Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

On vuosi 1981 ja suomalainen valokuvaaja Juha Tamminen seuraa jalkapallokentän tapahtumia kameransa takaa. Jo ennen ottelua on kohistu huipputaitavan argentiinalaispelaajan taidoista, mutta vasta nyt myös Tamminen todistaa omin silmin ensimmäistä kertaa Diego Maradonan otteita.

Kaikki odotukset täyttyvät, kun Maradona käskyttää palloa vasemmalla jalallaan. Väkkärä pallotaituri on täysin pitelemätön, ja lopulta millintarkka keskitys löytää joukkuetoverin pään ja kädet nousevat ilmaan maalin merkiksi.

– Se oli juuri niin kuin Peter Reid kuvaili häntä televisiossa eilen. Maradonalla oli yksi puute, oikealla jalalla hän ei tehnyt mitään. Mutta jos sinulla on niin hyvä vasuri kuin Maradonalla, mitä sillä oikealla edes tekee? Tamminen muistelee menehtynyttä jalkapallolegendaa.

Näitä hetkiä Tamminen pääsi kuvaamaan yli vuosikymmenen ajan, kun hän kiersi maailmaa ja jalkapallostadioneita kameransa kanssa. Jo ensimmäisen kohtaamisen jälkeen suomalaiskuvaaja tiesi, ketä kameran etsimellä kannattaa jatkossa tähdätä.

Nyt suomalaisen urheilukuvauksen legenda avaa valokuva-albuminsa ja kertoo mieleenpainuvimmat tarinansa yhdestä kaikkien aikojen jalkapalloilijasta – Diego Maradonasta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Vankina kotonaan

Tamminen seurasi Maradonaa niin Argentiinan paidassa MM-kisoissa kuin seurajoukkueen kamppailuissa supertähden edustaessa Napolia. Vuosien varrella suomalaiskuvaaja pääsi myös haastattelemaan jalkapallomaailman kirkkainta tähteä kahden kesken sekä viettämään tämän kanssa hilpeää baari-iltaa kesken Copa America -turnauksen.

– Haastattelin häntä kahden kesken Napolissa vuonna 1985. Meillä oli stadionilla treenien jälkeen varattuna tila, jossa saimme kahden kesken jutella. Esitin kysymyksiä ja sen jälkeen otettiin kuvat. Pääsin itsekin kuvaan hänen kanssaan ja tietysti silmät oli minulla kuvassa kiinni. Sen muistan, että Diego innostui siitä, kun minulla oli Puman lenkkarit jalassa. Hän kehui valintaa, koska edusti samaa kenkämerkkiä itse, Tamminen nauraa.

– 1989 Copa Americassa tavattiin sitten toisen kerran, kun olin menossa jututtamaan Argentiinan joukkueen valmentajaa. Diego oli hotellin baarissa ja sain kutsun istumaan hänen kanssaan iltaa. Diego oli iloisella tuulella, eikä hänessä ollut mitään diivan elkeitä, Tamminen muistelee.

Elämä valtaisan huomion keskipisteenä vaati kuitenkin veronsa. Diego rakasti jalkapalloa, mutta ei supertähteyttä.

– Kun miettii, minkälaista oli olla Maradona Napolissa, niin eihän hän voinut mennä mihinkään. Jos Diego nähtiin jossain, niin liikenne seisoi neljän korttelin matkalta. Hän oli vankina kotonaan. Sitten se johti siihen, että mafia tuli häntä hakemaan yöllä rientoihin. Hänen manageristaan en ole kuullut mitään hyvää. Hän oli se, joka Diegolle huumeita kantoi, Tamminen spekuloi.

Peli kulki kentällä, mutta supertähteys alkoi rajoittamaan elämää.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Jos italialaisilta kysyy kaikkien aikojen karvainta futistappiota, on vastaus liki 100 prosentin todennäköisyydellä MM-kotikisojen välierätappio Argentiinalle vuonna 1990. Kotikisatappio olisi yksistään rankka kokemus, mutta nyt tappio tuli "oman kylän pojan", eli Napolia edustaneen Maradonan avustuksella.

Juha Tamminen seurasi ottelua Italian maalin nurkalla.

– Vieressäni istui Napolin, eli Maradonan seuran oma valokuvaaja. Hän oli matsissa aika ristiriitaisissa tunnelmissa. Kannatti Italiaa, mutta kun vastustajalla oli riveissään oman seuran idoli, niin olihan se raastava tilanne. Istuimme siinä vierekkäin penkillä maalin vieressä ja juteltiin aika paljon pelin aikana, Tamminen muistelee.

Argentiina ja Maradona jyräsivät jälleen finaaliin, mutta Italia pelistä tuli kohtalokas. Neljän avainpelaajan varoitustili täyttyi, joten Maradonan harteille jäi liian iso taakka kannettavaksi.

– Jos heillä olisi ollut finaalissa paras kokoonpano, niin kuka tietää mitä olisi käynyt. Välierässä Claudio Caniggia otti niin tyhmän keltaisen kuin vain ottaa voi. Hän pelasi aivan turhaan kädellä ja sai siitä varoitustilin täyteen, Tamminen tuhahtaa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Yli vuosikymmenen ja lukemattomien kuvausreissujen aikana Juha Tamminen pääsi näkemään Maradonan uskomattomat taidot kentällä, mutta lähietäisyys tarjosi näkymän myös kentän ulkopuoliseen Diego Armando Maradonaan.

– Tapasin Diegon Napolissa 1985. Hän osoitti kyllä tietävänsä Suomen maana. Hän kirjoitti pahville hyvän joulun toivotukset Futarin lukijoille ja piirsi nimmarinsa siihen mukaan. Se on minulla vieläkin säilössä.

Maradonalla oli myös huumorintajua, kun hän kuvaili lennokkaasti vastustajiaan.

– Se on jäänyt mieleen, kun hän puhui Claudio Gentilestä, joka aika kovin ottein oli vartioinut Diegoa MM-kisoissa 1982. Diego sanoi, että "eihän se ole Gentilen vika, jos hänet päästetään kentälle. On sitten tuomareiden tehtävä ottaa hänet pois sieltä, kun ei hän futista osaa pelata, vain sikailla."

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Supertähden elkeitä Maradonasta ei kahdenkeskisissä tapaamisissa välittynyt.

– Neljä vuotta tämän Napolin kohtaamisen jälkeen kun tavattiin Brasiliassa, niin ainakin silloin hän vielä muisti kohtaamisemme. Sen jälkeen emme enää kahden kesken tavanneet, vaikka esimerkiksi MM-kisoissa muuten molemmat olimmekin.

Tamminen muistelee, että pieniin faneihinsa Maradona suhtautui aina lämpimästi.

– 1980-luvulla jokaisessa sarjapelissäkin otettiin ensin joukkuekuvat, ja aina jostain tupsahti pelaajien sekaan innokkaita pikkufaneja. Diego suhtautui faneihin hyvin. Hän oli itsekin ollut pikkupoika ja tiesi näiden kohtaamisten merkityksen. Hän ei ollut koskaan lapsia tai faneja kohtaan ylimielinen, Tamminen sanoo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Viimeiset kuvat

Erityisen hyvin Tammisen mieleen ovat jääneet kaksi viimeistä kohtaamista argentiinalaisen kanssa kameran takaa. Molempia yhdistää päättäväinen ilme.

Ensimmäinen "viimeinen kohtaaminen" liittyi vuoden 1989 Copa American baari-iltaan, joka jäi viimeiseksi kahdenkeskiseksi keskusteluksi Maradonan kanssa. Toinen kuva taas vuoden 1994 MM-kisoihin, jotka päättyivät surulliseen dopingkäryyn ja supertähden hyllyttämiseen kisoista.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Tämä vuoden 1989 kuva on jäänyt mieleen. Siinä hän varmasti tunnisti minut katsoessaan suoraan kameraan, kun olimme yhdessä istuneet ja viettäneet iltaa juuri edellisenä päivänä.

– Ei ilta Diegon esityksiin vaikuttanut, eikä hän missään kännissä silloin ollut. Istuimme iltaa lasi kourassa niitä näitä jutellen. Diego siinä enemmän vastasi keskustelusta kuin minä, Tamminen naurahtaa ja muistelee iltaansa Maradonan kanssa.

"Kuka tietää miten olisi voinut käydä"

Siinä se on. Juha Tammisen viimeinen kuva Maradonasta kentällä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Näin valokuvaaja muistelee jalkapallon MM-kisojen tapahtumia 26 vuoden takaa.

– Ilme on päättäväinen, kun Maradona viimeistä kertaa johdattaa joukkuettaan MM-viheriölle. Minulla on se käsitys, että mitään huumeita hän ei silloin vetänyt, vaan käry tuli jostain allergialääkkeestä. Argentiinalla oli noissa kisoissa hyvä joukkue, mutta joukkue meni aivan sekaisin kun Maradona laitettiin kisoista pois. Siihen emme saa koskaan vastausta, että miten olisi käynyt, jos Diego olisi saanut pelata turnauksen loppuun.

Jalkapallomies-Tamminen hämmästelee yhä 26 vuoden jälkeen sitä, miten mitätön uutinen Maradonan käry oli Yhdysvalloissa tuolloin.

– Olin silloin Chicagossa ja paikallinen televisio oli täynnä OJ Simpsonia. Maradona kuitattiin 15 sekunnin sähkeellä. Sitten kun ei ollut internetiä, niin sitä oli aivan pimennossa pitkän aikaa. Tuskailin, että mitä pirua on tapahtunut, kun tietoa ei ollut, Tamminen muistelee.

Lähemmäs 200 000 ruutua urallaan jalkapallosta valokuvannut Tamminen on vakuuttunut, että Maradona on paras pelaaja, joka hänen linssinsä edessä on kirmannut.

– Hän oli pelaajana ihan omaa luokkaansa. Peleä en päässyt koskaan kuvaamaan, paitsi Copa-peleissä 47-vuotiaana, mutta ei sitä oikein voi laskea. Maradona oli paras futaaja, jota minä olen koskaan nähnyt ja päässyt kuvaamaan, Tamminen päättää.

Lue myös

Filmirullassa oli yksi ruutu jäljellä, kun Maradona sai pallon – suomalainen valokuvaajalegenda valitsi mieleenpainuvimmat MM-kisakuvansa: "Odotin hetkeä, jolloin laukaisisin"

Kommentti: Diego Maradonan merkityksen ymmärtää, kun juttelee surevien napolilaisten kanssa – legendaarinen seuraikoni muutti jalkapallon ja kaupunkilaisten elämän

Argentiinassa jätetään jäähyväisiä rakastetulle Diego Maradonalle – suruaika kestää lauantaihin saakka

Suosittelemme