Suora

  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu
  • Hampaanjäljet

Työn ja huippu-urheilun yhdistäminen uuvutti parauimari Meri-Maari Mäkisen – kovat kokemukset ovat kasvattaneet, mutta nuorille lupauksille hän toivoo helpompaa tietä

Parauimari Meri-Maari Mäkinen on kokenut urheilu-urallaan uupumisen, joka pakotti pysähtymään. Hän oli lähellä jopa lopettamista.

uinti
Parauimari Meri-Maari Mäkinen

Urheilu tai työ. Jompikumpi päättyisi nyt.

Meri-Maari Mäkinen oli uinut 8-vuotiaasta lähtien. Nyt, lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen, hän oli suuren päätöksen äärellä. Takana oli tuore pettymys vuoden 2019 syyskuun MM-kisoista ja paljon muutakin.

Mäkinen oli aina rakastanut uimista. Hän oli tutustunut urheilun kautta uusiin ihmisiin, saanut ystäviä ja ikimuistoisia kokemuksia. Hän oli päässyt toteuttamaan urheilun kautta suuria unelmiaan. Urheilu oli vienyt hänet ympäri maailman: Islantiin, Lontooseen, Montrealiin, Rio de Janeiroon, Botswanaan ja Meksikoon.

Paikkoihin, joissa käymisestä moni samanikäinen vain haaveilee.

Paljon se oli myös ottanut. 19-vuotiaana Mäkinen oli jättänyt perheensä ja ystävänsä muuttaessaan toiselle paikkakunnalle Turkuun valmentajan perässä. Siellä hän oli aloittanut elämänsä rakentamisen alusta. Liki kahdeksan vuoden ajan Mäkinen oli urheillut kymmeniä tunteja joka viikko ja tehnyt harjoittelun ohessa töitä, toisinaan täysipäiväisesti. Hän oli ollut niin kouluavustajana, myyntitehtävissä kuin assistenttinakin.

Vammaisuimari Meri-Maari Mäkinen
Meri-Maari Mäkinen valmistautui MM-kisoihin syyskuussa 2019. Lopulta kisat olivat pettymys. Rinna Härkönen / Yle

Nyt hän oli kuitenkin tullut jaksamisensa äärirajoille. Vuoden 2017 parauinnin MM-kultamitalistin mielenterveys oli järkkynyt.

– Minulle oli tullut stressaavista tilanteista fyysisiä oireita. Oli uupumusta ja unioireita. Havahduin siihen, etten ollut nukkunut vuoteen kunnolla, kuvailee Meri-Maari Mäkinen vajaan vuoden takaista tilannettaan.

Yle Urheilun selvityksen mukaan mielenterveyden häiriöt olivat yleisiä myös paraurheilijoilla. Kyselyyn vastanneesta 22 urheilijasta 13 kertoi kamppailleensa mielenterveytensä kanssa.

Varsinkin nuorena urheilijana se altistaa paljon mielenterveyden haasteille, kun eroaa koko ajan muista

Meri-Maari Mäkinen, parauimari

Kysely lähetettiin Suomea paralympialaisissa 2010-luvulla edustaneille urheilijoille, joista 34 prosenttia vastasi.

Noin puolet vastaajista koki työn ja siviilielämän yhdistämisen vaikeuden olevan syy kokemilleen mielenterveyden häiriöille. Moni kertoi uupuneensa yrittäessään yhdistää huippu-urheilua ja työntekoa tai opiskelua. Puolet mielenterveytensä kanssa kamppailleista paralympiakävijöistä kertoi, että taloudelliset vaikeudet olivat aiheuttaneet mielen järkkymisen.

Myös miellyttävät asiat kuormittavat

Työn ja huippu-urheilun yhdistäminen on haastava yhtälö kenelle tahansa.

Mäkiselle tilanne oli kuitenkin monia haastavampi, sillä hänellä on cp-vamma. Se tarkoittaa, että Mäkisen aivoissa on vaurio, joka vaikuttaa hermoston toimintaan. Vamma tekee kehon oikeasta puolesta jäykemmän ja sen vuoksi keho ei aina vastaa käskyihin, joita Mäkinen sille antaa.

Keho myös rasittuu ärsykkeistä eri tavalla. Jo pelkät arkiset asiat, kuten siivoaminen ja kaupassa käyminen, kuluttavat.

– Palautuminen on minulle paljon hitaampaa. Kehoni käy koko ajan ylikierroksilla. Siihen vaikuttaa ihan kaikki asiat, jos olen vaikkapa todella vihainen tai surullinen, mutta toisaalta myös positiiviset tunteet, Mäkinen kertoo.

– Sekin on kuormittavaa, jos menen treenien jälkeen väsyneenä sosiaaliseen tilanteeseen, jossa pitää keskittyä ja puhua. Kuormitusta ei vähennä se, että olen sosiaalinen ihminen, pidän siitä ja se tuo minulle positiivista energiaa.

Vammaisuimari Meri-Maari Mäkinen heilauttaa pitkiä märkiä hiuksiaan.
Meri-Maari Mäkinen nauttii sosiaalisista tilanteista. Myös miellyttävät asiat voivat kuitenkin kuormittaa.Rinna Härkönen / Yle

Viime syksynä Mäkisellä oli tuoreena mielessään myös epäonnistumiseen päättyneet Lontoon MM-kisat, jonne hän oli lähtenyt puolustavana mestarina. Kisat päättyivät karusti, sillä suomalainen jäi selvällä erolla MM-finaalin ulkopuolelle. Vuoden projekti oli valunut hukkaan ja suuri unelma Tokion paralympialaisista näytti epätodennäköiseltä. Hän oli antanut aivan kaikkensa, mutta se ei vain riittänyt.

Tilannetta ei auttanut, että vuonna 2018 voimaan tullut sääntömuutos oli tehnyt harjoittelusta entistäkin raskaampaa. Mäkinen ei enää saanut uida yhdellä kädellä, vaan mukaan oli jouduttu ottamaan heikompi käsi. Tekniikka oli mennyt täysin uusiksi. Sääntömuutos hidasti suoritusta 50 metrin perhosuinnissa kymmenisen sekuntia. 200 metrin sekauinnissa vaikutus oli vieläkin suurempi.

Vammaisurheilijana olet aina se irrallinen pyörä, joka pyörii mukana. Valmennusta on vaikeaa saada mukaan.

Meri-Maari Mäkinen, parauimari

Toiselle, heikommalle puolelle oli saatava yhä lisää voimaa. Se taas tiesi rankempia harjoituksia, joista kesti pidempään palautua.

Koko viime syksyn Mäkinen mietti, mitä urheilun ulkopuolinen elämä voisi tarjota. Opinnot psykologian parissa kiinnostivat. Mutta toisaalta, oli hän selvinnyt vaikeista paikoista aiemminkin.

Se ulkopuolinen

Huippu-urheilussa kilpaillaan siitä, kuka on paras tai nopein. Meri-Maari Mäkinen oli kisannut niin Lontoon kuin Rionkin paralympialaisissa, voittanut mitaleja EM- ja MM-altaassa, mutta siitä huolimatta hän ei suinkaan ollut Suomessa harjoitusryhmänsä nopein. Usein hän oli se hitain uimari, joka hävisi muille reippaasti.

Treenikaverit eivät kuitenkaan joutuneet ponnistelemaan samalla tavalla. Heidän kehonsa oikea ja vasen puoli olivat yhtä vahvat ja keho totteli mielen käskyjä.

Parauinnin kansainvälinen huippunimi Meri-Maari Mäkinen oli uinut vuosikaudet vammattomien uimareiden kanssa. Vertailukohteiden puuttuessa Mäkinen vertasi itseään heihin. Se ei ollut nuorelle urheilijalle helppoa.

– Varsinkin nuorena urheilijana se altistaa paljon mielenterveyden haasteille, kun eroaa koko ajan muista, Mäkinen sanoo.

– On hankalaa olla aina se hitain ja absoluuttisella tasolla huonoin. Koko ajan joutuu olemaan oman mielen kanssa vahva, että itse uskoo, ettei ole oikeasti huonoin.

Meri Maari Mäkinen ui Rion paralympialaisissa
Meri-Maari Mäkinen ui Rion olympialaisissa kymmenenneksi.Paralympiakomitea

Sopivia ryhmiä oli ollut vaikea löytää. Mäkinen saattoi harjoitella itseään vuosia nuorempien kanssa tai sitten sellaisten, jotka eivät panostaneet uintiin läheskään yhtä paljoa. Ryhmässä Mäkinen koki usein olevansa se ulkopuolinen, joka erottui ainoana vammaisurheilijana. Myös valmentajalle Mäkisen läsnäolo tiesi enemmän työtä ja vaivannäköä.

– Vammaisurheilijana olet aina se irrallinen pyörä, joka pyörii mukana. Valmennusta on vaikeaa saada mukaan. Olen sellainen extra-asia, mitä valmentajat joutuvat huomioimaan muun toiminnan päälle, Mäkinen sanoo.

– Välillä tulee paljon hetkiä, että on kovin yksin asioiden kanssa.

Aina valmentajat eivät ole osanneet suhtautua Mäkiseen. Joillekin hänen vammaisuutensa on ollut vaikea käsitellä.

– Kyllähän urheilija sen aistii. Sen huomaa, etteivät he ole olleet niin sinut, jos olen tullut ryhmään. Kyllähän se altistaa pahalle ololle.

Epätasa-arvoisuus ärsyttää

Vuosien aikana Mäkinen näki, millaisia mahdollisuuksia vammattomilla urheilijoilla oli. Kyse oli olosuhteista, tukiverkostoista ja ylipäätään resursseista.

– Ajoittain on vaikeaa käsitellä sitä, kun näkee muiden mahdollisuudet ja miten he saavat olosuhteita vähän helpommin. Heillä on erilaista tukiverkostoa ja enemmän resursseja, Mäkinen kertoo.

– Se alleviivaa sitä tunnetta, että meidän välillämme on ero. Näen konkreettisesti, mitä heille pystytään tarjoamaan ja mitä meille.

Mäkinen ei ole ajatustensa kanssa yksin. Yle Urheilun 2010-luvun paralympiakävijöille tekemässä kyselyssä lähes puolet mielenterveytensä kanssa kamppailleista urheilijoista kertoi niiden johtuneen kiusaamisesta tai muusta epäasiallisesta kohtelusta. Vastauksissa esiin nousi nimenomaan epätasa-arvoinen kohtelu vammattomiin urheilijoihin verrattuna.

Omien puolien pitäminen on välillä aika raskasta

Meri-Maari Mäkinen, parauimari

Olympialajien huippu-urheilijoille tehdyssä kyselyssä 16 prosenttia vastaajista nimesi kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun mielenterveyden häiriönsä aiheuttajaksi.

– Kun kohtaan epätasa-arvoa, niin minun pitää olla usein sanomassa, että tämä ei ole sopivaa, tämä ei voi mennä näin. Esimerkiksi ratatilasta puhuessa täytyy muistuttaa, että minäkin harjoittelen täällä. Omien puolien pitäminen on välillä aika raskasta, Mäkinen sanoo.

Meri-Maari ig

Mäkinen ei arastele nostaa epäkohtia esiin. Hän kertoo niistä esimerkiksi omalla sosiaalisen median tilillään. Hän ei arastele puhua myöskään vammastaan, vaikka aina asioista avoimesti puhuminen ei kuitenkaan ole ollut helppoa.

Mäkinen kertoo kamppailleensa nuorempana syömiseen liittyvien ongelmien kanssa.

– Varsinkin meidän lajissamme on paljon ulkonäköpaineita. Keho näkyy hyvin pitkälti sellaisenaan. Olen itsekin opetellut, että paino on yksi osa urheilua ja siitä pitää pystyä ottamaan palautetta, mutta huonoina hetkinä, kun väsyttää, ne menevätkin ihon alle.

Sponsori pelasti

Turussa asuessaan Mäkinen kävi muutaman kerran juttelemassa urheiluakatemiasta löytyneen urheilupsykologin kanssa. Enimmäkseen hän työsti kuitenkin ajatuksiaan itsekseen.

Vertaistukea Mäkinen sai toisilta vammaisurheilijoilta, joita hän oli tavannut esimerkiksi paralympialaisissa. Ratakelaaja Amanda Kotajan kanssa oli helppo vaihtaa ajatuksia. Kotaja tiesi, mistä Mäkinen puhui. Toisaalta toisin kuin Kotaja, Mäkinen harjoitteli vammattomien kanssa.

Silti epäonnistuneiden vuoden 2019 MM-kisojen jälkeen Mäkinen tunsi ajautuneensa umpikujaan.

– Jossain kohtaa kun sen kierteen pääsee katkaisemaan, ymmärtää, että asiat eivät ole olleet ihan kunnossa. Resurssit ei vain olisi riittäneet sen paketin pyörittämiseen kun sitä oli niin monta vuotta tehnyt, Mäkinen sanoo.

Parauimari Meri-Maari Mäkinen
Meri-Maari Mäkinen nauttii ulkoilusta yhdessä koiriensa kanssa. Tällä kertaa vain Oliver pääsi mukaan. Jari Kärkkäinen/ YLE

Tilanne ratkesi kun yksi syy mielenterveyden järkkymiselle korjaantui. Mäkinen sai viime syksynä sponsorin, jonka avulla hän pystyi jättämään työn tekemiseen. Uupumus helpotti ja henkiset ja fyysiset voimat alkoivat palautua.

Hän päätti jatkaa urheilu-uraansa.

– Koen, että voin tällä hetkellä hyvin. Pystyn keskittymään nyt vain urheilemiseen, Mäkinen sanoo.

Mäkinen on muuttanut takaisin kotiseudulleen Vantaalle, missä tukiverkostot ovat lähempänä. Isovanhemmatkin asuvat aivan nurkan takana. Hän on juuri aloittanut yhteistyön uuden valmentajan kanssa. Enää uimarin ei pitäisi olla niin paljon yksin altaassa.

– Olen todella innoissani. Minusta tuntuu, että saamme rakennettua hyvän kuvion, Mäkinen sanoo.

Vaikeudet ovat opettaneet ja tehneet 28-vuotiaan Mäkisen vahvemmaksi. Silti hän toivoo, että tulevilla sukupolvilla olisi helpompaa. Hän toivoo enemmän mielenterveyden palveluita urheilijoille.

– On tärkeää saada urheilupsykologeja, joiden kautta saa työkaluja omaan mieleen. Palveluita pitäisi olla ylipäätään enemmän. Pitäisi olla itsestään selvää, että urheilijana tietää mihin pitää ottaa yhteyttä ja mistä saa apua.

Lue myös:

Meri-Maari Mäkinen hallitsevana mestarina parauinnin MM-kisoihin – sääntömuutokset olivat romuttaa uran: "Oli kova paikka ottaa niin iso taka-askel uralla"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat