1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. Muu urheilu

Erikoistutkijaa häiritsee, että liikuntaväki on huutanut koronakriisin keskellä valtiota apuun – muistuttaa suuren määrän seuroja selvinneen ilman merkittäviä ongelmia

Tutkija Kati Lehtosta on häirinnyt, että kriisin koittaessa liikunnankin puolella on kuorossa huudettu valtiota apuun.

Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön (Likes) erikoistutkija Kati Lehtonen. Kuva: Lehtikuva

Yt-neuvotteluja toisensa perään, valmentajien lomautuksia, peruttuja sarjaotteluja ja kilpailukauden keskeytymisiä. Koronaviruspandemia näyttää sysänneen liikunnan ja urheilun kriisiin, mutta onko niin käynyt?

Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön (Likes) erikoistutkija Kati Lehtonen muistuttaa, että erityisesti kriisi koskee sitä osaa urheilusta, jossa urheilijat saavat palkkaa, tai organisaatioita, joissa tehdään muuten palkkatyötä. Korona teki liikunnasta monen silmissä työ- ja elinkeinopolitiikkaa, vaikka se on sitä merkittävimmin vain kilpaurheilun ylimmillä tasoilla liigoissa ja yksityisellä sektorilla.

Lehtonen toivoo, että liikuntapuheessa käännettäisiin katsetta siihen hyvään, mikä kriisinkin aikana toimii. Vapaaehtoisuuteen perustuva seuratoiminta on pysynyt pääosin voimissaan, ja liikuntakentässä on keksitty uusia toimintatapoja ja tehty digiloikkaa.

– Keväällä kolme neljäsosaa seuroista kertoi, ettei niillä ole ollut merkittäviä ongelmia koronapandemian takia, Lehtonen viittaa valtion liikuntaneuvoston teettämään tutkimukseen. Toki pitkittyneet koronarajoitukset heikentävät toimintaa joka puolella, koska esimerkiksi kilpailemaan ei pääse normaalisti.

Passiivisuuden ja mitalien välissä katve

Liikunnan harrastaminen on pandemian aikana entisestään eriytynyt. Osa on löytänyt uuden tavan liikkua, mutta arki on todistanut myös harrastamisen vähenemistä.

– Esimerkiksi lasten seuraharrastuksissa on yllättäen tilaa, kun pelätään tartuntariskiä. Vanhemmat eivät maksa lapsen harrastuksen kausimaksua, jos on riski, että koronan takia ei pääsekään pelaamaan, Lehtonen kuvaa.

Esimerkiksi Olympiakomitean puheenjohtajakilpailun aikana liikunnan rahoitus oli paljon esillä, mutta iso osa liikuntakenttää jäi katveeseen.

Kuva: Mikko Koski / Yle

– Puhuttiin istumisen vähentämisestä ja mitalisaaliin pienenemisestä. Siinä välissä on paljon ihmisten omatoimista liikuntaa ja kansallista kilpailutoimintaa, jotka eivät muutenkaan saa paljon huomiota kansallisessa liikuntapolitiikassa, Lehtonen muistuttaa.

Tutkijan mielestä urheilun julkisen rahoituksen näkökulmasta olisi järkevää satsata siihen, mistä lasketaan tulevan isoin vastine.

– Keskittyminen erityisesti kansainväliseen huippu-urheiluun on tuen ja kehittämistoimien näkökulmasta johtanut siihen, että kansallinen kilpailutoiminta eri muodoissaan on vähentynyt ja jäänyt paikallisen harrastuneisuuden ja perheiden maksukyvyn varaan. Seuratoiminta on pienten lasten ja teinien toimintaa, mutta iän karttuessa ihmiset eivät liiku enää seuroissa, Lehtonen arvioi.

Liikunnan rahoille monta ottajaa

Seurojen sijasta aikuisia liikuttaa organisoidusti useimmiten yksityinen sektori, kun muun muassa saliharjoittelu ja personal training -palvelujen käyttö ovat kasvaneet.

– Julkisen tuen näkökulmasta olisi pohdittava, mikä tukee parhaiten ihmisten liikkumista? Onko se liikuntapaikkojen rakentaminen vai alan ihmisten kouluttaminen ja usko siihen, että heillä on kyky ohjata ihmisiä liikunnan pariin.

Lehtonen toivoo liikuntaväen miettivän painopisteitä, joilla niukkenevien resurssien aikana liikunnalla saadaan enemmän esimerkiksi terveyshyötyjä, työkykyä ja oppimistuloksia.

Kuva: Rex Features

Huippu-urheilunkaan rahoituksen jatkuminen nykytasolla ei ole itsestään selvää. Kärkitason joukkueurheilijat saavat palkkaa, mutta yksilöurheilija ei ole työsuhteessa seuraansa. Osa heistä hankkiikin elantonsa esimerkiksi sosiaalisen median kautta tai tukijoiden avulla.

– Urheilijat eivät voi nykyään odottaa, että järjestelmä takaa sellaiset resurssit, joilla urheilijat saavuttavat maksiminsa. Käsillä olevan kriisitilanteen voisi hyödyntää niin, että urheilijat järjestäytyisivät edunvalvontansa puolesta ammatinharjoittamiseen liittyvissä asioissa, Lehtonen ehdottaa.

Pandemia patistaa ennakoimaan poikkeusoloja

Koronaviruspandemia on pakottanut urheilun toimijat nopeiksi oppijoiksi. Terveyskriisi ei ole urheilujohtamisen ydinaluetta, mutta Lehtonen toivoo, että pandemia opettaa reagoimisen lisäksi ennakoimaan.

Lehtonen toivoo, että seuroissa ja järjestöissä kriisi patistaa luomaan suunnitelmia poikkeusoloihin, jotta jatkossa pystytään toimimaan pandemiaa pienemmissäkin riskitilanteissa. Urheilujärjestöt eivät ole riskitilanteilta suojassa, sillä niissä on jo koettu esimerkiksi häirintätapauksia, vedonlyöntimanipulaation epäilyjä ja dopingkäryjä.

Kuva: Ullstein Bild

– Toivotaan, ettei tällaista koronan tuomaa harjoitusta tarvitse enää tehdä. Mutta riskien hallinta ja ennakoiva johtaminen on tärkeää myös talouden näkökulmasta ja toiminnallisesti, Lehtonen sanoo.

Olisi ihanaa, jos elämässä kaikki sujuisi aina mukavasti. Haavemaailmaa voi haikailla, mutta valmistautuminen auttaa äkillisissä ongelmapaikoissa. Se pätee urheilujärjestöihin, seuroihinkin.

– Ei saisi nähdä turhanaikaisena narinana, jos joku ehdottaa, että asioita pitäisi miettiä etukäteen siltä varalta, että jotain tapahtuu. Kannattaisi varautua asioihin sääntöjen näkökulmasta, lain näkökulmasta tai muutenkin. Kun on suunnitelma, pääsee nopeammin jaloilleen, jos jotain yllättävää tapahtuu, Lehtonen sanoo.

Suunnitelma tuo turvaa

Hyvä valmistautuminen suojaa myös järjestöjen viranhaltijoita ja luottamusihmisiä poikkeustilanteissa, koska heillä on malli, miten toimia.

Tutkijaa on häirinnyt, että kriisin koittaessa liikunnankin puolella on kuorossa huudettu valtiota apuun. Organisaatiot eivät ole olleet valmiita kohtaamaan kriisiä.

– Äkillinen kriisi tuo esiin kyvyn hallita kriisijohtamisen taidot ja nopeat suunnanmuutokset. Koronan kaltaiseen tilanteeseen ei kukaan toki ole osannut tässä laajuudessa varautua, mutta yleisesti olisi hyvä pohtia, mikä on organisaation valmius kohdata tällainen muutos: mitkä ovat talouden puskurit ja rakenteet sekä osaaminen, ja mitkä ovat tärkeimmät sidosryhmät ympärillä, Lehtonen puntaroi.

Lue myös:

Liikuntajärjestöjen luottamustehtävät ovat yhä miesten hallussa, puheenjohtajista naisia alle 20 prosenttia – asiantuntija: "Dramaattista, rakettimaista nousua ei ole näkyvissä"