Suora

  • Monza, EK 4 - live
  • Elävä arkisto esittää
  • Monza, EK 5 - live
  • Mäkihypyn MC: Nizhni Tagil, karsinta
  • Nizhni Tagil, miesten karsinta
  • Ruka, hypyt
  • Urheiluruutu
  • Monza, päiväkooste
  • Urheiluruutu

Unettomia öitä, raastavia kipuja ja paniikkikohtaus lähtöviivalla – Robert Ven on piiskannut itseään armottomiin suorituksiin, mutta ei osaisi elää ilman soutua

Huippusoutaja Robert Ven on kamppaillut mielenterveytensä kanssa lähes koko huippu-urheilu-uransa ajan. Hän puhuu asiasta nyt ensimmäistä kertaa julkisuudessa.

soutu
Robert Ven
Robert Ven on vaatinut aina itseltään paljon. Nyt hän opettelee urheilupsykologinsa kanssa armollisuutta. Aki Lahtinen / Yle, Kuvamanipulaatio: Lasse Isokangas / Yle

– Mitä ihmettä minä tässä teen?

Soutaja Robert Venin pää lyö tyhjää. Todellisuus tuntuu usvaiselta, kuin katoavan. Sydän tykyttää entistä nopeammin, tuntuu kuin se tulisi ulos rinnasta. Hän ei saa kunnolla henkeä. Ympärillä on hiirenhiljaista. Venin molemmilla puolilla on maailman parhaita soutajia. He näyttävät keskittyneiltä ja ovat lähtöviivalla valmiina seitsemän minuuttia kestävään maksimaaliseen kilpailusuoritukseen. Juuri nyt Ven haluaisi olla kotona, mutta koti on reilun 2 000 kilometrin päässä.

Lähtölaukaus kajahtaa ilmoille. Se saa Venin tekemään sen, minkä hän on tehnyt lukuisia kertoja aiemminkin. Hän keskittää ajatuksensa vain yhteen asiaan: mahdollisimman lujaa soutamiseen.

Itävallassa pidetystä maailmancupin kilpailusta on nyt pari vuotta aikaa. Tarkkaa ajankohtaa Ven ei aivan muista, mutta sitä tunnetta hän ei unohda. Kilpailua oli edeltänyt viisi unetonta yötä. Keski-Eurooppaa kiusasi paahtava helle, eikä hotellin ilmastointi toiminut. Ikkunoita ei saanut auki ja lämpötila huoneessa oli noussut öisin sietämättömän korkeaksi.

Minulla on se heikkous, että en ole kertaakaan jättänyt menemättä kisaan, kun olen siihen ilmoittautunut. Se on vähän sellainen periaatepäätös, että menen siellä vaikka pää kainalossa.

Robert Ven, soutaja

Tilannetta ei helpottanut se, että Ven oli harjoitellut liikaa: parhaimmillaan tai pahimmillaan 900–1 000 tuntia vuodessa. Keho kävi ylikierroksilla. Se oli yrittänyt viestittää Venille, että nyt riittää. Mutta Ven ei viestejä kuunnellut, vaan lisäsi kierroksia.

Lähtöviivalla iski paniikkikohtaus.

– Ennen kisaa mietin, onko järkeä lähteä. Minulla on se heikkous, että en ole kertaakaan jättänyt menemättä kisaan, kun olen siihen ilmoittautunut. Se on vähän sellainen periaatepäätös, että menen siellä vaikka pää kainalossa, Robert Ven kertoo.

Hän on kilpaillut vammojen kanssa, flunssassa, ylikunnossa ja vatsataudissa. Toisinaan tavaraa on tullut molemmista päistä juuri ennen lähtöä.

– Hankala sanoa, missä se raja menee. Välillä olisi hyvä sanoa, että nyt kannattaa jäädä lepäämään. Mutta on vaikeaa antaa periksi ja hellittää.

"Vaikeat asiat kuuluvat urheiluun"

Syyskuinen iltapäivä Hämeenlinnan Katumajärvellä on lämmin ja kaunis. Niin aurinkoinen, ettei takkiakaan tarvitse. Paikkakunnan soutuseuran majaa ympäröivien puiden lehdet humisevat tuulen mukana. Näissä Kipinäniemen maisemissa, Vanajanlinnan naapurissa, Robert Ven on harjoitellut liki koko elämänsä. Ven on tullut haastatteluun suoraan kotoaan, jossa hän on käynyt syömässä tuhdin lounaan harjoituksen jälkeen.

Istuudumme pihapiirissä sijaitsevaan kotaan. Ven kaivaa vielä eväsrasiastaan välipalaa.

Nyt on aika puhua urheilun tabusta, huippu-urheilijoiden mielenterveyden häiriöistä. Niistä 30-vuotiaalla Venillä on omakohtaista kokemusta. Hän ei ole puhunut aiemmin kokemuksistaan julkisesti.

Robert Ven 2018 EM
Robert Ven EM-kisoissa 2018. Taustalla valmentaja Ilona Hiltunen.AOP

Robert Ven on yksi niistä 111 suomalaisesta huippu-urheilijasta, joka vastasi Yle Urheilun henkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä koskevaan kyselyyn. Hän ei ole ongelmiensa kanssa yksin. Kyselyyn vastanneista olympialajien huippu-urheilijoista 68 prosenttia kertoi kärsineensä uransa aikana mielenterveyden häiriöistä.

Ven ei muista tarkalleen, koska hänen oireensa alkoivat. Hän kertoo kokeneensa vuosien aikana niin masennusta, ahdistusta, unihäiriöitä kuin uupumusta. Jotkut oireet, kuten voimakas stressi ja uupumuksen tunne, ovat kulkeneet soutajan mukana aina. Hänen on ollut vaikea tunnistaa, milloin olotila ei ole ollut enää normaali.

– On vaikea sanoa, milloin kyse on varsinaisesti mielenterveyden ongelmasta ja milloin ei, Ven sanoo.

– Muistan ihan juniorista asti, että kisakauden jälkeen syksyllä olen ollut uupunut, joskus vähän enemmän ja joskus vähemmän.

Sama ilmiö tuli esille myös Yle Urheilun selvityksessä. Siinä 13 prosenttia mielenterveyden häiriöiden eri oireita kokeneista olympialajien huippu-urheilijoista ei osannut arvioida, oliko kyseessä ollut kuitenkaan varsinainen mielenterveyden häiriö. Moni urheilija koki, että tietyt oireet kuuluivat huippu-urheiluun.

Se on välillä yllättänyt, että mitä enemmän on pärjännyt, sitä enemmän on tullut kaiken näköistä. Urheiluun kuuluu vaikeimpien asioiden kanssa kamppailu.

Robert Ven, soutaja

Huippu-urheilijoiden mielenterveyttä käsitelleiden kansainvälisten tutkimusten mukaan huippu-urheilijat ovat muuta väestöä alttiimpia mielenterveyden häiriöille. Tutkimuksissa ongelmien taustalta löytyy usein kimppu eri syitä ja tekijöitä, jotka johtavat oireesta toiseen.

Myös lajin luonteella on merkitystä, ja esimerkiksi kestävyyslajien urheilijoilla on huomattu olevan muita lajeja enemmän uupumusta.

Ven pohtii syitä sille, miksi hänen oma mielenterveytensä on vuosien varrella ollut koetuksella. Eniten hän kertoo kärsineensä uniongelmista. Vähintään yksi uneton yö ennen kilpailua on ollut Venille ennemmin sääntö kuin poikkeus. Toden teolla univaikeudet alkoivat maailmancupissa kiertämisen myötä vuonna 2014. Unettomista öistä on seurannut puolestaan muita oireita, kuten ahdistusta.

Robert Ven
Robert Ven vuonna 2013. Ensimmäisen SM-kultansa hän nappasi 2011. Suomen Melonta- ja Soutuliitto (kuva Kai Lindqvist)

Taustalta löytyy kuitenkin myös asioita, jotka liittyvät suoraan huippu-urheilun raakuuteen.

– Se on välillä yllättänyt, että mitä enemmän on pärjännyt, sitä enemmän on tullut kaiken näköistä. Urheiluun kuuluu vaikeimpien asioiden kanssa kamppailu, Ven sanoo.

Moni ystävä päätynyt leikkauspöydälle

Soutu on paitsi raskas, myös yksipuolinen laji. Selkä- ja kylkivaivat ovat soutajien ammattitauti, ja moni Venin ystävistä on joutunut leikkauspöydälle. Ven on tähän mennessä säästynyt leikkauksilta. Välillä puoliso on kuitenkin joutunut avustamaan hänet sängystä ylös, kun hän ei ole siihen omin voimin kivuiltaan kyennyt. Toisinaan Ven on tarvinnut apua auton penkistä nousemiseen.

– Kipuja on ollut eri paikoissa, selän välilevyssä ja kylkiväleissä. On ollut hartian ja jalan hermopinne. On ollut noidannuoli. Se, mikä niissä on raskasta, on että se kestää kuukaudesta toiseen, joskus vuoden tai kaksi. Kivusta tulee kroonista ja kai se menee korvienkin väliin, Ven kertoo.

Venin kohdalla kipu ja särky iskivät, kun kilpailut ja harjoitukset kovenivat aikuisikään siirryttäessä. Yksipuolinen kuormitus aiheuttaa vammoja etenkin, jos kuormitusta ei osaa hallita.

Se on kroppa, joka antaa ensin periksi.

Robert Ven, soutaja

Soudussa välineet on nykyään valmistettu jäykästä hiilikuidusta, mikä on omiaan lisäämään loukkaantumisriskiä.

– Se on kroppa, joka antaa ensin periksi, Ven kuvailee.

Vaivat eivät ole kuitenkaan estäneet häntä kilpailemasta tai harjoittelemasta. Kuten eivät valmentajan tai fysioterapeutin kehoituksetkaan. Tai unettomat jaksot ja niitä seuranneet ahdistuksen ja masennuksen tunteet. Tai pitkään jatkunut stressi- ja ylirasitustila ja sitä seurannut uupumus.

– Tuntien kerääminen on tietynlainen pakko-oire. Välillä se tuottaa tulosta, mutta sitten se kostautuu jossain vaiheessa kipuina ja vaivoina. Joinain vuosina olen miettinyt, että olisi pitänyt vähän höllentää.

Huipulla kaikki treenaavat kovaa

Huipulla urheilu vaatii ihmiseltä äärimmilleen venymistä. Soutua taas pidetään yhtenä rankimmista kestävyyslajeista.

Miesten yksikössä 2 000 metrin matka kestää seitsemisen minuuttia. Sen aikana on kestettävä kipua aiheuttavia, lihaksiin kertyviä maitohappoja. Suoritus on rankka paitsi fyysisesti, myös henkisesti – on taisteltava kipuja vastaan ja pidettävä samalla tekniikka kasassa. Erot huipulla ovat pienet, joten kisan vie usein henkisesti vahvin.

– Soudun pitää olla todella kuormittavaa, jos haluaa menestyä kansainvälisellä tasolla. Ei ole sellaisia, jotka eivät treenaisi kovaa. Sitä ei pysty edes selittämään, millaisia treenit ovat, Ven sanoo ja hörppää puolentoista litran limonadipullostaan.

Robert Ven
Robert Ven on ahkera harjoittelija. Välillä valmentaja ja läheiset ovat saaneet jarrutella Suomen huippusoutajaa. Team Robert Ven

Soudussa kilpailukausi alkaa varhain keväällä ja kestää syksyyn. Arvokisoja on kahdet joka ikinen vuosi: EM- ja MM-kisat tai olympialaiset.

Yhtä maailmancup-kisaviikonloppua varten ulkomailla ollaan käytännössä koko viikko. Kun Keski-Euroopassa asuvat kilpakumppanit ajavat autolla koteihinsa, Venillä on edessä lentomatka. Kotiin saavutaan usein aamuyön pikkutunneilla. Ven sanoo, että matkustaminen on vaikuttanut myös hänen uneensa.

– Unirytmit menevät aina ihan päin mäntyä, Ven toteaa suoraan.

Kilpailun jälkeen pitäisi paitsi levätä, myös harjoitella kovaa ja valmistautua seuraavan viikon maailmancupin kilpailuun. Oravanpyörä on valmis.

– Sitä lataa kisoihin, sitten lataus purkautuu ja pitäisi palautua, mutta seuraava kilpailu tuleekin taas ja sama pitäisi tehdä viikonlopusta toiseen. Ja sitten pääkisa odottaa loppuvuonna.

Venin kilpailut eivät rajoitu pelkästään ulkomaille, sillä arvokilpailujen ja maailmancupin välissä Ven kisaa myös koti-Suomessa. Miesten yksikössä Suomella voi olla vain yksi edustaja arvokisoissa. Se tarkoittaa, että kaikki muut haastajat pyrkivät jatkuvasti horjuttamaan Venin paikkaa.

Välillä on tullut aikamoista skeidaa ulkopuolelta.

Robert Ven, soutaja

Ven on edustanut Suomea arvokisoissa vuosien ajan. Hän ei ole hävinnyt yli kahdeksaan vuoteen suomalaiselle kilpailussa.

Silti Venin on annettava näyttöjä arvokilpailuihin, vaikka eroa takana tuleviin kilpakumppaneihin on usein runsaasti. Esimerkiksi elokuun puolessa välissä EM-katsastuksissa eroa toiseksi tulleeseen Joel Naukkariseen oli ensimmäisessä lähdössä 15 ja toisessa 31 sekuntia. Elokuun lopulla Ven varmisti yhdeksännen Suomen mestaruutensa.

Kaikki eivät ole olleet Venin menestyksestä mielissään.

– Välillä on tullut aikamoista skeidaa ulkopuolelta, Ven sanoo, ja viittaa viime vuoden puolella käytyyn julkisuudessakin uutisoituun tapaukseen.

Robert Ven SM 2019
Robert Ven ei ole hävinnyt suomalaisille kilpailussa kahdeksaan vuoteen. Kuva SM-kisoista 2019. Kalle Parkkinen / Lehtikuva

Tuolloin Venin kilpakumppani Naukkarinen syytti sosiaalisessa mediassa Melonta- ja soutuliittoa epäreilusta kohtelusta maajoukkue- ja kilpailuvalintojen suhteen. Naukkarisen mukaan liitto oli suosinut valinnoissaan Veniä, eikä heille ollut järjestetty mahdollisuutta kohdata toisiaan kahden viime vuoden aikana.

Naukkarinen sai viime syksynä Melonta- ja soutuliitolta varoituksen epäurheilijamaisesta käytöksestä, sillä kaksikolla oli ollut mahdollisuus kohdata toisensa useaan otteeseen maajoukkueen karsintakilpailuissa ja maailmancupin kilpailuissa. Naukkarinen valitti päätöksestä, ja asia eteni lopulta urheilun oikeusturvalautakuntaan. Se teki päätöksensä viime keväänä ja piti Naukkarisen varoituksen voimassa.

Viime vuonna julki tullut vääntö oli kuitenkin Venin mukaan vain jäävuoren huippu.

– Tietynlainen ajojahti oli jatkunut useamman vuoden ajan. Se on ollut todella raskasta.

Ven myöntää, että viime vuosi oli joka tapauksessa poikkeuksellisen haastava.

– Ei ne mitään kivoja juttuja ole. Käänsin sen silloin vahvuudeksi ja olin maailmancupissa mitaleilla tuon episodin aikaan. Mutta kyllä ne jättävät jonkinnäköisen jäljen luottamukseen ihmisiä kohtaan.

Robert Ven.
Robert Ven sai pronssia maailmancupin kilpailussa keväällä 2019. Bálint Czucz

Saman vuoden syksyllä Venin MM-kisat päättyivät rajuun pettymykseen. Itävallan lämpöaalto vei veronsa, ja Ven joutui keräilyerän päätteeksi tajunnan rajamailla tiputukseen.

– Alla oli todella hyvä kausi. Tipuin niin ylhäältä sinne, missä ei kuuluisi olla. Se oli todella paha pettymys ja kaikki, mitä siihen johti. Olin tehnyt virheitä, ja ulkoapäin tuli epäinhimillisiä paineita. Se oli tiukka paikka, josta kesti todella pitkään toipua psyykkisesti.

Pystymetsästä paratiisiksi

Yle Urheilun selvityksessä olympialajien huippu-urheilijat kokivat mielenterveyden häiriöiden syiksi useimmiten epäonnistumisen kilpailussa, sairastumisen tai loukkaantumisen, vaikeudet yhdistää siviilielämä huippu-urheiluun sekä taloudellisen toimeentulon ongelmat. Taustalla oli myös itsetunto-ongelmia sekä liian kovat menestyspaineet.

Venin kohdalla listaan voi lisätä myös puutteelliset olosuhteet urheilijan ammatin harjoittamiseen. Vaikka Suomi on Pertti Karppisen johdolla menestynyt takavuosina myös olympiasoudussa, eivät olosuhteet ole olleet otollisimmat.

Isoisän hautajaisten väliin jääminen on ehkä urani kovin paikka. Moni kysyy, oliko se Rio, mutta ei. Se oli EM-kisat vuonna 2015. Kisojen takia en päässyt hautajaisiin.

Robert Ven, soutaja

Venin edustaman Hämeenlinnan soutajien kotijärvi Katumajärvi on pahimmillaan jäässä lähes puoli vuotta. Vaikka järvi olisikin auki, on vesi ison osan vuodesta jäätävää, räntä piiskaa kasvoja ja tuuli käy luihin ja ytimiin.

Olosuhteet koti-Suomessa ja Hämeenlinnassa ovat vuosien varrella kehittyneet, mutta sen eteen on saanut tehdä hartiavoimin töitä, kirjaimellisesti, kuten rannan vastikään uusittu laituri osoittaa.

– Täällä on veistelty kirveellä perusasioista. Aikanaan ei saanut mennä edes valmennusveneellä. Suomessa ja varsinkaan Hämeenlinnassa ei olla menty valmiiseen pöytään. Pikku hiljaa on kasvettu ja saatu enemmän resursseja, Ven kuvailee.

Robert Ven Pohjois-Italian Gaviratessa
Robert Ven Pohjois-Italian Gaviratessa 2020Robert Venin sivustot

Siksi Ven leireilee ulkomailla. Viime talvena Pohjois-Italian tutuissa maisemissa kului lähes puoli vuotta.

Siviilielämä on saanut kärsiä, kun urheilu on mennyt läheisten edelle. Puoliso on odottanut yksin kotona Hämeenlinnassa. Väliin ovat jääneet niin ystävien ja läheisten häät, syntymäpäivät kuin hautajaiset. Se on henkisesti kuormittavaa.

– Isoisän hautajaisten väliin jääminen on ehkä urani kovin paikka. Moni kysyy, oliko se Rio, mutta ei. Se oli EM-kisat vuonna 2015. Henkilökohtaisesti vedin parhaat EM-kisani, jäin vain pari kymmenystä A-finaalista. Mutta kisojen takia en päässyt hautajaisiin. Psyykkisenä asiana tuo vaivaa loppuelämäni.

Perhe korvaamaton tuki

Ven on saavuttanut elämässään muutakin kuin mitaleja ja palkintokorokesijoituksia. Hän on opiskellut urheilu-uransa ohessa diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistossa. Opiskeluiden ja huippu-urheilun yhteensovittaminen on toisinaan vaatinut lisää unettomia öitä.

– Pahimpina aikoina sitä oli vähän burnout-meiningillä, kun teki yötä myöten hommia eikä tullut joustoa. Saan kiittää paljon kavereitani, jotka auttoivat minua opinnoissa.

Toisaalta Ven muistelee opiskeluaikoja Espoon Otaniemessä lämmöllä. Parhaimmillaan tasapaino urheilun, opintojen ja muun elämän suhteen oli Venin mukaan jopa parempi kuin nyt opintojen jälkeen.

– Elämä on helposti pelkkää urheilua. Sekin on todella kuormittavaa.

Robert Ven on saanut vaikeina hetkinä paljon tukea läheisiltään. Perhe on osannut auttaa myös lajiin liittyvissä kysymyksissä, sillä heidän ansiostaan Ven oikeastaan päätyi soutajaksi. Soutu on kulkenut verenperintönä.

Ei sitä haluaisi edes vaatia. Välillä tuntuu, että se vaatii läheisiltä enemmän kuin itseltä.

Robert Ven, soutaja

Venin belgialainen isoisä Livien Ven kilpaili Melbournen 1956 olympialaisissa kaksikossa sijoittuen viidenneksi. Isoäiti Maire Ven edusti Suomea EM-kisoissa. Molemmilla vanhemmillakin on soututaustaa: Livinus-isä on kisannut MM-kisoissa ja Tiina-äiti on toiminut myös poikansa valmentajana. Tavoite on ollut pienestä pitäen selkeä: myös Robert jatkaisi sukunsa viitoittamalla tiellä ja esiintyisi arvokilpailuissa.

Paineita hän ei myönnä taustastaan kokeneensa.

– Enemmän kyse on ollut tekemiseen liittyvistä erimielisyyksistä. Vanhemmat ovat enemmänkin jarrutelleet kuin päinvastoin.

Silti vanhempien tuki on Venin mukaan ollut korvaamatonta. He ovat paitsi tukeneet nuorempana taloudellisesti, myös kuskanneet tavaraa pitkin Eurooppaa.

– Ei sitä haluaisi edes vaatia. Välillä tuntuu, että se vaatii läheisiltä enemmän kuin itseltä. He ymmärtävät lajia. Ja vaikka kisoissa olisi mennyt huonosti, he ovat ottaneet minut silti avosylin vastaan, Ven sanoittaa.

Pysähdys

Keväällä, koronaviruksen runnellessa Eurooppaa ja vaikeuttaessa monen soutajan arkea, Suomeen palannut Ven äityi kuvailemaan kotijärvensä ja kotiseuransa olosuhteita soutajan paratiisiksi.

Nyt Ven esittelee paratiisiaan. Siirrymme kodan vieressä olevaan soutuseuran välinevarastoon, jossa veneet lepäävät kauniissa riveissä metallitankojen päällä. Perältä löytyy vanhaa aikaa henkivä kuntosali, missä on kuitenkin kaikki tarvittava soutulaitetta myöten. Kuntosalin ja venevaraston välissä on peltisiä pukukaappeja. Kaapista Ven kaivaa kuvaa varten näytille vanhan maajoukkueasun.

– Näistä tulee vielä sanomista, hän mutisee hymynkare suupielessä.

Kuluneiden kuukausien aikana Ven on harjoitellut valmentajansa Ilona Hiltusen kanssa Suomessa, koska koronapandemia esti matkustamisen ulkomaille. Pohjois-Italiaan jäivät niin ykkösvene kuin iso osa omaisuutta. Samalla tyhjeni kilpailukalenteri, ja arki meni uusiksi. Monelle urheilijalle tilanne on ollut raskas. Toisaalta moni on saanut myös kaipaamansa tauon.

Robert Ven 2020
Soudussa säädöt ovat pilkuntarkkaa hommaa. Aki Lahtinen / Yle

Ven sanoo, että hänelle pakkolepo on tehnyt hyvää.

– On joutunut väkisin lataamaan akkuja.

Koronapandemia ei ole ensimmäinen kerta, jolloin Ven on joutunut pysähtymään.

Neljä vuotta sitten pitkän ajan tavoite, Rion olympiapaikka oli hyvin lähellä. Tuoreeltaan menetys kirpaisi niin paljon, että Ven mietti jopa uransa lopettamista.

Nyt hän näkee tilanteen valoisat puolet: hyvän olympiadin ja aikaa tehdä urheilun ulkopuolisia asioita. Hän sai tehtyä oman diplomityönsä valmiiksi.

– Siinä tuli muuta elämää mitä oli jäänyt välistä. Se oli henkisesti tärkeä askel elämässä, joka toi tasapainoa.

Urheilupsykologi sanoi tänä keväänä, että väkinäinen pysähdys tekee minun tapauksessani hyvää. 

Robert Ven, soutaja

Tasapainoa Venin elämään on tuonut myös urheilupsykologi, jota Olympiakomitea tarjosi hänelle vuonna 2016. Ven on ollut Olympiakomitean tukien parissa vuodesta 2009 lähtien. Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää verotonta urheilija-apurahaa hän on saanut vuodesta 2015 saakka.

– Tietyllä tapaa en kokenut, että olisin tarvinnut urheilupsykologia silloin. Tulosten valossa ura meni hyvin ylöspäin. Ajattelin, että pusketaan, pusketaan. Sen jälkeen tulikin sellaisia vuosia, että tuli vähän hankaluuksia, Ven kertoo.

Päätähtäin yhä Tokiossa

Ven keskustelee yhä joka kuukausi urheilupsykologi Anu Kangasniemen kanssa. Ven on opetellut ennen kaikkea armollisuutta. Se on ollut vaikeaa ja on sitä ajoittain yhä.

– MM-kisojen jälkeen minulla lähti taas karkaamaan siihen, että joka päivä treenataan hampaat irvessä, Ven myöntää.

– Urheilupsykologi sanoi tänä keväänä, että väkinäinen pysähdys tekee minun tapauksessani hyvää.

Robert Ven
Ven jäi toukokuun 2016 lopulla Sveitsissä järjestetyssä olympialaisten karsintakilpailussa tiukasti ulos Riosta.AOP

Tänä vuonna Ven on saanut olla kotona ja viettää enemmän aikaa perheen ja läheisten kanssa. Lisääntyneet lepopäivät ovat helpottaneet palautumista ja vähentynyt stressi on helpottanut myös vatsavaivoja. Kotona hän on voinut nukkua hyvin, sillä matkustaminen ei ole häirinnyt yöunia.

Ven on nauttinut suomalaisesta juhannuksesta ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen.

– Tämä vuosi on tuntunut hyvältä, kun ei enää ole ihan nuori. Vähän pelottaa, kun nyt menee niin hyvin, että voisin jatkaa tätä pidempään. Kun muukin elämä soudun ulkopuolella kiinnostaa.

Rentouneena Ven on päässyt nauttimaan enemmän myös soutamisesta.

– Silloin, kun homma toimii, niin soutu toimii nimenomaan parhaana mielenterveyttä edistävänä asiana. En tiedä mitään rentouttavampaa kuin soutaa Suomen luonnossa. Parhaimmillaan tästä nauttii enemmän kuin mistään muusta.

Toistaiseksi Ven haluaa jatkaa uraansa. Päätähtäin on yhä Tokiossa, ja karsintakilpailut järjestetään näillä näkymin ensi keväänä.

Ven kokee, että urheilupsykologin tuki on ollut korvaamatonta. Ilman sitä hän ei välttämättä soutaisi enää kilpaa.

– Rasitusvaivat ja säryt olivat sellaisia, että ura olisi ehkä päättynytkin siihen. Ei niitä psyykkisesti olisi jaksanut, Ven toteaa.

– Ihminen ei ole robotti. Urheilussa kuuluu koetella omia rajojaan, ja mennä vähän ylikin. Silloin tietää, missä ne omat rajat menevät ja toivottavasti uskaltaisi jatkossa aiemmin hellittää. Että ei tarvitsisi ylittää omia rajoja jatkuvasti.

Robert Ven on joutunut kamppailemaan huippu-urheilun vuoksi mielenterveytensä kanssa. Hän on tehnyt uhrauksia ja elänyt vain ja ainoastaan soudulle. Onko urheilu ollut kaiken sen arvoista?

Ven katsoo silmiin. Hänen ei tarvitse kauaa miettiä vastaustaan.

– En osaisi ajatella elämää ilman soutua. Tämä on ollut elämäntapa pienestä pojasta lähtien.

Lue myös:

Puolan koronatilanne uhkaa soutajien EM-kisamatkaa – "Olemme valmiita tekemään kipeitäkin ratkaisuja"

Yksinäinen tähti on kärsinyt olympialajin huonosta asemasta Suomessa, nyt tilanne on toisin: "Lunta sataa ja tämä on yksi maailman parhaista soutupaikoista – en olisi ikinä uskonut!"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat