Suora

  • Val di Fiemme, parisprintin hiihto-osuus
  • Kranjska Gora, naisten suurpujottelu, 2. lasku
  • Kranjska Gora, naisten suurpujottelu, 2. lasku
  • Naisten viesti, Oberhof
  • Naisten viesti, Oberhof
  • Urheilustudio 16.1.
  • Zakopane, miesten joukkuekilpailu
  • Zakopane, miesten joukkuekilpailu
  • Urheilustudio 16.1.
  • Urheiluruutu
  • Zakopane, miesten joukkuekilpailu
  • Urheilustudio 16.1.
  • Hiihdon Ski Classics, Engadin La Diagonela
  • Stefanie Hagelstam ei välittänyt kehon varoituksista - romahti jatkuvan ylirasituksen, pelon ja surun murtamana
  • Urheiluruutu

60-vuotias Igor Larionov ei ole unohtanut visiittiä suomalaisessa kaupassa vuonna 1977 – näky sai Punakoneen legendan hylkäämään neuvostopropagandan opetukset

Yksi kaikkien aikojen jääkiekkoilijoista Igor Larionov täyttää torstaina 60 vuotta. "Professori" avasi värikkään uransa vaiheita ja kertoi nykykuulumisistaan Yle Urheilun erikoishaastattelussa.

jääkiekko
Igor Larionov saavutti urallaan kaiken, mutta oppi myös, ettei mitään voi pitää itsestäänselvyytenä. Kuvassa Larionov (vas.) juhlimassa Detroitin Stanley Cupin voittoa kesäkuussa 1998 joukkuekaverinsa Vladimir Konstantinovin kanssa. Konstantinov sai aivovamman auto-onnettomuudessa vuotta aiemmin ja joutui pyörätuoliin.
Igor Larionov saavutti urallaan kaiken, mutta oppi myös, ettei mitään voi pitää itsestäänselvyytenä. Kuvassa Larionov (vas.) juhlimassa Detroitin Stanley Cupin voittoa kesäkuussa 1998 joukkuekaverinsa Vladimir Konstantinovin kanssa. Konstantinov sai aivovamman auto-onnettomuudessa vuotta aiemmin ja joutui pyörätuoliin. Rick Stewart/Getty Images

Dokumentti Detroitin punakoneesta TV2:ssa 3.12. klo 21.30 ja Areenassa jo nyt.

– Eiköhän Igorin lempinimi kerro aika paljon.

Yli 600 NHL-ottelua pelanneelle Christian Ruutulle ei tee tiukkaa arvioida Igor Larionovin vahvuuksia. Kun puhutaan Larionovista tai Professorista, kuten hänet kiekkomaailmassa tunnetaan, yksi ominaisuus nousee ylitse muiden.

Torstaina 60 vuotta täyttävä Larionov hurmasi jääkiekon ystävät niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella älyllään. Pienikokoinen mutta sitäkin ovelampi sentteri aiheutti legendaarisen Punakoneen ykkösviisikon kanssa ongelmia lukuisille vastustajille, myös Ruutulle.

– Muistan, kuinka jouduin nuorena poikana ensimmäisessä maaottelussani Punakoneen myllytykseen. Meidän piti pitää alivoimalla Neuvostoliiton pakkeja, mutta he vaihtoivatkin pelipaikkoja ja pelasivat maalimme takana. Se jäi kyllä mieleen, Ruuttu, 56, sanoo.

Yllättävät ja erikoiset ratkaisut olivat niin Punakoneen kuin Larionovin tavaramerkki 1980- ja 1990-luvuilla. Juonikkuus, kyky ennakoida peliä poikkeuksellisella tavalla ja äärimmilleen hiottu taitotaso toivat keskushyökkääjälle maailmanmestaruuksia, olympiavoittoja ja myöhemmin kolme Stanley Cupia.

Larionov ei ole kuitenkaan vain kaiken mahdollisen voittanut urheilija. Hän oli myös aikansa kapinallinen, maanpetturiksikin haukuttu luonnonlapsi, joka ei pelännyt kyseenalaistaa neuvostopropagandan vahvaa sanomaa.

– Minulle on tärkeää sanoa, mitä näen. Minua ei kiinnosta toimia niin kuin vallanpitäjät haluaisivat. On tärkeää antaa rehellinen arvio siitä, mitä ympärillä tapahtuu, Larionov sanoo Yle Urheilulle.

Suorasanaisuuden siemen kylvettiin Larionoviin jo hänen synnyinkaupungissaan, Moskovan alueella sijaitsevassa Voskresenskissa. Larionovin isä Nikolai oli nähnyt läheltä neuvostodiktaattori Josif Stalinin vainojen hirveyden. Nikolai Larionovin isä haettiin puoliltaöin kotoaan vankileirille vuonna 1937. Igor Larionov kasvoi kuunnellen perheensä keskusteluja isoisän ja muiden vainottujen kohtaloista.

– Isoisästä ja monesta muusta tehtiin kansan vihollisia ilman syytä. Siihen aikaan aloin ymmärtää, miten epäoikeudenmukainen valtionjohto oli omia kansalaisiaan kohtaan, Larionov muistelee.

– Sittemmin halusin osoittaa äänelläni, ettei vainojen kohteeksi joutuneita ole unohdettu. Meidän ei pidä salata menneisyyttämme, vaan päinvastoin kunnioittaa ihmisiä, jotka eivät koskaan palanneet vankileireiltä. Ihmisiä, joita tapettiin silmittömästi. Meidän on tehtävä osamme, ettei sellainen koskaan toistuisi.

Reissu Suomeen avasi silmät

Pienessä tehdaskaupungissa Voskresenskissa ajanviettomahdollisuudet olivat vähissä. Kaupunki oli kuitenkin ylpeä jääkiekkoperinteistään ja paikallisseura Himikin otteista. Muiden kaupungin poikien tavoin myös Igor Larionov innostui jääkiekosta. Liukuessaan jäällä hän koki vapauden tunnetta, joka puuttui sen aikaisesta neuvostoyhteiskunnasta.

Pienikokoisen mutta taitavan pelaajan otteet kiinnittivät varhain huomiota. Larionov ymmärsi peliälyn merkityksen jo pikkupoikana seuratessaan katsomossa Himikin pelejä. Himikiin oli iskostunut valmentajalegenda Nikolai Epsteinin pelifilosofia, joka perustui luovuuteen ja hyvään luisteluun. Larionov näki, kuinka kyseinen pelitapa auttoi altavastaaja Himikiä voittamaan TsSKAn, Dinamon ja Spartakin kaltaisia neuvostokiekon jättejä.

– Ymmärsin varhain, että suurseuroja vastaan kiekkokontrolli oli avainasemassa. Mitä enemmän hallitsee kiekkoa, sitä enemmän hallitsee peliä, Larionov muistelee.

Igor Larionov oli osa Punakoneen legendaarisinta ketjua.
Igor Larionov oli osa Punakoneen legendaarisinta ketjua.Igor Larionovin kuvat

Larionovin entiset valmentajat ja pelikaverit ovat kertoneet hyökkääjän suhtautuneen jo nuorena jääkiekkoon ikätovereitaan vakavammin. Vapaa-ajallaan kiekkoilijanalku kuunteli huoneessaan vanhasta radiovastaanottimesta Voice of American ja BBC:n ohjelmia ja ihmetteli, miten niissä kerrotut asiat poikkesivat niin jyrkästi neuvostomedian uutisista.

Lahjakas hyökkääjä valittiin Neuvostoliiton nuorisomaajoukkueeseen. Sen kanssa 16-vuotias Larionov teki silmiä avaavan reissun Suomeen marraskuussa 1977.

– Pelasimme kolme peliä Vantaalla, Lappeenrannassa ja Lahdessa. Näin, että suomalaisessa ruokakaupassa myytiin marraskuussa banaaneja, appelsiineja, mandariineja – tarvikkeita, joita en ollut eläessäni nähnyt. Ymmärsin lopullisesti, ettei lännessä ollutkaan kaikki huonosti kuten lehdissämme ja televisiossamme kerrottiin.

Spartakin lahjukset eivät auttaneet

1980-luvun alussa parikymppisen pelaajan oli aika siirtyä isompiin ympyröihin. Larionovin perässä oli useampi suurseura, joista Moskovan Spartak teki aluksi suurimman vaikutuksen.

– Spartakin valmentajat Boris Kulagin ja Igor Dmitrijev saapuivat Voskresenskiin isolla Volga-autolla ja kaivoivat peräkontista laatikollisen erilaisia herkkuja. Siihen aikaan ihmisillä ei ollut mitään, etenkään Voskresenskissa. Valmentajat kantoivat laatikon kuudennen kerroksen asuntoomme. Laatikossa oli suomalaista makkaraa, jugoslavialaista kinkkua… He toivat sen vanhemmilleni ja sanoivat, että haluaisivat minun siirtyvän Spartakiin. Vanhempani olivat ihan myytyjä, Larionov kertoo hymyillen.

Spartak oli myös pelaajalupauksen itsensä ykkösvalinta. Hän ajatteli saavansa siellä enemmän vapautta kuin kurista ja armottomasta johtamiskulttuurista tunnetussa TsSKAn armeijajoukkueessa. TsSKA ja seuran valmentajalegenda Viktor Tihonov olivat kuitenkin päättäneet saada Larionovin riveihinsä. Neuvostoliiton maajoukkuetta valmentanut Tihonov antoi taustajoukkoineen ymmärtää, että jos Larionov halusi pelata Punakoneen väreissä, hänen oli pelattava TsSKAssa.

TsSKAn ja Punakoneen pelaajat paiskivat väsymättä töitä aamusta iltaan.
TsSKAn ja Punakoneen pelaajat paiskivat väsymättä töitä aamusta iltaan.Igor Larionovin kuvat

Larionov oli huomannut toki itsekin, että TsSKAssa pelasivat hänen ikäluokkansa parhaat. Hyökkääjä sai kutsun vuoden 1981 MM-kisoja edeltävälle leirille, jonka päätteeksi Neuvostoliitto pelasi kaksi ystävyysottelua Suomea vastaan. Niissä ensimmäisessä Tihonov teki historiallisen ratkaisun. Valmentajavelho siirsi Larionovin samaan ketjuun Sergei Makarovin, Vladimir Krutovin, Aleksei Kasatonovin ja Vjatsheslav Fetisovin kanssa.

– Voitimme sen ottelun, ja taisin tehdä maalinkin. Huomasin, miten mielenkiintoista ja helppoa oli pelata, kun vierellä oli sen tasoisia pelaajia. Olin kuitenkin vielä Himikin pelaaja. Minulle sanottiin, että jos haluat pelata tässä viisikossa, sinun on siirryttävä TsSKAan.

Larionov ei ollut vielä valmis antamaan vastaustaan, joten vuoden 1981 MM-kisat vaihtuivat B-maajoukkueen turnaukseen Leningradissa. Larionov ymmärsi, että ainoa vaihtoehto oli valita armeijajoukkue.

Kaukalon kapinallinen

TsSKA ja Punakone kulkivat 1980-luvulla voitosta voittoon. Superviisikko Krutov–Larionov–Makarov–Fetisov–Kasatonov keräsi ihailua ja ylistystä, mutta vuosien varrelle mahtui myös yhteenottoja valmennusjohdon kanssa.

Larionov oli herättänyt Neuvostoliiton kiekkopomoissa ärtymystä jo 1980-luvun alussa kerrottuaan kanadalaisille toimittajille halustaan pelata jonain päivänä Pohjois-Amerikassa.

Sentterin maine valtionjohdon silmissä ei varsinaisesti parantunut vuoden 1984 Kanada Cupissa, kun Larionov päätti lähteä Kanadalle hävityn välieräottelun jälkeen viettämään iltaa Wayne Gretzkyn ja muiden isäntämaan tähtien kanssa. Neuvostomaajoukkueen matkassa kulki tuohon aikaan "Vasja-sedäksi" kutsuttu henkilö, jonka tehtävä oli valvoa, etteivät Punakoneen pelaajat poistuisi omasta, tarkoin varjellusta kuplastaan.

– Vasja-setä nukahti sinä iltana puoliltaöin, minkä jälkeen lähdin salaa hotelliltamme kaupungille. Olin kiinnostunut kanadalaisista ja miten heidän elämänsä ei pyörinyt vain jääkiekon ympärillä. Heillä oli myös omaa aikaa lepäämiseen ja paineiden purkamiseen, Larionov kertoo.

Larionov juhli Gretzkyn, John Tonellin, Larry Robinsonin ja kumppaneiden kanssa pikkutunneille, kunnes palasi joukkueensa hotellille kenenkään huomaamatta. Tieto neuvostopelaajan biletyksestä kanadalaisten kanssa vuoti kuitenkin paikalliseen lehdistöön. Skandaali oli valmis.

– Sain kuulla kunniani. Tieto kantautui suurlähetystöömme, ja lehtien jutut käännettiin venäjäksi valmentaja Tihonoville. Joukkue kutsuttiin isoon kokoukseen, jossa minulle sanottiin paljon vähemmän mukavia asioita. En ollut tehnyt mitään rikollista, mutta minun koettiin pettäneen isänmaani.

Igor Larionov (kesk.) tuo kiekkoa hyökkäysalueelle, jossa häntä odottaa Larry Robinson. Larionovin kannoilla Wayne Gretzky.
Igor Larionov (kesk.) tuo kiekkoa hyökkäysalueelle, jossa häntä odottaa Larry Robinson. Larionovin kannoilla Wayne Gretzky.Bruce Bennett / Getty Images

Jäällä kuitenkin kulki. TsSKA ja Punakone pääsivät juhlimaan lukuisia mestaruuksia, ja superviisikosta tuli vastustajien keskuudessa jo pelätty käsite. Viisikon salaisuutena on pidetty lukemattomia yhdessä vietettyjä harjoitustunteja ja väsymätöntä työntekoa. Larionovin mukaan se ei ole ainoa selitys. Viisikon saumattomassa yhteispelissä ja luovuudessa oli jotain, jota ei voi sanoin selittää.

– Kyllä, treenasimme paljon yhdessä useita vuosia. Mutta peli toi koko ajan eteemme arvoituksia, jotka piti ratkaista sekunneissa. Me kaikki onnistuimme siinä. Vastustaja joutui varomaan kaikkia ketjumme pelaajia, ei vain yhtä tai kahta. Olimme kuin jammaileva jazzbändi, joka löysi jamisession aikana tapoja tehdä yleisöön vaikutus.

Lukuisia kansallisia mestaruuksia, neljä maailmanmestaruutta ja kaksi olympiakultaa. Igor Larionov saavutti 1980-luvulla enemmän kuin moni uskaltaisi haaveilla, mutta uteliaalla sielulla oli yksi unelma ylitse muiden. Hän halusi testata taitojaan Pohjois-Amerikassa. Odotettu mahdollisuus koitti viimein vuonna 1989, kun 28-vuotias venäläishyökkääjä sai Neuvostoliiton jääkiekkojohdolta luvan siirtyä ensimmäiseen NHL-seuraansa Vancouver Canucksiin.

Vaikea alku NHL:ssä

NHL oli 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa kaukana siitä kansainvälisestä sulatusuunista, mikä maailman kovin kiekkoliiga on nykyään. Moni neuvostopelaaja kohtasi kovia sopeutumisvaikeuksia, eikä alku ollut helppo Larionovillekaan.

– Nykypäivänä puhutaan paljon rasismista. Silloin koimme juurikin sitä. Meidän käskettiin lähteä kotiin, meitä syytettiin pohjoisamerikkalaisten töiden viemisestä... Sitä kuuli jokaisessa ottelussa.

Lähes kolmikymppinen venäläishyökkääjä joutui sopeutumaan moneen uuteen asiaan: uusiin joukkuekavereihin ja näiden pelitapaan, pienempään kaukaloon, uuteen kieleen ja venäläisiltä mainetekoja vaativiin pohjoisamerikkalaisiin toimittajiin.

Stanley Cupista haaveillut Larionov oli kuitenkin päättänyt onnistua. Hän osallistui kaikkiin mahdollisiin joukkueen tapahtumiin, tapasi uusia ihmisiä ja harjoitti hapuilevaa englannin kielen taitoaan.

– Halusin rikkoa stereotypioita olemalla avoin. Etten olisi venäläinen, joka tulee uuteen maahan ja eristäytyy. Piti olla osa joukkuetta, mutta osata myös tuoda siihen itseään, kulttuuriaan ja peliään. Joukkuekavereiden oli aluksi vaikeaa ymmärtää, että kiekon piti olla mailan lavassa ja sillä piti tehdä jotain, eikä hankkiutua siitä eroon, jahdata, taklata ja tapella.

Suuria tunteita Detroitissa

Larionov tarvitsi Stanley Cup -unelmansa toteuttamiseen yhdeksän kautta ennen kuin hän pääsi nostamaan 36-vuotiaana himoitun kannun ilmaan Detroit Red Wingsin väreissä.

Tarina on kiekkoromantikoille tuttu. Detroit voitti Stanley Cupin kesällä 1997, 42 vuoden kipeän odotuksen jälkeen. Kaupunki ja sen jääkiekkoyhteisö sekosivat onnesta.

– Sitä on mahdotonta unohtaa. Valtavan raskas matka päättyi niin suureen ja hyvältä tuntuvaan menestykseen. Menestykseen, joka muuttui vajaan viikon päästä tragediaksi, Larionov muistelee.

Igor Larionov voitti NHL-urallaan kolme Stanley Cupia. Hän pelasi 921 NHL:n runkosarjan ottelua, joissa teki 644 pistettä (169+475). Kuva Detroitin mestaruusjuhlista 2002.
Igor Larionov voitti NHL-urallaan kolme Stanley Cupia. Hän pelasi 921 NHL:n runkosarjan ottelua, joissa teki 644 pistettä (169+475). Kuva Detroitin mestaruusjuhlista 2002. Dave Sandford/Getty Images

Detroitin juhlahuuma koki äkkipysähdyksen muutama päivä ratkaisevan finaalin jälkeen, kun joukkueen venäläispelaajia Vjatsheslav Fetisovia ja Vladimir Konstantinovia sekä hieroja Sergei Mnatsakanovia kuljettanut limusiini törmäsi puuhun. Fetisovilla murtui kylkiluita ja puhkesi keuhko, Konstantinov ja Mnatsakanov vaipuivat koomaan.

Venäläiset, joihin teollisuuskaupungin asukkaat olivat suhtautuneet alkuun skeptisesti, saivat nyt osakseen varauksetonta rakkautta.

– Kahden venäläisen tragedia ja suru tulivat osaksi yhdysvaltalaisten elämää. Kannattajat kerääntyivät valtavalla joukolla sairaalan eteen ja odottivat ympäri vuorokauden, että Konstantinov ja Masakanov heräisivät. Sitä on vaikea kuvailla sanoin. Sellaisissa tilanteissa ymmärtää, miten turhaa joku poliittinen vastakkainasettelu on, Larionov sanoo.

Surun yhdistämä joukkue pelasi seuraavan kauden onnettomuudessa aivovamman saaneen Konstantinovin ja halvaantuneen Mnatsakanovin kunniaksi. Molemmat seurasivat katsomosta, kun Red Wings päihitti kevään 1998 Stanley Cupin finaaleissa Washington Capitalsin otteluvoitoin 4–0.

Lasi viiniä päivässä

Larionov saavutti uransa kolmannen Stanley Cupin Detroitin riveissä vuonna 2002. 43-vuotiaaksi huipulla pelanneelta Professorilta on kysytty useaan otteeseen, mikä mahdollisti pitkän ja menestyksekkään uran.

Innokkaana viinimiehenä tunnettu Larionov vitsaili uransa aikana salaisuutensa olevan lasi viiniä päivässä. Uran loppua kohti vastaus uteluihin oli kaksi viinilasillista.

– Vakavasti puhuen uskon salaisuuteni piilleen ennen kaikkea suhtautumisessani tähän ammattiin. Se vaati valtavan määrän ammattimaisuutta ja itsekuria. Menestyäkseen on pidettävä itsensä koko ajan täydellisessä kunnossa. Peli muuttui silloin ja se muuttuu yhä. Pysyäkseen vauhdissa on osattava kuunnella omaa kehoaan ja ymmärrettävä, mitä se tarvitsee ja milloin, Larionov kertoo.

Myös viinillä oli osuutensa asiaan.

– Viini on osa elämääni. En voi kuvitella peliä edeltävän päivän pasta- tai kalaillallista coca colalla tai appelsiinimehulla. Viini on osa kulttuuriani ja valmistautumistani otteluun. Pidän siitä edelleen kiinni.

Igor Larionov juhlisti pääsyään jääkiekon Hall of Fameen vaimonsa Jelenan (toinen oik.) ja tyttäriensä Dianan (vas.) ja Aljonkan (oik.) kanssa. Tyttäret asuvat nykyisin Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, vaimo Jelena Igor Larionovin kanssa Moskovassa.
Igor Larionov juhlisti pääsyään jääkiekon Hall of Fameen vaimonsa Jelenan (toinen oik.) ja tyttäriensä Dianan (vas.) ja Aljonkan (oik.) kanssa. Tyttäret asuvat nykyisin Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, vaimo Jelena Igor Larionovin kanssa Moskovassa.Michael Bezjian / Getty Images

Larionov löysi Pohjois-Amerikassa viettämänsä 30 vuoden aikana täydellisesti paikkansa. Moni yllättyikin, kun Professori muutti viime vuoden elokuussa Moskovaan. Taustalla oli Venäjän jääkiekkoliiton johtohahmon Roman Rotenbergin pyyntö tulla Venäjän maajoukkueen konsultiksi ja sittemmin alle 20-vuotiaiden maajoukkueen apuvalmentajaksi.

– Pohjoisamerikkalainen jääkiekko on selvästi venäläistä edistyksellisempää. Yritin ymmärtää, mitä voisin tehdä kuroakseni kiekkokulttuurien välistä välimatkaa ja tehdäkseni venäläisestä jääkiekosta kiinnostavampaa.

Larionov suhtautuu haasteeseen tosissaan. Hän ei ole pelännyt puhua kriittiseen sävyyn Venäjän juniorikiekkoa varjostavasta korruptiosta, KHL:n heikosta tasosta ja pelaajien hämmästyttävän suurista palkoista.

Jääkiekkolegenda Igor Larionov toimii nykyään Venäjän alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana.
Jääkiekkolegenda Igor Larionov toimii nykyään Venäjän alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana. Peter Kovalev/Getty Images

Tie muutokseen käy uuden pelaajasukupolven kautta. Larionov nimettiin vuoden alussa alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajaksi, jonka päätavoitteena on menestyminen vuodenvaihteelle kaavailluissa Edmontonin MM-kisoissa.

– Minulle on todella tärkeää välittää vuosien aikana keräämääni kokemusta nuorille. Haluan auttaa heitä kehittymään ja pelaamaan peliä, joka saa katsojat tulemaan taas otteluihin. Peliä, joka kiinnittää toimittajien ja pelaajatarkkailijoiden huomion. Se vaatii paljon aikaa, mutta minua kiinnostaa koota sitä palapeliä. Haluan palauttaa maallemme sen menestyksen, jonka koimme neuvostovuosina. Haluan, että uusi pelaajasukupolvi alkaa voittaa tyylillä.

Igor Larionovin poika Igor Larionov junior (oik.) pelasi Pohjois-Amerikan junioriliigaa OHL:ää vuosina 2017–2019 Windsor Spitfiresin riveissä.
Igor Larionovin poika Igor Larionov junior (oik.) pelasi Pohjois-Amerikan junioriliigaa OHL:ää vuosina 2017–2019 Windsor Spitfiresin riveissä.Dennis Pajot / Getty Images

Larionov ei myönnä kohdanneensa kulttuurishokkia palattuaan 30 vuoden jälkeen Venäjälle. Maa on muuttunut merkittävästi niistä ajoista, kun vajaa kolmikymppinen tähtikiekkoilija suuntasi valtameren taakse. Larionovin mukaan hänen on vaikea arvioida maan poliittista tai taloudellista tilaa monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Hän pitää kuitenkin näystä, jonka kohtaa astuessaan Moskovan vuokra-asunnostaan kadulle.

– Elämä Neuvostoliitossa oli rehellisesti sanottuna masentavaa. Ihmisillä ei ollut juuri mitään. Ei ollut valinnanvaraa. Nykyään ihmiset matkustavat, näkevät maailmaa ja ovat avoimempia. Moskova on kaunis, kaupungissa on paljon ravintoloita, tapahtumia, vierailijoita… Saan nautintoa kanssakäymisestä venäläisten ihmisten kanssa. Venäjä on muuttunut avoimemmaksi ja itsenäisemmäksi.

Paluu juurille ei ole kuitenkaan hionut kaikkia särmiä. Larionoville on edelleen tärkeää pystyä sanomaan mielipiteensä, vaikkei se miellyttäisi kaikkia. Hän toivoisi Venäjälle lisää suvaitsevaisuutta ja kriittisyyttä vallanpitäjien propagandaa kohtaan.

– Meidän on oltava avoimempia sen suhteen, mitä maailmalla tapahtuu, eikä uskoa siihen, että kaikki ovat meitä vastaan. Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä asuneena minulle tärkeintä ovat ihmisten keskinäiset suhteet. Ihmiset, jotka välittävät lämpöä ja iloa toisille kuten taiteilijat ja urheilijat, ovat paljon tärkeämpiä kuin politiikka. Tässä maailmassa pitää kunnioittaa toisia.

Lue lisää:

Venäläislegendan ilme jäi lähtemättömästi Timo Jutilan mieleen ja pelotti monia – kovan ulkokuoren alta paljastuikin romanttinen kissamies

Jääkiekkolegenda Vladimir Jursinovin uskomaton elämä – Suomeenkin ulottunut huima menestystarina oli katketa traagisesti heti alkuunsa

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat