Suora

  • Kranjska Gora, naisten suurpujottelu, 2. lasku
  • Kranjska Gora, naisten suurpujottelu, 2. lasku
  • Naisten viesti, Oberhof
  • Naisten viesti, Oberhof
  • Urheilustudio 16.1.
  • Zakopane, miesten joukkuekilpailu
  • Zakopane, miesten joukkuekilpailu
  • Urheilustudio 16.1.
  • Urheiluruutu
  • Zakopane, miesten joukkuekilpailu
  • Urheilustudio 16.1.
  • Hiihdon Ski Classics, Engadin La Diagonela
  • Stefanie Hagelstam ei välittänyt kehon varoituksista - romahti jatkuvan ylirasituksen, pelon ja surun murtamana
  • Urheiluruutu

"Se on todellinen uhka" – Tokion olympialaisten järjestäminen näyttää vaikealta rokotteesta huolimatta, sanoo Suomen olympiakomitean jättävä Timo Ritakallio

Timo Ritakallion mukaan koronaviruspandemia on herättänyt Kansainvälisen olympiakomitean pohtimaan vanhanaikaisia käytäntöjään.

olympialaiset
Timo Ritakallio
Timo Ritakallion seuraaja Suomen olympiakomiteassa valitaan lauantaina.AOP

Neljä vuotta Suomen olympiakomiteaa johtaneen Timo Ritakallion seuraaja valitaan lauantaina 21. marraskuuta. Ritakallio ei kuitenkaan jätä järjestöjohtamista. Hänet valittiin viikko sitten Suomen suunnistusliiton puheenjohtajaksi vuosille 2021–22.

Timo Ritakallion puheenjohtajakausi olympiakomiteassa on ollut poikkeuksellinen. Hän aloitti tilanteessa, jossa liikuntajärjestö VALO ja olympiakomitea oli saatettu yhteen uudeksi olympiakomiteaksi. Varsin pian syntyneen organisaation talouteen tuottivat vakavaa uhkaa Opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavun osittainen takaisinperintä. Puheenjohtajakauden lopussa koronaviruspandemia asetti urheiluliikkeen uuteen asentoon.

Olympiakomitean uusi hallitus joutuu pohtimaan, millainen on koronan jälkeinen uusi normaali ja miten kansalaistoiminta tulee pärjäämään jatkossa. Myös kansainvälisesti tilanne on sekava.

– Aika paljon aikaa ja energiaa kuluu sen miettimiseen, miten kansallista urheilua ja kansainvälistä kilpailutoimintaa voidaan edes jollain tavalla pitää yllä. Sama pätee hallintoon. Isojen kansainvälisten kokousten järjestäminen ei entiseen tapaan onnistu ja se aiheuttaa monenlaista pohdintaa kun esimerkiksi henkilövalintoja joudutaan tekemään kovin poikkeuksellisissa olosuhteissa, sanoo Timo Ritakallio Yle Urheilulle.

Hyvän hallinnon toteutuminen on oma haasteensa mutta vielä isompi kysymys on, miten esimerkiksi dopingvalvontaa hoidetaan tehokkaasti tässä ympäristössä.

– Urheilijoiden kannalta tilanne on hankala, koska poikkeusolosuhteissa mahdollisuus harjoitteluun ja kilpailemiseen vaihtelee paljon maiden välillä. Onkin oikeutettua kysyä, kuinka pitkään pandemian rauhoittumisen jälkeen tulisi odottaa ennen kuin kansainvälinen kilpailukalenteri palautetaan normaaliksi, vai pitääkö vain hyväksyä, että maailmassa on aina konflikteja tai poikkeusoloja, jotka vaikuttavat urheilijoiden valmistautumiseen arvokisoihin.

Timo Ritakallio sanoo, että asian pohtiminen urheilijoiden näkökulmasta on tärkeää. Heidän biologinen kellonsa tikittää. Joidenkin ura saattaa olla lähellä päättymistä, eivätkä ennusmerkit syksyllä 2020 ole kovin valoisat.

– Aina voi elätellä toiveita, että kesällä tai syksyllä 2021 tilanne olisi parempi, mutta vaikka uskoisi mihinkä rokotteeseen tai lääkkeeseen, niin tuskin tämän kaltainen täysin globaali pandemia saadaan rokottamalla nopeasti kuriin. Ainakin se on hyvin haastavaa.

Vuosi 2020 on ravistellut urheilun luutuneita käytäntöjä

Vuoden 2020 tapahtumien pitäisi olla Kansainväliselle olympiakomitealle aikamoinen herätys. Jos nimittäin kävisi niin, että Tokion olympiakisat jouduttaisiin perumaan kesällä 2021, eikä vuoden 2022 Pekingin talvikisoja pystyttäisi järjestämään, oltaisiin tilanteessa, jossa aika isolle osalle nuoria olympiakisat olisivat kovin tuntematon asia.

– Se on todellinen uhka, jonka todennäköisyys ei ole nolla, sanoo Timo Ritakallio ja pohtii samaan hengenvetoon, että kulunut vuosi on ravistellut kansainvälisen urheiluyhteisön luutuneita käytänteitä.

– Kokemukseni mukaan kansainväliset urheilujärjestöt eivät ole erityisen nykyaikaisia esimerkiksi digitalisaation hyödyntäjinä. Mutta tämän kriisin aikana muun muassa KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach on jo muutamaan otteeseen järjestänyt virtuaalisia keskustelutilaisuuksia, joihin on kutsuttu kansallisten olympiakomiteoiden puheenjohtajia. Se on ollut monella tavalla avartavaa.

Timo Ritakallio toivoo, että tämän kaltaiset toimintatavat yleistyisivät kansainvälisissä urheiluyhteisöissä. Se parantaisi oleellisesti tiedonkulkua, antaisi mahdollisuuden haastaa organisaatioiden johtoa ja olisi ajankäytön sekä kustannusten kannalta tehokasta.

– Vuoden aikana on myös hyvin noussut esiin ihmisten kiinnostus ja tarve seurata urheilua paikan päällä tai vaikka television välityksellä. Siksi on ollut mielekästä järjestää poikkeusoloissakin erilaisia kilpailutapahtumia, joiden kautta urheilu on todistanut olevansa miljoonille merkityksellistä.

Iivo Niskanen
Pahimmassa tapauksessa Iivo Niskanen ja muut suomalaistähdet eivät pääse mittaamaan tasoaan Pekingin olympialaisiin, mutta Timo Ritakallio on varma, että kisoja järjestetään jossain muodossa.European Pressphoto Agency EPA

Kansainvälinen olympiakomitea on taloudellisessa mielessä monille kansainvälisille lajiliitoille talouden selkänoja. Järjestön tulevaisuus ei kuitenkaan ole välttämättä ruusuinen ellei se vakavasti pohdi politiikkaansa ja toimintatapojaan. Uusiutumiselle on tarvetta ja myös KOK:n on tunnistettava vastuunsa vaikuttajana ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen kaltaisten kysymysten äärellä.

Urheiluvaikuttajat sortuvat myös toisinaan moralismiin ja ovat valmiita kritisoimaan esimerkiksi kisaisäntien valintaa, mutta eivät tarjoamaan vaihtoehtoisia ratkaisuja. Timo Ritakallio hakee tähän analogiaa työhistoriastaan ja vastuullisesta sijoittamisesta.

– Se on ollut kansainvälinen trendi jo 2000-luvun alkupuolelta. Joskus ajateltiin että on vastuullista myydä sellaisen yrityksen osakkeet, joka vaikka rikkoo kansainvälistä työlainsäädäntöä, käyttää lapsityövoimaa, rikkoo ihmisoikeuksia tai pilaa ilmastoa.

– Myynti ei kuitenkaan ole todellista vaikuttamista. Sitä on osakkeiden pitäminen ja dialogin käynnistäminen yrityksen johdon kanssa asioiden muuttamiseksi. Samalla tavalla tulisi toimia myös kansainvälisissä urheiluorganisaatioissa. Pitää uskaltaa nostaa epäkohdat esiin ja pyrkiä olemaan paikan päällä vaikuttamassa päätöksiin, ja niin monella foorumilla kuin mahdollista.

Olympiakisoista foorumi yhteiskunnalliselle keskustelulle

KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach on halunnut pitää järjestön ja erityisesti olympiakisat yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolella. Jatkossa soisi olevan edessä täyskäännös. Olympiakisat voisivat tarjota foorumin kisapaikkojen ja kisakylän ulkopuolella erilaisten yhteiskunnallisten asioiden esiin nostamiseen niille urheilijoille, jotka sitä haluavat, kunhan puheet ja teot eivät riko kansainvälistä lakia tai loukkaa esimerkiksi ihmisoikeuksia.

– Mielestäni tämä on pohdinnan ja kehittämisen arvoinen ajatus. Urheilu pysyy urheiluna, mutta kisoissa valokeilassa oleville ihmisille tarjotaan heidän niin halutessaan foorumi käydä yhteiskunnallista keskustelua. Sen sijaan esimerkiksi palkintojenjakotilaisuus ei mielestäni ole paikka osoittaa mieltä, koska se ei ole yhden ihmisen juhlahetki vaan ainakin kolmen.

Thomas Bach
Thomas Bachin johtama KOK on saanut kritiikkiä suhtautumisestaan urheilijoiden kannanottoihin.Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Ja aina on hyvä tietenkin keskustelussa muistaa, että urheilijatkin saattavat joutua vaikka valtiojohdon painostuksen kohteiksi. He saattaisivat joutua ajamaan saamaansa tukea vastaan joskus hyvinkin kyseenalaista agendaa.

Timo Ritakallio toteaa vielä, että kun vastuullisuuden vaatimus yhteiskunnassa vain lisääntyy, ei ole viisasta vältellä siitä keskustelua.

– Urheiluyhteisön tulee entistä selvemmin ymmärtää, että politiikka on aina lähellä urheilua, ja minulle, joka tulen liike-elämästä, on 12 kansainvälisen urheiluvaikuttajavuoden aikana tullut selväksi, että urheilu on lähempänä politiikkaa kuin yrityselämä, erityisesti urheiluun liittyvän valtavan intohimon vuoksi.

”Verkostojohtamista ja hyvää kommunikaatiota ilman näpertelyä”

Timo Ritakallion kokemus olympiakomitean johtamisesta jää tällä haavaa neljään vuoteen mutta jo sen kokemuksen pohjalta hän voi hyvin summata niitä ominaisuuksia, jotka olisivat hänen seuraajalleen eduksi.

– Koska on tärkeää, että urheilujohtaminen edelleen ammattimaistuu, pitää ymmärtää että kyse on verkostojohtamisesta. Olympiakomitean puheenjohtaja ei yksin, eikä edes hallituksen kanssa, kykene saamaan aikaan päätöksiä, ellei saa joukkoja toimimaan niiden mukaisesti.

– Lisäksi puheenjohtajan tulee olla hyvä kommunikoimaan, eikä hän saa sortua käsittelemään liian pieniä yksityiskohtia, vaan pitää keskittyä niihin muutamiin tunnistettuihin isoihin haasteisiin.

Timo Ritakallio näkee, että yksi sellainen liittyy järjestön rahoitukseen, joka vuodelle 2021 on kyllä kunnossa mutta siitä eteenpäin aika lailla auki.

– Rahoituspohjan varmistaminen on ydintehtävä, mutta ainakin yhtä tärkeää olisi varmistaa, että varat suunnataan oikein, siis toimintaan.

Rahapelaamista ja Veikkauksen roolia Timo Ritakallio on viime aikoina arvioinut aika tiukkasanaisesti. Hän kummeksuu järjestöjen tuen sitomista rahapeliyhtiön tulokseen.

– En ymmärrä keskustelua siitä, että jonkun edunsaajatahon valtiolta saama tuki on riippuvainen jonkun toisen tulonlähteen tulosta sen vuoksi, että kun valtaosaltaan on niin, että valtio kerää veroja ja erilaisia osinkotuottoja ja muita, ja sitten allokoi niitä yhteiskunnan kannalta tärkeisiin asioihin.

Annimari Korte vei keskiviikkona nimiinsä Nooralotta Nezirin Suomen ennätyksen 100 metrin aitajuoksussa.
Annimari Kortteen ja Nooralotta Nezirin huippu-urheilua rahoitetaan veikkausvoittovaroista.Vesa Pöppönen / All Over Press

Timo Ritakallio on nostanut esiin urheiluun kuuluvan piirteen, jossa hänen mukaansa hallitukset väärällä tavalla sotkeutuvat operatiiviseen toimintaan.

– Myös olympiakomitean hallituksessa on ihmisiä, jotka haluaisivat ruuvata yksityiskohtia, kun pitäisi keskittyä luomaan suuntaviivoja ja katsoa, että johto toteuttaa niitä. Sama pätee lajiliittoihin. Se on toki jo historian näkökulmasta inhimillistä.

Timo Ritakallio tunnistaa hyvin, että toiminta ”siellä missä työ tehdään, eli seuroissa” on kovin erilaista. Samoin lajiliitoissa, joiden johtamista hän kuvaa hyvin vaativaksi.

– On aina samaan aikaan johdettava verkostoja, kuten alueita ja seuroja, mutta myös taloutta, varainhankintaa, markkinointia ja brändiä. Hallituksen roolina on seurata, sparrata ja reagoida, jos asiat eivät suju suunnitelmien mukaan, mutta erityisesti tukea toimivaa johtoa niin kauan, kunnes on tarve tehdä henkilövaihdoksia.

”Puolet hallituksesta erovuoroon kahden vuoden välein”

Urheiluyhteisöissä yhden lisävaikeuden johtamiseen tuottavat hallitusten kokoonpanojen suuret vaihtelut. Olympiakomitean hallitus vaihtui 2016 melkein kokonaan ja nyt on edessä sama tilanne.

– Jos nyt pääsisi kirjoittamaan olympiakomitean sääntöjä, kirjaisin että puolet hallituksesta olisi erovuorossa kahden vuoden välein. Sehän ei automaattisesti tarkoita vaihdoksia, mutta tarjoaisi siihen mahdollisuuden, Ritakallio sanoo.

Yhtä lailla voisi käydä keskustelua olympiakomitean strategiakaudesta, joka voisi noudattaa samaa kaavaa.

– Kun hallitus on toiminut yli vuoden, olisi sillä lähtökohtaisesti edellytyksiä katsoa strategiaa. Kahden vuoden toiminnan jälkeen olisi riittävästi tietoa arvioida muutostarpeita ja suunnantarkistuksia, ja silloin olisi vielä aidosti aikaa tehdä mahdollisia korjaavia toimenpiteitä.

Neljä vuotta toimineen uuden olympiakomitean roolista on käyty keskustelua. Se voidaan nähdä eri silmin katsottuna joko palvelu- vai keskusjärjestöksi.

Mika Lehtimäki
Mika Lehtimäki johtaa huippu-urheiluyksikköä, jonka resurssit ovat kasvaneet viime vuosina.Jarno Kuusinen / AOP

Vuonna 2012 oli olympiakomiteassa huippu-urheilua tekemässä viisi henkeä, nyt huippu-urheiluyksikössä on 23 työntekijää, eikä muutos ole kaikkien mielestä tuottanut haluttuja tuloksia.

Timo Ritakallio ei halua kommentoida kahdeksan vuoden takaisia päätöksiä, mutta viimeisen neljän vuoden jakso on hänen mielestään ollut huippu-urheiluyksikön toimintaa arvioitaessa suomalaisen urheilun kannalta hyvä juttu.

– Esimerkiksi lajiriihien kautta on herätelty suomalaista huippu-urheilua, sen valmennustoimintaa, keskinäistä vuorovaikutusta ja resurssien ohjausta, oikeampaan suuntaan. Monet lajiliitot ovat niiden avulla pystyneet kehittämään ja panostamaan toimintaansa uudella tavalla, joka poikii kansainvälistä menestystä tulevina vuosina.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen: katto- vai palvelujärjestö?

– Jos katsotaan, miten hallintoelimet täytetään tai miten olympiakomitea toimii, on se ilman muuta kattojärjestö. Jos taas katsotaan vaikka valmennustoiminnan tuen tai seurapalvelutoiminnan näkökulmasta, niin silloin puhutaan palveluroolista. Yksi esimerkki siitä on urheiluyhteisön digipalvelu Suomisport.

Myös liikunnan ja urheilun edunvalvontaan liittyvissä kysymyksissä olympiakomitean tulisi toimia kattojärjestön tapaan jäsentensä yhteisenä äänenä.

– Olympiakomitean tulee siis olla molempia, mutta monessa kohdassa palvelurooli korostuu.

”Olympiakomiteaa ei juuri nyt kannata pilkkoa”

Timo Ritakallio haluaa kuitenkin korostaa, että suomalaisessa urheilussa perustyö tehdään edelleen urheiluseuroissa urheilijoiden ja valmentajien kesken.

– Lajiliitot ovat keskeisessä osassa oman lajinsa valmennusjärjestelmien kehittämisessä ja huippu-urheiluyksikön tulisi levittää parhaita käytäntöjä lajien välillä, pitää yllä tietoa siitä, mitä on kansainvälisesti kilpailukykyinen huippu-urheiluvalmennus. Myös valmennuskeskusten luomisessa yksiköllä on tärkeä rooli.

Suomalaisessa urheilukeskustelussa on tapahtunut polarisaatiota, jossa puhutaan paljon lasten liikunnasta ja huippu-urheilusta, mutta siltä väliltä kovin vähän. Sekin voi olla osin oiretta vuoden 2016 yhdistymisestä. Timo Ritakallion mukaan aiheesta on olympiakomitean hallituksessa keskusteltu.

– Kun VALO ja olympiakomitea 2016 laitettiin yhteen on siihen ollut syynsä ja perusteet. Nyt ei kuitenkaan ole oikea aika pilkkoa järjestöä johonkin toiseen muotoon. Nyt siihen ei ole perusteluja, eikä siinä ole mitään järkeä. Asioita on tehtävä pitkäjänteisemmin. Mutta täytyy myöntää, että kun neljä vuotta sitten aloitettiin, ihmeteltiin että miten nämä kaikki asiat liittyvät toisiinsa.

Jo tästäkin näkökulmasta soisi uudelle valittavalle hallitukselle ja sen puheenjohtajalle näkyä ja viisautta pohtia ja keskustella olympiakomitean strategiasta ja säännöistä avoimesti ja nähdä riittävän kauas eteenpäin.

– Sen haluan kuitenkin vielä sanoa, että neljän vuoden aikana on vain vahvistunut se käsitys, että seuratoiminnan alusta sinne terävimpään huippu-urheiluun, tulee linkin olla riittävän tiivis. Nimenomaan seurat ja lajiliitot ovat avainasemassa, kun saadaan iloita suomalaisesta urheilumenestyksestä. Sitä ei saa unohtaa.

Ilkka Kanerva, Sari Multala, Susanna Rahkamo ja Jan Vapaavuori tavoittelevat Olympiakomitean puheenjohtajan paikkaa
Ilkka Kanerva (vas.), Sari Multala, Susanna Rahkamo tai Jan Vapaavuori on olympiakomitean seuraava puheenjohtaja.Jorge Gonzalez/Yle

Lue myös:

Pitäisikö suomalaisen urheilun luopua Veikkauksen tuotoista ja siirtää rahat jaettavaksi valtion budjetista? Olympiakomitean puheenjohtajaehdokkaat eri linjoilla

Miten Olympiakomitea voi vaikuttaa miljardien eurojen arvoiseen ongelmaan? Näin puheenjohtajaehdokkaat vastasivat Ylen tentissä

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat