Suora

  • Elävä arkisto esittää

Arsi Harju ei saanut olympiavoittajana kutsua GP-finaaliin – pottuuntunut mörssäri reagoi perisuomalaiseen tyyliin ja "nöyryytti" amerikkalaistähtiä omalla tavallaan

Moni kuulantyöntäjä ei saa uransa parasta työntöä tehtyä kilpailussa. Arsi Harju koki täyttymyksen harjoituskentällä syksyllä 2000.

yleisurheilu
Arsi Harju (kesk.) voitti olympiakultaa Sydneyssä tuloksella 21,29. Hopeaa sai Yhdysvaltain Adam Nelson (taka-alalla), 21,21, ja pronssia hänen maanmiehensä John Godina (edessä), 21,20.
Arsi Harju (kesk.) voitti olympiakultaa Sydneyssä vuonna 2000. Harjun olympiavoitosta on nyt kulunut 20 vuotta.Stu Forster / Getty Images

– Otin kuulan käteeni ja se ei painanut mitään. (Arttu Kangas)

– Sellaisessa työnnössä tuntuu kuin aikaa olisi valtavasti. (Arsi Harju)

– Ei se ainoa kerta ole, kun minä olen suutuspäissäni tehnyt jotakin. (Matti Yrjölä)

– Se oli vain sellainen varman päälle tehty karsintatyöntö. (Timo Aaltonen)

– Kun kuula lähtee kädestä, niin sä tiedät samalla hetkellä, että siinä se oli. (Reijo Ståhlberg)

– Oho, sinnekkö se meni? Hyvä työntö vähän niin kuin karkaa kädestä. (Kari Töyrylä)

– Ennen kisaa minulle iski hirvittävä nälkä ja ruokaa ei ollut saatavilla hallista. Niinpä jouduin vetäisemään paketillisen grillimakkaraa. Hetken jo luulin, että söin liikaa. (Tepa Reinikainen)

Edellä olevat lauseet on kerätty kuulamiesten kommenteista, kun he muistelevat ensimmäistä 20 metrin ylitystään tai muuten vain niin sanottua omaa huipputyöntöään päivänä, jolloin kuulan oli mahdollista lentää. Isojen miesten laji on äärimmäisen herkkä. Lyhyessä ajassa pienet osa-alueet on saatava toimimaan yhdessä.

Osa työntäjistä kokee asian niin, että kilpailuissa he eivät ole pystyneet tekemään omaa parasta suoritustaan kertaakaan koko pitkän uran aikana. Tai ettei kertaakaan ole ollut edes sellaista tunnetta, että nyt ihan kaikki palaset toimivat. Noin puolet vastaajista kokee päässeensä tähän olotilaan yhden ainoan kerran uransa aikana kilpailutilanteessa.

Esimerkiksi Arsi Harju sanoo Sydneyn olympialaisten karsinnassa tehdyn oman ennätyksensä ja finaalin voittotyönnön olleen ainoastaan hyviä työntöjä. Eniten hän arvostaa suoritusta siltä kantilta, että pää kesti kyseisessä tilanteessa tehdä teknisesti riittävän hyvät työnnöt. Kilpailuista mies muistelee kerran olleensa siinä tilassa, että voisi syntyä oikein iso pusku.

– Birminghamin MM-hallikisoissa 2003 tunne oli todella vahva. Mutta en saanut pidettyä pakettia kasassa. Erityisesti viimeisessä työnnössä huomasin heti, että melkein kaikki meni pieleen, mutta tulos oli silti jotain 20,90. Silloin olisi ollut sauma tehdä iso työntö.

Arsi Harju
Arsi Harju vuonna 2002.AOP

Tepa Reinikainen pääsi samaan tilaan urallaan kerran. Lapinlahdella 2003 syntyi oma ennätys 20,88 ja se jätti mieheen pysyvät muistot.

– Se oli mahtava tunne koko kisan ajan. Jalat, kädet, selkä, kaikki toimivat samaan aikaan ja sitä kautta tekniikkakin pysyi kunnossa ja työntöön kykeni laittamaan kunnolla voimaa. Se oli mahtava tunne ja ainutkertainen tilanne minulle.

Timo Aaltosella puolestaan on vähän erityyppinen kokemus vuoden 2000 EM-hallikisoista, josta mies nappasi vyölleen Euroopan mestaruuden.

– En muista mikä oli karsintaraja, mutta karsintaan kun menin, ajattelin, että työnnän ensimmäisellä ihan varman päälle. Tein karsinnassa heti oman ennätykseni. Silloin olisi ollut hienoa nähdä, mihin kuula olisi päätynyt, jos olisi saanut jatkaa kisaa. Se olisi voinut mennä puoli metriä pidemmälle, kun olisi oikein ruvennut työntämään, Aaltonen sanoo.

– Finaali oli sitten seuraavana päivänä ja siinä on tietysti eri fiiliksensä ja vireystilansa. Ennätys parani karsinnan työnnöstä 10 senttimetriä, mutta ei kuitenkaan sen enempää, Euroopan mestari Aaltonen naurahtaa.

– Minulta jäi se täydellinen tunne kilpailussa kokonaan kokematta. Tuosta karsinnasta se olisi voinut tulla.

Harjoituskentiltä näitä niin sanottuja unelmatyöntöjä tietysti löytyy. Kuulantyöntäjän uran pisin koskaan mitattu työntö saattaa joskus olla yli metrinkin omaa ennätystä pidempi. Toki niitäkin urheilijoita löytyy, jotka saivat sen parhaan puskun kilpailutilanteeseen. Esimerkiksi Reinikainen ei yltänyt koskaan harjoituksissa Lapinlahden kisan tasolle. Häntä on uran jälkeen jäänyt mietityttämään lähinnä työntötyyli, sillä nykyään maailmaa hallitsevat amerikkalaiset ovat Reinikaisen (198cm) kokoisia järkäleitä, mutta käyttävät pakituksen sijaan pyörähdystä.

– Sitä on tullut mietittyä, että olisinko pystynyt pitempiin kaariin, jos olisin vaihtanut nuorena tyyliä. Mutta se oli vielä sitä aikaa, että oli selkeästi kaksi rinnakkaista tapaa työntää. Eikös noita jossitteluohjelmia ole telkkarit täynnä?

Kuortaneella asuva Reinikainen vaihtoi kyllä pyörähdystyyliin, mutta se tapahtui olosuhteiden pakosta kipeiden polvien vuoksi vuonna 2004. Parhaaksi tulokseksi sillä tyylillä jäi kotikisassa työnnetty 19,98. Oli siis lähellä, etteikö mies olisi työntänyt 20 metrin kerhon karsintarajaa molemmilla tyyleillä. Niitä miehiä ei maailmasta montaa löydy, jotka sen ovat kilpailutilanteessa tehneet.

– Terveisiä vain Kuortaneen mittamiehille, että olisivat ne voineet vieläpä kotikunnassa jättää sitä mittanauhaa sen verran löysälle, että raja olisi mennyt rikki. Mutta niin olivat rehellisiä ja vetivät vain nauhaa entistä kireämmälle, Reinikainen murjaisee.

Arsi Harju "voitti" GP-finaalin harjoituskentällään

Arsi Harjulta tuon tapainen kokemus löytyy omalta harjoituskentältä, hyvin erikoisen tapahtumasarjan päätteeksi. Tämä tarina jos mikä kuvastaa perisuomalaista mielenlaatua. Tapahtumat sijoittuvat myöhäiseen syksyyn vuonna 2000 ja keskustelu käytiin Ylistarossa hierontapöydällä.

Arsi Harju oli saapunut kauden päätteeksi monen huippuheittäjämme taustapirun, Pentti Niemen operoitavaksi. Annetaan Niemen itse kertoa tarina.

– Se oli joskus lokakuun puolessa välissä, noin kuukausi Sydneyn olympiavoiton jälkeen. Arsi makasi pöydällä ja juttelimme niitä näitä. Jotenkin keskustelu sitten kääntyi Dohassa viikkoa aikaisemmin olleeseen GP-finaaliin, joka yleensä käytiin vasta arvokisojen jälkeen. Jotkut rankingpisteet eivät riittäneet Arsin tapauksessa osallistumisoikeuteen, eikä suomalaiselle olympiavoittajalle järjestynyt villiä korttia. Arsia potutti se homma tietysti, kun mies oli huippukunnossa ja rahakas päätöskisa jäi välistä, Niemi kertoo.

– No, mitä sitä suomalainen mies sitten tekee vastineeksi? Arsi oli mennyt Perhossa omaan rinkiinsä samaan kellonaikaan kuin muut maailman parhaat miehet ja työnnellyt siinä sitten oman kilpailunsa. Aistin tarinassa jonkinasteista tyytyväisyyttä ja aloin tivaamaan hierottavalta, että millaisia kaaria keskellä Perhon metsää sijaitsevassa kuularingissä oikein nähtiin? Mutta eihän Arsi suostunut sitä kertomaan, joten käänsin keskustelua muihin aiheisiin. Totta kai tasaisesti aina heitin toiveikkaan kysymyksen, että kerros nyt kuinka pitkälle se kuula lensi? Lopulta aloin tiedustelemaan, että kuinkas pitkälle ne jenkit sitten samaan aikaan Dohassa työnsivät, niin silloin viimeinkin Arsi avasi suunsa ja hierontapöydän naamareiästä kuului:

"Ei olis pojat pärjänny."

– Tarkistin sitten tietysti Arsin lähdettyä, minkä verran amerikkalaiset olivat GP-finaalissa työntäneet. Voittotulos oli ollut 21,82 Andy Bloomin työntämänä, Adam Nelson 21,66 oli toinen ja John Godina jätettiin kolmanneksi 21,51 tuloksella. Kaikki nämä olivat siis selvästi Arsin ennätystä parempia tuloksia.

– Seuraavalla hierontakerralla sain lopulta ongittua sen parhaan metsätyönnön tuloksen, mutta jätetään se tässä kertomatta. Tiedän, ettei Arsi halua niistä julkisia, etenkin kun harjoitustyönnöt ovat harjoitustyöntöjä.

Arsi Harju vahvistaa Niemen tämän tarinan todeksi ja kertoo miten monen asian summa tuollainen huippusarja voi olla.

– Syksy oli silloin todella lämmin ja olympialaisten jälkeen kunto oli tietysti mitä mainioin. Siinä oli tullut viikon verran täyttä lepoa ja ennen kaikkea pääkopassa ajatukset olivat olleet jossain ihan muualla. Se mahtava työntöfiilinki oli varmasti monen asian summa, ja lähdin ringillekin ihan yllättäen, Harju kertoo.

– Hakkasin kotipuolessa latojen peltikattoja vähän uuteen uskoon ja äkkiä muistin, että siellähän olisi ollut se päätöskisa tänään. Työkamat jäi siihen paikkaan, kun lähdin ajelemaan harjoituspaikalle. Aika pienellä lämmittelyllä siinä mentiin, vähän hölkkää ja sen jälkeen isoimmat lehdet pois ringistä. Ne olivat todella hyviä työntöjä.

Vesa-Matti Savinen

Lue myös:

Arsi Harjun olympiakultaa varjosti hyvän kaverin epäonni, joka tiivistyi neljään sekuntiin keskellä olympiafinaalia – aihe saa Harjun kyyneliin vielä 20 vuoden jälkeenkin

Suomalaiset kuulamörssärit ihastuttivat maailmalla 20 vuotta sitten, mutta katosivat nopeasti parrasvaloista – tajusitko, millaisesta ilmiöstä oli kyse?

Kuulamörssäri Randy Barnesin skandaalinkäryinen maailmanennätys täyttää 30 vuotta – hetki ME:n jälkeen alkoi tapahtumasarja, joka ei monen silmissä kestä päivänvaloa

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat