Arsi Harjun olympiakultaa varjosti hyvän kaverin epäonni, joka tiivistyi neljään sekuntiin keskellä olympiafinaalia – aihe saa Harjun kyyneliin vielä 20 vuoden jälkeenkin

Edellisestä suomalaisen yleisurheilijan voittamasta olympiakullasta tulee tänään tiistaina täyteen 20 vuotta.

yleisurheilu
Arsi Harju tuuletti olympiakultaa Sydneyssa 2000.
Arsi Harjun saavuttamasta kuulan olympiakullasta on kulunut jo 20 vuotta.Mike Powell/Getty Images

Suomalainen kuulantyöntö elää tänään muistojen päivää, sillä tasan 20 vuotta sitten Arsi Harju pyörähteli itsensä korkeimmalle korokkeelle Sydneyn olympialaisissa. Se on Suomen ainoa yleisurheilun olympiamitali vuoden 1984 jälkeen, jos unohdetaan keihäänheitto pois laskuista.

Saavutusta voidaan nykytiedon perusteella arvioida poikkeuksellisen upeaksi, mutta samaan aikaan kultamitalissa oli tumma varjo. Harjun suomalainen kilpakumppani ja harjoituskaveri Timo Aaltonen oli niin ikään mitalikunnossa, mutta turkulaisen takareisi repesi olympiafinaalin ensimmäisessä työnnössä.

Harjun ilta päättyi sekavassa mielentilassa. Juhlallisuuksien jälkeen aivot alkoivat prosessoida päivän tapahtumia ja samalla aukeni huippu-urheilun uskomaton raakuus.

Harju palasi muistoissaan 20 vuoden takaisiin hetkiin, kun Yle Urheilu vieraili kuulantyönnön 20 metrin kerhon tapaamisessa.

Seppo Simola – edelläkävijä ja suunnannäyttäjä

Ennen kuin matkustamme Sydneyn lämpöön, pitää aikamatkata historiaan. Suomalainen kuulantyöntö ei olisi samanlainen ilman Seppo Simolaa, ensimmäistä 20 metrin työntäjää ja 20 metrin kerhon perustajajäsentä. Simola rikkoi rajan vuonna 1972 kaksi viikkoa ennen Bo Grahnia ja Matti Yrjölää. Rajan ylitystä tärkeämpänä voidaan pitää vuonna 2003 pois nukkuneen mentorin roolia suomalaistyöntäjien takapiruna.

– Seppo soitti meidän isälle ensimmäistä kertaa vuonna 1983 ja aloitti käännytystyön. Siihen saakka kuulaa oli työnnetty lähinnä pakittamalla, mutta Seppo oli sitä mieltä, että minun ominaisuuksillani pitäisi ehdottomasti siirtyä pyörähdykseen. Sitä käännytystyötä jatkui yli vuoden ajan, ennen kuin isäni taipui ja vaihdoin tarpeeksi nuorena työntötyyliä. Olin silloin 15-vuotias ja voitinkin P-16 ikäluokan SM-kullan pyörähtämällä vain vuoden mittaisen tekniikkaharjoittelun jälkeen, Timo Aaltonen muistelee.

Seppo Simola
Seppo Simola on ensimmäinen 20 metrin rajan rikkonut suomalainen kuulantyöntäjä.imago sportfotodienst

Vaihdosta voidaan pitää onnistuneena, sillä Aaltosesta tuli helmikuussa 2000 Euroopan mestari hallissa ja ennätyskaari 20,70 syntyi vain vähän ennen surullisen kuuluisaa Sydneyn reissua. Tuo Eurajoella käyty ennätyskilpailu on jäänyt pienen piirin muistoihin yhtenä kaikkien aikojen kilpailuista.

Mika Halvari ja Arsi Harju olivat samaan aikaan jossain eurooppalaisessa suurkisassa, kun me muut työnsimme Suomessa. Neljä työntäjää paiskasi Eurajoella yli 20 metriä, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut samassa kilpailussa. Ja tuollainen suoritus periaatteessa ilman kahta ykkösnimeä. Se meidän taso oli kaamean kova, mihin pystyi vastaamaan ainoastaan Yhdysvallat, Aaltonen jatkaa.

Halvari ja Harju olisivat jääneet saman viikonlopun työnnöillään Eurajoen kisassa kärkinelikon ulkopuolelle. Oli lähellä, ettei tuleva olympiavoittaja olisi päässyt koko olympialaisiin. Arsi Harju kuitenkin voitti Kalevan kisat elokuun lopulla Lahdessa ja lunasti sillä kisalippunsa vuosituhannen ensimmäisiin viiden renkaan kisoihin.

– Meillä oli talvesta asti valmentajan kanssa se ajatus, että kaikkea harjoittelua siirrettiin riskilläkin myöhäisempään ajankohtaan. Olympialaiset kun kisattiin vasta syyskuun puolenvälin jälkeen. Se kevät ja alkukesä oli todella vaikeaa aikaa ja olin varmaan Suomen vitos- tai kutosmies siinä pahimmillaan keväällä. Sanoinkin silloin valmentajalleni Jorma Tuominiemelle, että joko tämä homma menee ihan munille tai sitten tulee iso pommi, Arsi Harju muistelee.

20 metrin kerho

2000-luvun taitteen kultavuosina kahdenkympin kerhon jäsenmäärä lähes tuplaantui, sillä kerho sai peräti seitsemän uutta jäsentä. Muutoinkin porukka oli saanut lajipiireissä mystistä leimaa, eikä vähiten värikkään perustajajäsenensä ansiosta.

– Meitä oli perustamiskokouksessa kuusi rajan ylittänyttä vuonna 1983. Mutta kyllä Seppo Simola siinä päällepäsmärinä oli. Hän oli ideoija ja minä toteuttaja. Aktiivisten jäsenten ystävyys on säilynyt näihin päiviin asti, alusta saakka kerhon puheenjohtajana ollut Reijo Ståhlberg nauraa.

Reijo Ståhlberg oli suomalaisen kuulantyönnön johtotähti läpi 1970-luvun. Suomen ennätys 21,69 syntyi vuosikymmenen lopulla Amerikan Fresnossa. Amerikkalaistyöntäjillä oli muutenkin vahva rooli Ståhlbergin kehityksessä. Vuonna 1973 Paavo Nurmen kisoissa oli kaksi legendaarista amerikkalaistyöntäjää, Al Feuerbach ja George Woods, suomalaisia kirittämässä. Ståhlberg otti tilaisuudesta kaiken irti ja työnsi elämänsä ensimmäisen kerran yli 20 metriä sivuten samalla silloista SE-tulosta 20,38.

– Turussa oli yli 10 000 katsojaa ja siitä minun työnnöstäni seurasi valtava huuto, kun kansa näki, että nyt ollaan lähellä Suomen ennätystä. Molemmat amerikkalaiset olivat kirkkaasti yli 21 metrin miehiä ja Al Feuerbach tuli yleisön huudosta hämmästyneenä minun viereeni ja kysyi: ”what is happening?” Koitin siinä sitten selittää Alille, että ihan hyvä työntö tuokin oli täällä päässä maailmaa. Sen kommentin jälkeen oli tavoitteet paljon helpompi siirtää 21 metrin päälle, Ståhlberg hymyilee.

Arsi Harju Pyrinnön harjoituksissa
Kahdenkympin kerho auttaa nuoria urheilijoita. Tämän vuoden syyskokouksessa kerhon jäsenet kävivät opettamassa tekniikkaa Tampereen Pyrinnön ottelijatytöille. Kuvassa Arsi Harju.Vesa-Matti Savinen

Kahdenkympin kerho on virallinen yhdistys, joka pyrkii auttamaan tavoitteellisia nuoria. Vuosien varrella rahallista tukea on pystytty antamaan yli 20 000€. Tämän vuoden syyskokouksessa kerhon jäsenet kävivät toisen päivän aamuna opettamassa tekniikkaa Tampereen Pyrinnön ottelijatytöille. Kerhon symbolina on ns. ”kultapoju” eli messinkinen kuula, joka jaetaan vuodesta toiseen nuorelle urheilijalle harjoitusvälineeksi.

Tämän lisäksi innokkaimmat nuoret on pyritty koukuttamaan lajin pariin perinteikkäällä tavalla. Osalle nuorisosta tämä kerhon toimintatapa on osunut napakymppiin.

– Kyllä se kirje on vieläkin tallella. Työnsin Pirkka-hallissa nuorten Suomen ennätyksen vuonna 1990, niin seuraavalla viikolla posti toi kirjeen kotiin. Se oli 20 metrin kerholta ja onnittelujen jälkeen kirjeessä luki kutakuinkin näin: ”Vaadimme sinulta kovaa harjoittelua”. Se oli tyyli, joka vetosi ainakin minuun, Arsi Harju muistelee.

– Mutta toki suuret ansiot tästä 2000-luvun taitteen menestyksestä voidaan jakaa Mika Halvarille. Hän näytti meille muille, että Suomesta voi edelleen pärjätä. Muistan leireiltä monia sellaisia hetkiä vaikkapa punttisalilta, kun Mika painoi kovia sarjoja, niin emmehän me muut voineet olla häntä huonompia. Väänsimme viimeiset ja usein ylimääräiset sarjat vaikka väkisin, Harju sanoo.

Mika Halvari voitti hallissa maailmanmestaruuden 1995, saavutti MM-hopeaaa ulkona 1995 ja mittautti talvikaudella 2000 pisimmän suomalaisenkaaren 22,09.

Nämä meriitit olisivat todennäköisesti saaneet jatkoa ilman kahta akillesjänteen katkeamista. Molemmat kerrat osuivat kaiken huipuksi olympiavuosiin. Vuoden 1996 olympialaisiin Atlantaan Halvari ehti kuntoutua juuri ja juuri kisaamaan, mutta Sydneyn vuonna saman jalan jänne katkesi kuukausi ennen kisoja.

Aikakauden symbolit

Kahdeksan suomalaista painoi kuulaa 20 metrin rajapyykin ylitse vuosien 1997 ja 2001 välisenä aikana. Keskinäinen kilpailu antoi kuulan nousulle viimeisen sysäyksen. Jäätävän tason uhriksi joutui usein Tepa Reinikainen. Hän ylitti 20 metriä helmikuussa 2000, mutta ensimmäistä ulkoratojen arvokisaedustusta mies sai odottaa kolme pitkää vuotta.

– Olympialaisista karsiutumisen otin vielä aika hyvin vastaan, mutta esimerkiksi se seuraava vuosi oli äärimmäisen turhauttava. Työnsin ennätykseni 20,88 ja olin työntöhetkellä maailmantilaston kuudes. Mutta lopulta Edmontonin MM-kisoihin lähti kolme minua parempaa suomalaista. Ja Arsihan voitti sieltä sitten pronssia, Reinikainen kertaa.

– Vaikka olinkin monesti kotiinjäävä varamies, en ole missään nimessä katkera. Totta kai tunnelmat sen suhteen ovat aika kaksijakoiset, mutta enemmän vaakakupissa painaa se, että sain nähdä tuon aikakauden kilpailijana. Suomi nosti silloin päätänsä oikein kunnolla.

Tepa Reinikainen
Tepa Reinikainen joutui odottamaan ulkoratojen arvokisaedustusta kolme vuotta Suomen miesten kovan kuulatason takia.imago sportfotodienst

Sydneyn olympiakisoihin suomalaisista tiensä selvittivät lopulta Arsi Harjun lisäksi Timo Aaltonen ja Ville Tiisanoja.

– Austaralian viimeistelyleirillä työnnöt pitenivät entisestään, sekä minulla että Timpalla. Vaikka eihän siinä vaiheessa yleensä työntöjä mittailla, mutta meillä molemmilla oli silmät päässä, mihin kumpainenkin palloa laittoi. Haluan antaa siitä viimeistelystä isot kiitokset Into Turvaselle, joka oli meidän kaikissa treeneissä mukana sellaisena joukkueenjohtajana, Harju muistelee.

– Kävimme vetämässä aina ne treenit mitä oli milloinkin sovittuna ja harjoituksen jälkeen ”Inski” käänsi aina jutut heti sulavasti muualle ja aloitti leikinlaskun. Siinä ei tyhjennetty pään sisällä olevaa ilmapalloa ennen tärkeää kilpailua, Harju arvioi 20 vuotta myöhemmin voiton taustoja.

Sovittu sapluuna piti ja perholainen työnsi aamun karsintakilpailussa toisella työnnöllään oman ennätyksensä 21,39. Suomalaisten odotuksia illan finaaliin kasvatti myös Timo Aaltosen viides tila. Karsinnan jälkeen tapahtui episodi, jolle Aaltonen ja Harju ovat naureskelleet lukemattomia kertoja. Aaltonen ei suostu paljastamaan nimiä, mutta tarina on 20 vuotta tapahtuneen jälkeen valmis kerrottavaksi.

– Odottelin siinä hallin uumenissa omaa vuoroani hierontapöydälle. Olin kuitenkin erinomaisessa kunnossa, aamukarsinnan viitonen ja lataus oli jo käännetty kuuden tunnin kuluttua odottavaan loppukilpailuun. Sitten sieltä huoneesta ulos asteli varsin korkeassa asemassa oleva Suomen olympiajoukkueen johtohenkilö, joka tokaisi minulle: ”Jaahas Timo, olipa nihkeä karsinta.”

Jos oli karsinta ”nihkeä”, niin loppukilpailun jälkeen samainen henkilö ei tullut onneksi laukomaan mielipiteitään. Silloin kohtaamisesta olisi voinut muodostua hyvinkin erilainen.

Urheilu tiivistettynä neljän sekunnin hetkeen

Aaltonen työnsi koko kuulafinaalin ensimmäisenä. Lataus oli hirmuinen ja työntö päätyi hieman epätäsapainoisenakin 20 metrin viivalle. Isokokoinen mörssäri pyrki viimeiseen asti pitämään jalkansa ringissä, mutta sitten vasemmassa jalassa napsahti. Takareiden lihaksesta repeäsi kaksi kolmasosaa ja hallitsevan hallieuroopanmestarin olympiaunelma oli murskana, ennen kuin kisa ehti edes kunnolla alkaa.

Aaltonen kuitenkin taisteli itsensä vielä kaksi kertaa rinkiin, vaikka kipu oli sietämätön. Yhdellä jalalla mies työnsi 18,64 ennen kuin pyörätuoli kutsui.

Timo Aaltonen
Timo Aaltosen Sydneyn olympialaiset päättyivät pyörätuoliin.Getty Images

– Ne olivat olympialaiset, ja tietysti siinä ajatteli, että jos se ei kuitenkaan sattuisi niin paljoa enää seuraavalla tai sitä seuraavalla työnnöllä. En ole kisaa itse katsonut, mutta kuulemma kolmannen työnnön jälkeen ilmeeni oli ollut hyvinkin karu. Yksi pohjalainen tuttavani sanoi joskus myöhemmin, että tuollaista naamaa ei haluaisi kohdata pimeällä kujalla, Aaltonen kertaa.

Kolmannen työntökierroksen jälkeen seurasi pysähdyttävä nelisekuntinen, joka on tallentunut tv-kuviin. Siihen hetkeen tiivistyy urheilu. Kilpailu on täydessä käynnissä ja Arsi Harju johtaa tuloksella 21,29. Harju keskittyy parhaansa mukaan vastaamaan amerikkalaisten tuleviin iskuihin. Timo Aaltonen on saanut ensiapua ja istuu pyörätuolissa katsomassa, kuinka kaverin käy. Lippa on vedetty syvälle punaisten silmien peitoksi. Tuleva olympiavoittaja kävelee kohti pyörätuolissa istuvaa Aaltosta, joka nostaa peukalonsa ilmaan kuin kehoittaen kilpailua johtavaa suomalaista hoitamaan homman. Harju kävelee selkäpäin kameraan, sanoo sanan tai kaksi ja jatkaa matkaansa. Aaltonen tekee maailman pienimmän nyökkäyksen ja murtuu itkuun.

Elävä arkisto: Kullattu kuulamies Arsi Harju

Kuvailen tämän nelisekuntisen videon sisältöä Aaltoselle ja Harjulle 20 metrin kerhon kokoontumisen päätyttyä Varalan Urheiluopiston pihalla. Hetki on koskettava ja kyynel alkaa valua pitkin olympiavoittajan partaista poskea.

– Jos joskus voi sanoa, että ylämäki ja alamäki kohtaavat, niin tuossa kisassa se tapahtui. Kyllä siinä illalla oli tunteet todella ristiriitaiset, kun mitali kaulassa asioita kerkesi oikeasti ruveta pohtimaan. Siinä tuli taas se urheilu, kuinka uskomattoman pienestä asiat voivat olla kiinni, Harju muistelee.

Vesa-Matti Savinen

Lue myös:

Rakkailla vihollisilla värikäs maaotteluhistoria – Suomen kuulajätit muistelivat Ruotsi-ottelun menneitä aikoja

Suomalaiset kuulamörssärit ihastuttivat maailmalla 20 vuotta sitten, mutta katosivat nopeasti parrasvaloista – tajusitko, millaisesta ilmiöstä oli kyse?

Kuulamörssäri Randy Barnesin skandaalinkäryinen maailmanennätys täyttää 30 vuotta – hetki ME:n jälkeen alkoi tapahtumasarja, joka ei monen silmissä kestä päivänvaloa

Luvut jättiläismäisistä kuulamörssäreistä ovat ällistyttävää luettavaa – edes maailmanmestari itse ei ollut uskoa silmiään: "Aikamoista"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat