Hyppää sisältöön

Tilasto suomalaisista naisvalmentajista on tylyä luettavaa – huiput kertovat, millaisia esteitä naiset kohtaavat: "Miehet jäävät helpommin lajin pariin"

Monet naiset ovat kiinnostuneita valmentamaan ammattilaisena, mutta pelaajauralta tutun rumban pyörittäminen vapaaehtoispohjalta ei juurikaan innosta.

Birgitta Lindholm on valmentanut paljon. Hän on jopa joutunut jättämään lajinsa väsymyksen vuoksi. Kuva: Ghadi Boustani

Naisurheilu on kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Naisvalmentaja suomalaisessa urheilussa – etenkin palloilulajeissa – on silti edelleen harvinaisuus.

Ainoastaan alle kolmannes, 28 prosenttia, Suomen Ammattivalmentajat ry:n (Saval) jäsenistä on naisia. Palloilulajeissa heitä on vielä vähemmän, sillä naisten pääsarjajoukkueissa naispäävalmentajia on vain muutamia. Muissa tehtävissä naisia kyllä on, mutta valmentajina he ovat vähemmistöä.

Miksi näin on? Asiaan ei ole yksiselitteistä vastausta. Yle Urheilun soittokierros eri lajien valmentajille toi kuitenkin esiin ongelmia, jotka liittyvät osaltaan naisvalmentajien vähäiseen määrään.

Syitä huomattiin myös palloilulajien Sari Tuunaisen johtamassa Valmentaa kuin nainen -hankkeessa, jonka tavoitteena oli kasvattaa naisvalmentajien kokonaismäärää. Hankkeessa kävi ilmi, ettei monella naisella ole usein estettä lähteä valmentajaksi, mutta sitä ei koettu myöskään houkuttelevana vaihtoehtona.

Toiminnanjohtaja Tuunaisenmukaan asia kietoutuu ammattilaiskysymykseen. Hankkeen alkuvaiheessa tehtyjen gradujen aikana huomattiin, että naisia kiinnostaa valmentaminen ammattilaisena, mutta oman pelaajauran jälkeen he eivät ainakaan heti innostuneet työskentelystä vapaaehtoisena.

− Tähän liittyy monta ulottuvuutta. Myös perhenäkökulmat tulivat esille. Se vie aikaa, kun tehdään iltoja ja viikonloppuja oman työn ohessa. Tullaan kulttuurisiin perhearvoihin, Tuunainen sanoo.

Palloliiton huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen on huomannut samoja piirteitä myös jalkapallossa.

− Töissä käyminen, pelaaminen, ympäri Suomea kiertäminen, mahdollisesti perheen ja seurustelusuhteen hoitaminen on niin iso paketti vetää amatöörinä jo peliuralla, että moni ei lähde kokemaan samaa valmentajana, Miettinen sanoo.

Tie huipulle vie paljon aikaa, mutta valmennusuralla eteneminen vaatii myös hyviä verkostoja, sillä Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen kyselyn mukaan valmentajaksi päädytään yleisimmin jonkun pyynnöstä.

Valmentaa kuin nainen -hankkeessa huomattiin, ettei naisilla ole samanlaisia verkostoja kuin miehillä. Siksi naisten on vaikeampaa edetä valmennusurallaan.

− Uskoisin, että miehet jäävät helpommin lajin pariin valmentajiksi ja pelikaverit löytävät toisiaan. Naisten jalkapallossa meidän pitää tehdä oikeasti töitä, luoda mahdollisuuksia ja etsiä hyviä, innostuneita tyyppejä jo silloin, kun he pelaavat, Miettinen sanoo.

Energia hukkaan junioreissa

Käsipallossa kirkkonummelaista Kyrkslätt IF:ää valmentava Birgitta Lindholm on hyvä esimerkki valmentajasta, joka onnistuttiin nappaamaan valmentajaksi jo urheilu-uran aikana. Lindholm hyppäsi valmennustehtäviin yllättäen 25-vuotiaana ja voitti ensimmäisellä kaudellaan SM-kultaa.

− Minulla oli se onni aikanaan, etten joutunut kulkemaan alakerran kautta, vaan pääsin heti aikuistasolle. Minulla riitti rahkeet viemään pelaajia ja joukkueita eteenpäin, Lindholm kertoo ensimmäisistä valmennusvuosistaan.

Lindholm pitää junioreiden valmentamista tärkeänä asiana, mutta pidemmän päälle se voi myös käydä raskaaksi.

− Monet naispelaajat aloittavat junioritoiminnan kautta, mikä on hyvää ja tärkeää työtä, mutta uskon, että heidän energiansa valuu siellä hukkaan. Se vie paljon aikaa, ja he huomaavat, että pitää elättää itsensä jollakin muulla.

− Koko porras, miten ajattelemme ja haluamme kehittää valmentajia, pitäisi miettiä alusta alkaen, Lindholm pohtii.

Lindholm tietää, mistä hän puhuu. Kokenut valmentaja on voittanut vuosien saatossa useita mestaruuksia, mutta helsinkiläinen on myös joutunut kokemaan työn raadollisen puolen.

Lindholm valmensi pitkän aikaa HIFK:n naisia sekä tyttöjen ja naisten maajoukkuetta päivätyönsä ohessa. Tammikuussa 2016 hän kuitenkin huomasi 12 vuoden valmennusputken olleen henkisesti liikaa. Lindholm huomasi palaneensa loppuun ja kieltäytyi sen vuoksi helsinkiläisseuran sopimustarjouksesta.

− Olin valmentanut vuodesta 2005 lähtien ja mennyt aina iltaisin suoraan töistä hallille. Vuonna 2016 tuntui, ettei nähnyt enää metsää puilta ja ajatus sumeni, tavallaan hauskuus katosi. Olen kuitenkin määrätietoinen, haluan edetä ja tuntea, että se on hauskaa. Se tunne katosi hetkeksi ja oli parempi ottaa taukoa, Lindholm selventää.

Kyselyitä miesten joukkueista

Samaan aikaan miesten joukkueista kyseltiin Lindholmin halukkuutta valmentaa ensimmäistä kertaa miesten SM-sarjassa. Lindholm oli otettu kiinnostuksesta, mutta hän ei kuitenkaan uskaltanut tarttua tilaisuuteen väsymyksen vuoksi.

− Indikoin myös ehkä liian vahvasti, että takki on aika tyhjä. Uskon, että se olisi voinut olla mahdollista, jos olisin tulenpalavasti sitä halunnut. Olin vain niin puhki, että en uskaltanut edetä enkä halunnut ottaa riskiä, jos en jaksaisikaan valmentaa täysillä.

Birgitta Lindholm on toiminut valmentajana ja vaativassa päivätyössään toistakymmentä vuotta. Vain Inkoon mökillä voi hengähtää. Kuva: Ghadi Boustani

Tauko valmentamisesta on kuitenkin tehnyt Lindholmille hyvää. Valmentaja päätti opiskella valmennustauon aikana lisää lajistaan, ja tällä hetkellä hän onkin maailman ainoa käsipallon korkeimman eurooppalaisen valmentajatutkinnon suorittanut nainen.

Jääkin nähtäväksi, tuleeko Lindholmista myös ensimmäinen nainen, joka valmentaa miesten käsipallosarjassa.

− Miesten ja poikien valmentaminen kiinnostaa edelleen. Se ei ole poissuljettua, Lindholm sanoo.

Naiset aliedustettuina koulutuksissa

Vuonna 2019 palloilulajien osalta päättyneen Valmentaa kuin nainen -hankkeen aikana naisvalmentajien prosentuaalinen osuus kasvoi etenkin maajoukkuetoiminnassa. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen koostamien kyselyiden mukaan naisvalmentajien osuus kasvoi eniten naismaajoukkueissa, joissa naisia oli noin 25 prosenttia kaikista valmentajista.

Määrä voi kuitenkin kasvaa jatkossakin, jos lajit haluavat panostaa naisvalmennukseen Valmentaa kuin nainen -hankkeen jälkeenkin.

Jalkapallossa Uefa on jo pyrkinyt kasvattamaan naisvalmentajien määrää vaatimalla, että jokaisessa maajoukkueessa täytyy toimia vähintään yksi naisvalmentaja.

− Se voi olla esimerkiksi fysiikka-, maalivahti-, tai kakkosvalmentaja. Apuvalmentajalla pitää olla vähintään Uefa B-lisenssi ja päävalmentajalla Uefa A-lisenssi. Tämä puskee lajiliittoja etsimään naisia ja kouluttamaan heitä, Marianne Miettinen täsmentää.

Tähän mennessä Suomessa vain 14 naisvalmentajaa on käynyt Uefa A-valmentajakoulutuksen. Heikohko määrä on sidonnainen vähäiseen hakijamäärään, sillä viime vuosina jokainen koulutukseen hakenut nainen on tullut valituksi A-tason valmentajakurssille.

Miettinen arvelee, että yksi syy naisten vähäiseen koulutusmäärään on kurssien hinnassa, sillä naisten jalkapalloseuroilla ei ole usein varaa maksaa 7 000 euron kurssimaksuja. Kansainvälinen jalkapalloliitto Uefa on kuitenkin reagoinut ongelmaan ja alkanut tukemaan naisvalmentajien kouluttamista merkittävästi.

− Esimerkiksi Maiju Ruotsalainen ja Rosa Lappi-Seppälä ovat käyneet Uefa Pro-koulutusta niin, että Uefa tukee 90 prosenttia hinnasta heidän kurssiaan. Heillä on jäänyt vain 10 prosenttia itselleen maksettavaksi.

Tuki erityisen tärkeää

Palloliitto on aloittanut projektin, jonka tarkoituksena on kaapata nykyisiä naisten A-maajoukkuepelaajia valmentajiksi jo peliuran aikana. Projekti on lähtenyt hyvin liikkeelle, sillä tällä hetkellä Uefa B-valmentajatutkintoa käy jopa yhdeksän nykyistä Helmarit-pelaajaa.

Miettisen mukaan onkin tärkeää, että potentiaalisia naisvalmentajia tuetaan tarpeeksi, ja heidät otetaan mukaan valmennusryhmiin apuvalmentajiksi, jotta he voivat oppia ja kasvaa pienin askelin paremmiksi valmentajiksi.

− Naiset monesti tarvitsevat jonkun, joka sparraa, auttaa, potkii takapuolelle oikeassa kohdassa ja avaa ovia. Se on todella tärkeää, Miettinen painottaa.

Naisten Ykkösessä pelaavan RoPSin päävalmentaja Liisa-Maija Rautio on hyvä esimerkki henkilöstä, joka on noussut muilta saadun tuen kautta valmennuksen pariin. Liikunnanohjaajaksi opiskellut Rautio ei nimittäin osannut edes ajatella pelaajauransa aikana, että hän voisi työskennellä valmentajana.

− En oikein ajatellut, että sellainen olisi mahdollista. Kun mahdollisuudet avautuivat Rovaniemellä, se auttoi ymmärtämään, että tätä voi ihan työkseen tehdä, Rautio sanoo ja jatkaa:

− Tuli oikeastaan aika yllättäen ammattikorkeakouluaikana, että hei, haluan tarttua tähän juttuun, tämä on oikeastaan aika mahtavaa ja pystyy asettamaan tavoitteet.

RoPSin naisten päävalmentaja Liisa-Maija Rautio pitää verkostolta saatua tukea erittäin tärkeänä uransa kannalta. Kuva: Jorma Vihtonen / Yle

Merkittävä muutos tapahtui Raution työskennellessä Lapin urheiluakatemiassa. Silloin nykyinen RoPSin miesten liigajoukkueen päävalmentaja Vesa Tauriainen otti Raution siipiensä suojaan, ja auttoi häntä uralla eteenpäin.

− Uskon, että hän oli henkinen pelastus, jonka kautta pääsin verkostoitumaan muihin. Tuntuu, että sillä miehellä on ollut isoin merkitys siihen, että olen jatkanut valmentamista, 19-vuotiaiden maajoukkueessakin oppia hakenut Rautio sanoo.

Esikuvien esiinmarssi

Naisten tukeminen uran alkuvaiheissa ja jopa ennen sitä on äärimmäisen tärkeää, sillä naiset ovat Valmentaa kuin nainen -hankkeen mukaan usein miehiä kriittisempiä oman osaamisensa suhteen, minkä vuoksi he eivät rohkene lähteä valmennustoimintaan.

Miettinen on huomannut saman asian valmentajakursseilla.

− Naiset ovat analyyttisiä: he haluavat analysoida omaa toimintaa ja kehittymistään. He valmistautuvat ja tekevät kaiken tunnollisesti, mutta ovat myös aika itsekriittisiä. He eivät lähde mihinkään juttuun soitellen sotaan, jos eivät ole varmoja, että pärjäävät, Miettinen toteaa.

Naisvalmentajien tilanne on parantunut hieman vuosien saatossa, sillä esimerkiksi Anna Signeul on toiminut jo kahden vuoden ajan Helmarien päävalmentajana. Esikuvia on nähty myös Kansallisessa liigassa, jossa Rosa Lappi-Seppälä on valmentanut Kansallisessa liigassa FC Honkaa ja Pauliina Miettinen TiPS:iä.

Lisäksi naisten Superpesiksessä nähdään ensi kesänä pitkästä aikaa naispelinjohtaja, kun tällä kaudella kahdesti peliä johtanut Sarita Heikkinen tarttuu Pesä Ysien viuhkaan.

− Sanoin Urheilugaalan puheessa, ettet voi tulla siksi, mitä et näe. Tämä koskee samaa valmentajuudessa. Jos ei ole esikuvia ja malleja, jotka näyttävät, että tämä on mahdollista, niin se unelma tuskin syttyy, Miettinen muistuttaa.

Lue myös:

Marianne Miettinen sai ruskean kirjekuoren, josta löytyi ulostetta – valmentaja saattaa kohdata työssään raakaa uhkailua ja kiusaamista

Tämä nainen rikkoi jalkapallon lasikaton: Ranskalaistähti valmensi historiallisesti miehiä huipputasolla ja turhautui typeriin kysymyksiin – nyt rentoutuneena tähtäimessä MM-kulta kotikisoissa

Valmentaa kuin nainen -hanke innosti naisia haastavimpiin tehtäviin – valmennuksen tasa-arvoon voi vaikuttaa

Florence Schelling teki historiaa, kun hänet valittiin suurseuran johtoon – entinen huippuvahti oli jo hylännyt jääkiekon, mutta vakava onnettomuus muutti kaiken