Suora

  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Olympiatoivo jätti leikin kesken – Elina Gustafsson kertoo, millaista kuraa sai niskaansa lopettamispäätöksen takia: "Oma terveys on tärkeämpää kuin yksikään voitto"

Elina Gustafsson tähtäsi Tokion olympialaisiin kahdeksan ja puoli vuotta. Kaikki työ oli tehty, tuska takanapäin, unelma toteutumassa. Sitten hän lopetti uransa kuin seinään.

nyrkkeily
"Isoin onnistumiseni on, että uskalsin lopettaa" - olympiatoivo Elina Gustafsson heitti hanskat naulaan juuri ennen uran päätavoitetta ja pääsi vihdoin irti kahleestaan
"Isoin onnistumiseni on, että uskalsin lopettaa" - olympiatoivo Elina Gustafsson heitti hanskat naulaan juuri ennen uran päätavoitetta ja pääsi vihdoin irti kahleestaan

Tori ammottaa tyhjänä ja Helsingin Tarmon nyrkkeilysali pimeänä. Liisa-myrsky on lennättää Sportlivin kuvauskaluston tiehensä marraskuisena päivänä.

Kauaa emme kuitenkaan joudu seisomaan koiranilmassa odottelemassa. Huppupäinen nyrkkeilijä lähestyy reippaalla askeleella ja tervehtii iloisesti leveällä hymyllä.

– Täällä taas, Elina Gustafsson naurahtaa ja avaa oven.

Hän heittää urheilukassin lattialle, sitoo kengät ja aloittaa lämmittelyn.

Musiikki soi taustalla ja tunnelma on huoleton. Katse on kuitenkin keskittynyt. Kyseessä voisi olla ihan tavallinen harjoitus, muttei ole. Tämä on vain show'ta.

Tästä eteenpäin Gustafsson, 28, nyrkkeilee ainoastaan omasta ilosta ja halusta.

Painoluokkansa kärkinimiin maailmassa kuulunut Gustafsson jysäytti syksyllä uutispommin. Hän ilmoitti lopettavansa uransa, vaikka hän olisi parhaimmillaan voinut kamppailla mitaleista ensi kesän olympialaisissa.

Kehä alkoi kuitenkin tuntua liian ahtaalta.

– Elin urani parasta aikaa, asiani eivät olleet ikinä olleet niin hyvin. Oli aika rajua, että päätin juuri silloin, että nyt tämä loppuu.

Katso Sportlivin minidokkari Elina Gustafssonista ja hänen päätöksestään päästää irti viimeisestä kahleesta klikkaamalla jutun pääkuvaa.

Elina Gustafsson boxas.
Nyt Elina Gustafsson nyrkkeilee ainoastaan omasta ilosta ja halusta.Yle

Neljä vuotta sitten Gustafsson voitti MM-pronssia ja kaksi vuotta sitten EM-kultaa. Neljän viime vuoden aikana hän on kuitenkin myös taistellut useita vastoinkäymisiä vastaan. Hän kertoo kärsineensä syömishäiriöstä, masennuksesta ja useista loukkaantumisia. Hän on vaihtanut valmentajaa parikin kertaa ja saanut kovaa kritiikkiä niskaansa.

Pitkään hän paini myös uskalluksensa kanssa. Uskalluksesta näyttää aidon luonteensa.

– Minulle kahle on se kaikista pahin. Se on tappanut flow'n, nauttimisen ja ilon siitä mitä minä teen, Gustafsson sanoo ja jatkaa ettei hän ole päässyt näyttämään iloista ja valoista puoltaan ulospäin.

– Siinä kesti seitsemän ja puoli vuotta, mutta viimeisen vuoden aikana olen saanut loistaa. Kukaan ole koittanut pienentää valoani.

Hän oli vihdoin löytänyt paikkansa ja tunsi pystyvänsä olemaan oma itsensä. Myös urheilullisesti olosuhteet ja edellytykset olivat optimaaliset olympiaunelman saavuttamiseen.

Silloin todellisuus iski vasten kasvoja.

Elina Gustafsson.
Viimeisen vuoden aikana Elina Gustafsson on saanut loistaa. Yle

Viimeinen niitti

Gustafsson liikkuu sulavasti nyrkkeilysäkkien välissä lyöden iskuja oikealle ja vasemmalle. Hänen kasvoillaan on koko ajan pieni hymynkare, silmäkulmassa pilke.

Tältä se on aina näyttänyt.

Vasta myöhemmin illalla hän tunnustaa, että selkä kipeytyy kevyestäkin nyrkkeilysessiosta. Hän on tottunut piilottamaan kipunsa, ja kipua on ollut paljon. Nyt hän on saanut tarpeekseen.

Tätä vammaa Gustafsson ei enää jaksanut yrittää selättää. Kun fysiikkavalmentaja sanoi, että ei muuta kuin selkä kuntoon ja takaisin kiitoradalle, Gustafsson tunsi hetken koittaneen.

– Viimeiset vuodet ovat olleet pelkkää kiitorataa, kiitorataa ja kiitorataa, ja juuri kun lähtee lentoon niin taas syöksytään takaisin maahan. En jaksanut enää.

Elina Gustafsson i Helsingin Tarmos boxningssal.
Elina Gustafssonin selkä kipeytyy kevyestäkin nyrkkeilysessiosta.Yle/Felicia Grönholm

Muutamassa viikossa päätös oli tehty. Hän yllätti sekä lähipiirinsä että suomalaisen urheilukansan. Olympiatoivo – yksi harvoista – oli yhtäkkiä lopettanut uransa huippu-urheilijana.

Gustafssonille päätös oli selvä. Hän pelkäsi enemmän sitä, ettei pystyisi tulevaisuudessa liikkumaan kunnolla kuin sitä, että hän katuisi saavuttamattomia tavoitteitaan.

Kuten monta kertaa aiemmin, hän sai lokaa niskaansa. Onko hän nyt oikeasti kokeillut kaikkia keinoja? Onko hän kääntänyt jokaisen kiven? Gustafsson kääntää asetelman päälaelleen.

– Miksi minun pitäisi ajaa kehoni siihen pisteeseen, ettei siitä ole enää mihinkään muuhun? Kyllähän työpaikkojakin vaihdetaan eikä sitä sen enempää kyseenalaisteta. Mutta huippu-urheilu pitäisi vetää loppuun asti. Miksi?

– Minulle oma terveys ja ihmisenä kasvu on tärkeämpää kuin yksikään voitto.

Loukkaantuminen oli viimeinen pisara. Se ei kuitenkaan ollut läheskään ainoa syy siihen, että Gustafsson heitti hanskat tiskiin ja valitsi elämälleen uuden suunnan.

Nyrkkeilijä joka oppi rakastamaan itseään

Elina Gustafssonin ura ollut yhtä pitkää kasvuprosessia. Pala palalta asiat ovat loksahtaneet paikoilleen.

Hän on kamppaillut löytääkseen paikkansa ja uskaltaakseen seurata sitä mikä hänen mielestä tuntuu oikealta.

Uran ollessa lähtökuopissa 20-vuotias porilainen tunsi olevansa hukassa. Hän etsi kuumeisesti punaista lankaa elämäänsä.

– Olin niin kyllästynyt, enkä saanut elämästä oikein minkäänlaista otetta. Kaveri vihjasi, että voisin lähteä nyrkkeilysalille. Olin saman tien koukussa.

Gustafsson rakastui lajiin ja löysi vihdoin jotain, mihin hän pystyi purkamaan kaiken energiansa. Samalla nyrkkeily oli hänelle mahdollisuus saavuttaa pitkään kaivattua hyväksyntää.

– Minulla oli aika villi nuoruus ja sain kuulla kommentteja, että onko musta nyt mihinkään. Nyrkkeily antoi minulle mahdollisuuden ajatella: Nyt minä näytän teille! Kun aloin menestyä, sain arvostusta ja aloin janota sitä lisää ja lisää.

– Sanoisin, että nyrkkeilin puoliksi siksi, että rakastin sitä ja puoliksi siksi, että tunsin tarvetta näyttää muille.

"Minä olen kasvanut niin paljon viimeisten kahdeksan ja puolen vuoden aikana, että lopulta kasvoin ulos koko nyrkkeilymaailmasta."

Elina Gustafsson

Armoton harjoittelu täytti nuoren nyrkkeilijän arjen. Hän painoi menemään hampaat irvessä. Menestystä tuli – mutta ilo ja nautinto puuttui.

Vuoden 2018 Euroopan mestaruus osoittautui käännekohdaksi.

– Voitin EM-kultaa ja masennuin täysin. Silloin huomasin konkreettisesti, ettei mikään ulkoinen tekijä – oli se sitten raha, menestys tai joku muu – korvaa sitä, ettei sinulla ole sisimmässäsi kaikki hyvin. Että et ole tyytyväinen tai rakasta itseäsi.

Gustafsson päätti ryhtyä hommiin ja raatoi sen eteen, että oppisi arvostamaan itseään ja tajuamaan, että hän riittää juuri sellaisena kuin hän on.

Tämä missio kasvoi tärkeämmäksi kuin menestyksen tavoittelu.

Elina Gustafsson i djup koncentration vid päronbollen.
Elina Gustafsson on kasvanut paljon viimeisten kahdeksan ja puolen vuoden aikana.Yle/Felicia Grönholm

Gustafsson katsoo viimeistä vuottaan nyrkkeilijänä lämmöllä. Tavoitteita jäi saavuttamatta, mutta hän sai viimein kokea, miltä tuntuu nauttia urheilemisesta. Se oli uran tärkeimpiä oppeja.

– Minä olen kasvanut niin paljon viimeisten kahdeksan ja puolen vuoden aikana, että lopulta kasvoin ulos koko nyrkkeilymaailmasta. Tunsin, ettei se voi enää opettaa minulle mitään uutta.

Samalla kasvoi ajatus täydellisestä vapaudesta, arjesta ilman raameja ja rajoituksia. Hän huomasi, että nyrkkeily oli viimeinen kahle, joka esti häntä olemasta täysin vapaa.

Porilainen löysi paikkansa

Vuodesta 2012 lähtien Gustafsson on edustanut kolmea eri seuraa ja vaihtanut useamman kerran valmentajaa. Hän sanoo siirtyneensä eteenpäin heti, kun paikka ei ole tuntunut oikealta tai kehitys on junnannut paikoillaan.

– Minulla on aina ollut vaikeuksia löytää oma paikka. Tuntui, että kaikilla oli jokin ahdas muotti minulle. Vihaan kaikkia muotteja, enkä mahtunut niihin. Kun yritin änkeä niihin, niin sen nyt tietää, mitä tapahtuu: joko muotti hajoaa tai hajoan itse.

Viimeisin muutos johti lopulta onneen. Gustafsson muutti pääkaupunkiseudulle ja päätti samalla tehdä elämässään suursiivouksen. Hän kertoo löytäneensä nopeasti ympärilleen ihmisiä, joiden kanssa hän oikeasti pystyi olemaan oma itsensä.

Täysin vapaa hän ei kuitenkaan vielä tuntenut olevansa.

– Minä en johtanut omaa elämääni, vaan urheilu johti minua. Tunsin, että nyt haluan johtaa elämääni ja rakentaa siitä juuri sen näköisen, kuin mitä olen. Nyrkkeily ei enää ollut sitä.

– Halusin olla vapaa ja tunne vain kasvoi ja kasvoi. Lopulta tunnetta oli kuunneltava.

Ja mitä se vapaus sitten merkitsee 28-vuotiaalle ex-nyrkkeilijälle? Lähinnä sitä, että hän uskaltaa paljastaa joka ikisen puolen itsestään.

Sportliv-jakson kahden kuvauspäivän aikana käy selväksi, että niitä löytyy useampia.

Elina Gustafsson apar sig på cykelturen.
Elina Gustafsson halusi olla vapaa. Yle/Felicia Grönholm

"Minä olen luonnonlapsi, villi sielu"

Takaisin nyrkkeilysalille. Saamme nähdä kunnianhimoisen ja päättäväisen urheilija-Elinan, mutta myös hullunkurisen hassuttelija-Elinan.

Viimeksi mainittu ei tosin ole nimeltään Elina. Nyt kehään astelee Gustafssonin alter ego, villisti vaaleanpunaisessa mekossaan heiluva "Orvokki".

– Mietin välillä, mitä Orvokki tekisi? Ja Orvokki lehauttaa hameen helmaansa ja on vaan, että tee niin kuin sydämesi sanoo.

Elina Gustafsson laddar upp en video på alter egot Orvokki.
Elina Gustafsson jakaa Instagramissa Orvokki-videoita. Yle/Felicia Grönholm

Gustafsson haluaa jakaa eteenpäin kaikkea, mitä urheilu on hänelle opettanut oman sydämen seuraamisesta ja rohkeiden päätösten tekemisestä. Hän uskoo myös, että jokainen kaipaa lisää iloa ja kannustusta arkeensa. Hän toivoo, että Instagramissa jakamansa Orvokki-postaukset (siirryt toiseen palveluun)voivat auttaa siiän muita.

Aluksi Orvokki oli kuitenkin Gustafssonin tapa tuoda esiin omaa herkkää ja luovaa puoltaan.

Seuraavana päivänä lumi peittää kauniin metsämaiseman, ja Gustafsson näyttää sekä pehmeää että loputonta energiaa pursuavaa puoltaan. Hän pyöräilee intoa täynnä edestakaisin. Välillä temppuilen, välillä hiljaa nauttien.

Saavumme komealle kallionkielekkeelle. Tämä on Gustafssonin turvasatama, hänen happy place. Hän tuijottaa tiiviisti horisonttiin, kunnes lopulta levittää kätensä ja huutaa niin, että kaikuu.

– Jos ihan rehellisiä ollaan, niin minun isoin onnistumiseni urheilijana on tämä lopettaminen. Että uskalsin päästää irti oikeaan aikaan.

– Olen luonnonlapsi, villi sielu jota ei saa kahlita. Nyt olen vapaa.

Felicia Grönholm

Lue myös:

Nyrkkeilyn Euroopan mestari ja MM-pronssimitalisti Elina Gustafsson lopettaa uransa

Ensin arvokisamitali, sitten oma maatila – Perttu Hyvärisen suurimmat unelmat löytyvät pellolta ja metsästä, mutta moottorisahaan ja puimuriin hiihtävä maajussi ei uskalla tarttua

"Voin paljon paremmin nyt, kun olen päässyt siitä taakasta" – identiteettinsä pelkästään urheilun ympärille rakentanut Kaisa Mäkäräinen etsii elämälleen uutta suuntaa

Ode Fulutudilu pakeni Kongon levottomuuksien keskeltä ja joutui kodittomaksi – nyt MM-kisoissakin esiintynyt hyökkääjä jahtaa uransa ensimmäistä mestaruutta Suomessa

Isän kuolema sysäsi suomalaisen käsipallon bad boyn Teemu Tammisen varastelun ja aseiden sävyttämään syöksykierteeseen – Jukka Jalosen yllättävä väliintulo pelasti uran

"Maalahden härkä" nosti ensimmäisenä maailmassa 400 kiloa penkistä – haamunosto oli kuitenkin lopun alkua: "Minusta tuli julkkis yhdessä yössä"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat