verran puhuttiin. Itselläni oli sopimus tänne jo aiemmin, ja Jyväskylässä taas oli jo lukkari. Oli luonnollisempaa, että Emma tulee tänne, eikä toisinpäin, Senni Sallinen muistelee.

Vuodet pelinjohtajalegenda Jussi “Nalle” Viljasen koulussa Jyväskylässä nostivat Emma Sallisen uudelle tasolle. Hän ei ollut junioritähti, ja hän tuli Kirittärien kovaan ryhmään rivipelaajana. Pois lähtiessään hän oli noussut jo tähtikategoriaan.

– Olen tosi kiitollinen niistä vuosista, ja olen nyt tällainen pelaaja kuin olen juuri niiden kokemusten takia. Olin opiskellut silloin jo pitkään Jyväskylässä, ja onneksi otin sen askeleen Kirittäriin. Vaikka lähteminen pois oli tosi haikeaa, seison täysin tämän päätöksen takana, Emma Sallinen sanoo.

Susirajan opit

Liperissä kasvaneet ja Viinijärvellä pesäpallo-oppinsa saaneet Salliset kuuluivat juniorivuosinaan Susirajan Mailan fuusiojoukkueeseen, joka koostui Kiteen Pallon, Joensuun Mailan ja Viinijärven Urheilijoiden pelaajista.

Joukkue ylsi tyttöjen Superpesiksen loppuotteluihin vuosina 2012 sekä 2014, ja ryhmästä on noussut lukuisia pääsarjapelaajia, kuten muun muassa Kirittärien Eeva Mäki-Maukola sekä lukkari Mari Mantsinen. Susiraja oli oppikoulu myös Joensuun Mailan nousijajoukkueen pelinjohtajille Iivo Parviaiselle ja Laura Jehkoselle.

Susirajan motivoitunut ja hyvähenkinen ryhmä innoitti myös Sallisia mittaamaan rajojaan.

– Silloin aloimme tehdä ammattimaisemmin ja totisemmin hommia. Meillä oli hyvä valmennus ja kertoohan se jostain, että siitä ryhmästä niin moni on päätynyt Superpesikseen saakka pelaamaan, Senni Sallinen muistelee.

– Itä-Suomessa on hienoja, pienempiä seuroja, mutta mitä pidemmälle mennään junioreissa, pelaajien määrä pienenee. Näimme silloin, mitä toimivalla seurayhteistyöllä voidaan saada aikaan, Emma Sallinen jatkaa.

Emma Sallinen, Manse PP.
Emma Sallinen on lyönyt alkukaudella 14 juoksua.Elmeri Elo / AOP

Vuonna 2015 Superpesiksessä debytoineen Senni Sallisen ensimmäinen kausi Tampereella oli nappionnistuminen, sillä se toi mestaruuden lisäksi myös valinnan vuoden lukkariksi. Vuotta ennen siskoaan jo yhden ottelun pääsarjassa pelanneen Emma Sallisen suuri onnistuminen osui pudotuspelisyksyyn 2018, kun hän onnistui hämmentävällä tavalla jokaisella 11:stä ensimmäisestä kotiutusyrityksestään.

Kaikkiaan mestaruussyksynä lyötyjä juoksuja kertyi 21, ja Sallinen palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.

Viinijärvellä 2016 viimeksi yhdessä pelanneesta kaksikosta on jalostunut vuosien työllä huippupelaajia.

– Olemme varmasti aika erilaisia pelaajia kuin silloin. Se, mitä olen saanut kokeneemmilta pelaajilta ja kovien pelien kautta kokemuksena on vaikuttanut erityisesti itseluottamukseen ja päänsisäisiin asioihin, Senni Sallinen toteaa.

Äiti on sanonut pienestä pitäen, että kaikki potentiaali, mikä on, pitää mitata ulos. Jos joskus tulee raja vastaan, ainakin on yritetty.

Emma Sallinen

Alle kilometrin päässä toisistaan asuvat siskokset viettävät paljon aikaa yhdessä myös kentän ulkopuolella. Kun aiempina vuosina tapaamisia oli muutaman kerran vuodessa ja pelien yhteydessä, nyt yhdessä voi olla niin halutessaan vaikka joka päivä. Kentällä työpisteet sijaitsevat myös lähekkäin, sillä Emma pelaa siepparina.

Siskokset tuntevat toistensa liikkeet hyvin, ja yhteistyö kehittyy peli peliltä.

– On meillä jonkinlainen yhteys, sillä olemme pelanneet paljon yhdessä aiempinakin vuosina. Kun tuijottaa Sennin tekemistä pelistä toiseen, pääsee rytmiin jotenkin mukaan. Siinä on ollut vielä hakemista, ja asioita on hiottavana. Perussapluuna on kuitenkin löytynyt, Emma Sallinen sanoo.

– Meillä on hyvä luottamus keskenämme, ja olemme käyneet paljon pelejä läpi yhdessä. Puhumalla oppii pelaamaankin yhteen, Senni Sallinen muistuttaa.

Riitoja ei synny. Ei pesiksestä, eikä oikein muistakaan asioista.

– Sen tietää, että jos joskus kiukuttelee, seuraavana päivänä hän on siskoni edelleen, Senni Sallinen kuittaa.

– Olemme oikeastaan aika rauhallisia tyyppejä, vaikka kentällä olemmekin tulisieluisia ja kilpailuhenkisiä. Emme me ole oikein koskaan riidelleet, Emma Sallinen jatkaa.

Senni ja Emma Sallinen tavoittelevat mestaruutta Manse PP:n paidassa.
Sallisten seurassa on harvoin hiljaista. Ghadi Boustani / Yle.

Kannustus kotoa

Salliset ovat kunnianhimoisia ja määrätietoisia urheilijoita, jotka pohtivat urheilua ja urheilemistaan analyyttisesti. Kunnianhimoa riittää myös kentän ulkopuolella, sillä Emma aloittaa syksyllä jo 25-vuotiaana viestinnän alan väitöskirjaansa ja Senni opiskelee yliopistossa tietojohtamista.

Määrätietoisuus ja halu mitata itseään on tullut kotikasvatuksen mukana.

– Se on se, mitä on kotoa saatu. Äiti on sanonut pienestä pitäen, että kaikki potentiaali, mikä on, pitää mitata ulos. Jos joskus tulee raja vastaan, ainakin on yritetty. Siihen meitä on kovasti kannustettu, Emma Sallinen avaa.

Siskokset ihailevat toisissaan juuri analyyttisyyttä ja kunnianhimoa.

– En ole nähnyt toista urheilijaa, jolla olisi noin kova työmoraali. Ihailen Sennissä sinnikkyyttä ja voitontahtoa. Se ei ole niinkään sitä, että haluaa voittaa muut, vaan että haluaa voittaa itsensä. Hän haluaa olla paras ja on valmis tekemään siihen vaadittavan työn, Emma Sallinen kehaisee.

– Emma on tosi ammattimainen ja analyyttinen, kun mietitään urheilua. Hän miettii peliä paljon ja tekee hommat niin, ettei mitään kiveä jätetä kääntämättä, Senni Sallinen jatkaa.

Senni Sallinen, Manse PP.
Senni Sallinen valittiin Superpesiksen parhaaksi lukkariksi mestaruuskaudella 2017.Elmeri Elo / AOP

Kuvailujen valossa ei olekaan järin suuri yllätys, että molemmat löytyvät myös Mansen kapteenistosta. Emma Sallisesta tehtiin jopa kapteeni heti ensimmäiselle kaudelle uudessa seurassa.

– En ole yrittänyt mitään ylimääräistä tai tehdä mitään isoa numeroa itsestäni. Olen yrittänyt auttaa muita onnistumaan ja tuoda hyvää ilmapiiriä joukkueeseen sellaisena ihmisenä, jollainen olen, kapteeni pohtii.

– On tärkeää, että Senni ja Kirsi Ala-Lipasti ovat siinä mukana, sillä he ovat pidemmän linjan manselaisia ja heillä on sellaista hiljaista tietoa ja kokemusta tästä hienosta seurasta ja yhteisöstä. Olen yrittänyt oppia heiltä.

Kaikki palikat mestaruuteen

Naisten Superpesis pyörähti käyntiin kesäkuussa noin kolme viikkoa ennen miesten sarjaa. Manse PP on ehtinyt pelaamaan yhdeksän ottelua, jotka ovat tuoneet kahdeksan voittoa.Ainoa tappio tuli toisella kierroksella Hyvinkäällä,ja sarjaohjelman lohkopainotteisuuden takia joukkueelta on vielä kohtaamatta muut kärkeen povatut joukkueet Kirittäret, Porin Pesäkarhut ja Lapuan Virkiä, joista viimeisimmän se voi kohdata vain mahdollisissa pudotuspeliotteluissa.

Emma Sallisen ja Hukan lisäksi uutta joukkueessa on myös valmennus, kun urheilutoimenjohtajaksi siirtyneen Jarkko Pokelan tilalle tuli Pöytyän miesten ykköspesisryhmästä Tampereelle muuttanut Markus Wirzenius.

Sen tietää, että jos joskus kiukuttelee, seuraavana päivänä hän on siskoni edelleen.

Senni Sallinen

Joukkueen peli kehittyy Sallisten mukaan koko ajan, eikä vielä tarvitse olla huolissaan, vaikka kokonaisuus onkin keskeneräinen.

– Lähtötaso ei ollut korkea, mutta olemme menneet askel askeleelta eteenpäin. On paljon asioita, joihin haluamme keskittyä ja tärkeintä on, ettei peli ole valmista vielä kesäkuussa, vaan syksyllä, kun pelataan mitaleista, Emma Sallinen toteaa.

– Markus on uusi kasvo naisten Superissa, ja hän on kehittynyt myöskin koko ajan. Olemme uuden äärellä, ja pesäpallopelissä on lukemattomia asioita, jotka täytyy käydä läpi. Markus on siitä hieno ihminen, että hänen kanssaan pystyy keskustelemaan ja hän on valmis tekemään kompromissejä. Pesäpallossa asioihin ei yleensä ole vain yhtä oikeaa ratkaisua, kapteeni jatkaa.

Mansen joukkueessa on enää vähän samaa kuin mestaruusryhmässä 2017, mutta kärki on etenkin Sallisen ja Hukan siirtojen ansiosta jälleen erittäin terävä. Henna Peltokankaan nopeiden jalkojen perään tamperelaisilla on asettaa vaihtotilanteisiin erinomainen etukentän ulkopelaaja Ida Lähde sekä monipuolinen Hukka.

Kotiutusosastoa tähdittävät komeat 28 kertaa onnistunut jokeri Henna Suominen, Emma Sallinen sekä tänä vuonna 17 vuotta täyttävä suurlupaus Anna Ala-Kauhaluoma, joka on paukutellut alkukaudella 23 juoksua.

Kirittärien kolmella kaudella yhteensä 140 (1+139) juoksua lyönyt Sallinen ei ole vielä päässyt haluamaansa vireeseen. Kotiutusprosentti on 45,2 (14/31), ja lyötyjä juoksuja on kertynyt yhteensä 14.

Sallisen kotiutusprosentti oli vielä ennen perjantaita noin kymmenen prosenttia huonompi. Alkukauden tilastot kuitenkin kohenivat hieman Lappeenrannassa, kun Sallinen löi viisi (1+4) juoksua.

– En tiedä, voiko kukaan kotiuttaja olla tuollaiseen prosenttiin tyytyväinen, mutta itse olen kokenut sen niin, että potentiaali on ehdottomasti siellä. Olemme voittaneet pelejä, ja vastuunkantajia on löytynyt muista kotiuttajista.

Virpi Hukka ja Emma Sallinen Manse PP:n tiedotustilaisuudessa 27.9.2019.
Virpi Hukan ja Emma Sallisen siirtyminen Manse PP:n riveihin viime syksynä oli voimasuhteita muuttanut tuplakaappaus.Juuso Koro / Manse PP

– Tavoite on parantaa syksyä kohti totta kai, eikä henkilökohtaisesti sijoitus lyöjätilastossa ole kovin tärkeä, kunhan vain pystyy auttamaan joukkuetta. Ja eipä se runkosarja pari vuotta sitten mennyt kovin hyvin sekään, joten tämä lupaa ihan hyvää, Emma Sallinen naurahtaa.

Senni Sallinen pelaa sisällä kakkoskärjessä pienessä roolissa, mutta ulkopelissä lukkarin rooli on luonnollisesti suuri. Hänen vinkkelistään joukkueessa on paljon hyviä palikoita.

– Selkeä vahvuus on siinä ykköskärjessä. Siinä on useampia huippuetenijöitä, ja siihen päälle on vielä hyviä kotiuttajia. Ulkopeliä on saatu koko ajan parempaan suuntaan, ja siihen pystymme nojaamaan loppukaudellakin. Tavoite on ollut nousujohteisesti koko ajan kehittää peliä, ja hiljalleen olemme myös onnistuneet siinä.

Sallisen lukkariharjoittelua koronakevät ei sotkenut, sillä syöttelemiseen ei tarvita kuin pallo ja lautanen.

– Toistoja on saanut kevään vaikeuksista huolimatta, ja takapihalle pääsi syöttelemään lautasen kanssa. Pelaaminen on tuntunut ihan hyvältä, toki täysin tyytyväinen ei voi olla missään nimessä täysin. Tavoitteet ovat siellä loppukaudella.

Keskeneräisyyden hyväksyminen

Manse PP on satsannut joukkueeseen, ja Wirzeniuksen laaturyhmä on yksi varteenotettavimmista kandidaateista suistamaan Kirittäret valtaistuimeltaan syksyllä. Salliset ovat juhlineet erikseen viime vuosina, mutta mestaruus yhdessä olisi erityisen maistuva.

Emma Sallinen muistuttaa, että polku korkeimmalle huipulle on joka vuosi kivinen ja vaatii paljon töitä.

– Voimme mennä ehdottomasti päätyyn saakka ja nostaa pokaalia, mutta ei se tie mestaruuteen ole millään joukkueella ikinä samanlainen. Olen huomannut sen, ettei se ole helppoa ja aina ei ole kivaa. Vaikka pelaamisesta nauttii äärimmäisen paljon, mikäli haluaa huipulle, pitää sietää sitä tunnetta, ettei ole vielä valmis.

– Kun ei ole vielä valmis, täytyy treenata paljon ja kaivaa ne epämukavuusalueet sekä heikkoudet esiin. Jos sen työn jaksamme tehdä, meitä odottaa varmasti hieno kiitos kauden päätteeksi, hän jatkaa.

– Vastoinkäymisiä tulee varmasti, mutta enemmän se on sitä, että miten niistä mennään eteenpäin, Senni Sallinen päättää.

Lue myös:

KPL:n tähtipelaajan yli kuukauden mittainen hyllytys päättyi tiistaina − avasi ajatuksiaan Kouvolan Sanomille: "Virheestä pitää maksaa"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat