Suora

  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

DDR:n legendan Ulf Timmermannin tulokset kalpenevat tämän rinnalla – kuulahirmu Ryan Crouser teki parrasvalojen katveessa historiaa, joka löi ällikällä Reijo Ståhlberginkin

Ryan Crouser piti 22 metrin rajaa pilkkanaan kaudella, jolloin yksikään muu kärkityöntäjä ei päässyt lähellekään parastaan.

yleisurheilu
Ryan Crouser oli tulostasoltaan yksi yleisurheilukauden väriläiskistä.
Ryan Crouser oli tulostasoltaan yksi yleisurheilukauden väriläiskistä.Marko Prpic/PIXSELL/Getty Images

Koronaviruspandemian sotkema yleisurheilukausi on stadionlajien osalta pantu lopullisesti pakettiin, joten on aiheellista kerrata, mitä kansainvälisestä kaudesta jäi käteen.

Arvokisalajeissa nähtiin kuusi maailmanennätystä, joista neljä tuli ulkoradoilla ja kaksi hallista. Kaksi ME:tä saivat nimiinsä Ruotsin 20-vuotias Armand Duplantis ja 5 000 sekä 10 000 metrin ennätykset rikkonut ugandalainen Joshua Cheptegei.

Naisissa ME-lukemia tehtailivat Etiopian 5 000 metrin taituri Letesenbet Gidey ja hallissa Kolumbian kolmiloikkaihme Yulimar Rojas.

Kauden näkyvin yleisurheilija oli kuitenkin Duplantis, joka teki helmikuussa sisäratojen ME:n ja vielä syyskuussa ulkorataennätyksen. Duplantis piti huolta näkyvyydestään kilpailemalla hallissa viidesti – voittotulos alkoi kutosella joka kerta – ja ulkoradoilla 11 kertaa.

Vertailun vuoksi: Duplantis nähtiin kisoissa 16 kertaa, kun taas muut ME:n tekijät saivat tililleen yhteensä kymmenen starttia.

Tätä taustaa vasten ruotsalaistähti on kirkkaasti vuoden yleisurheilija. Tarkastellaan tapahtumia kuitenkin muillakin mittareilla.

Vetterin hirmuheitto

Jos pohditaan kauden parasta suoritusta, yhtenä vertailuna voidaan käydään Kansainvälisen yleisurheiluliiton World Athleticsin pistetaulukkoa. Tällä mittarilla kauden kovimmasta tuloksesta vastasi Saksan keihäsmestari Johannes Vetter, joka heitti syyskuussa Puolassa nykymallisella keihäällä historian toiseksi pisimmän laakin, 97,76 metriä.

Tuloksellaan Vetter saa WA:n pistetaulukosta 1 355 pistettä, mikä on vain pisteen vähemmän kuin Usain Boltin saa sadan metrin ME-ajasta 9,58. Boltin lisäksi vain keihäslegenda Jan Zelezny on saanut miesten yleisurheiluhistoriassa tuloksellaan kovemman pistemäärän kuin Vetter. Zeleznyn ME-heitto 98,48 on arvoltaan 1 365 pistettä.

Kun naisten ME:t lasketaan mukaan, Vetteriä paremmat pisteet ovat netonneet DDR:n kiekkoihme Gabriele Reinsch ja Neuvostoliiton kuulantyöntäjä Natalja Lisovskaja. Reinschin ME 76,80 on WA:n pistetaulukossa arvokkain ME 1 382 pisteellään, Lisovskajan 22,63 on puolestaan 1 372 pisteen arvoinen.

Johannes Vetter lähenteli Jan Zeleznyn 24 vuotta vanhaa keihäänheiton maailmanennätystä.
Johannes Vetter lähenteli Jan Zeleznyn 24 vuotta vanhaa keihäänheiton maailmanennätystä.Sven Simon/Ullstein Bild/Getty Images

Duplantiksen hallissa hyppäämä ME-lukema 618 (lasketaan nykyisin myös ulkoratojen ME:ksi) tuo hänelle 1317 pistettä, mikä oikeuttaa ME-tulosten vertailussa sijalle 12.

Duplantiksen tapauksessa poikkeuksellista oli varmuus, jolla hän kilpaili läpi kauden. Hän ylitti kuuden metrin haamurajan peräti kymmenen kertaa ja kruunasi kautensa hyppäämällä Rooman Timanttiliigan osakilpailussa historian kovimman ulkoratatuloksen, 615 senttiä.

Edellistä ulkoratojen ennätystä piti hallussaan lajilegenda Sergei Bubka, joka ylitti riman korkeudesta 614 Sestrieressä vuonna 1994. Jos huomioidaan kuitenkin Bubkan uran paras kausi, Duplantiksen huippuvuosi asettuu hieman erilaiseen valoon. Bubka ylitti Duplantiksen tavoin kuusi metriä kymmenen kertaa vuonna 1991, jolloin hänen kymmenen parhaan kisan keskiarvonsa oli 607 – vuonna 2020 Duplantiksen vastaava lukema oli tismalleen sama.

Tämä ei poista mitään Duplantiksen huippukaudelta, mutta mistään vavisuttavalla tavalla uudesta ilmiöstä ei ollut kyse.

Toisessa miesten kenttälajissa sellaista kuitenkin todistettiin.

Crouser piti 22 metrin rajaa pilkkanaan

Mikä yhdistää miesten seiväshypyssä kuuden metrin ja miesten kuulassa 22 metrin rajapyykkiä? Vastaus: jos rajan rikkoo arvokisafinaalissa, kyse on lähes varmuudella mitalin arvoisesta suorituksesta. Ainoa poikkeus on miesten kuulafinaali Dohan MM-kisoissa 2019, kun kärkikolmikko työnsi päälle 22,90. Brassi Darlan Romani jätettiin neljänneksi tuloksella 22,56 – tuloksella, joka olisi riittänyt kultaan kaikissa muissa historian arvokisafinaaleissa.

Dohan finaalissa kultaan vaadittiin tulos 22,91, jonka työnsi Yhdysvaltain Joe Kovacs. Hänen lisäkseen peräti seitsemän muuta työntäjää rikkoi 22 metrin rajan kaudella 2019. Vastaava usean työntäjän järjestämä ilotulitus loisti poissaolollaan kaudella 2020, jolloin vain Ryan Crouser työnsi päälle 22 metrin. Yhdysvaltalainen järjesti kuitenkin omasta takaa ilotulituksen, jollaista ei ole kuulantyönnön historiassa aiemmin nähty.

22 metrin rajan on rikkonut vuosien saatossa 30 työntäjää. Crouser oli jo ennen tätä vuotta eniten 22-alkuisia lukemia pukannut kuulamies. Kun parhaan kisatuloksen päälle lasketaan kilpailijan sarjan muut työnnöt, Crouser oli työntänyt parhaimmillaan yhden kauden aikana 23 kertaa päälle 22 metrin. Hän ylsi temppuun vuosina 2017 ja 2019, kun kisoja kertyi plakkariin 14 ja 13 kappaletta.

Ryan Crouser lähtee ykkössuosikkina ensi kauteen, jolloin hänen on tarkoitus puolustaa Tokiossa viiden vuoden takaista olympiavoittoaan.
Ryan Crouser lähtee ykkössuosikkina ensi kauteen, jolloin hänen on tarkoitus puolustaa Tokiossa viiden vuoden takaista olympiavoittoaan. Marko Prpic/PIXSELL/Getty Images

Koronakautena 2020 Crouser työnsi vain kymmenessä kilpailussa, mutta 22 metrin rajapyykki oli hänelle pelkkää paperia. Yhdysvaltalainen rikkoi rajan yhdeksässä kisassa, kaikkiaan uskomattomat 36 kertaa. Näistä työnnöistä 32 kappaletta nähtiin ulkoradoilla, mikä on sama määrä, mihin DDR:n Ulf Timmermann (aikanaan eniten 22-metrisiä työntänyt kuulantyöntäjä) ylsi koko urallaan.

Keskiarvo pilvissä

Crouser työnsi ulkoradoilla kahdeksassa kisassa, joista parhaassa kuula lensi lukemiin 22,91. Hänelle kertyi kaikkiaan 48 kisatyöntöä, joista yliastuttuja oli yhdeksän. Kun lasketaan jäljelle jäävien 39 työnnön keskiarvo, Crouserin työntöjen keskipituus oli 22,31 metriä.

Crouserin hurjaa tasoa voi hahmottaa leikkisästi WA:n pistetaulukolla, joka antaa 1 259 pistettä tuloksesta 22,31. Jos vertailua haetaan muista kuuden kisasuorituksen lajeista, keihästähti Johannes Vetterin 39 heiton keskimitan pitäisi olla 91,04 ja kiekkokeisari Daniel Ståhlin 70,76.

Vetter heitti koronakesänä yhdeksässä kilpailussa, joissa hän mittautti 42 heittoa. Niiden keskiarvo oli 85,66 metriä. Ståhl osallistui peräti 19 kilpailuun, mutta ruotsalainen heitti vain kerran pidemmälle kuin 70,76.

Kuulantyönnön ulkoratojen SE-mies, 21,69 työntänyt Reijo Ståhlberg hämmästyy kuullessaan Crouserin 39 työnnön keskiarvosta.

– Onko todella näin? Hän työnsi jatkuvasti pitkälle, mutta tämä keskiarvo on jotain aivan hurjaa. Mies ei ole kilpaillut huonossa kunnossa, Ståhlberg toteaa Crouserista ja nauraa perään.

– Aiempiin vuosiin, jotka olivat kovia nekin, verrattuna on kuitenkin silmiinpistävää, kuinka hänen pyörähdystekniikkansa kestää ihaltavalla tavalla työnnöstä toiseen.

Toisin kuin Crouser, Ståhlberg edusti pakitustyyliä kilpaillessaan 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Ajanjaksolle ajoittui myös pyörähdystyylin nousu, kun yhdysvaltalainen Brian Oldfield työnsi ensimmäisenä päälle 22 metriä vuonna 1975. Oldfield saatteli rautapallon tarkalleen lukemiin 22,86, mutta koska hän oli ammattilainen, amatööriurheilun ajatusmaailmasta kynsin hampain kiinni pitänyt Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF ei ratifioinut ennätystä.

IAAF, joka tunnetaan nykyisin WA:na, tunnusti ensimmäiseksi 22 metrin työntäjäksi vasta Neuvostoliiton Aleksander Baryshnikovin, joka pyörähteli ME-lukemiksi tasan 22 metriä vuonna 1976. Pyörähdystekniikan haastavuutta ja sitä kautta ailahtelevuutta kuvaa Baryshnikovin tapauksessa, että hänen kymmenen parhaan kisansa keskiarvoksi jäi vain 21,34 – Ståhlbergillä se oli kunnioitettavat 21,27.

Ståhlberg vertaakin Crouseria tulosvarmuudessa oman aikansa ykköstyöntäjään, DDR:n Udo Beyeriin. Pakituksen nimeen vannonut Beyer voitti kultaa niin Montrealin olympialaisissa 1976 kuin Prahan ja Ateenan EM-kisoissa vuosina 1978 ja 1982. Maailmanennätys oli hänen nimissään vuosina 1978–1985 ja vuosina 1986–1987. Kymmenen parhaan kisan keskiarvoksi jäi 22,18.

Nykyinen ME 23,12 on Yhdysvaltain Randy Barnesin nimissä. Ståhlberg arvioi, että toistaiseksi Barnesia 21 senttiä perässä oleva Crouser voi saada huippupäivänä pyörähdystyylille ominaiset 50 lisäsenttiä.

Barnesin kymmenen kisan keskiarvoksi jäi 22,48 ja Timmermannilla 22,58. Sen sijaan Crouserin vastaava lukema huitelee jo omissa sfääreissään, 22,72:ssa.

Ryan Crouser (korkeimalla korokkeella), Joe Kovacs (vas.) ja David Storl (oik.) olivat kolme parasta työntäjää Zagrebissa järjestetyssä kuulakisassa syyskuussa. Crouserin voittotulos oli 22,74.
Ryan Crouser (korkeimalla korokkeella), Joe Kovacs (vas.) ja David Storl (oik.) olivat kolme parasta työntäjää Zagrebissa järjestetyssä kuulakisassa syyskuussa. Crouserin voittotulos oli 22,74.Marko Prpic/PIXSELL/Getty Images

Vaikka Barnes ja Timmermann olivat aikansa kovimpia ja kookkaimpia kuulakarjuja, molemmat olivat 194 senttiä pitkiä, Crouserin ennätysmahdollisuuksia edesauttaa, että hän on kaksikkoa huomattavasti pidempi, tarkalleen 201 senttiä.

– Laji on mennyt eteenpäin. Näkee ihan selvästi, että kaksimetrisille kavereille pyörähdys ei ole enää mikään kumma juttu. Minun aikanani Oldfield (196 senttiä) ja Baryshnikov (198) olivat kummajaisia, kun he eivät pakittaneet, 194-senttisten kerhoon kuuluva Ståhlberg sanoo.

Antaa tasoitusta palkkioissa

Vaikka Crouser kilpaili koronakesänä ennennäkemättömällä 22 metrin tasolla, hän joutui tyytymään huomattavasti pienempään elantoon kuin esimerkiksi kauden näkyvin tähti Duplantis. Yleisurheilun kirkkaimmat tähdet saavat valtaosan kilpailutuloistaan starttirahoista, jotka ovat huomattavasti palkintorahoja suuremmat.

Palkkio Timanttiliigan osakilpailuvoitosta on pyörinyt viime vuodet 10 000 Yhdysvaltain dollarissa eli 8 400 eurossa. Managerilegenda Jukka Härkönen arvioi, että starttirahat ovat Crouserista puhuttaessa samaa mittakaavaa kuin voittosummat. Duplantis taas ei esiinny jatkossa ilman alkupääomaa, joka on minimissään 40 000 euroa.

– Crouser on kova urheilija, mutta hän joutuu varmasti tyytymään murusiin verrattuna Duplantisiin. 10 000 dollaria on aika lailla maksimi, Härkönen sanoo.

Poikkeuksiakin on. Yksi tällainen saattoi olla 17. syyskuuta poissa parrasvaloista järjestetty Belgradin kilpailu, jossa Crouser työnsi 22,59. Sama iltana Nick Ponzio voitti Rooman Timanttiliigan miesten kuulakisan huomattavasti vaatimattomammalla tuloksella 21,09.

Härkönen korostaa, että kenttälajien urheilijat ovat aina joutuneet tyytymään pienimpiin starttirahoihin kuin ratajuoksijat. Vaikka Usain Boltin starttiraha liikkui taannoin 300 000 euron maastossa, hänenkin yksittäiset starttisummansa ovat pieniä verrattuna maratontähtiin.

Mo Farah sai ratajuoksijana varmasti joka juoksussa 30 000–50 000, mutta vahvojen huhujen mukaan hän sai Lontoon maratonista puoli miljoonaa.

Mo Farah on yksi parhaiten tienaavista yleisurheilijoista.
Mo Farah on yksi parhaiten tienaavista yleisurheilijoista.Adam Davy/Pool/Getty images

Eroa tasoittaa toki suorituksen toistettavuus, sillä maratonhuiput kisaavat vuodessa vain kerran tai kaksi. Härkösen mukaan Farahin starttirahat nousevat joka tapauksessa normaaleina vuosina lähelle miljoonaa euroa.

– Ainakin hyvin lähelle sitä. Päälle tulevat vielä tulosbonukset, kenkäsopimus ja kenkäsopimuksen bonukset.

Vaikka Crouser työntäisi ensi kaudella kuulantyönnön ME:n, Härkönen ei usko, että yhdysvaltalaisen starttiraha muuttuisi merkittävästi.

– Tulostasoonsa nähden Crouser on tietysti alipalkattu. Mutta jos suhteutetaan, kuinka monta lippua hänen ansiostaan on myyty, silloin ei ole.

– Jos Helsingin kadulla kysyy 200 ihmiseltä, kuka on Crouser, väitän, ettei kukaan välttämättä tiedä. Sen sijaan Duplantiksen muutama saattaa tietää, Härkönen sanoo.

Lue lisää:

"Oletteko tosissanne?" Merja Korpela ei ole unohtanut tyrmistyttävää tilannetta 20 vuoden takaa – Suomen moukarinheittäjät saivat tarpeekseen hylkiön roolista

Kommentti: Suomen moukarilupausten tilastot ovat huimaa luettavaa – yksi kullanarvoinen tekijä loistaa kuitenkin vielä poissaolollaan

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat