Suomen paraurheilun tason nostamiseksi kaivataan lisäresursseja nuorille lupauksille – "Tähden kaltaista huippua ei ole näköpiirissä"

Viisinkertainen paralympiavoittaja Leo-Pekka Tähti kertoi viime viikolla kantavansa huolta Suomen paraurheilun tulevaisuudesta. Uusia tähtiä ei ole näköpiirissä, kun nykyiset huiput jättävät aikanaan kilparadat.

paralympialaiset
Aino Tapola
Aino Tapola on huippu-urheilija, joka tähtää Pariisin paralympialaisiin vuonna 2024.Mikko Ahmajärvi / Yle

Ratakelaaja Leo-Pekka Tähti on paraurheilun ehdoton supertähti, jonka kaltaista huippua ja keulakuvaa tuskin kovin nopeasti löytyy suomalaiseen paraurheiluun. Esikuvien tieto-taito ja menestys ovat tärkeitä peruskiviä, kun paraurheiluun etsitään uusia lahjakkuuksia. Paralympiakomitean pääsihteeri jakaa Tähden huolen paraurheilun menestyksen jatkosta Suomessa.

– Suomalaisessa paraurheilussa on valtavan laaja lajikirjo, minkä takia meillä ei riitä urheilijoita jokaisen lajin huipulle. Tähden kaltaista dominoijaa ei ole näköpiirissä. Polku vammaisurheilun pariin pitäisi olla houkutteleva. Sellainen, että nuori urheilija uskaltaisi satsata tähän ja tukirakenteet mahdollistaisivat heittäytymisen, Paralympiakomitean pääsihteeri Riikka Juntunen kertoi.

Aino Tapola harjoittelee valmentajansa kanssa.
Aino Tapolan valmentajat tekevät työtään "rakkaudesta lajiin".Mikko Ahmajärvi / Yle

23-vuotias parapöytätennispelaaja Aino Tapola on täysipäiväinen huippu-urheilija, jonka ainoana tavoitteena on paralympialaisten kultamitali. Tapolan mielestä tukijärjestelmä syö paraurheilijoiden määrää. Tapolan omat valmentajat ovat eläkkeellä eivätkä saa valmennustyöstään minkäänlaista korvausta.

– Paraurheilijoiden pitäisi saada Suomessa enemmän tukea jo siinä vaiheessa, kun ei olla vielä huipulla. Jos vaan ne urheilijat jotka ovat jo huipulla ja menestyneet arvokisoissa saavat tukea, niin monet lahjakkaat uudet lupaukset, jotka tekevät kovaa duunia, saattavat joutua lopettamaan. Ei vaan ole resursseja sinne huipulle, totesi Tapola.

– Suomessa on muutenkin vähän ammattivalmentajia saati niitä, joita kiinnostaa paraurheilu. Suurin syy on se, että jos työstä ei saa korvausta, harva sitä alkaa tai pystyy tekemään.

Tasokasta valmennusta ja uusia lahjakkuuksia

Paralympiakomiteassa etsitään kuumeisesti keinoja, joilla resursseja löytyisi huipulle tähtääville nuorille. Lahjakkuuksien löytäminen ei ole helppoa. Paranuorten ryhmä ja Junior Games -tapahtuma tavoittavat jonkin verran kilpaurheilusta kiinnostuneita urheilijan alkuja.

– Myöhemmällä iällä vammautuneet aktiiviset ihmiset, kuntoutujat pitäisi tavoittaa nykyistä paremmin. Kaikilla pitäisi olla tiedossa, että urheilijan ura on mahdollinen myös minulle, pääsihteeri Juntunen kommentoi.

– Jokaisella urheilijalla pitäisi olla valmentaja lähellä. Valmentajilta pitäisi löytyä osaamista lajin parista. Jos olet huippuvalmentaja omassa lajissasi, pystyt varmasti valmentamaan myös paraurheilijoita. Asiantuntijoiden pitäisi lisäksi tehdä enemmän yhteistyötä. Suomessa on osaamista ja kaikki tuntevat toisensa. Tämä on selkeä kilpailuetu.

Paraurheilun kansainvälinen taso on noussut eikä paralympialaisiin enää pääse kuin huippu-urheilijat. Tapola toivoisi, että yhä useampi vammaryhmä voisi tavoitella menestystä.

– Puhutaan sellaisesta käsitteestä kuin vauhdikkaat pyörätuolit ja seksikkäät proteesit. Vammaisurheilu ei ole vain sitä. Huippu-urheilija voi olla näkövammainen, vaikeavammainen tai kehitysvammainen. Sitä ei tällä hetkellä tuoda tarpeeksi esille, Tapola arvioi.

– Mitä enemmän paraurheilu saa nostetta ja näkyvyyttä, lisää luokkia ja lisää urheilijoita, sitä useampi nuori vammainen näkee, että heilläkin on mahdollisuus.

Paralympialaisiin pienemmillä joukkueilla

Juntunen painottaa, että Suomessa pitää olla riittävän kovatasoisia kisoja paraurheilijoille. Suomalaisten pitää päästä myös mukaan kansainväliseen päätöksentekoon ja luokitteluun. Silloin suomalaisurheilijat kisaavat varmasti oikeissa luokissa ja on myös realistista odottaa menestystä.

– Tie paralympialaisiin on pitkä ja kivinen. Jatkossa meillä ei ole enää paralympialaisissa sellaisia jättijoukkueita kuin joskus aiemmin. Jokainen urheilija, joka kisoihin pääsee, on laittanut itsensä täysillä likoon. Kisoihin ei enää kävellä, Juntunen kommentoi.

Aino Tapolan katse on Pariisin paralympialaisissa vuonna 2024. Urheilu toi sisältöä elämään jo ennen kahdeksan vuotta sitten tapahtunutta vammautumista eikä pyörätuoli ole sitä muuttanut. Kymmenen miljoonaa lyöntiä, sen jälkeen Tapola on valmis toteuttamaan unelmansa.

– Mulla on niin kova kilpailuvietti, että haluan olla maailman paras. Se motivoi. Nyt kun siihen on kaikki mahdollisuudet, miksi tavoittelisin yhtään vähempää, Tapola päätti.

Lue myös:

Leo-Pekka Tähti on huolissaan paralympiamitalien määrän hiipumisesta: "Jos menestys loppuu, aivan varmasti tulee käymään niin kuin mäkihypyssä"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat