Suora

  • Kalevan kisat
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Venäläislegendan ilme jäi lähtemättömästi Timo Jutilan mieleen ja pelotti monia – kovan ulkokuoren alta paljastuikin romanttinen kissamies

60 vuotta täyttävä Vjatsheslav Bykov voitti urallaan lähes kaiken. Harva kuitenkin tietää, millainen persoona Punakoneen tähtihyökkääjä oli oikeasti.

jääkiekko
Neuvostokiekon legenda Vjatsheslav Bykov täytti perjantaina 60 vuotta.
Kiekkolegenda Vjatsheslav Bykov haali menestystä niin pelaajana kuin valmentajana. Getty Images

Leijonien luottopuolustajan Timo Jutilan vastaus tulee välittömästi, kun häntä pyytää kuvailemaan aikansa pelaajasuuruutta Vjatsheslav Bykovia.

Punakoneen kirkkaimpiin tähtiin 1980- ja 1990-luvulla kuulunut pienikokoinen sentteri jäi jäällä lähtemättömästi Jutilan mieleen. Kaksikko kohtasi useita kertoja maajoukkueturnauksissa ja arvokisoissa.

– Aivan fantastinen pelaaja! Jos en päässyt heti iholle, Bykov meni ohi kuin Torinon juna. Siinä ei jäänyt mitään saumaa, Jutila, 56, muistelee.

Poikkeuksellisen taitotason ja peliälyn lisäksi Jutilan mieleen jäi venäläiskollegan kasvoilla pelistä toiseen ollut ilme.

– Bykov oli aikamoinen kivikasvo. Hänen kasvoillaan ei näkynyt väsymystä, mutta eipä kauhesti iloakaan.

Viileän ilmeetön olemus oli kaksinkertaisen olympiavoittajan tavaramerkki myös pelivuosia seuranneella valmennusuralla. Nuoremmat jääkiekon ystävät muistavat Bykovin ajasta Venäjän maajoukkueen päävalmentajana vuosina 2006–2011.

Venäjä saavutti Bykovin alaisuudessa kaksi MM-kultaa (2008 ja 2009). Maajoukkueen vaihtopenkin takana nähtiin tuolloin tiukkailmeinen, monen kannattajan mielestä pelottavankin oloinen hahmo.

Vjatsheslav Bykov saavutti pelaajaurallaan muun muassa kaksi olympiakultaa ja viisi maailmanmestaruutta.
Vjatsheslav Bykov (kesk.) saavutti pelaajana lähes kaiken: kaksi olympiakultaa ja viisi MM-voittoa. Vjatsheslav Bykovin kotialbumi

Kuvaus saa perjantaina 60 vuotta täyttäneen Bykovin naurahtamaan.

– Olen tosiasissa aika tunteellinen ja välillä haavoittuvakin ihminen. Minulle on kuitenkin aina ollut tärkeää hallita tunteeni, kun kyse on työstä, Bykov kertoo Yle Urheilulle puhelimitse kotikaupungistaan Sveitsin Fribourgista.

Asiat eivät ole tosiaan aina sitä, miltä ne näyttävät. Harva Venäjän ulkopuolella tietää, että Bykovin kovan ulkokuoren alla piilee taiteilijasielu ja romantikko, jonka eleet elämänkumppanilleen ovat herättäneet muissa ihmisissä jopa hämmästystä.

Taiteilija tankkien keskellä

Bykovin menestystarina sai alkunsa Itä-Uralilla Tsheljabinskissa 24. heinäkuuta 1960.

– Samana vuonna syntyi Maradona. Tiesin, että hänestä tulisi jalkapallossa paras. Siispä päätin jättää jalkapallon hänelle ja aloin itse pelata jääkiekkoa, Bykov sanoi pilke silmäkulmassa vuonna 2010 ilmestyneessä V ataku -dokumentissa.

Rakkaus urheilemiseen ja etenkin jääkiekkoon syttyi nopeasti. Liekki vain voimistui, vaikka Bykovin vanhemmat toivoivat alkuun poikansa päätyvän maatalousinsinööriksi.

Pienikokoisen mutta äärimmäisen taitavan pelaajan lahjakkuus noteerattiin alue- ja lopulta valtiontasolla. 173-senttinen sentteri pärjäsi tankkimaisten vastustajien keskellä luovuutensa ja nopeutensa avulla.

Bykov oli parikymppinen, kun moskovalainen armeijajätti TsSKA ilmoitti 1980-luvun alussa haluavansa hänet riveihinsä. Bykov ehti viettää häitään Nadezhda-vaimonsa kanssa, mutta pari päivää myöhemmin edessä oli muutto Moskovaan.

Vjatsheslav Bykov meni naimisiin vaimonsa Nadezhdan kanssa 8. toukokuuta 1982. Häitä juhlittiin Bykovin silloisen joukkueen Traktor Tsheljabinskin kanssa. Pari päivää myöhemmin Bykov muutti Moskovaan ja liittyi armeijajoukkue TsSKAan.
Vjatsheslav Bykov meni naimisiin vaimonsa Nadezhdan kanssa 8. toukokuuta 1982. Häitä juhlittiin Bykovin silloisen joukkueen Traktor Tsheljabinskin kanssa. Pari päivää myöhemmin Bykov muutti Moskovaan ja liittyi armeijajoukkue TsSKAan. Vjatsheslav Bykovin kotialbumi

TsSKAa luotsasi tuohon aikaan menestysluotsi Viktor Tihonov, jonka valmennusfilosofia perustui armottomaan työntekoon ja omistautumiseen. Harjoitusleirit menivät kaiken, myös perhe-elämän, edelle. Sen huomasi Bykovkin, joka näki Maria-tyttärensä ensimmäistä kertaa vasta, kun tämä oli kolmen kuukauden ikäinen.

Koti-ikävää helpottivat puhelut lähimmäisille. Punakoneen ja TsSKAn hyökkääjätähti Sergei Makarov on sittemmin kertonut perhekeskeisen Bykovin roikkuneen puhelimessa aina, kun se oli mahdollista.

– Se on totta. Olimme kuin puhelinyhtiöiden mainoskasvoja. Joukkueella oli vain yksi pöytäpuhelin, joten jonotimme jatkuvasti sen ääreen, Bykov kertoo.

Bykov myöntää, että sataprosenttinen omistautuminen jääkiekolle oli ajoittain raskasta.

– Välillä sitä oli vaikea käsittää. Se systeemi ja ne olosuhteet toivat kuitenkin tulosta. Kukaan ei pakottanut meitä tekemään sitä uhrausta. Se oli jokaisen oma valinta.

– Se oli suurin koettelemus perheelle, vaimolleni ja lapsilleni. Minun puoleltani se oli itsekkyyttä, sillä sain pelaamisesta suurta nautintoa.

Bykov sai nauttia seura- ja maajoukkueurallaan ainutlaatuisesta menestyksestä. Keskushyökkääjä saavutti legendaarisessa Punakoneessa kaksi olympiakultaa (1988 ja 1992) ja viisi maailmanmestaruutta (1983, 1986, 1989, 1990 ja 1993).

Wayne Gretzky ja Vjatsheslav Bykov ottivat toisistaan mittaa NHL:n tähtien ja Punakoneen näytösottelussa Quebecissä vuonna 1987.
Wayne Gretzky ja Vjatsheslav Bykov ottivat toisistaan mittaa NHL:n tähtien ja Punakoneen näytösottelussa Quebecissä vuonna 1987.Bruce Bennett / All Over Press

Timo Jutila muistaa hyvin vuoden 1992 Albertvillen olympiaturnauksen puolivälierän, jossa Suomi hävisi Bykovin kipparoimalle ryhmälle 1–6.

– Meillä ei ollut siinä pelissä mitään palaa. Bykov oli sen joukkueen ehdoton vetonaula ja tähti. Hän oli selvästi kaveri, joka halusi kiekollista vastuuta ja johtaa ryhmää, Jutila sanoo.

Kiekkoasiantuntijat ovat esittäneet vuosien varrella monia näkemyksiä Punakoneen ylivoiman syistä. Järjestelmä, kuri ja valtavat toistomäärät ovat osa selitystä, mutta Bykovin mukaan kaiken takana on suurempi ilmiö.

Kovissa oloissa kasvaneet lapset ja nuoret eivät kavahtaneet työntekoa.

– Tiesin lapsena, millaista on asua parakeissa, kun ulkona on 40 asteen pakkaset. Autoin jo pienenä äitiäni pesemään lattioita, jotta perhe saisi lisätienestiä. Opin jo silloin, miten arvokasta kova työ on.

– Punakoneen salaisuus piili tuollaisissa kokemuksissa. Ne auttoivat ulosmittaamaan itsestään kaiken ja siirtämään mahdollisen rajoja yhä kauemmas.

Perhe oli NHL-unelmaa tärkeämpi

Perhe on ollut Bykoville lapsesta saakka kaikki kaikessa. Se oli päällimmäinen syy, miksi taitohyökkääjä kieltäytyi 1990-luvun alussa häntä kosiskelleen NHL-seuran Quebec Nordiquesin tarjouksista. NHL-unelman sijaan Bykov ja tutkapari Andrei Homutov siirtyivät sveitsiläisseura Fribourg-Gotteroniin.

– Kun Punakoneen ykkösviisikko lähti NHL:ään, olimme jatkuvasti yhteyksissä. Pelaaminen NHL:ssä tiesi jatkuvia pelireissuja ja poissaoloa kotoa. Lapseni olivat tuolloin pieniä. En halunnut sellaista koettelemusta.

NHL-elämän sijaan Bykov ja Homutov nauttivat sveitsiläisyleisön varauksettomasta ihailusta. Suurin syy löytyi tilastoista: Bykov teki avauskaudellaan Fribourgissa 36 ottelussa 84 (35+49) tehopistettä.

– Olimme tottuneet, että tulokset piti tehdä itse eikä odottaa toisten tekevän niitä. Jäällä piti olla paras. Lisäksi olimme uudessa maassa neuvostokiekon ja Neuvostoliiton lähettiläitä. Se oli suuri vastuu.

Andrei Homutov (takapenkillä vasemmalla) ja Vjatsheslav Bykov (oik.) muodostivat huiman tutkaparin Fribourgissa vuosina 1990–1998.
Andrei Homutov (takapenkillä vasemmalla) ja Vjatsheslav Bykov (oik.) muodostivat huiman tutkaparin Fribourgissa vuosina 1990–1998. Ullstein Bild / All Over Press

Perheen merkitys näkyi vahvasti myös Bykovin 2000-luvun alussa alkaneella valmentajanuralla. Vaimo ja lapset jäivät asumaan Sveitsiin, kun kiekkoentusiasti palasi Venäjälle seura- ja sittemmin maajoukkueluotsiksi.

Pitkän välimatkan vuoksi perheenjäsenet näkivät harvoin, mutta Bykov kompensoi ikävän tunnetta säännöllisillä yllätyksillä. Hän muisti valmennusvuosinaan vaimoaan Nadezhdaa viikoittaisilla kukkalähetyksillä.

– Kun olen kertonut isän lähettämistä valtavista kukkakimpuista, ihmiset eivät ole meinanneet uskoa sitä, Bykovin tytär Maria kertoi V ataku -dokumentissa.

Bykov myöntää olevansa romantikko.

– Eikö jokainen ole? Sehän on upea juttu. Halusin, että kotona olisi hyvä tunnelma. Kukat olivat muistutuksia, että olen aina lähellä.

Demokraattinen diktaattori

Bykovin valmennusuran kirkkain kruunu olivat vuosien 2008 ja 2009 maailmanmestaruudet. Luotsi sai ylistystä Ilja Kovaltshukin, Aleksandr Ovetshkinin ja Aleksandr Radulovin kaltaisilta tähdiltä, jotka kokivat, että maajoukkueessa oli viimein päävalmentaja, joka osasi käsitellä uutta kansainvälisempää ja arvonsa tuntevaa pelaajasukupolvea.

Bykov sanoo menestysreseptinsä olleen yksinkertainen.

– Opin jo lapsuudessa, miten tärkeää yksilön kunnioittaminen on. Pelaaja piti kohdata ensin ihmisenä ja vasta sitten jääkiekkoilijana. Valmentajana tehtäväni oli antaa jokaiselle mahdollisuus saavuttaa potentiaalinsa parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä varten piti luoda kunnioituksen ilmapiiri – kovaa työntekoa unohtamatta.

Bykov sanoo olevansa valmentajana "demokraattinen diktaattori".

– Olen diktaattori mitä tulee ammattimaisuuteen. Ammattiurheilijoiden pitää tietää, mitä heitä vaaditaan. Vaadin samoja asioita itseltäni. Samaan aikaan olen demokraattinen. Kunnioitan pelaajia yksilöinä ja ymmärrän, että jääkiekon lisäksi on muutakin elämää, johon pelaajilla on täysi oikeus.

Vjatsheslav Bykov sai Venäjän päävalmentajana suuret Aleksanterit Ovetshkinin ja Radulovin pelaamaan joukkueelle.
Vjatsheslav Bykov sai Venäjän päävalmentajana suuret Aleksanterit Ovetshkinin ja Radulovin pelaamaan joukkueelle.PETER HUDEC / ALL OVER PRESS
Apuvalmentaja Igor Zaharkin ja päävalmentaja Vjatsheslav Bykov johdattivat Salavat Julajevin Gagarin Cupin voittajaksi kaudella 2010–2011.
Apuvalmentaja Igor Zaharkin ja päävalmentaja Vjatsheslav Bykov johdattivat Salavat Julajevin Gagarin Cupin voittajaksi kaudella 2010–2011.Juri Kuzmin / All Over Press

Bykovin ura Venäjän maajoukkueen käskyttäjänä päättyi keväällä 2011, kun itänaapurin tähtijoukko jäi Slovakian MM-kisoissa mitaleitta. Ratkaisevassa osassa oli Leijonille välierissä kärsitty tappio, josta suomalaiset kiekkofanit muistavat muuan Mikael Granlundin ilmaveivin.

Bykov sai juhlia mestaruuksia maajoukkuekuvioiden ulkopuolellakin. Analyyttinen luotsi saavutti KHL:n mestaruudet Salavat Julajev Ufan (2010–2011) ja Pietarin SKA:n (2014–2015) peräsimessä.

Jälkimmäinen mestaruuskausi jäi Bykovin valmennusuran viimeiseksi. Jääkiekolle elämänsä omistanut persoona koki, että perhe ja vuonna 2015 syntynyt pojanpoika tarvitsivat häntä enemmän.

Nykyään Bykov asuu perheineen Fribourgissa, jossa hän vaikuttaa aktiivisesti kaupungin nimikkoseuran taustajoukoissa. Lajilegendan poika Andrei pelaa isänsä jalanjäljissä Sveitsin liigaa, pojanpoika Ivan käy jääkiekkokoulua.

– En halunnut, että pojanpoikanikin päätyisi tämän lajin pariin, mutta hän hinkui itse jäälle, Bykov naureskelee.

Bykovin kiekkoperheeseen kuuluu myös kaksi erityisen rakasta eläinjäsentä. Hän tunnustautuu suureksi kissojen ystäväksi.

– Kissamme Armani ja Niki nukkuvat ja syövät kanssamme. Saamme niistä valtavasti iloa. Jos jollain on huono päivä, ne tulevat lohduttamaan.

Lue myös:

“Venäjän tankki” hurmasi, ärsytti ja ajoi Kari Heikkilän keskelle skandaalia Venäjän kiekkoliigassa — “Pesään ei mahdu kahta karhua”

Veli-Pekka Ketola ei koskaan unohda Leonid Brezhnevin elettä, kun Suomi otti yhden jääkiekkohistoriansa suurimmista voitoista

Saku Koivu ja Antero Mertaranta huusivat samoja ohjeita Raimo Helmiselle, mutta ”Raipe” päätti toisin – Leijonien alkusarjapelistä tuli klassikko: ”Olen ihmetellyt sitä itsekin”

Jääkiekkolegenda Vladimir Jursinovin uskomaton elämä – Suomeenkin ulottunut huima menestystarina oli katketa traagisesti heti alkuunsa

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat