Suora

  • Urheilustudio MM-hiihdot 3.3.
  • VM på skidor, herrarnas 15 km fritt (svenskt referat)
  • Miesten 15 km (v)
  • Urheilustudio MM-hiihdot 3.3.

Kysely paljastaa hätkähdyttäviä asioita naisurheilijoiden kehosuhteesta – vastanneista joka viidettä haukuttu lihavaksi: "Todellisuus on arvioni mukaan vielä huonompi"

Jyväskylän yliopiston ja KIHUn tekemä kyselytutkimus kertoo huolestuttavia tuloksia suomalaisten naisurheilijoiden tilanteesta muun muassa omaan painoon ja itsetuntoon liittyen.

Muu urheilu
Ella Junnila LK
Korkeushypyn suomenennätysnainen Ella Junnila toivoo naisurheilijoilta armollisuutta itseään kohtaan.Esa Fills / Yle

– Olen tosi pitkä, eikä painoni tule koskaan olemaan yhtä alhaalla kuin vaikkapa 20 senttiä lyhyemmällä ihmisellä. Olisin tarvinnut tukea siihen, että olet kuka olet ja saat rauhassa kasvaa juuri sellaiseksi kuin sinä olet, nimenomaan yksilönä.

22-vuotias korkeushyppääjä Ella Junnila edustaa herkkää lajia, jossa jokainen ylimääräinen kilo on 2,5 senttiä pois tuloksesta. Hän ei ole ollut aina sinut oman kehonsa kanssa, ja kun hormonitoiminta käynnistyi teini-iässä, se kerrytti rasvaa kehoon.

Junnila muistuttaa, että jokainen keho on yksilö, ja jokaisella on oma optimipainonsa, joka ei ole verrattavissa muihin. Nuorempana hän olisi kaivannut selkeämpää viestiä aiheeseen liittyen.

Junnila ei ole ainoa. Jyväskylän yliopiston yhteistyössä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen kanssa tekemä kyselytutkimus paljastaa huolestuttavia asioita suomalaisten naisurheilijoiden suhteesta kehoon, ravintoon ja painoon. Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten naisurheilijoiden käsityksiä ja kokemuksia muun muassa energiatasapainosta, hormonitoiminnasta ja kuukautiskierron vaikutuksista urheilemiseen.

Kyselyyn vastasi lähes 900 yli 15-vuotiasta naista, joista kilpakuntoilijoita tai aluetasolla urheilevia oli 240, kansallisella tasolla urheilevia 365 ja kansainvälisellä tasolla urheilevia 280.

Alustavat tutkimustulokset hätkähdyttävät. Niiden mukaan noin 40 prosenttia kertoi määrittelevänsä oman arvonsa painonsa mukaan, ja peräti kaksi kolmesta, eli yli 600 naista ilmoitti kehon painon vaikuttavan siihen, mitä ajattelee itsestään.

Neljä kymmenestä vastaajasta yrittää pudottaa painoaan, ja sama määrä on huolissaan painostaan tai kehon koostumuksesta. Joka neljäs rajoittaa tai kontrolloi syömistään tarkasti.

Lähes joka viides raportoi, että joko valmentaja, tuomari tai perheenjäsen on kutsunut lihavaksi. Lisäksi 18 prosenttia kertoi syömishäiriöstä tai syömishäiriötaustasta.

– Pidän huolestuttavimpana sitä, että neljäsosa kontrolloi ja rajoittaa tarkasti syömistään ja viidesosa on kuullut tuomarin, valmentajan tai perheenjäsenen haukkuvan lihavaksi. Nämä ovat sellaisia asioita, joihin täytyy pystyä tarttumaan ja joita lähipiirin täytyy havainnoida, kyselyn laatineessa työryhmässä mukana ollut Jyväskylän yliopiston yliopistonlehtori ja sertifioitu urheilupsykologi Marja Kokkonen toteaa.

Kokkonen sanoo olevansa hieman surullinen, muttei kovin yllättynyt tuloksista.

– Sisällytimme kyselyyn aika monta kansainvälisistä tutkimuksista tunnettua riskitekijää, ja niiden perusteella pystyi odottamaan prosenttien olevan aika murheellisia. Kun katsoo lajijakaumaa, tiedetään, että kehonkuva- ja kuukautishäiriöitä sekä syömisen pulmia on raportoitu näissä lajeissa aiemminkin.

– Esteettisissä lajeissa, kuten voimistelu, tanssi tai taitoluistelu säännöstöön ja arviointiin liittyy ulkoisen olemuksen arviointia. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että syömishäiriöiden riski saattaa olla sellaisissa lajeissa muita lajeja 3–4 kertaa suurempi. Lisäksi painoluokkalajeissa sekä antigravitaatiolajeissa, joissa kevyt kehonpaino tiettyyn pisteeseen saakka parantaa suoritusta, on omat riskitekijänsä.

Nora Laikka seuraa harjoituksia katsomosta.
18-vuotias Nora Laikka sanoo, että sosiaalinen media vaikuttaa siihen, mitä naiset ajattelevat itsestään.Jussi Koivunoro / Yle

Totuus vielä pahempi?

Mäkelänrinteen lukiossa opiskelevat salibandypelaajat Nora Laikka, 18, ja Roosa Huuskonen, 16, ovat havainneet, että painosta keskusteleminen on yleistä nuorten parissa. Omiin kokemuksiinsa peilaten myös he sanovat, että kyselyn tulokset eivät yllätä, mutta ne tekevät surulliseksi.

– Ymmärrän, miksi niin tapahtuu, mutta ei sen pitäisi olla niin. Itsekin tiedän lähipiiristäni ihmisiä, jotka tuntevat itsensä riittämättömiksi, eikä siihen ole edes mitään yhtä tiettyä syytä, Huuskonen toteaa.

Porvoon Salibandyseuran junioreita edustava hyökkääjä sanoo, että yläkoulussa painosta puhuttiin vielä negatiivisempaan sävyyn kuin nyt lukiossa. Urheilullisten koulukavereiden parissa itseään tarkastelee vielä kriittisemmin kuin aiemmin.

– Paino on yleinen aihe tyttöjen keskuudessa. Suurin osa keskustelusta on aika negatiivista, mutta lukiossa on ollut enemmän positiivistakin. Kun lukiossa kaikki ovat urheilijoita, näet itsesi aina vähän huonompana kuin muut. Jos käsitys on vääristynyt, ja ulkopuolelta tulee paineita, tilanne vain pahenee, mitä pidemmälle se pääsee. Päässä on varmaankin jotain sellaista, että täytyy vain aina olla paras, Huuskonen puntaroi.

Negatiivinen ilmapiiri on Laikan arvion mukaan eräänlainen lumipalloefekti.

– Siitä on ehkä tullut sellainen yleinen ilmiö, että kun monet puhuvat negatiiviseen sävyyn itsestään, muutkin tekevät sitä. Varmasti sosiaalinen mediakin vaikuttaa siihen, ja jos ei näytetä samalta kuin muut, sen koetaan olevan jotenkin huono asia, sanoo Laikka, joka pelaa M-Teamin B-poikien joukkueessa maalivahtina.

– Välillä tulee sellainen olo jotain kuvaa katsoessa, että näyttääpä tuo hyvältä, mutten koe siitä minkäänlaisia paineita. Osaan ajatella, että kuvia on monesti muokattu, mutta tiedän monien ottavan niistä paineita. Kokonaisuutena suhteeni painoon on ihan terve.

Yleinen tausta-ajatus kyselytutkimusten tuloksia analysoitaessa on, että ne ovat vääristyneitä, koska ihmiset, joilla ei ole ongelmia, eivät hakeudu vastaamaan. Kokkonen kääntää kuitenkin ajatuksen toisinpäin, ja uskoo tilanteen olevan vielä yllä kerrottua heikompi.

– Tutkimuksiin, joissa on varjoisia ja rankkoja aiheita liittyen psyykkiseen kuormitukseen ja mielen pahoinvointiin, eivät tyypillisesti jaksa vastata he, jotka ovat uupuneimpia. Vaatii psyykkisiä voimavaroja, että pystyy lukemaan kyselyn väittämiä, joissa käsitellään omaa painoa ja kielteistä kehonkuvaa, Kokkonen sanoo.

– Siksi päättelen, että todellisuus on arvioni mukaan vielä vähän huonompi kuin mitä tämä kysely näyttää.

Ella Junnila PLK
Esa Fills / Yle

"Joku on saattanut sanoa vitsillä joskus jotain"

Kokkosen mainitsemiin antigravitaatiolajeihin kuuluvan korkeushypyn tähti Junnila näkee tärkeänä, että naisurheilijoiden kokemuksia ja käsityksiä tutkitaan, sillä naiset urheilevat siinä missä miehetkin. Junnilan mukaan tuloksista näkee, että aivan liian moni arvottaa itseään painonsa perusteella.

– 40 prosenttia on todella iso luku, eikä sellaisia tapauksia saisi olla yhtään, sillä paino ei kerro ihmisen suorituskyvystä mitään. Etenkin nuorten naisten kohdalla ollaan hyvin eri vaiheissa kehitystä lapsesta aikuiseksi. Itse olen onneksi säästynyt sellaiselta aika hyvin, enkä ole arvottanut itseäni vain tulosten, vaan myös sen perusteella, mikä tekee onnelliseksi ja mistä nautin, Junnila sanoo.

– Olen ammattilainen ja aikuinen. Omaa painokehitystäni ja sen hallintaa en voi verrata mihinkään muuhun kuin itseeni.

Junnilan paino heittelee kilpailu- ja harjoituskauden välillä pari kiloa.

– En ole kuitenkaan kokenut ulkoisia paineita millään tavalla. Ainakin niissä piireissä, missä minä liikun, syömisestä ja riittävästä energiansaannista puhutaan ja siihen suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Jotta on energiaa, pitää syödä. Suhteeni valmentajiin on hyvä, ja painon kertymisestä keskustellaan.

Tampereelle politiikan tutkimusta opiskelemaan muuttanut Junnila pohtii monien naisten kokeman epävarmuuden ja paineen johtuvan useista asioista, eikä yhtä tekijää ole olemassa.

– Varmaan se on sellainen kombo yhteiskunnasta ylipäätään, omasta elinpiiristä ja miksei sosiaalisesta mediastakin. Koen, että olen saanut kasvaa oman parhaani kautta hyvässä ympäristössä. Toivon, että kaikille nuorille naisille ja miehillekin olisi selkeää, että jokainen on oma yksilönsä, eikä kukaan voi tulla tuntematta tapausta sanomaan, mikä se oma tilanne on.

Laikka ja Huuskonen ymmärtävät, miksi nuoret kokevat paineita.

– Joku on saattanut sanoa vitsillä joskus jotain, ja se on mennyt tunteisiin. Kaikki sitä varmasti miettivät joskus, ja esimerkiksi sosiaalinen media ruokkii sitä, että tällainen olisi oikea naisen kuva. Kun muut puhuvat siitä, pakosti alkaa miettiä, olenko itse tuollainen ja olenko tarpeeksi hyvä, Huuskonen pohtii.

– Ei painokeskustelua pukukopissa ehkä niin kuule, mutta vapaa-ajalla enemmän. Se voi olla esimerkiksi sellaista, että mollataan itseään, kun kuljetaan peilin ohi. Saatetaan kommentoida negatiivisesti jotain pientäkin yksityiskohtaa, vaikkei se näkyisi ulkopuoliselle mitenkään, Laikka kertoo.

Roosa harjoitushallissa.
PSS:n Roosa Huuskonen kannustaa naisia puhumaan rohkeasti ongelmistaan. Jussi Koivunoro / Yle

Huuskonen tietää tapauksia, joissa painonhallinta ei ole pysynyt kohtuuden rajoissa. Hän myöntää miettivänsä painoaan välillä, mutta se ei arvota häntä ihmisenä.

– Paine ilmenee siten, että katsoo tarkemmin, miten syö. Siitä on kuitenkin puhuttu, ettei lopeteta syömistä, vaikka paino nousee. On harmi, että joillain se menee överiksi, mutta kyllä sitä tapahtuu tosi paljon.

– Tiedän järjellä, ettei paino merkkaa, mutten sano, ettenkö tuntisi koskaan mitään. Vaikka urheilen paljon, kyllä se käy mielessä, eikä se tunne lähde sieltä. Jos joku ajattelee pudottavansa viisi kiloa ja onnistuu siinä, voi ajatella vielä, että pudottaa vielä kaksi. Se ei välttämättä ole siitä painosta kiinni, vaan siitä, mitä ajattelee, Huuskonen sanoo.

Myös Kokkosen mukaan syitä koetuille paineille on lukuisia. Hän nostaa myös esiin esimerkiksi sosiaalisen median.

– Somen runsas läsnäolo ja ajankäyttö on varmasti yksi syy. Aiemmin on tutkittu, että runsas tuntimäärä ja kuvamateriaalin katsominen lisää etenkin nuorten naisten ja tyttöjen kehotyytymättömyyttä. Itseään verrataan toisiin, vaikka kuvia on usein käsitelty. Se tyytymättömyys nostaa ongelmallisen syömisen ja häiriöiden puhkeamisen riskiä, ja siihen toivoisin medialukutaidon opettamista jo pienestä tytöstä saakka.

Ella Junnila
Ella Junnilan Suomen ennätys korkeushypyssä on 195.Tomi Hänninen

Kokkonen muistuttaa, että on tärkeää, minkälainen keskusteluilmapiiri syömisen ja ulkonäön ympärillä pyörii, sillä se saattaa herkistää huonoille syömistavoille. Lisäksi perheen mahdollisesti luomilla menestyspaineilla ja valmentajien kielenkäytöllä on suuri merkitys.

– Näiden ulkoisten tekijöiden lisäksi on tiettyjä persoonallisuuden piirteitä, jotka saattavat olla häiriintyneen syömisen riskitekijöitä. Nuorilla naisilla, varsinkin tavoitteellisesti urheilevilla, täydellisyyden tavoittelu ja suuret vaatimukset itseään kohtaan ovat yleisiä, ja heillä on virheiden sekä epäonnistumisten pelkoa. Kun siihen yhdistää muita aiemmin mainittuja tekijöitä, riski sairastua kasvaa.

Painonhallinta ei ole vain naisten ongelma, vaan tapauksia löytyy myös miesten urheilusta. Brittihiihtäjä Andrew Musgrave kertoi Rukan maailmancupin yhteydessä norjalaiselle NRK:lle toissa vuoden laihduttamisestaan (siirryt toiseen palveluun). Musgravelle, 30, kävi Huuskosen mainitsemalla tavalla, ja hän ajatteli muutaman kilon pudotettuaan pudottaa vielä hieman lisää. Musgrave kuvitteli suorituskykynsä parantuvan, mikäli hän pudottaa painoa, mutta hän menettikin lihasmassaansa ja väsyi.

"Ruokailu on tosi vaikeaa"

Laikka ja Huuskonen kertovat, että lukioaikana tietoisuus oikeanlaisesta ravinnosta on kasvanut merkittävästi ja Mäkelänrinteessä asiaan tartuttiin heti.

– Aamuvalmennuksen kautta siitä on puhuttu, mutta ennen lukiota ei oikein ollut minkäänlaista tietoa. Koen, että jo aiemmin voisi ryhtyä kertomaan, mitä urheilijan olisi hyvä syödä, Laikka sanoo.

– Vaikka sanotaan, että on tärkeää syödä paljon, sen pystyy helposti myös unohtamaan ja sivuuttamaan. Oli positiivinen yllätys, että asia otettiin käsittelyyn heti ensimmäisellä viikolla, eikä vain kehoteta, vaan rakkaudella käsketään ottamaan esimerkiksi eväät mukaan, Huuskonen toteaa.

Junnilalle ruoka on polttoainetta, ja suhtautuminen siihen on neutraali. Oikeanlaiseen syömiseen täytyy opetella.

– Ruokailuhan on tosi vaikeaa kaiken kaikkiaan, ja on se muuttunut, kun on kasvanut lapsesta teiniksi ja sitten aikuiseksi. Kotona on opetettu, mitä on riittävä syöminen ja mistä hyvä ruokailu koostuu. Olen siitä tosi kiitollinen.

Junnilalle kuukautiset eivät ole aiheuttaneet ongelmia, eikä hän ole kokenut asian olevan tabu, vaan täysin luonnollinen asia, josta voi puhua avoimesti.

– Tuli yllätyksenä, että se on niin iso tabu kaikille muille. Olen nainen, ja ne kuuluvat elämään. Se on itsestäänselvä asia, joka tulee naiseuden mukana ja josta on keskusteltu kotona.

Kokkonen toivoo, että oikeanlaisen tiedon etsiminen ja puhe esimerkiksi kuukautisista sekä ruokavalion merkityksestä mielen terveyteen ja hyvinvointiin alkaisi jo yläkouluvaiheessa. Kun alakoulusta siirrytään esimerkiksi urheilupainotteisiin yläkouluihin, paikka olisi oikea rakentaa tervettä pohjaa.

– Se pätee muuhunkin psyykkiseen valmentautumiseen. Mitä aiemmin nuoret liikkujat ja junioriurheilijat oppivat käyttämään eri asiantuntijoiden apua ja ymmärtävät ne osana urheilullista elämäntapaa, sitä luontevammaksi osaksi ne napsahtavat kokonaisvaltaista valmentautumista.

Roosa Huuskonen salibandyharjoituksissa.
Urheilupsykologi Marja Kokkosen mukaan niin valmentajat kuin urheilijatkin tarvitsisivat lisää tieteellistä ja oikeaa tietoa. Jussi Koivunoro / Yle

Koulutusta ja armollisuutta

Miten tilannetta voisi sitten helpottaa? Kenen vastuulla on yrittää kääntää tilannetta tulevaisuudessa terveempään suuntaan?

Valmentaja- ja liikunnanopettajakouluttajana työskentelevä Kokkonen listaa muutaman asian, jotka hän näkee tärkeimmiksi tällä hetkellä. Ensimmäinen on koulutus.

– Koulutuksen kautta pitäisi aloittaa laajalla rintamalla. Pitäisi keskusteluttaa valmentajia, ja lisätä heidän tietoisuuttaan faktoista ja esimerkiksi omasta kielenkäytöstä.

– Tieteelliselle ja oikealle tiedolle olisi paljon käyttöä myös urheilijoiden koulutuksen puolella. Urheilijoilta itseltään puuttuu ravitsemukseen liittyvää tietämystä, ja netin kautta löytää helposti materiaalia, joka ei pidä paikkaansa. Terveydenhuollon ammattilaiset, kuten psykologit ja lääkärit hyötyisivät myös lisäkoulutuksesta. Tarvitsemme lisää moniammatillista yhteistyötä, Kokkonen näkee.

Hän nostaa esiin myös sen, minkälaisissa kilpailuasuissa naisurheilijoiden odotetaan kilpailevan. Asujen merkitykseen tulisi Kokkosen mukaan suhtautua seura- ja liittotasolla kriittisemmin.

– Joukkuelajeista, kuten lentopallosta, sekä esteettisistä lajeista tiedetään aiemman tutkimuksen perusteella, että paljastavia asuja käyttävillä on enemmän kehotyytymättömyyttä kuin muilla. Tulisi miettiä, minkälaiset vaatteet ovat urheilusuorituksen, eikä joidenkin muiden asioiden kannalta parhaat.

Kolmas pointti liittyy siihen, että naisurheilijoiden tukitiimeissä olisi enemmän naisia. Se helpottaisi esimerkiksi kuukautisiin, syömiseen ja omaan ulkonäköön liittyvien asioiden ottamista esiin.

– Toivoisin naisvalmentajien määrän lisääntyvän, se olisi eduksi naisurheilijoille. Lisäksi tarvitaan medialukutaitoa ja kriittisyyttä sosiaalista mediaa kohtaan. Näistä teemoista täytyy jatkaa tutkimusta ja selvittää syitä näiden tulosten taustalla teemakohtaisesti.

Junnila, Laikka ja Huuskonen toivovat naisurheilijoilta armollisuutta itseään kohtaan. Puhuminen vaikeistakin asioista on aina parempi ratkaisu kuin niiden peittely ja vaikeneminen.

– Tosi monet ovat ihan turhaan negatiivisia. Pitäisi vain luottaa itseensä enemmän, ja se ehkä tulee sillä, jos jättää ne somekuvat ja ajattelee, että monet ovat siellä malleja, eikä kaikkien tarvitse näyttää siltä, Laikka toteaa.

– Ehkä olisi tärkeää muistaa, ettei ole asioiden kanssa yksin ja jos mainitsee asiasta jollekin, se luultavasti helpottaa. Jos urheilija kertoo valmentajalle, se otetaan varmasti tosissaan ja viedään asiaa eteenpäin, Huuskonen jatkaa.

Ella Junnila muistuttaa, ettei tytöstä naiseksi kasvaminen ole helppo paikka keholle ja mielelle.

– Olkaa armollisia itsellenne etenkin kasvuvaiheessa. Kun antaa aikaa, hormonit tasoittuvat ja elämä jatkuu kahdenkympin jälkeen. Se ei pysähdy siihen.

Lue myös:

"Koin ettei minua uskottu, vaan pidettiin heikkona" – huippu-urheilijat jäävät usein yksin mielenterveyden ongelmien kanssa, näin urheilijat haluaisivat parantaa tilannetta

Suomalaisasiantuntija pitää mielenterveyskyselyn tuloksia hälyttävinä – psykiatri yllättyi huippu-urheilijoiden kokemuksista: “Lukema on korkeampi kuin väestössä keskimäärin”

Näin suomalaiset tähtiurheilijat reagoivat Ylen mielenterveyskyselyn tuloksiin – NHL-konkari: "Ammattiavun saamisen ei pitäisi olla enää tabu"

Huippu-urheilijoiden surulliset kohtalot ovat herättäneet maailmalla – kansainväliset huippuasiantuntijat kertovat nyt, miksi Suomen pitäisi ryhtyä toimiin

Kalevan kisojen aikaan saapunut vihaviesti oli Kristiina Mäkelälle viimeinen pisara – kolmiloikkaaja puhuu nyt kohtaamastaan häirinnästä: "Mitä jos nuoret saavat samaa kohtelua?"

Suomalaisen huippu-urheilijan pysäyttävä puheenvuoro maajoukkueen häirintäkulttuurista – "Zoomaillaan kisoissa otettuihin kuviin ja katsotaan, mitä näkyy vaatteiden läpi"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat