Suora

  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu
  • Kuin savuna ilmaan

Henrik Dettmannin kolumni: Kaikilla pitäisi olla varaa syödä hyvin, mutta einesmössö on terveellistä ruokaa halvempaa – nyt tarvitaan samoja keinoja kuin tupakoinnin kitkemisessä

Ruoasta nauttiminen on oikein ja hyväksi, mutta meidän on pidettävä huoli, ettemme syö itseämme hengiltä, kirjoittaa Henrik Dettmann. 

Henrik Dettmann
Henrik Dettmann
Henrik Dettmann on Suomen miesten koripallomaajoukkueen päävalmentaja.Matti Raivio / AOP

Hyvä ruoka on ihmiselle suoduista nautinnoista merkittävimpiä.

Minulle ruokailu on kokonaisvaltainen kokemus. Tuoreen mallasleivän päälle nokare voita ja ripaus sormisuolaa. Härän entrecôten kanssa tuhti espanjalainen punaviini, paistetun kuhan painikkeena lasillinen Chablis’ta. Jälkiruokakahvin aateloi suullinen hyvää Mirabellea.

Useimmat meistä ovat tietoisia sokerin vaikutuksesta ihmisen elimistöön, mutta silti harva meistä kieltäytyy makeasta. Omia suosikkejani ovat täysmaitoon valmistettu café latte, sacherkakusta puhumattakaan. Lasten nukkumaanmenon jälkeen syön monesti muutaman palasen suklaata – se on helppo tottumus oppia ja erittäin vaikea päästä eroon.

Päivittäinen nautiskelu vaatii tietenkin vastapainokseen päivittäisen kuntoilun. Uimalla, fillaroinnilla ja säännöllisellä kävelyllä pyrin pitämään kehoni hengissä. Keski-ikäisen miehen hidastunut aineenvaihdunta on kuitenkin pirullinen vastustaja sokerilla kuorrutetussa ja voilla valellussa maailmassa.

Saman ongelman painii kanssa suurin osa hyvinvointi-Suomen asukkaista. Helsingin Sanomat osui oikeaan paitsi nostaessaan kissana pöydälle valtaosaa suomalaisista koskevan paino-ongelman (siirryt toiseen palveluun), ennen kaikkea korostaessaan, että tavalliselta kuluttajalta vaatii ääretöntä mielenlujuutta taistella trendejä vastaan. Hatunnosto jutun kirjoittajalle, joka armahti meidät heikkouksiemme riivaamat tavan taapertajat huomauttamalla, että hyvinvoinniksi kutsumamme kehitys on enemmän tai vähemmän koukuttanut kuluttajan.

Työpaikkalounaat pursuavat voita ja kermaa, jälkiruokavitriinit ovat täynnä kampaviinereitä, leivoksia ja mousseja. Yhä useampi valitsee kiireisen työpäivän siimeksessä pizzan, kebabin tai hampurilaisen, sillä pikaruoka valmistuu vikkelästi eikä kuluta kukkaroa liikaa.

Elintarvikeostoksillakin trendi on selvä. Vehnämakaroniin ja jauhelihaan on varaa kenellä tahansa, mutta luomu- ja tuoretuotteet jäävät usean opiskelijan ja vähävaraisen ruokakorista puhtaasti hintasyistä. Kun alati köyhtyvät ravintotottumukset yhdistyvät alati pahenevaan liikkumattomuuteen, ollaan jopa koronavirusta vaarallisemman ja kauemmas tulevaisuuteen ulottuvan kansanterveydellisen kriisin äärellä.

Vaan ”it ain’t over ‘til it’s over”, kuten baseball-legenda Yogi Berra sanoi. Niin kauan kun on aikaa, on myös toivoa.

Muutos on ollut käsittämätön

Ravintokeskustelua seuratessani en voi olla muistelematta ensimmäistä etappiani Suomen miesten maajoukkueen peräsimessä vuosina 1992–97. Vielä tuolloin maan parhaat koripalloilijat palautuivat peleistä hampurilaisella, ranskalaisilla ja ainakin parilla huurteisella. Treeneissä lämmittelyt, venyttelyt ja palauttelut olivat lähinnä sumuverhoa eilisillan tapahtumien kertaamiselle. Vaikka pelaajat olivat hyvin lahjakkaita ja ansioituneitakin, huippu-urheilijan standardeihin heistä ylsi vain harva.

Kymmenkunta vuotta myöhemmin, Saksasta Suomeen palattuani, olivat yksittäiset miesten koripallomaajoukkueen avainpelaajat etulinjassa vaatimassa parempia harjoittelu- ja peliolosuhteita, mutta myös pelaajille sopivampaa ravintoa. Jos pelaajilta vaatii paljon, on heille annettava saman verran takaisin; siksi joukkueruokailun standardien kohottaminen oli luonnollinen kehityskohde.

Muutaman vuoden ajan maajoukkueharjoitusten alkaessa pelaajat jaettiin kolmeen ryhmään: ”kunnossa”, ”melkein kunnossa” ja ”lenkkiryhmä”, joka passitettiin treenikauden alkajaisiksi pururadalle. Kepin lisäksi tarjolla oli porkkanaa: ”kunnossa”-ryhmän pelaajat saivat luvan syödä aterian päätteeksi jäätelöä kermavaahdolla.

Viidentoista vuoden aikana muutos on ollut käsittämätön. Kaikki A-maajoukkueiden pelaajat saavat tänä päivänä luvan kanssa nauttia jälkiruokansa hyvillä mielin, koska jokainen ymmärtää ravinnon kokonaisvaltaisen vaikutuksen kehoonsa, tärkeimpään työkaluunsa. Kana- ja sitten kasvisruoka syrjäyttivät naudanlihan Susijengin suosikkina jo aikoja sitten. Hedelmät ja pähkinät tekevät kauppansa, alkoholia pelaajat juovat kohtuudella, jos ollenkaan.

Samaa viestiä kuulee kaikista muistakin palloilulajeista. Kerrotaan, että Mauro Berruto omana aikanaan otti ravintolan kokin puhutteluun ja tiuskaisi tälle, että lentopallomaajoukkueelle tyrkytettyä pastaa ei kokin tulisi syöttää edes koiralleen.

Lisää “köksää” kouluihin

Keskeinen rooli kulttuurin muutoksessa on ollut ymmärryksen lisäämisellä. Miten voisimme soveltaa tätä muualla yhteiskunnassa?

Syksyn uutiset vantaalaisista kouluista (siirryt toiseen palveluun) palauttivat mieleeni takaumia kultaiselta 60-luvulta. Kävin sitkeää kamppailua opettajan lautaselleni lappaman luumuriisipuuron ja mahalaukkuni sekä ruokatorveni välisen hissiliikkeen kanssa. Ainoastaan auktoriteettipelko voitti nöyryytyksen tämän ”gourmet-kokemuksen” aikana.

Maksuton kouluruokailu on äärimmäisen tärkeä ja ainutlaatuinen instituutio, jonka on määrä taata ainakin yksi ravinteikas ateria lapsille ja nuorille päivässä. Vaan voiko hyvä tarkoitus korvata puuttuvan maun? Helppo resepti kouluruoan menekkiä koskevaan ongelmaan voisi olla kouluruoan yksinkertaistaminen mahdollisimman ravinteikkaaksi perusruoaksi. On epäreilua olettaa, että koulukeittäjät pystyvät loihtimaan maailman keittiöiden erikoisuuksia niukoilla resursseilla.

Perusteltua on myös varhaistaa ja lisätä kotitalouden määrää kouluissa. Ruokaan tutustuminen on kuin mikä tahansa elämän tutkimusmatka, joka ainakin omien lapsieni osalta etenee aalloissa: ensiksi tutustutaan ja kokataan jotain yksinkertaista. Riemu syntyy siitä, kun saa jotain valmiiksi.

Yhtä tärkeää on “köksän” tai liikuntatuntien puitteissa havainnollistaa nuoren ymmärtämin esimerkein, mitä pussillinen sipsejä tai irtokarkkeja tekee ihmisen keholle, miten kaurapuuro ja banaani saavat aamulla koneen liikkeelle eilisillan pizzaan verrattuna, tai mitä ihon alle kertynyt rasva aiheuttaa elimistölle.

Einesmössö ei saisi olla terveellistä ruokaa halvempaa

Hatunnosto ja kädenpuristus ainakin marttojen suuntaan, jotka jo nyt järjestävät pyynnöstä ruokakursseja urheilujoukkueille ja muutenkin edesauttavat katoamaan päin olevien taitojen elvyttämisessä.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Valistustyö ei kovin todennäköisesti juurru maaperään, jos kodin esimerkki on päinvastainen. Tunnustan, että tämä on helposti sanottu mutta vaikeasti toteutettu. Haaste on meille aikuisille jokapäiväinen.

Yhteispelillä syntyy aina parempaa tulosta. Ratkaisevaa onkin vaikuttaa suoraan kulutustottumuksiin. Onko kuluttaja valmis tarkastelemaan ruokakorinsa sisältöä uudelleen, jos satokauden hedelmiä ja vihanneksia sekä manteleita saisi kaupasta samalla hinnalla kuin ison sipsipussin, kananugetteja ja kolme litraa colaa? Ylivoimaisesti helpointa olisi alentaa arvonlisäveroa tutkitusti terveellisten tuotteiden kohdalla ja suunnata sitä kiistatta ja tutkitusti epäterveellisiin tuotteisiin. Näin tehtiin tupakan kanssa vuosituhannen taitteessa – loppu on historiaa.

Nykytilanne, jossa ravinneköyhä lisäaine-einesmössö maksaa merkittävästi terveellistä ruokaa vähemmän, on kestämätön. Meidän on toimittava, ja nopeasti.

Valtion kirstun pohja häämöttää ja terveydenhoitokulut kasvavat. Mikäli emme ymmärrä ennaltaehkäisevän toiminnan merkitystä, voimme tulevaisuudessa muistella niitä kultaisia aikoja, jolloin julkinen terveydenhuolto vielä jotenkin pelasi ja oli useimpien saavutettavissa. Kaikkein heikoimmilla ovat ne, joilla ei ole mahdollisuutta kiinnittää ravintoonsa huomiota.

Kerman, sokerin ja rasvan vähentäminen ei tarkoita nautinnosta luopumista. En aio luopua pizzasta ja tiramisusta, enkä sitä vaadi keneltäkään – en edes pelaajiltani. Sen sijaan ehdotan herkuttelun renessanssia.

Jos herkullinen arkiruoka, kuten juureksista valmistettu muusi, satokauden kala, kasvissosekeitto, parsakaalikokojyväpasta ja jälkiruokahedelmät nostetaan takaisin niille kuuluvaan arvoon, on mousset ja suklaat, leivokset ja viinit puolestaan sijoitettu sinne, minne ne kuuluvat: erityisiin hetkiin erityisten ihmisten seurassa.

”Ihminen on sitä mitä hän syö”, sanoi Tampereen Juicekin aikanaan. Juuri siksi on reilua auttaa ihmistä paitsi ymmärtämään ruokavalionsa vaikutukset myös ohjailla kulutuksen suuntaa niin, että kaikilla olisi varaa syödä hyvin.

Henrik Dettmann on miesten koripallomaajoukkueen päävalmentaja ja Radio Suomessa maanantaisin kuultavan Urheiluhullut-ohjelman vakiovieras.

Lue myös:

Henrik Dettmannin kolumni: Jos hiljennämme urheilijat nyt, diktaattorit voittavat – ja se olisi urheilun loppu

Henrik Dettmannin kolumni: Sananvapautta ja ihmisoikeuksia yli markkinavoimien – muutos on johdettava oikeilla arvoilla

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat