1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. Kansallinen liiga

Dana Leskinen muutti 15-vuotiaana yksin Saksaan jalkapallounelman perässä – hyökkääjälupauksen arki mullistui sijaisperheen hylkäämisen ja isän sairauden takia: "Kaikki on plussaa, mitä tässä elämässä kokee"

Syyskuussa 19 vuotta täyttävä FC Hongan hyökkääjä haluaa haaveilla isosti ja uskoo, että kaikki asiat, myös kurjat, ovat elämässä kokemisen arvoisia.

Dana Leskinen
Videolla FC Hongan Dana Leskinen tulkitsee Lady Gagan kappaleen Always Remember Us This Way.

– Tykkään oppia itse. Pääsen omaan kuplaani ja saan olla ihan itsekseen. Ei kuulu mitään taustaääniä sieltä, että tee näin tai noin. Siihen menee hermo, espoolaisen FC Hongan hyökkääjä Dana Leskinen sanoo pianon ääressä ja näyttää siltä, että ajatus käskyttämisestä aiheuttaa hänessä silkkaa puistatusta.

Syksyn Sävelen voittoa 1980-luvulla juhlineen muusikkoäidin vinkit eivät pianoa soittavalle ja laulavalle nuorelle Leskiselle kelpaa. Hän myöntää olevansa samanlainen myös jalkapallokentällä.

– Tai ainakin olin, ja – anteeksi kaikki valmentajat – olen vieläkin vähän, Leskinen nauraa hersyvästi.

Musiikki tuo syyskuussa 19 vuotta täyttävän Leskisen arkeen tasapainoa ja rauhoittaa mieltä. Nuoresta iästään huolimatta Leskinen onkin ehtinyt kokea verrattain paljon, niin elämän aurinkoa kuin varjopuoliakin. Viime vuosien aikana hyökkääjä on käynyt läpi ison loukkaantumisen ja kuntoutuksen, muuton yksin ulkomaille vain 15-vuotiaana, sijaisperheen hylkäämisen ja isän syöpäsairauden. Erityisopetustakin nuorempana saanut nuori nainen on kasvanut hurjasti, ja on ollut vähän pakkokin.

– Keskustelemalla kanssani minusta saa irti sen, mitä haluaa, ei esimerkiksi huutamalla tai käskyttämällä. Kyllä minä kuuntelen.

Jutun pääkuvana olevalta videolta voit kuunnella Leskisen tulkinnan Lady Gagan kappaleesta Always Remember Us This Way.

Sijaisperhe hylkäsi kesken suuren unelman

Saksaan lähteminen oli Leskiselle hurja unelma. Kun kutsu tryoutiin kesällä 2016 tuli saksalaiselta, naisten 2. Bundesliigassa pelaavalta TSG 1899 Hoffenheimin joukkueelta, oli hyökkääjä tohkeissaan. Kun kesällä 2017 siirto sitten lopulta koitti, oli kaikki 15-vuotiaalle Leskiselle uutta, niin 40-asteisista kesistä aina kieleen asti. Hän on kuitenkin ollut lapsesta saakka määrätietoinen ja itsevarma, joten hurja muutos ei pelottanut.

– Kun kävelen jonnekin, niin kävelen isoin askelin kuin tietäen, minne tulen, Leskinen kuvailee.

Asiat alkoivat mennä nopeasti alamäkeen. Elämä Saksassa oli niin rankkaa, että sinnikäs tyttö alkoi miettiä tavaroiden pakkaamista ja palaamista ulkomaille "sitten joskus". Sitten joskus tarkoitti Leskisen tapauksessa aikaa, kun hän olisi täysi-ikäinen. Saksassa kun on lain mukaan kiellettyä asua alaikäisenä yksin, ja siksi Leskinenkin majoittui sijaisperheessä.

– Ensimmäinen puoli vuotta oli tosi raskas. En oikein tullut ensimmäisen perheen kanssa toimeen. Oli se kielimuuri, eikä oikein ollut kavereita aluksi.

Seuraavassa perheessä Leskinen joutui ojasta allikkoon. Perhe oli varautunut majoittamaan kotiinsa vaihto-opiskelijan eikä urheilijaa. Kun tyttö palasi kotiin Uruguyasta pelimatkalta, oli sijaisperhe purkanut sopimuksen. Kotiolot Saksassa olivat lopulta syy siihen, miksi Leskinen palasi vajaan kahden ulkomaanvuoden jälkeen Suomeen.

– Minulla oli siellä tosi vaikeaa olla, ja kun he vielä sanoivat, että eivät halua pitää minua. Mietin, että en halua asua sijaisperheessä eikä itseään pidä rasittaa liikaa väkisin. Mieluummin tulen kotiin rauhoittumaan ja tasapainotan koulut ja kaikki, että on helpompi taas lähteä, Leskinen sanoo.

Dana Leskinen palasi Uruguaysta maaotteluturnauksesta, kun sijaisperhe ilmoitti, että urheilijan on etsittävä uusi koti. Kuva: EPA / AOP

Saksan ajat opettivat erilaiseksi

Hukkaan parivuotinen Saksassa ei kuitenkaan mennyt. Leskinen palasi Suomeen saksan kielen taitajana ja uskoo, että kova taso opetti ja vei eteenpäin. Siitäkin huolimatta, että ensimmäistä Saksan-vuotta varjosti polven ristisiteen ja kierukan vamma, joka syntyi heinäkuussa 2016 melko vaarattoman oloisessa tilanteessa.

– Lähdin kuljettamaan poikittain boksiin. Otin vähän pidemmän tatsin ja yritin kurottaa jalalla, ettei vastustaja pääsisi potkaisemaan palloa pois. Sitten hän potkaisi minua polvitaipeeseen ja se meni siinä. Sattui kyllä paljon. Minusta tuntuu, että tuollaisissa harmittomissa tilanteissa minulle käy aina jotain, mutta kun lennän pää edellä jonnekin, niin ei tapahdu mitään. Ajattelinkin, että ei tämä nyt varmaan mitään pahaa ole, Leskinen naurahtaa.

Vaan olihan se. Tuomio oli yhdeksän kuukauden pelaamattomuus ja kuntoutus. Leskinen oli ällistynyt, kun lääkäri ei myöntänytkään lupaa pelata seuraavana päivänä 2001 syntyneiden Laura Kalmari -turnauksessa.

– Kyllä se harmitti, että en pelannut siellä. Ja kun ei ole ollut mitään isoa, niin otti koville. Mutta kyllä sekin toi minulle paljon, opetti pitkäjänteisyyttä ja malttia. Loukkaantumisten kautta olen huomannut, että alkaa oppia kuuntelemaan omaa kroppaansa, että milloin on liikaa, milloin on liian vähän, mikä on väärin.

Mitään en ottaisi pois. Kaikki on plussaa, mitä tässä elämässä kokee, ja kaikki vie eteenpäin.

Dana Leskinen

Leskinen pinnisti kuntoutusjakson lopulta kahdeksaan kuukauteen, ja pääsi aloittamaan kesällä 2017 lähes terveenä Hoffenheimissa. Hän uskoo, että ulkomaanopit eivät välttämättä tehneet häntä paremmaksi pelaajaksi, mutta erilainen hän ainakin on.

– Sain tatsin hommasta ja kehityin taktisissa asioissa tosi paljon. Maajoukkueessa täällä Suomessakin olen saanut palautetta, että hoksaan hyvin noita asioita. Se on sellainen iso juttu, joka on tuonut paljon pelaamiseeni. Toinen, mitä se on tuonut, on monipuolisuus.

Isän sairaus pysäytti

Saksan ajat olivat Leskisen sanoin hyppelyä edestakaisin. Kisareissuja oli paljon ja ne olivat mainioita kokemuksia, mutta paluu vuoden 2018 lopulla kotiin oli lopulta paras ratkaisu. Hyökkääjä kertoo, että on oppinut entistä enemmän arvostamaan aikaa perheen ja koirien kanssa. Osaltaan siihen on vaikuttanut isän vakava sairaus, joka selvisi vain hetki kotiinpaluun jälkeen, vuodenvaihteessa 2019, kun isä joutui yllättäen sairaalaan. Diagnoosina oli maksan ulkoisten sappiteiden syöpä.

– Kyllä se otti koville. Kotiin paluu oli sinällään uusi alku, kun pääsin rauhoittumaan, ja sitten tuli tuo, niin oli se shokki. Mutta me olemme vahva perhe, tsemppaamme kovaa ja tuemme toisiamme, ja olemme päässeet sillä eteenpäin. Ja isä voi nyt ihan hyvin, Leskinen kertoo.

Dana Leskinen suhtautuu elämään avoimin mielin: kaikki kokemukset ovat vain plussaa. Kuva: Kimmo Hiltunen / Yle

Perheen sinnikyys on kenties isältä peräisin. Hän on kaksinkertainen jääkiekon SM-voittaja ja pelannut pitkään korkeimmalla sarjatasolla. Juuri isältään Leskinen kertookin oppineensa, että määrätietoinen ja pitkäjänteinen työ vie pitkälle, kunhan hommassa on sydän mukana.

– Äiti on ollut kotona se tukihenkilö, mutta isä on ajanut jokaiseen peliin katsomaan maaotteluita ja sarjapelejä. Jo aikoja sitten hän rakensi meidän mökkiä, teki 16 tuntia päivässä töitä ja ajoi meitä treeneihin. Minulla on iso arvostus häntä kohtaan, ja arvostus vain nousee. Mietin, miten hän on jaksanut.

"Mitään en ottaisi pois"

Leskinen pelasi Hongassa ennen lähtöään Saksaan, joten paluu espoolaisjoukkueeseen on tuntunut mukavalta, kun ympärillä on vanhoja tuttuja. Liian kauaa Leskinen ei kuitenkaan aio Suomessa viipyä. Hän haaveilee paluusta Saksaan, ja Englantikin houkuttaisi tasaisen sarjansa ja hyvän pelaajiston takia. Eikä Yhdysvallatkaan olisi pois suljettu vaihtoehto.

– Näen itseni vielä ulkomailla. Minulla on tosi korkeat tavoitteet ja tykkään unelmoida isosti. Jotkut ihmiset unelmoivat tosi konkreettisista asioista, mutta minä haluan vain tähdätä koko ajan jonnekin.

Mutta on elämässä ulkomailla pelaamisen ja A-maajoukkuehaaveiden lisäksi muutakin.

– Ilman perhettä ja tasapainoista mieltä ei olisi jalkapalloa tai pääsisi näin korkealle pelaamaan. Perhe on nyt tämän jälkeen tärkein.

Jarrua vielä hetkisen aikaa 18 vuoden ikäinen hyökkääjä ei kuitenkaan aio painaa.

– Mitään en ottaisi pois. Kaikki on plussaa, mitä tässä elämässä kokee, ja kaikki vie eteenpäin.

– Ja eihän kukaan ole sanonut, että olen vielä valmis, Leskinen päättää.

Ja sellaista väitettä Leskinen tuskin suostuisi keneltäkään edes kuuntelemaankaan.

Jalkapallon Kansallisen Liigan ottelu PK-35 Vantaa–FC Honka Yle TV2:ssa ja Areenassa sunnuntaina 30.8. kello 17.

Lue myös:

Kansallisen liigan maalitykki Amanda Rantanen selätti syömishäiriön ja synkät ajat – nyt hän haluaa toimia esikuvana nuorille

Suomi-futiksen tyttöjuniorien kehitys tyssää kriittisessä vaiheessa – entinen maajoukkuepelaaja lyö pöytään karut realiteetit: "Pitäisi tapahtua jotakin todella mullistavaa"

Naisten pääsarjafutis palaa Ylen kanaville – Kansallisen liigan huippupelejä suorina lähetyksinä kauden loppuun asti